Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inspiraatio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Inspiraatio. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
lauantai 28. tammikuuta 2012
Modeling stuff.
Yeh. Just for fun.
Photographer: Jarmo Niemeläinen. Photos taken in november 2011 if I recall right.
maanantai 28. helmikuuta 2011
sunnuntai 24. lokakuuta 2010
Lainauksia.
"Lumotut maailmat ovat yhä olemassa, koska sisällämme elävä lapsi ei koskaan kuole. Portteja saattaa olla yhä vaikeampi tunnistaa, mutta ne ovat vielä löydettävissä. On puita, jotka puhuvat, ja onkaloita, jotka vievät aliseen maailmaan. Keijut ja haltiat tanssivat ikuisesti luonnossa, sillä ne tulevat aina tanssimaan sydämissämme."
-Ted Andrews
"On tärkeää puhutella niitä puita, joiden kanssa harjoittaa magiaa. Käy usein tervehtimässä niitä. Siinä vaiheessa kun opit pitämään puita ystävinäsi, olet päässyt vahvaan yhteyteen maan ja koko maailmankaikkeuden kanssa."
-Ted Andrews
"Tienristeykset ovat aina olleet paikkoja, joihin yliluonnoliset olennot kokoontuvat ja jotka liittyvät yöhän, kuolemaan ja aliseen, ja jotka ovat Hekaten maaperää."
-Tuntematon
"The blessings of Samen (Kuu) and Bel (Aurinko) be with you!"
-Vanha irlantilainen sanonta
"Älä usko kuulopuheisiin, älä usko perinteisiin vain siksi että ne ovat sukupolvia vanhat, älä usko huhuihin vain siksi että ne ovat levinneet laajalle, älä usko vanhoihin setuihin vain siki että ne on kirjoitettu muistiin, älä usko arvauksiin, älä usko mihinkään vain siksi että se on tullut sinulle tavaksi, älä usko mitään vain siksi että opettajasi tai vanhat ihmiset sanovat niin. Hyväksy asia vasta sitten kun olet tutkinut ja eritellyt sitä, ja huomannut sen olevan järkevä ja hyödyttävän kaikkia. Kun olet hyväksynyt asian, elä sen mukaisesti."
-Gautama Buddha n. 2600 vuotta sitten
"Jos puhut eläimille, ne puhuvat sinulle ja opitte tuntemaan toisenne. Ellet puhu niille, ne eivät puhu sinulle. Ja sitä mitä et tunne, sinä pelkäät. Juuri pelko tuhoaa kokijansa."
-Intiaanipäällikkö Dan George
"Meille ei koskaan anneta toivoa tai unelmaa jostain ilman, että meille annetaan myös mahdollisuus toteuttaa se. Ainut, mikä voi tuhota tämän mahdollisuuden, on periksi antaminen."
-Ted Andrew kirjassaan Elä maagisesti
"Valon voimat ovat apunamme jokainen hetki, jos niin tahdomme.
-Mistä voin tietää, että olet olemassa vain minua varten?
-Katso tarkasti, niin voit nähdä hiekalla kahdet askeleet. Tässä on sinun elämänpolkusi. Minä olen kulkenut koko ajan sinun vierelläsi.
-Mutta katso tuossa, kun minulla oli vaikeaa - onkin vain yhdet ainoat askeleet. Missä sinä olit silloin?
-Ne ovat minun askelteni jäljet. Kun voimasi eivät riittäneet, kannoin sinua."
-Anne Hietanen kirjassaan Valonvoimaa
-Ted Andrews
"On tärkeää puhutella niitä puita, joiden kanssa harjoittaa magiaa. Käy usein tervehtimässä niitä. Siinä vaiheessa kun opit pitämään puita ystävinäsi, olet päässyt vahvaan yhteyteen maan ja koko maailmankaikkeuden kanssa."
-Ted Andrews
"Tienristeykset ovat aina olleet paikkoja, joihin yliluonnoliset olennot kokoontuvat ja jotka liittyvät yöhän, kuolemaan ja aliseen, ja jotka ovat Hekaten maaperää."
-Tuntematon
"The blessings of Samen (Kuu) and Bel (Aurinko) be with you!"
