sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Krääh.

Miksi, voi MIKSI mulla pitää olla ihan tolkuton kasa kaikkia ihania tatuointi-ideoita? Mulla on valmiina jo mielessä että mitä tulee oikeeseen jalkaan sienien lisäksi, mitä tulee oikeeseen käteen niin että se saadaan valmiiksi, mitä tulee vasempaan käteen niin että se saadaan valmiiksi, ja mitä tulee rintaan. Ainoa mihin en vielä ole keksinyt mitään on alaselkä, ja se on sentään sellainen paikka minkä haluaisin äkkiä saada tatuoitua, se sattuu ainakin mulla varmasti ihan helvetisti. Sitten on taas niitä idiksiä jotka on muuten valmiina mutta paikkaa en ole keksinyt.. Esimerkiksi lasten nimet. Tahtoisin tatuoida ne johonkin päin vartaloa, mutten keksi minne, pitäisi meinaan saada siten että siihen voi tarvittaessa lisätä niitä nimiä sitten kun minulle lisää lapsia suodaan. 
Alavatsaankin olisi mukava keksiä jotain, mutta sitä paikkaa pyrin vähän säästelemään vielä, että josko sen tatuoisi vasta sitten kun on kaikki lapset maailmassa, meinaan se tatska voi siitä venähtääkin, ja sitten ei olisi hauskaa... :D


Otto saa hepulin sitten kun se joskus näkee mun suunnitelmat, sen mielestä mulla on nyt tarpeeksi kuvia. Ja omasta mielestäni mulla ei ole vielä mitään, kaikki on ihan kesken. ;) Pitää toivoa että synttärinä ja jouluna saisi paljon rahaa lahjaksi... Ja pitää toivoa että saan mahdollisimman pian mahdollisimman paljon lävistysasiakkaita. Raha olisi meinaan muutenkin ihan tarpeellinen juttu, ja siinä sivussa voisi sitten säästellä tatuointeja varten. :) Olisi suunnitelmissa saada puolen vuoden sisään tuo vasen käsi valmiiksi, toivottavasti onnistuu. Samaten olisi ihan kiva saada mahdollisimman monet kuvatukset kehoon mahdollisimman pian, mutta se ei tietenkään käy päinsä, minä kun en mikään kroisos ole. Ja se on oikeastaan vain hyvä, koska silloin käy niin, että aina kun uusi kuvaidis putkahtaa mieleen niin sitä on pakko miettiä ainakin kaksi kuukautta, koska mulla ei ikinä ole varaa kerralla mihinkään muuhun kuin ehkä pikkukuviin joita saa viidelläkympillä. Ei ainakaan pääse tulemaan hutikuvia. :) Tosin olen niin selvillä omasta maustani muutenkin ettei niitä ole muutenkaan tullut. Yläselän lepakon sain nahkaani ehkä viikon harkinnan jälkeen, ja en voisi enempää rakastaa kyseistä kuvaa. <3 Sääli että se on yläselässä, en voi ihastella sitä muutoin kuin peilin kautta. 

Täytyy kyllä sanoa että minulla kävi hemmetinmoinen tuuri että satuin valitsemaan täydellisen tatskaliikkeen heti ensiyrittämällä. Liskogalleria rules, ei voi muuta sanoa! Erinomaista palvelua. Ainoa vaan että kyseinen liike on aika suosittu (ihmekös tuo) niin että tatskan nahkaan saamista joutuu odottamaan jos on yhtään isompi tai vaikeampi kuva, mutta kyllä kannattaa odotus ja rahanmeno kun tietää että saa juuri sitä mitä haluaa. 

Joku sanoi mulle joskus että yritän peittää omaa itseäni tatuoinnein ja lävistyksin ja värjäämällä hiuksia. Ei se ole niin. Minä näkisin tuon siten että ilmennän omaa sisäistä itseäni. Näin sen moni muukin tatuoitu ja lävistetty ajattelee. Etenkin tatuoinnit.. Niitä ihmiset ottavat minun kokemukseni mukaan juurikin ilmentääkseen omaa persoonaansa ja mielipiteitään, mielenkiinnonkohteitaan, jne. 


Minulta on monesti kysytty kaikennäköistä hölmöä liittyen kehon muokkaukseen. Listaan tähän muutaman. 


Eikö sun lapset pelkää sua kun värjäät tukkaa ja sulla on lävistyksiä kasvoissa?
-Ei, eivät ne pelkää. Jos ne näkevät minua syntymästään asti ja tunnistavat ääneni äidin ääneksi, ei lapsia silloin kiinnosta miltä se mutsi näyttää, siis silloin kun ovat pieniä kuten Jani ja Taru. Taru rakastaa nyplätä hiuksiani ja korujani, ja se saa sitä tehdäkin. Lävistyksistäni voi vetää yllättävän kovaa ilman että minua sattuu tai että ylipäätään edes tuntuu miltään, joten se ei häiritse minua. Jani taasen juttelee kovasti että hänkin haluaa tuollaisia "piikkejä" kuten esim. nenään ja korviin, ja korvakoruhan hänellä jo onkin. Ihan itse tein sen hänelle. Ja ei, se ei tulehtunut. 

Eikö sua vanhana sitten kaduta kun sulla on noita tatskoja?
-Enpä usko. Tatuoinneista tulee osa minua jo parissa päivässä. Ensin alkuun pitää totutella mutta viimeistään sitten kun kuva on kokonaan parantunut, en enää edes huomaa sitä. 

Miten sä kykenet ottamaan noita lävistyksiä ja tatskoja, eiks ne satu ihan kauheesti?
-Osa sattuu, osa ei. Minua ei kiinnosta sattuuko vai ei. Minä haluan, minä otan, kipu kuuluu asiaan. Eihän jutussa olisi mitään ideaa jos ei edes sattuisi, jokaisellahan olisi keho täynnänsä kuvia ja koruja jos se ei sattuisi. Kipu on aika hyvä keino erotella ns. jyvät akanoista. Eipä tule herkästi ainakaan otettua jotain mitä ei oikeasti halua kun tietää että saattaa sattua. Sitten taas jos tosissaan tahtoo niin on kyllä valmis kestämään kivunkin. 

Oot takuulla vastuuton äiti kun näytät tuolta. 
-Kyllä kyllä, ulkonäöllisestihän minun luonteenikin määritellään. ;) Tottakai minä olen vastuuton kun pari korua on naamassa ja pari leimaa ihossa. Se muste tottakai kulkeutuu aivoihin niin että järjen rippeet katoavat tyystin. 
Hei haloo. Älkää yleistäkö. 


Miten sulla on varaa ottaa tommosia kun sulla on lapsia?
-Ihan samallailla kuin olisi silloin jos ei olisi lapsia. Rahaa säästämällä jos ei heti ole sopivan verran ylimääräistä. Kärsivällisyyttähän se vaatii, mutta lasten kanssa oppii yllättävän hyvin sitä kärsivällisyyttä. Jos jaksoin odottaa lasteni syntymiä yhdeksän kuukautta, niin kyllä jaksan sitä lyhyemmän ajan odottaa tatskaakin. Tosin joskus tatuointia joutuu odottamaan vielä pitemmän aikaa kuin vain vajaan vuoden. Olen itseasiassa odottanut tatuoinnin hankkimista enimmillään viitisen vuotta, ja hengissä ollaan!


Eikö noi huulikorut oo suudellessa tiellä. 
-Eivät ole, kun niissä on ihan normaalin kokoiset korut. 