-Vanha irlantilainen sanonta
"Älä usko kuulopuheisiin, älä usko perinteisiin vain siksi että ne ovat sukupolvia vanhat, älä usko huhuihin vain siksi että ne ovat levinneet laajalle, älä usko vanhoihin setuihin vain siki että ne on kirjoitettu muistiin, älä usko arvauksiin, älä usko mihinkään vain siksi että se on tullut sinulle tavaksi, älä usko mitään vain siksi että opettajasi tai vanhat ihmiset sanovat niin. Hyväksy asia vasta sitten kun olet tutkinut ja eritellyt sitä, ja huomannut sen olevan järkevä ja hyödyttävän kaikkia. Kun olet hyväksynyt asian, elä sen mukaisesti."
-Gautama Buddha n. 2600 vuotta sitten
"Jos puhut eläimille, ne puhuvat sinulle ja opitte tuntemaan toisenne. Ellet puhu niille, ne eivät puhu sinulle. Ja sitä mitä et tunne, sinä pelkäät. Juuri pelko tuhoaa kokijansa."
-Intiaanipäällikkö Dan George
"Meille ei koskaan anneta toivoa tai unelmaa jostain ilman, että meille annetaan myös mahdollisuus toteuttaa se. Ainut, mikä voi tuhota tämän mahdollisuuden, on periksi antaminen."
-Ted Andrew kirjassaan Elä maagisesti
"Valon voimat ovat apunamme jokainen hetki, jos niin tahdomme.
-Mistä voin tietää, että olet olemassa vain minua varten?
-Katso tarkasti, niin voit nähdä hiekalla kahdet askeleet. Tässä on sinun elämänpolkusi. Minä olen kulkenut koko ajan sinun vierelläsi.
-Mutta katso tuossa, kun minulla oli vaikeaa - onkin vain yhdet ainoat askeleet. Missä sinä olit silloin?
-Ne ovat minun askelteni jäljet. Kun voimasi eivät riittäneet, kannoin sinua."
-Anne Hietanen kirjassaan Valonvoimaa
torstai 16. syyskuuta 2010
Beautiful bomb made of dynamite.
Tulisipa kello jo kolme, silloin varmaan lähdetään kaupungille hengaamaan ja moikkaamaan Ottoa.
Selailin tässä tekemisenpuutteessa internetiä ja eksyin eräälle nettisivulle. Sellaiselle kuin HazarD Shop. Ei siellä muuten sinänsä mitään mielenkiintoista ollut, paitsi eräs osio... Nimittäin viitat. Rakastan viittoja. Sieltä bongasin sitten tällaisen viitan:
Aivan tajuton. Törkeän ihana huppu! Aion ihan tasan tehdä tuollaisen, kokoympyräviittana ja hupulla. Ja ilman käsiaukkoja. Ja eri materiaalista, sillä kokoympyräviittaan menee helvetisti kangasta ja tuo kangas kuvassa on hemmetin kallista. Tyyliin parikymppiä metri... EI. Ei ehkä ihan minun rahapussilleni sopiva, joku sellainen kangas täytyy ottaa joka soveltuu arkikäyttöön mutta siitä saa silti juhlavan vaikkapa rintakorulla.
Ostaisin muuten tuon viitan mutta kun se on kahdeksankymppiä niin veikkaanpa että itse tekemällä tulee silti halvemmaksi vaikka siinä onkin aikamoinen materiaalimaksu...
Olen ollut ehtiväinen ja ottanut jo tämän päivän asukuvatkin, joten tässä tulee!
Selailin tässä tekemisenpuutteessa internetiä ja eksyin eräälle nettisivulle. Sellaiselle kuin HazarD Shop. Ei siellä muuten sinänsä mitään mielenkiintoista ollut, paitsi eräs osio... Nimittäin viitat. Rakastan viittoja. Sieltä bongasin sitten tällaisen viitan:
Aivan tajuton. Törkeän ihana huppu! Aion ihan tasan tehdä tuollaisen, kokoympyräviittana ja hupulla. Ja ilman käsiaukkoja. Ja eri materiaalista, sillä kokoympyräviittaan menee helvetisti kangasta ja tuo kangas kuvassa on hemmetin kallista. Tyyliin parikymppiä metri... EI. Ei ehkä ihan minun rahapussilleni sopiva, joku sellainen kangas täytyy ottaa joka soveltuu arkikäyttöön mutta siitä saa silti juhlavan vaikkapa rintakorulla.
Ostaisin muuten tuon viitan mutta kun se on kahdeksankymppiä niin veikkaanpa että itse tekemällä tulee silti halvemmaksi vaikka siinä onkin aikamoinen materiaalimaksu...
Olen ollut ehtiväinen ja ottanut jo tämän päivän asukuvatkin, joten tässä tulee!
Villatakki H&M.
Mekko Indiska.
Nyt on jotenkin ihan tajuttoman hyvä fiilis, ehkä se johtuu tuosta auringonpaisteesta ja Mad-Crocista jota juon pitkästä aikaa ja se on hiton hyvää!
Hauskaa päivää teille!
torstai 14. tammikuuta 2010
Laululätinää.
Joku harrastus olisi nyt paikallaan. Meinaa pää hajota kun viettää kaiken aikansa lähinnä kotona ja lasten kanssa, vaikka lapset minulle kaikki kaikessa ovatkin. Silti tahtoisin jotain omaa, jonkun sellaisen ihan oman jutun.
Ja kyllähän niitä on ollut ennen, ja on itseasiassa edelleenkin, toteutus vain nykyisin jää vähän vähemmälle. Tykkään tosi kovasti kirjoittaa, lukea, valokuvata ja laulaa (omaksi ilokseni). Laulamista olen viime päivinä harjoittanut näistä useimmin, vaikka kyllä on tullut jotain luettuakin.
Mitä sitä ennen sitten on tullut tehtyä? Flamenco, Irlantilainen tanssi, uinti, karate, oboensoitto, showtanssi... Kyllä näitä on. Ei vain mikään ole tuntunut vielä kovinkaan omalta, paitsi irkku. Se on asia joka tulee aina olemaan se minun ykkösjuttuni, vaikken nykyään tunneilla käykään. Ensinnäkin tupakoin, ja toiseksi polveni ovat menneet yhä vain huonompaan kuntoon mitä vanhemmaksi olen tullut. Sääli sinänsä. Kyllä haaveissa olisi aloittaa joskus irkku uusiksi ja siinä sivussa tai sen sijaan joku muukin tanssiharrastus. Mutta se tuskin tulee olemaan ihan tämän hetken asia.
Olen tässä jonkin aikaa nyt alkanut laulamisesta haaveilla. Mielestäni minulla on ihan suhteellisen siedettävä ääni, sellaista karaoketasoa. Olen aina rakastanut laulamista, ja olen myös bänditoiminnasta haaveillut, mutta jotenkin pieneen mieleeni oli iskostunut että "jos ei kerran ole luonnonlahjakkuus niin ei minusta sillä saralla ikinä mitään tule". Olen myös ennen ollut todella ujo lauluäänen käytön suhteen, mutta tässä parina viime vuonna olen alkanut uskaltaa laulaa juurikin esim. karaokea tai singstaria. Tai sitten olen hoilotellut ihan muuten vain, vaikka olisikin ollut porukkaa lähettyvillä.
Muutama päivä sitten silmäni avautuivat. Miksi minä en voisi laulaa? Kuka sanoo etten voisi mennä laulutunneille tai sitten treenata ihan vain keskenäni? Kuka muka sanoo että minusta EI tulisi ikinä laulajaa? Mitä minä menetän jos yritän?
Tällainen asia saattaa tulla yllätyksenä aika monellekin tutulle, jos joku tuttu tätä lukee. En nimittäin ole oikeastaan koskaan kellekään maininnut että minua kiinnostaa laulaminen kovastikin tai etenkään bänditoiminta. Kaikki tuttuni kyllä tietävät että musiikki on minulle kaikki kaikessa ja että minulla olisi kova hinku oppia soittamaan sähkökitaraa, mutta laulamishinku tulee kaikille varmasti todella kovana yllätyksenä. Enkä ihmettele. Olen itsekin aina mieltänyt asian niin että laulu sopii kaikille muille paitsi minulle. Luojan kiitos olen saanut nyt erilaisen ajattelusuunnan tähän.