Eiks näytä kauheen rumalta sitten kun oot vanha ja ryppynen ja sulla on noi tatskat?
-Ei, ja onko se tositosi ryppynen iho itsessään muutenkaan niin kovin kaunis? Sama asiahan se on silloin edelleen, nuo leimat. Koristamassa ihoa. Ryppyistä ihoa, mutta koristamassa silti. Ja samalla ne tuovat silloin myös mieleen nuoruuden. 


Ootko aatellu että et saa duunia kun sulla on noi jutut?
-Olen ajatellut, ja miksen saisi töitä? Tatuoinnit saa piiloon vaatteiden alle ja lävistyksiin saa laitettua todella pienet ja lähes näkymättömät korut vaikkapa työpäivän ajaksi. Ja minusta ei muutenkaan ole tulossa mitään lääkäriä tai muuta, eli sen suhteen ei ole huolta. Olen jo tarpeeksi vanha tietämään mitä elämältäni haluan ja miten asiat hoidan.



Siinä joitain. Lisäilen jos muistuu vielä mieleen joku hyvä.

perjantai 27. marraskuuta 2009

Neljä yötä joulukuuhun.

Ihan justiinsa pukkaa ressiä. Ei enää kauaa niin saatte todennäköisesti lukea minun panikoimisestani kun taaskaan en ole minkään asian kanssa kuitenkaan ajoissa, noin niin kuin joulun suhteen... Mutta keskitytäänpä nyt parin päivän takaiseen asuun. 



Alemmassa kuvassa hajoilin jollekin. En kylläkään enää muista mille. 
Villapaita Backstreet, itse tuunattu. 
Merkko GT. 
Korut vähän mistä sattuu. 



Hattu H&M. 
Takki Backstreet. 
Huivi ikivanha. 
Kengät Andiamo.


Tästä pääsemmekin sitten liukumaan eiliseen. Kävin kaverin kanssa kaupungilla ostelemassa joululahjoja, tosin en paljoa saanut kun ei vielä ole tarpeeksi rahaa. Ensi kuussa sitten loput... Vaikka olisin halunnut saada lahjat ostettua tämän kuun aikana, mutta kaikkea nyt ei vain saa mitä haluaa. 

Ostin sitten itsellenikin parit systeemit. Mutta en paljolla! 





Keltainen kynsilakka on Seppälästä ja maksoi noin neljä euroa, musta kynsilakka on Eurokaupasta ja maksoi euron. Musta kynsilakka kun oli minulta jo melkein loppu ja se on sellainen peruskosmetiikkatuote mitä on oltava. 



Tämä oli varsinainen löytöni. Marmorinen mortteli Eurokaupasta ja VIISI EUROA! Oli niin nätti ja söpö ja vaikka mitä niin en voinut jättää tuota sinne muiden mortteleiden sekaan kyhjöttämään, piti antaa toiselle hyvä koti. <3 


Testailin sitten eilen jo tuota ostamaani keltaista kynsilakkaa. Nelisen kerrosta lakkaa tarvittiin jotta saatiin aikaan kirkkaankeltainen. Mutta olen ihan tyytyväinen. Keltainen on vain niin vaalea etten tätä lakkaa tuskin usein tule käyttämään, mutta välillä sentäs. Parastaikaa kynteni ovat keltaiset. 



Tuolta ne nyt näyttävät. Ihan pirtsakka. Tosin oikeasti nämä kynnet ovat hieman vaaleammat kuin kuvassa, mutta noin muuten. 


Seppälässä kävin ja bongasin sieltä yhdet aivan ihanat kengät ja yhden aivan ihanan paidan (tai oikeastaan kaksi). Kuten pari postausta sitten kerroin niin minulla on se kenkärahani vielä tallella, se on melkein se kahdeksankymppiä. Kunhan rahaa kolisee tilille (veronpalautuksen sun muut) ja kunhan joulu on mennyt ensin (ellei nyt joku ihmerikastuminen käy ennen joulua) niin marssin suoraan Seppälään ja ostan ne kengät ja paidat (tai ainakin toisen) pois sieltä. Siellä oli myös ihana harmaa kynsilakka, samaa merkkiä kuin tuo keltainen, joka myöskin lähtee mukaan, jahka olen varoissani. Eipä se paljoa maksa, mutta en siltikään eilen sitä viitsinyt sieltä kahmaista mukaani. Onpahan jotain mitä odottaa!

Ensi viikolla on sitten synttäripileet. Mua. Ei. Huvita. En jaksa. Stressaan varmaan sitä että kaikki muut juovat siellä alkoholia mutta minä itse tuskin haluan. Tosin on minulla yksi pullo kaljaa. 





Tuollainen. Ostin tuon ihan vain tuon pullon takia, se on niin nätti. Tuo on isompi kuin normaalit kaljapullot muttei tuo kuitenkaan litraa ole. Ajattelin että jos nyt tuon vetäisisi nassuun sitten jos sattuu tekemään mieli, ei pitäisi tulla krapulaakaan tuollaisesta määrästä jos sen vetelee hitaasti ja hillitysti. Minä kun en vain ole juomaveikkoja, ei mahda mitään. Kalja on kuitenkin ihan hyvää enkä puoleen vuoteen ole ottanut ollenkaan mitään (jos ei lasketa sitä että otin Otolta yksi päivä huikan kun maistoin sitä jotain energiajuoman makuista lonkeroa). Ja kuka sanoo että kaksikymppisbileissä pitäisi vetää kauhiat perseet!?

Huomenna olisi sitten se pajatson MM. Päästään kai jotenkin vippinä sinne kun ollaan isukin tukijoukkoja. Meidän pitää mennä sinne jo kahdeltatoista vaikka tilaisuus varsinaisesti alkaa vasta neljältä. Koko homma loppuu kuudelta. Ei siinä, en pelkää vaikka tulisikin tylsää, kunhan pääsen välillä tuulettelemaan tunteitani ja kisajännitystä ulkoilmaan tupakan muodossa. Pitäisi kyllä sekin perkuleen pössyttely lopettaa, ei siinä ole mitään järkeä. 

keskiviikko 25. marraskuuta 2009

Eilinen päivän asu.

Olin kaverilla käymässä pari tuntia eilen ja tämän näköiset vermeet olin saanut kiskottua ylleni:




Mekko seconhand ja itse tuunattu. 
Vyö kadonneesta hameesta. 
Sukkahousut Cybershop. 
Korut vähän mistä sattuu. 
Kengät JoyBoots.



Hattu H&M. 
Huivi ikivanha. 
Takki varmaankin Backstreet. 

Erittäin mukavat kuteet, kenkiä lukuunottamatta. Ne kun ovat hitusen liian isot niin niillä on ehkä vähän hidas kävellä, mutta harjaannun siinäkin koko ajan paremmaksi! ;) Kyllä tämä vielä tästä lähtee sujumaan. Pohjalliset kun saisi hankittua noihin kenkuleihin niin uskon että olisi ihan suht jees. 


Tämän päivän ohjelmasta ei ole muuta tietoa kuin se että Jani menee todennäköisesti isovanhemmilleni kylään. Se tarkoittaa sitä että minulla olisi aikaa esim. ommella. Housut pitäisi tehdä ja samaten pitäisi myös tuunata reippaalla kädellä tulevaa naamiaisasuani. Tässä ei ole kuin alle kaksi viikkoa niihinkin partyihin joten pitäisi ihan oikeasti tarttua jo toimeen, vaan minkäs teet kun olet laiska... Ja saamaton. Tällä hetkellä ei voisi vähempää ompeluttaa. Ehkä saan itseni vielä psyykattua. 

Kirjastossa voisi käväistä, eräs kirja (tai pari) pitäisi viedä takaisin. 


Minä ja Jani olemme ainoat hereillä, Taru jotain inisi hetki sitten tuolla huoneessaan mutta taisi tyttö kuukahtaa uusiksi. Jani loikoilee sohvalla ja sihisee omiaan. Eilen en meinannut poikaa sängystä ylös saada vaikka oli jo kiire kerhoon, poju totesi vain unisena että "mää nukun vielä vähän aikaa ja nousen sitten". On isältään oppinut... Otto tekee tuota aina. Joka hemmetin aamu. Vaikka olisi kiire mihin tahansa. Sen sijaan silloin kun MINÄ olin nuori, minä pomppasin aina aamuisin kiltisti sängystä ylös, etenkin jos äiti tuli herättämään! Eikä sen kyllä koskaan melkein tarvinnut edes, nousin aina itse ajoissa. Kuten nousen edelleen. Hyvä minä. 
Minusta on muutenkin tullut ihan tajuton aamuvirkku. Iltaisin menen hemmetin aikaisin nukkumaan, verrattuna aikaisempaan. Jos on mielekästä tekemistä niin ei meinaa nukuttaa kirveelläkään, mutta auta armias jos on yhtään tylsää niin tämä tyttö tuhisee höyhensaarilla jo ennen yhdeksää. Ihan kiva muuten, mutta se vain tarkoittaa sitä että kukun ylhäällä jo kuuden maissa sitten... Se ei ole kivaa. Silloin tulee heti aamusta tylsää. 


Nyt alan valmistautumaan henkisesti siihen että pitää kohta mennä repimään Otto ylös sängystä taas jollain ilveellä. On sen vuoro viedä Jani kerhoon.

tiistai 24. marraskuuta 2009

Hyvä että silmät edes pysyy auki.

Olen ollut ehkä vähän laiska blogin suhteen. Tai oikeastaan aika paljonkin. :D Tästä eteenpäin lupaan tsempata taas, ottaa asukuvia ja kaikkea mitä ennenkin. Paitsi ostoksia en ole nyt voinut tietenkään esitellä, kun en ole ostanut mitään... Mutta kohta on joulu ja sitten tippuu kyllä varmasti kuvia jouluisesta asunnosta ja kaikkea, keksin kyllä jotakin kivaa. :)

Sähköpostiviestini sinne nettikenkäkauppaan tuotti tulosta. Sain koko summan takaisin jonka olin maksanut kun en kerta kenkiä saanut. No, joulun jälkeen pääsen varmaan käsiksi sitten tuohon rahaan ja ostan jotkut tosi kivat kenkulit kun en niitä saanut mitkä halusin. Tällä hetkellä rahasta tekee hiukan tiukkaa niin sitä ei voi käyttää vielä. 


Olen alkanut näkemään ihan kummallisia unia... Lähes joka yö.  Niissä seikkailee aina melkein samat henkilöt, yleensä ei ole ollut niin. Minulla on sellainen tunne että näillä unilla on joku syvempi merkitys unessa olevien henkilöiden siuhteen, tai siltä ne ainakin vaikuttavat. 

Eilen sain kaverin kanssa naurun aihetta. Jani tuli tomerasti seisomaan eteemme ja totesi että "mää meen kuselle!". O.o Emme tietenkään nauraneet Janin nähden tai kuullen ettei poika saisi lisää pontta kiroiluun, mutta aloimme miettimään mistä Jani on omaksunut tuon sanontatavan, meillä kotona kun sanotaan että mennään vessaan tai pissalle. Olisikohan kerhossa kuullut jonkun toisen lapsen sanovan niin? Kyllä Jani sitten uskoi kun sanoin että noin ei saa sanoa, että se on rumaa. Etenkin kolmivuotiaan suusta. 

Että sellaista... Yritän nyt tsempata sen verran että jos tänään suinkin on jotain menoa niin otan asukuvan. Ainakin asukuvaa luvassa viikonloppuna, sillä silloin on menoa joten täytyy pistää kudetta niskaan. Tai siis jotain sellaista mikä on ainakin kuvaamisen arvoista. Lupaan ja vannon että tsemppaan blogini suhteen, ellei nyt jotain oikeaa estettä tule, muuta kuin laiskuus. 

maanantai 23. marraskuuta 2009

Pajatsohässäkkää.

Olimme sitten eilen siellä Tennispalatsissa katsomassa pajatsonpeluuta. Ajattelin aluksi että tulee varmaan tylsä tilaisuus kun isä ei pelaa, mutta siellä olikin hiton hauskaa! Lenni-Kalle Taipale oli pianoa siellä rämppäämässä ja jumalauta että oli mainiota musiikkia. Joku laulajakin siellä oli, mutta se laulu oli jotain ihan hirveää... Kyseessä siis joku mies. Noh, selvittiinpä sieltä sitten kuitenkin hengissä, kamalasta laulusta huolimatta, ja saatiinkin palkaksi leffalippu per naama. Ensi lauantaina on sitten itse MM-kisat, joissa isä pelaa ja koittaa kovasti saada pidettyä maailmanmestarin tittelin itsellään.. Tilaisuus on muistaakseni Kinopalatsissa neljältä ja se tulee suorana MTV3:lta. Sieltäkin saa käsittääkseni leffalipun palkaksi kisojen jälkeen. Ja vaikkei saisikaan niin minähän menen sinne tsemppaamaan isukkia! Olin kotiyleisönä vuonna 2007, kun olivat viime kisat, jos tällä kertaa menisi ihan paikan päälle. Noihin tapahtumiin on ikärajatkin, alle viisitoistavuotiaalla täytyy olla huoltaja mukana. Ilmeisestikin toki kun on rahapelistä kyse ja niissä on muutenkin ikärajat. 
Olisi ihan mahtavaa teettää paita noita MM-kisoja varten, Otto heitti hyvän ehdotuksenkin siihen eilen. Sellainen että painattaa paitaan isän kasvokuvan ja viereen isolla tekstillä CHAMPION. Sääli ettei ole aikaa eikä rahaa tehdä sellaista. :D
Ja pitää muistaa ottaa kamera mukaan, saa vähän tunnelmakuviakin... En malttaisi odottaa, siihen on vielä viikko! Tai oikeastaan kyllä alle. No, viikko menee nopeasti. 


Ensi viikon tiistaina onkin sitten joulukuun ensimmäinen päivä. Ihanaa. Nyt on alkanut jo minullekin iskeä ihan kunnolla sellainen joulufiilis päälle. Enää viikko ja sitten saa tehdä ensimmäiset joulutortut ja lähettää joulukortit ja juoda glögiä! Meinaan siihen en rupea ennen joulukuuta, jouluruokiin kyllästyy nopeammin kuin joulumusiikkiin. 


Nyt lähetän vihaisen sähköpostin sinne nettikauppaan josta tilasin kengät, jotka eivät ole tulleet eikä myöskään sähköpostia ole tullut vaikka olen heille lähettänyt jo kaksi viestiä. Pakko se on alkaa kohta tekemään rikosilmoitusta... Yksi posti vielä ja jossei muutamaan päivään tule kenkiä tai rahoja takaisin niin sitten on pakko tehdä. Kysyin poliisiltakin jo tästä ja sanoivat että rikosilmoitusta vaan sitten. On meinaan yli kuusi viikkoa jo siitä kun maksoin kengät.

Nappasin jostakin.