Jonkin verran olen itsekseni koittanut saada lauluääntä paremmaksi, ja tässä parina päivänä olenkin sitten tehnyt havainnon kyseisestä asiasta. Huomasin, että olen oppinut hiukan paremman tavan laulaa kun vertaa muutaman vuoden takaisiin laulamisyrityksiin. En rääkkää enää ääntäni. Jos huomaan että en pääse niin korkealle / matalalle, laulan suosiolla päinvastoin mutta kuitenkin siten että yritän pysyä / pysyn oikeassa nuotissa. Sain pienoiset täpinät kun tajusin että olen ihan oikeasti ja melkein huomaamattani jo hiukan treenannut! En vain ymmärrä miten en ole aiemmin saanut iskostettua kallooni että voisin ihan oikeasti treenata, sillä selkeästihän minä haluan laulaa, kun kerran olen itseksenikin jo pohtinut miten voisin tulla paremmaksi kuin olen (vaikkakin lähes tiedostamattomasti olenkin koittanut parantaa).
Vaikka olenkin tähän asti laulanut vain omaksi ilokseni, en silti koskaan ole halunnut laulaa sellaisia kappaleita joita en osaa. Jos olen kovasti halunnut laulaa jonkin kappaleen, olen yrittänyt opetella sen, ainakin siten että kehtaan edes itse kuunnella omaa kiekumistani. Jotkut kappaleet eivät kylläkään vain sovi äänelleni, tai sitten en vain ole oppinut oikeanlaista tekniikkaa jolla saisin ne kuulostamaan miltään. Esimerkiksi yksi tällainen hemmetin vaikea kappale on Zen Cafen Todella Kaunis. Toinen joka on suhteellisen haastava, joka äkkiseltään tulee mieleen, on Happoradion Che Guevara. Siitä menee jotenkuten kertosäe, mutta muuten se on aika tuskaa laulaa... Tosin senkin olen huomannut, että jos aloittelen minulle sopivammilla kappaleilla ja sitten koitan laulaa esimerkiksi tuon jälkimmäisen, se menee jo ehkä suunnilleen vähän siedettävästi. Eli toisinsanoen äänenavaus auttaa (tottakai), en vain ole ikinä avannut ääntä muuten kuin laulamalla joitain helppoja biisejä. Vielä en ole koittanut millään lailla "virallisesti" avata ääntä ennen laulamista, sillä en halua laulaa Oton kuullen sellaisia kappaleita joita en osaa YHTÄÄN (ja Otto on ollut tässä pari päivää kotona niin en ole päässyt kiekumaan). Lasten läsnäolo ei häiritse, mutta asian tajuavien läsnäolo kyllä häiritsee.
Olisi mahtavaa jos laulua voisin treenata kotosalla, mutta en usko että onnistuu, ainakaan minun tapauksessani. Tarvitsen asiantuntevan apua, tahdon tosiaan tietää mikä on ensinnäkin äänialani, ja mitä teen väärin. Kyllä minä itse kuulen jos menee nuotin vierestä tai vastaavaa, sillä uskon että minulla on sävelkorvaa sekä rytmitajua, mutta oikeastaan voisin luottaa vain ammattilaisen mielipiteeseen siitä onko minulla kehityskelpoinen tai minkään kuuloinen ääni yleensäkään, ja jos on, niin minkä tyyliseen musiikkiin se tavallaan "kylmiltään" sopisi parhaiten. Ainahan äänen voi treenata sopimaan melkein mihin vaan jos vain tulkinta on kohdallaan muuten.
Minun haaveenani olisi kuitenkin laulaa hiukan rankempaa musiikkia, eli sellaista mitä itsekin kuuntelen. Ei siitä vain pääse mihinkään, minä olen hevi- ja rock-tyttö henkeen ja vereen. Satunnaiset popitukset menee, mutta jos laulaisin bändissä (tai vaikka ihan yksinänikin), niin en osaisi kuvitella laulavani muuta kuin jotain vähän rankempaa (ei mitään örinöitä, mutta musiikillisesti rankempaa). Toki olen laulellut joitakin popkappaleita, mutta ne ovat lähinnä olleet sitten joitain ns. balladeja. Esimerkiksi yksi minkä mielestäni osasin suht hyvin laulaa näin amatööriksi ja yleensäkään minun äänelläni, oli Ricky Martinin Private Emotion. Erittäin kaunis kappale, se täytyy myöntää.
Ehkäpä tämä riittää taas tästä aiheesta, asiaa kyllä olisi vaikka ja miten paljon mutta en osaa tällä hetkellä pukea niitä sanoiksi. Laulattaa niin hitosti ettei ole tosikaan, onneksi lähden tänään hiukan autoilemaan ihan keskenäni niin että voin harrastaa sitä maailmankuulua autohoilantaa. Jota ei kuulemma suositella, mutta minkäs teet, se nyt on vaan niin hemmetin MAHTAVAA!