Lapsellisuuksia


Muistatko vielä, miltä tuntui olla lapsi? Kun kaikki oli elämässä vielä mahdollista ja nenä keittiöpöydän korkeudella? Kopioi nämä omiin muistiinpanoihisi ja korvaa vastaukseni omillasi. Haasta ystäväsikin muistelemaan. Se voi olla joskus tervettä.

1. Missä ja koska synnyit?
-Helsingin Kätilöopistolla 24.12.1989.

2. Onko sinulla sisaruksia?
-On, kuusi kappaletta.

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?
-Päivähoidossa.

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
-Olihan meillä aina välillä.

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä?
-Kyllä muistan!

6. Oliko sinulla mielilelua?
-Oli varmaankin... Mutta ne taisivat vaihdella aika nopeasti.

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?
-Hmm... Ainakin jossain vaiheessa lentoemäntä. :D

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
-Jotain siltä väliltä.

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
-Kyllä.

10. Nukuitko valot päällä?
-En yleensä.

11. Lempi lastenohjelmasi?
-Pingu, Muskettikoirat, Taotao, Matka Maailman Ympäri... Olihan niitä.

12. Muistatko ensimmäistä koulupäivääsi?
-Muistan.

13. Keräilitkö jotain?
-Tarroja ja kiiltokuvia yhdessä vaiheessa ainakin. Ja gogoja.

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
-Historia.

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
-Kiusattu, ja monta vuotta.

16. Mitä harrastit?

-Uintia, karatea, flamencoa, irlantilaista tanssia, oboensoittoa, telinevoimistelua...

17. Ystäväsi?

-Eskarin aikaan oli yksi Tiia, ekalla luokalla yksi Linda, sitten myöhemmin oli Anna ja Miranda. Ja Miranda on muuten edelleen. Ja tässä siis luettelin sellaiset keiden kanssa eniten hengasin.


18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?

 -Se kun yksi poika johon olin kovasti ihastunut, kehui minun krepattuja hiuksiani ekaluokan kevätjuhlassa. :D

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?

 -Joku Leena, tosi mukava nainen.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
-No suhteellisen...

21. Miten perheesi lomaili?
-Kotosalla.

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
-Riisi ja kana varmaan.

23. Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?
-Joskus kun olin ihan pieni niin satunnaisesti.

24. Mitä asioita pelkäsit?
-Oksentamista, hämähäkkejä, kummituksia, pimeää...

25. Onko sinulla nykyään jo omia lapsia?

-Kyllä, kaksi pientä täystuhoa. <3


-------


Siinä tuollainen teille. Olen tuon joskus täyttänytkin jo Facebookissa. Ihan hauskaa välillä täytellä tuollaisia vaihteeksi.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Joulutunnelmia ja pajatsoa.

Eilen aamulla tuli Ykkösen Aamu-tv:stä pajatsohaastattelu, jossa haastateltiin hallitsevaa maailmanmestaria. Joka on muuten isäni. :D Häneltä kyseltiin siinä taktiikoista ja vaikka mistä, ja hajoilin täällä vanhimman tyttären olemuksessani että helkkari se isukki osaa olla kaksimielinen vaikka tahtomattaan... "Pelimiehillä on 70% taitoa", "Syvään työntämällä tulee paras lopputulos", jne. Kyllä oli siinä naurussa pitelemistä... Tai siis en viitsinyt edes pidätellä. Jälkikäteen isukki soitteli että no oliko hyvä haastattelu, totesin vain että juu, oli mulla hauskaa ainakin... :D 
Tänään ollaan menossa sitten katsomaan Tennispalatsiin olikohan se nyt Helsingin viimeisen osa-alueen karsintoja. Ensi viikolla on sitten kai itse mm-kisat, ja isä kutsui minut sinnekin katsomaan. Voisihan sitä vaikka mennä isukkia tsemppaamaan, katsotaan nyt onko silloin mitään muuta. Tänään saa leffalipunkin palkaksi jos menee sinne Tennariin. 


Alettiin kaverin kanssa fiilistelemään joululauluja toissapäivänä. Yleensä en aloita ennen joulukuuta, mutta kun kerta ei ole kun noin kuukausi itse jouluaattoon niin mitäs tuosta.. Vähän yli viikko on enää joulukuuhunkaan. Nämä kappaleet nostavat mieltä ihan tavattomasti. <3

Tässä parastaikaakin kuuntelen joululauluja... Ja koitan keksiä miten viihdyttäisin itseäni kun Taru ja Otto nukkuvat vielä ja Jani on mummulassa kylässä. Ehkäpä menen taas vaihteeksi lukemaan. Tosin se alkaa olla jo vähän tylsää kun olen lukenut ihan kamalasti viime päivinä... 


Tänään voisi olla korkkaripäivä. Kun kerta lunta ei valitettavasti ole niin ihan hyvin tuolla pärjää korkokengillä. Joku kiva mekko voisi myös olla kiva. Taas. Keksisin vain että mikä. Ehkä syynään vaatekaapin taas perusteellisesti läpi...

perjantai 20. marraskuuta 2009

Pimeetä.

Kello on jo yli kahdeksan ja ulkona on edelleen täysin pimeää. Minua ei niin pahasti häiritse talvessa se että illalla tulee aikaisin pimeää, kunhan edes aamut olisivat valoisat.... Mutta ei saa kaikkea mitä tahtoo. Perkule. 

Olen taas yksinäni hereillä ja vetelen tässä kahvia. Voisin kohta pian siirtyä taas keittiön puolelle jumittamaan. 


Tänään tosin täytyy raahautua ulkoilmaan. Apteekkiin ja kauppaan on asiaa, samaten varmaan pitää käydä kaverilla jos se nyt suinkin onnistuu. Otto kun on menossa illalla lenkille, niin minä olen sitten lasten kanssa... Täytyy vielä katsoa sitä aikataulua hieman. 

Voisin pitkästä aikaa napata vaikkapa asukuvaa, kunhan keksisin jotain uutta ja kivaa tuolta vaatekaapin syövereistä! Vaikka kovasti rakastankin nk. luottovaatteitani, ei niitä aina halua pukea päälle. Tänään tuntuu siltä että musta väri voisi olla paikallaan (kuten aina...), ja ehkä jotain kivaa härpäkettä siihen lisäksi. Hopeisia koruja ainakin, kuten aina, mutta asussa itsessään voisi myös olla joku hauska väripilkku. Katsotaan mitä keksin kun päästän luovuuteni valloilleen ja pääsen penkomaan kaappejani.


Tässä juuri tajusin kalenteria selaillessani että synttärijuhliini on enää kaksi viikkoa enkä ole vieläkään tehnyt elettäkään että muokkaisin naamiaisasuani. Sitä kun pitää kaventaa ja muillakin tavoin hieman tuunata, esimerkiksi hihat ovat ihan järkyttävät... Pitääkin muistaa ottaa ennen- ja jälkeen-kuvat jotta näette miten kovat muutokset siihen tulee. Muuten se on kyllä aivan ihaana. Sääli ettei se sovellu arkikäyttöön! 

Ja hei, jos jollekulle tulee mieleen joitain hauskoja seuraleikkejä mitä voisi leikkiä juhlissani, niin ideoita vaan heittelemään. Lapsi on terve kun se leikkii, pitää saada ne kankeat juhlavieraat vähän vetreyttämään jäseniään ja aivojaan ja samaten sitten synttärisankari saattaa ehkä ehkäistä ikäkriisiään sillä että heittäytyy pikkulapseksi. ;)  Onneksi noista synttärijuhlista laskettuna oikeaan syntymäpäivään on kuitenkin vielä alle kuukausi, kerkiää vähän ehkä laannuttamaan kriisiä ennen virallista päivää. :D Kuitenkin joku tuo varmasti lahjan ja kortin jossa komeilee isolla tuleva ikä, hrrr... 
Voin vaan kuvitella miten kamalaa on herätä synttäriaamuna. Ihana joulufiilis, kinkku tuoksuu ja muutenkin on odotusta ilmassa että mitähän sitä (ehkä) saa lahjaksi ja aamupala heitetään mulle sänkyyn... Ja sitten saan käteeni ensimmäisen synttärikortin sinä päivänä. Ja siinä lukee ikä. Ja sitten tajuntaan jysähtää kunnolla että voi perkele, se on TÄNÄÄN, se on NYT, EIKÖ TÄSTÄ OLE PALUUTA TAKAISIN!? 
Viisitoistavuotiaana tykkäsin kovasti kuvitella sitä että miltä tuntuu kun täyttää kahdeksantoista. Kahdeksantoistavuotiaat ja sitä vanhemmat olivat mielestäni ihan hirmu isoja ja tosi vanhoja ja halusin itsekin äkkiä tulla täysi-ikäiseksi. Sitten koitti muutaman vuoden odotuksen jälkeen täysi-ikäisyys. Ensimmäinen ajatus oli että jee, kiva. Sitten ajattelin että no mitäs ihmeellistä tässä on? Eihän mulla ole yhtään erilainen olo sen suhteen että kuinka "iso" olen. Kyllähän toki tunsin itseni vanhemmaksi mutten nyt mitenkään virallisesti "isoksi". 
Viime synttäreitäni odotin innolla, meinaan vihasin sitä kahdeksantoista ikävuoden rajapyykkiä siinä. Se oli vähän niin kuin nippanappa täysi-ikäinen. Yhdeksäntoista oli sitten jo parempi. 
Ja nyt en haluaisi että vanhenen. Tai ehkä yksi vuosi vielä voi tulla lisää. Muttei sitten enää, jooko?


Näin viime yönä painajaisen. Siinä oli jotakin sellaista että oli jouluaatto ja me ei oltu laitettu kinkkua eikä lahjoja eikä mitään kun olimme unohtaneet koko asian. Paniikissa sitten soittelin isovanhemmilleni että onko heillä antaa jotain jouluruokaa, ja olihan heillä. Hetken päästä katsoin unessa kalenteria ja huomasin että onkin vasta joulukuun 13. pvä. 
Mitenhän tuon nyt tulkitsisi sitten. :D En ole kovin perehtynyt unien tulkintaan. Jos intuitiolla vetäisen, niin voisin sanoa että 13.12. on jotenkin erityinen, hyvässä tai pahassa. Ainakin se on se päivä kun olemme matkalla Forssasta takaisin kotiin. Toivottavasti nyt ei tule mitään kolaria. O.o 


Ehkä tämä tarinointi nyt riittää taas, palailen taas jonkun järkevämmän kanssa. :)

torstai 19. marraskuuta 2009

Kirjoja ja sisustusta.

Ensin sain eilen inspistä laittaa keittiön pöytämme uuteen uskoon. Edellinen pöytäliina oli ollut siinä useamman kuukauden, joten voinee arvata missä kunnossa se oli... Täynnä murusia ja suitsukkeentuhkaa ja kanervasta varisseita osasia. Muutenkin pöydälle oli kertynyt ihan luvattoman paljon kamaa. 





Tuossa siis pöytä ennen siivousta. Se on ollut muutaman päivän ajan minun valtakuntaani (meillä kun ei syödä keittiönpöydän ääressä yleensä) niin on päässyt vähän repsahtamaan... No mutta, ylpeänä voin kuitenkin esitellä kuinka korjasin tilanteen!



Tässä siivouksen tulos. Nyt on paljon mukavampi kirjoitella tuossa kun ei tarvitse koko ajan pelätä että sohaisee kynttilään tai pudottaa jonkun tavaran alas. 


Kaveri oli meillä käymässä eilen. Kävimme kirjastossa myös. Minun piti mennä sinne vain palauttamaan kirjoja, mutta kuinkas kävikään...



Neljä kirjaa raahasin kotiin. :D Tiedon tuolla puolen, Parantava sateenkaari, Bach - kukkaterapia ja Reiki - luonnollisen parantamisen menetelmä. "Oppikirjoja" noista on niinkuin kolme, tuo alin ja isoin on sitten ihan vaan lukemistoksi muuten vaan. 


Nyt tästä hilpaisenkin uppoutumaan noihin mahtaviin opuksiin, ja annan teille vielä loppukuvan pikkuisesta neidistä joka eräänä päivänä leikki leegopalikoilla. :)


keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Ja taas kummallisia unia.

En muista sitä taaskaan kokonaan, mutta ainakin siinä seurustelin naisen kanssa tai ainakin olin aloittamassa seurustelua. Kävin myös elokuvissa, ja se leffateatteri oli sellainen vanhanaikainen, ja siellä kummitteli. Kuuntelin jossain vaiheessa myös musiikkia ja koitin häätää Ottoa ja lapsia koko ajan pois luotani. O.o Samoin katselin ikkunasta miten vastapäisessä rakennuksessa kaksi papparaista juttelivat alastomina.. Siinä unessa oli myös jotain sellaista että olin yhdessä vaiheessa kaverini kanssa kummitädilläni, mutta sitten Otto ilmaantui sinne yhtäkkiä tietokoneensa kanssa. Jossain vaiheessa oli myös lähettämässä kaverilleni viestiä mutta se viesti menikin Otolle vaikkei sen pitänyt. Samaten näin unta siitä kun kirjoitin Varjojen Kirjaani.

Tällä unella on pakko olla joku erittäin syvällinen merkitys ihan vain jo senkin takia koska se oli niin sekava. :D

Meille saapui eilen Wii Fit, on muuten hauska peli! Inspaa treenaamiseen kun siinä saa aina arvosanan kuinka hyvin on tehnyt jonkin liikkeen tai harjoituksen. Tein lihaskuntoa eilen ja voin sanoa, että nyt on vatsalihakset ehkä hiukan kipeinä, mutta jos sitä tänään rääkkäisi itseään vähän lisää.. Hiton hauska peli. Toivottavasti en koukuta itseäni siihen. 

Tällä viikolla joko perjantaina tai lauantaina olemme menossa joululahjaostoksille. Ei tule kulumaan paljon rahaa, sillä tiedän jo mitä halpaa mutta kivaa annan suurelle osalle tutuistani. :) 

Nyt alkaa pikkuhiljaa vaivaamaan ihan liikaa, kenkäni eivät ole saapuneet vieläkään enkä saa edes vastauksia kahteen lähettämääni sähköpostiin. Tilasin kengät siis tuolta. Luin myös netistä ihmisten kokemuksia tuon kaupan suhteen, ja sanoivat että ihan hyvää palvelua oli kyllä ollut. Että miksei sitten minulle vastata eikä mitään!? Kuitenkin tilauksen teosta ja maksamisesta on kulunut jo noin kuusi viikkoa. Ahdistavaa. Ja hemmetin ärsyttävää. 

Ehkäpä lähden tästä taas rentoutumaan kirjojeni pariin... 

tiistai 17. marraskuuta 2009

Nyt kyllä hämmästyin.

Vai että on Musta Raamattukin grimoire. O.o En tiennytkään.Vaikka onhan se toki loogista.

Hyvää huomenta.