Ja kyllähän niitä on ollut ennen, ja on itseasiassa edelleenkin, toteutus vain nykyisin jää vähän vähemmälle. Tykkään tosi kovasti kirjoittaa, lukea, valokuvata ja laulaa (omaksi ilokseni). Laulamista olen viime päivinä harjoittanut näistä useimmin, vaikka kyllä on tullut jotain luettuakin.
Mitä sitä ennen sitten on tullut tehtyä? Flamenco, Irlantilainen tanssi, uinti, karate, oboensoitto, showtanssi... Kyllä näitä on. Ei vain mikään ole tuntunut vielä kovinkaan omalta, paitsi irkku. Se on asia joka tulee aina olemaan se minun ykkösjuttuni, vaikken nykyään tunneilla käykään. Ensinnäkin tupakoin, ja toiseksi polveni ovat menneet yhä vain huonompaan kuntoon mitä vanhemmaksi olen tullut. Sääli sinänsä. Kyllä haaveissa olisi aloittaa joskus irkku uusiksi ja siinä sivussa tai sen sijaan joku muukin tanssiharrastus. Mutta se tuskin tulee olemaan ihan tämän hetken asia.
Olen tässä jonkin aikaa nyt alkanut laulamisesta haaveilla. Mielestäni minulla on ihan suhteellisen siedettävä ääni, sellaista karaoketasoa. Olen aina rakastanut laulamista, ja olen myös bänditoiminnasta haaveillut, mutta jotenkin pieneen mieleeni oli iskostunut että "jos ei kerran ole luonnonlahjakkuus niin ei minusta sillä saralla ikinä mitään tule". Olen myös ennen ollut todella ujo lauluäänen käytön suhteen, mutta tässä parina viime vuonna olen alkanut uskaltaa laulaa juurikin esim. karaokea tai singstaria. Tai sitten olen hoilotellut ihan muuten vain, vaikka olisikin ollut porukkaa lähettyvillä.
Muutama päivä sitten silmäni avautuivat. Miksi minä en voisi laulaa? Kuka sanoo etten voisi mennä laulutunneille tai sitten treenata ihan vain keskenäni? Kuka muka sanoo että minusta EI tulisi ikinä laulajaa? Mitä minä menetän jos yritän?
Tällainen asia saattaa tulla yllätyksenä aika monellekin tutulle, jos joku tuttu tätä lukee. En nimittäin ole oikeastaan koskaan kellekään maininnut että minua kiinnostaa laulaminen kovastikin tai etenkään bänditoiminta. Kaikki tuttuni kyllä tietävät että musiikki on minulle kaikki kaikessa ja että minulla olisi kova hinku oppia soittamaan sähkökitaraa, mutta laulamishinku tulee kaikille varmasti todella kovana yllätyksenä. Enkä ihmettele. Olen itsekin aina mieltänyt asian niin että laulu sopii kaikille muille paitsi minulle. Luojan kiitos olen saanut nyt erilaisen ajattelusuunnan tähän.
Terhi 17 vee kitaranvarressa kiinni.
Jonkin verran olen itsekseni koittanut saada lauluääntä paremmaksi, ja tässä parina päivänä olenkin sitten tehnyt havainnon kyseisestä asiasta. Huomasin, että olen oppinut hiukan paremman tavan laulaa kun vertaa muutaman vuoden takaisiin laulamisyrityksiin. En rääkkää enää ääntäni. Jos huomaan että en pääse niin korkealle / matalalle, laulan suosiolla päinvastoin mutta kuitenkin siten että yritän pysyä / pysyn oikeassa nuotissa. Sain pienoiset täpinät kun tajusin että olen ihan oikeasti ja melkein huomaamattani jo hiukan treenannut! En vain ymmärrä miten en ole aiemmin saanut iskostettua kallooni että voisin ihan oikeasti treenata, sillä selkeästihän minä haluan laulaa, kun kerran olen itseksenikin jo pohtinut miten voisin tulla paremmaksi kuin olen (vaikkakin lähes tiedostamattomasti olenkin koittanut parantaa).