Mikään ei voi estää mua tänään! Mun kurkku ei ole enää melkein yhtään kipeä, aamulla heräsin kylläkin siihen etten meinannut saada henkeä, mutta yskäisyllä sekin hoitui kun limat irtosi kurkusta. JESS!! Pitää nyt vielä kuitenkin koittaa ottaa suht iisisti tämä päivä, vaikka kaupungilla olisi kyllä aika pakko käydä, tulostimesta on meinaan värikasetit loppu ja tulostinta me tarvitaan aika usein.

Näin ihan kamalaa unta. Minulla oli vaaleat hiukset joiden latvat olivat pinkit ja käytin pinkkiä huulipunaa. O.o Kuulostaako minulta? Jos joku sanoisi että kyllä, niin olisi kyllä pahasti hakoteillä... 
Samaten unessa näin että eksyin erään kaverin kanssa labyrinttiin ja että minulla oli niin kova nuha etten saanut henkeä mutten saanut myöskään niistettyä nenää kunnolla, ja unessani osa räästä meni suuhun. HYI OLKOON. Oksettaa vain ajatellakin sitä. HYI!

Alkaa taas pian olla hiustenvärjäyksen aika. Pitää vain päättää väri. Punainen olisi tietenkin helpoin, mutta oranssiahan minulla on tuolla myös. En kylläkään tiedä että haluanko viettää joulua porkkanapäänä... Uskoisin että violetti tai punainen olisivat paremmat. On tässä aikaa vielä miettiä, en ajatellut ihan heti rynnätä värjäämään. Viimeistään kuitenkin pitää joulukuun alussa että olen sitten synttärijuhlissani edustavana. Tosin jos tänään menen kaupungille niin olisi ihan hauska ostaa vaikka valmiiksi se tuleva hiusväri. Voinhan minä sen violetin varalle ostaa, eipä sellainen väriputeli paljoa maksa. Onpahan sitten kunnolla valinnanvaraa kotona jos joskus tosissaan kyllästyy tähän iänikuiseen punaiseen. Tosin olen kyllä niin synnynnäinen punapää (vaikken oikealta hiustenväriltäni olen kyllä täysblondi ;) ) että kyllästymisvaaraa ei pidemmällä tähtäimellä yksinkertaisesti ole. 

Varjojen Kirjani alkaa kohta olla täynnä. Siellä on nyt jo niin paljon tarvittavaa tekstiä mitä suinkin olen keksinyt sinne kirjoittaa, että kohta sinne ei ole enää muuta kirjoitettavaa kuin uusia käytännönasioita (loitsuja jne). Niitä tulee sitten sitä mukaa kun jotain tupsahtaa eteen. Ajattelin ostaa uuden ja vähän isomman kirjan kuin tuo, jos vaikka saisi tuon kirjoitettua puhtaaksi joskus. 
Tosin sen kyllä tiedän että Varjojen Kirjani ei tule olemaan täysin valmis varmaan koskaan, tai jos joskus niin hiukan ennen kuin kuolen (jos oletamme että kuolen vasta vanhana). Elämässä kun ei ikinä tiedä mitä eteen tupsahtaa, niin että voi tuon kirjan sisältö muuttua vielä aikalailla. Se on muokkautunut jo tosi paljon siitäkin mitä se oli aluksi kun ensimmäistä BoS:iani kirjoitin. 

Nyt menen lueskelemaan kaikkea jännää. 

maanantai 16. marraskuuta 2009

Eilisen asu.




Tunika GT. 
Musta liivi GT.
Säärystimet H&M. 
Kengät Andiamo. 
Korut vähän mistä sattuu. 

Nuo kengät on tosi monta vuotta vanhat, ostin ne muistaakseni ollessani kasiluokalla. Enpä ole noita paljon käyttänyt, mutta eilen kaipasin jotain pitkävartista mutta kuitenkin matalakorkoista että pystyy ajamaan autoa ja noihin sitten päädyin. Täytyy sanoa että en edes muistanut että nuo kengät olivat noin kivat ja hyvät jalassa! 
Ja kuten huomaatte kuvistani, mulla on mekkovaihe meneillään. Hameihmisiä en ole oikein koskaan ollut, mutta mekot tai sitten housu-paita- yhdistelmä on ehkä niitä mulle omimpia. Pitäisi vaan hankkia jostain vähän enemmän mekkoja tai tehdä itse että olisi joskus vaihtelun varaakin. Minulla kun ei kovin montaa sellaista mekkoa ole jotka olisivat tätä nykyistä ominta tyyliäni... Onneksi kuitenkin yhdisteltäessä mekkoon eri sukkahousut tai säärystimet, eri korut ja erilaiset vyöt muuttavat asua tosi kivasti niin että mekkoa ei välttämättä meinaa aina edes tunnistaa samaksi. 

Jani tuolta kömpi makuuhuoneesta unisen näköisenä pois. <3 Heti suoraan leegopailikoiden kimppuun. On tuo aika taitava rakentamaan niistä vaikka ja mitä. :)

Josko tää pikkuhiljaa hellittäis?

Varsinainen kurkku ei ole enää kipeä mutta sattuu niin kuin tuonne alemmas kurkkuun. En tiedä onko se sitten kurkunpää vai mikä. Hengitys on vähän vaivalloisempaa kuin normaalisti muttei paljon. Kuumettakaan ei ole eikä mitään muitakaan flunssan tai influenssan oireita... Toivottavasti tää menis jo kohta ohi! 

Eilen näin kaveria sitten, ja oli kyllä aika mukavaa möllötellä siellä hänen luonaan ja jauhaa vaikka mistä. Miehistä ja naisista ja sen semmoisista. :D 


Kaikki muut nukkuvat edelleen, minä itse nousin ylös jo hiukan ennen kahdeksaa... Tälle päivälle kun vielä keksisi jotain kivaa aktiviteettia niin olisin oikein iloinen. Ainoa negatiivinen asia on nyt tämä kurkkukipu ja lievä hengenahdistus. Ei ole hauskaa. Tupakointi ei kyllä ainakaan edistä paranemista. :s Ärsyttää kurkkua aina vaan lisää. 

Ehkäpä alan tänään jo vaikka kirjoittelemaan joulukortteja tai sitten ainakin suunnittelemaan että mitä sitä ostaisi ihmisille lahjaksi. Kohtahan ne lahjat täytyy jo käydä ostamassakin. Enää kaksi viikkoa joulukuuhun! Kohta iskee ihan oikeasti stressi. 

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Kurkkukipua. Ei kivaa.

Tässä sitä edelleen kärvistellään. Ei edelleenkään kuumetta eikä pääkipua eikä mitään, vain ihan helvetillinen kurkkukipu. Se lähtee kyllä lääkkeillä, mutta silti jomottaa vähän. Tämä on ihan perseestä. En sitten pääse sinne kauneusmessuille. :( No, toiste sitten... Onhan tässä aikaa. Jossei tämä ole sikalenssua ja jossei sen johdosta kuolo korjaa. ;)

Taru huusi kolmeen asti yöllä. En tiedä mikä vaivasi. Sylissä ei ollut hyvä, ei ollu nälkä eikä jano, huusi vain. :( Kolmelta sitten saatiin tyttö nukkumaan mutta oli se aikamoista menoa ennen sitä kun Janikin toki heräsi siihen huutoon... Onneksi tuollaiset huutokohtaukset on kuitenkin harvinaisia. Ei niitä ole usein.
Otto sanoi että Taru näki jotain mikä sitä pelotti. Huomasin sen itsekin. Vaikka olimme olohuoneessa ja valot oli päällä ja Taru oli sylissäni, hän katseli koko ajan pimeään eteiseen eli sen huoneen suuntaan missä hän nukkuu. Katseli pelokkaasti sivusilmällä ja hymyili välillä arasti. Sen vaan sanon että aikamoisesti alkoi pelottamaan, Tarun huutokin kun oli niin ylimaallisen kamalan kuuloista ja sitten vielä Otto sanoi tuollaista... En halunnut puhua siitä yöllä sillä olisin menettänyt yöuneni. Nyt päivänvalossa voi jo analysoida asiaa tarkemmin. 
Janihan on myös nähnyt huoneessaan (siella missä Taru nukkuu) vaikka mitä. Ei suostu siellä nukkumaan vieläkään yksin. Tästä taisin puhuakin jo jossain aiemmassa merkinnässäni. Itsekin olen kyllä sen tuntenut ja samaten muutamat muutkin, että Janin huoneessa on jotain vialla. Tilanne rauhoittui hitusen sen jälkeen kun laitoin fenkolia huoneen avaimenreikään, mutta siitä on jo lähemmäs vuosi aikaa niin että voi olla että se fenkolinpala on tippunut sieltä. Pitää tarkistaa asia ja korjata tilanne jos se on pudonnut. Jonkinlainen puhdistuskaan ei olisi pahitteeksi. En halua että lapset menettävät yöuniaan kummitusten tai vastaavien takia. 

Saattaa olla että näen tänään kaveria, jos kurkkuni sallii ja jos kaveri haluaa eikä pelkää tartuntaa. Me kun emme missään läheisissä tekemisissä ole niin että ei kyllä pitäisi tarttua. Ja kyseinen henkilö on meilläkin vieraillut niin että olisi varmaankin jo tarttunut jos niin olisi tarkoitettu käyvän. Saapi nähdä, täytyy tässä katsella. Olisi kyllä ihanaa pukeutua pitkästä aikaa, olen viikon vain möllöttänyt yövaatteissa. Alkaa jo tympiä ihan liikaa. 

Nyt voisin mennä herättelemään Oton ja sitten vaikka hetkeksi taas kirjoittamaan ja jos sitä sitten jaksaisi mennä suihkuun, eilen en yllätys yllätys jaksanut. :D

lauantai 14. marraskuuta 2009

Parempaanko päin menossa? Vai eikö sittenkään ihan vielä?

Positiivinen juttu on se että Jani ei ole oksennellut enää eikä meistä kukaan muukaan ole alkanut. Minulla sen sijaan on edelleen kurkku kipeä, mutta päätä ei särje eikä myöskään ole kuumetta. Näinköhän saattaisin päästä kauneusmessuille huomenna... Tosin en tietenkään lähde jos kurkku on näin hemmetin kipeä. Kipu lähtee kyllä kokonaan lääkkeillä, luojan kiitos!


Alkaa taas pikkuhiljaa tympiä tämä kotona istuminen. Tahtoisin tosi kovasti käydä edes vähän ulkona. Alkaa laiskottaa ja tulee sellainen tympeä olo kun möllöttää vain kotona likaisilla hiuksilla ja yövaatteissa. Suihkuun aion ainakin raahautua tänään, jos nyt suinkaan kuume ei nouse tai mitään muutakaan vastaavaa. 

Forssaan olisi tarkoitus lähteä käymään ennen joulua (jos varat riittävät)! Ihanaa! Rakas rakas rakas kummitätini asuu siellä, menemme joulukuun toiseksi viikonlopuksi sinne kaverini kanssa. <3 
Muutenkin on tiedossa taas vaikka mitä hässäkkää, nyt jo alkaa huomaamaan aika hiton hyvin joulua edeltävän stressin ja häsläämisen...
Menoja olisi nyt ainakin seuraavia ennen joulua: 


-Huomenna ne kauneusmessut jos suinkin pääsen. 
-Jompana kumpana marraskuun viikonloppuna voi olla että joudun äidin kanssa käymään päiväreissulla Forssassa. 
-Joulukuun ekalla viikolla perjantaina on kaverini synttärijuhlat ja lauantaina sitten minun synttärijuhlani. 
-Tarulla on sairaalareissu muistaakseni 7.12.


Että onhan tuossa... Bensaakin tulee kulumaan ihan reilusti noiden Forssareissujen takia, toivottavasti minulla suinkin on rahaa. Ja toivottavasti emme tule kipeäksi ennen sitä tai mitään muutakaan. Tosin jos joku sikainfluenssa nyt olisi tullakseen niin tulisi nyt sitten ettei jouluna tarvitse sairastaa. Olen kerran ollut jouluaaton kipeä, ja voin sanoa ettei se ollut kivaa... Siinä meni siltä vuodelta piloille niin synttärit kuin joulukin. Onneksi siitä on jo aikaa eikä ollut mistään kovin merkittävästäkään ikävuodesta kyse, täytin silloin 13. 


Ei ollut hyvä idea ottaa tyhjään vatsaan särkylääkettä ja vitamiinipilleriä, nyt oksettaa. >_<

perjantai 13. marraskuuta 2009

Ihan hiton hehkeää.

Joops. Eilen sain tekstiviestin Janin kerhon ohjaajalta että ryhmässä on ollut yksi sikainfluenssatapaus. Minulla itselläni on ollu nyt jo jonkin aikaa kurkku ihan kivan kipeä, mutta ei muuta oireita, ei edes kuumetta tai nuhaa. Jani oksensi aamuyöstä muutaman kerran, ja se oksennus oli ihan kummallista. Ei tullut kuin pelkkää läpinäkyvää nestettä vähän tai vaahtoa, vaikka Jani oli kyllä illalla syönyt jonkin verran. Nyt ei ole about kolmeen tuntiin enää oksentanut vaikka on juonut vettä ja maitoa ja ottanut vitamiinia, toivottavasti menis nyt tuolla ohi... Inhoan vatsatautia ja yleensäkin oksentamista, emetofoobikko kun olen. :( Meillä muilla ei ainakaan vielä ole ollut vatsatautioireita, enkä ole edes varma oliko tuo Janinkaan systeemi ihan virallista mahatautia. Hänellä ei ole vatsa ollut muuten sekaisin ainakaan vielä. Toivotaan ettei me muut saataisi mitään, tai jos saataisiin niin lievänä. Vaikka oli tuo Janinkin tauti lievä jos se tuolla vain meni ohi. Katsellaan nyt tilannetta. 
Toivottavasti ei nyt tultaisi kipeäksi senkään takia kun minun piti perkule mennä kauneusmessuille huomenna tai sunnuntaina. Tahtoisin niiiin kovasti käydä siellä... Jospa voimat olisivat suotuisat eikä me muut saataisikaan tartuntaa...


Aamukahvetta vetelen tässä ja taidan taas vajota mukavaan korituoliini tuonne keittiön puolelle kirjoittelemaan.

torstai 12. marraskuuta 2009

Niskasärky ajaa kohta hulluuden partaalle.

Kun sattuu. Ihan pirusti. Ja yllätys yllätys, Otto nukkuu ja minä olen täällä lasten kanssa valveilla. "Pientä" riidanpoikasta ollut eilisestä asti jo mutta ei se silti mielestäni anna Otolle mitään etuoikeuksia. 

Kaksi viikkoa ja neljä päivää enää marraskuuta jäljellä, eihän se ole aika eikä mikään... Kun sattuu joku kiva puuha nenän eteen niin siinähän se marraskuu hujahtaa ohi ihan silmissä. Uskomatonta. Miten yksi kuukausi voi olla niin lyhyt aika?