Vaikka olenkin tähän asti laulanut vain omaksi ilokseni, en silti koskaan ole halunnut laulaa sellaisia kappaleita joita en osaa. Jos olen kovasti halunnut laulaa jonkin kappaleen, olen yrittänyt opetella sen, ainakin siten että kehtaan edes itse kuunnella omaa kiekumistani. Jotkut kappaleet eivät kylläkään vain sovi äänelleni, tai sitten en vain ole oppinut oikeanlaista tekniikkaa jolla saisin ne kuulostamaan miltään. Esimerkiksi yksi tällainen hemmetin vaikea kappale on Zen Cafen Todella Kaunis. Toinen joka on suhteellisen haastava, joka äkkiseltään tulee mieleen, on Happoradion Che Guevara. Siitä menee jotenkuten kertosäe, mutta muuten se on aika tuskaa laulaa... Tosin senkin olen huomannut, että jos aloittelen minulle sopivammilla kappaleilla ja sitten koitan laulaa esimerkiksi tuon jälkimmäisen, se menee jo ehkä suunnilleen vähän siedettävästi. Eli toisinsanoen äänenavaus auttaa (tottakai), en vain ole ikinä avannut ääntä muuten kuin laulamalla joitain helppoja biisejä. Vielä en ole koittanut millään lailla "virallisesti" avata ääntä ennen laulamista, sillä en halua laulaa Oton kuullen sellaisia kappaleita joita en osaa YHTÄÄN (ja Otto on ollut tässä pari päivää kotona niin en ole päässyt kiekumaan). Lasten läsnäolo ei häiritse, mutta asian tajuavien läsnäolo kyllä häiritsee.
Olisi mahtavaa jos laulua voisin treenata kotosalla, mutta en usko että onnistuu, ainakaan minun tapauksessani. Tarvitsen asiantuntevan apua, tahdon tosiaan tietää mikä on ensinnäkin äänialani, ja mitä teen väärin. Kyllä minä itse kuulen jos menee nuotin vierestä tai vastaavaa, sillä uskon että minulla on sävelkorvaa sekä rytmitajua, mutta oikeastaan voisin luottaa vain ammattilaisen mielipiteeseen siitä onko minulla kehityskelpoinen tai minkään kuuloinen ääni yleensäkään, ja jos on, niin minkä tyyliseen musiikkiin se tavallaan "kylmiltään" sopisi parhaiten. Ainahan äänen voi treenata sopimaan melkein mihin vaan jos vain tulkinta on kohdallaan muuten.
Minun haaveenani olisi kuitenkin laulaa hiukan rankempaa musiikkia, eli sellaista mitä itsekin kuuntelen. Ei siitä vain pääse mihinkään, minä olen hevi- ja rock-tyttö henkeen ja vereen. Satunnaiset popitukset menee, mutta jos laulaisin bändissä (tai vaikka ihan yksinänikin), niin en osaisi kuvitella laulavani muuta kuin jotain vähän rankempaa (ei mitään örinöitä, mutta musiikillisesti rankempaa). Toki olen laulellut joitakin popkappaleita, mutta ne ovat lähinnä olleet sitten joitain ns. balladeja. Esimerkiksi yksi minkä mielestäni osasin suht hyvin laulaa näin amatööriksi ja yleensäkään minun äänelläni, oli Ricky Martinin Private Emotion. Erittäin kaunis kappale, se täytyy myöntää.
Ehkäpä tämä riittää taas tästä aiheesta, asiaa kyllä olisi vaikka ja miten paljon mutta en osaa tällä hetkellä pukea niitä sanoiksi. Laulattaa niin hitosti ettei ole tosikaan, onneksi lähden tänään hiukan autoilemaan ihan keskenäni niin että voin harrastaa sitä maailmankuulua autohoilantaa. Jota ei kuulemma suositella, mutta minkäs teet, se nyt on vaan niin hemmetin MAHTAVAA!
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Inspiration.
Selailin Backstreetin ja Mortician sivuja ja seuraavia aivan ihania vaatteita löysin. Ei muuta kun rahat kasaan ja ostoksille tai sitten kankaat kasaan ja ompelukoneella surraamaan!
Rakastuin tuohon paitaan. Pakko saada!!
Tuo mekko on jumalainen. (Mikä ihme fetissi mulla on nyt ruuturaidan ja etenkin keltaisen värin suhteen?).
Kuvat on otettu Mortician ja Backstreetin nettisivuilta.
Nuo housut ovat erittäin namut.
Kuvat on otettu Mortician ja Backstreetin nettisivuilta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)