Oli pikkuisen kaverin kanssa puhetta että olisimme nähneet tänään, mutta en usko että siitäkään tulee mitään... En viitsi jättää lapsia kotiin vihaisen isän kanssa. Ei se vain ole lapsille kivaa. En halua tehdä sitä. 


Olen kirjoitellut Varjojen Kirjaani jo monen monta sivua eteenpäin, nyt iskikin sitten ongelma. Mitä sinne voisi vielä kirjoittaa? Periaatteessa kun ajattelin jättää sieltä kaikki hirmu pitkät teoriasepustukset pois ja pitää sen enemmän käytännönpuoleisena.. Ja aikalailla käytännönasioita siellä on jo, mitä nyt lisääntyvät sitten kun sellaisia tilanteita tulee eteen. 
Aluksi ajattelin myös jättää sieltä yrttiasiat pois, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Yrtit ja kasvit kun kuuluvat erittäin olennaisena osana elämääni, niin kyllähän sinne nyt niitäkin täytyisi kirjoittaa. En nyt kuitenkaan ihan jokaisesta kasvista kuitenkaan ajatellut kirjoittaa (eläimistäkin siellä lukee vain neljästä jotain pientä tietoa, siis niistä jotka koen läheisimmiksi). Ehkäpä täytyy yrteissä soveltaa samaa asiaa ainakin näin aluksi ja lisäillä juttuja sitten jos siltä tuntuu. 


Jani on ollut nyt koko viikon poissa kerhosta yskänsä takia. Menisi jo ohi, ei ole kiva katsoa kun toinen vai köhii. :( Nyt on kyllä jo toivoa ilmassa, meinaan pari viime päivää on olleet jo paljon yskättömämpiä... Josko se Jamppa selättää yskän ihan näillä hetkillä! :) Tuossa se poju nyt istuu lattialla peiton alla ja juo vaaleansinisestä mukista maitoa jonka haki ihan itse jääkaapista ja kaatoi mukiin. On se vaan niin iso poika jo. Kylvyssäkin käy "itse", siis että pistää itse ammeeseen tulpan ja laittaa veden valumaan ja kuivaa itse itsensä ja pukee suihkun jälkeen vaatteet ylle. Muuta ei tarvitse tehdä kuin vahtia ettei poju keikahda veden syövereihin leikin tiimellyksessä vahingossa. 
Tarukin kehittyy niin hurjaa vauhtia että tunnen itseni ihan vanhaksi kun en meinaa pysyä kunnolla perässä... :D Konttaa ihan kamalaa vauhtia ja seisomaan nousee tukea vasten, kävelee kontallaan (tiedätte varmaankin mitä tarkoitan?) ja osaa olla aika piru kun sille päälle sattuu. Jos haluaisi leikkiä mutta nappaankin tytön syliin ruoka-aikana, niin kyllä siinä naamani saa kestää iskun jos toisenkin ja tyttö vinkuu kuin palosireeni! Samaten jos Taru on ollut vaikkapa päikkäreillä enkä kuule heti kun hän heräilee jos ei ala heti huutaa, niin hetken päästä alkaa kuulua että "äitiiiii, äitiiiiii!". <3 
On nuo lapset vaan niin ihania. Vaikka välillä tuntuu siltä että saisivat kadota kokonaan jos on hermot oikein kireällä, niin sitten kun alkaa ajattelemaan millaista elämä olisi ilman heitä.. En osaisi olla mitenkään päin. Kyllä se vaan on niin että ne lapset on kaikki kaikessa. Vaikken ole rikas, niin jos joku tulisi sanomaan että saan kymmenen miljoonaa euroa jos annan lapset pois, niin ei tulisi kauppoja. Ei ikinä.

Hiukan on lunta maassa ja joulufiilis on alkanut varkain hiipiä minunkin mieleeni... Ei onneksi enää kauaa niin saa alkaa fiilistelemään ihan kunnolla. Minä kun olen pienestä pitäen pitänyt itselläni rajana jouluukun ensimmäistä päivää, silloin saa alkaa juomaan glögiä ja syömään joulutorttuja ja kuuntelemaan joululauluja. Ei sitä ennen. Siinä saattaa hyvin äkkiä iskeä joko kyllästyminen tai sitten se että on jo niin joulufiiliksissä joskus puolivälissä marraskuuta mutta jouluun on edelleen paljon aikaa... On helpompi aloittaa joulutunnelmointi vasta joulukuussa, kun ei ole enää kauaa itse jouluun. 
Ja Jani katsoo jouluista Nalle Puhia, voi perkule... :D 

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Luovuus iski.

Pitäisi päästä käymään suihkussa, mutta en nyt ressaa siitä ennen kuin Otto tulee työkkäristä kotiooseen. 

Taru on päikkäreillä ja Jani katselee Hiidenpataa. 


Minä olen kuluttanut osan aamupäivästä Varjojen Kirjan täydentämiseen. Se ei ole vieläkään oikein täydellinen ulkoasultaan tai sisällykseltään (tietenkään kun se on kesken). Ulkoasu on muuten hyvä, mutta jotain koristusta se kaipaisi. Voi olla että pitää ottaa erinäiset tykötarpeet käyttöön että saan kirjasta mieleisen. En ajatellut tehdä siitä niin kovin kirjamaista, siis että olisi sisällysluettelo ja kaikki. Sellainen muistivihkotyylinen se on vaikka hyvin tarkkaan valitsenkin sen sisällön. Tarkoituksenahan olisi tehdä kirjasta sellainen että sitten kun se on valmis, sieltä löytyisi lähes kaikki tarvittava tieto esim. rituaaleihin sun muihin. En tahtoisi aina rituaalia suunnitellessa pitää kymmentä eri kirjaa nenän edessä, olisi mukavampi löytää kaikki tarvittava yksistä kansista. 

Taidan tästä hiipiä taas tuonne keittiönurkkaukseeni joko kirjoittamaan tai lukemaan.. 

Asua ja iiiiihania kirjoja. <3

On ollut vähän pientä postaustakoa, ei ole oikein inspannut. Nyt kuitenkin tässä aamun ratoksi ajattelin siirtää kuvat koneelle ja kirjoitella tännekin samaan syssyyn. 

Alaselkää särkee ja hartioita ja niskaa samaten, mikä näitä taas vaivaa... Olen alkanut taas ilmeisesti nukkua jotenkin erittäin huonossa asennossa. Ei kiva. 


Tässä olisi maanantain asua. 




Tunika Gina Tricot. 
Sukkahousut Cybershop. 
Kengät JoyBoots.

Tuo asu on ihana, se on hyvännäköinen mutta rento, ei kiristä mistään kohtaa liikaa ja voi istuakin ihan miten vain ilman että kaikki paikat vilkkuu. Tykkään myös tiukoista kotelomekoista, mutta niissä on miinuksena se että koko ajan täytyy istua jalat yhdessä ettei vahingossakaan paljastele liikaa. 


Maanantaina sitten saapui myös ne tilaamani kirjat! 

 

Mustakirja. 



Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja. 





Kuun Taikaa. 



Mielen Ja Rakkauden Kasvit. 


Luin jo tuon Kuukirjan, ja se oli erittäin antoisa. Opin todella paljon uutta, mm. sain tietää oman kuumerkkini (joka on muuten Skorpioni) ja vaikka mitä muuta jännää. Suosittelen ehdottomasti kaikille joita vähänkään kiinnostaa!

Viimeiseksi esitelty on parastaikaa luvussa, ja täytyy sanoa että kyllä on erittäin antoisa sekin. Kaksi viimeksimainittua kun ostin ihan siten että voi tosissaan soveltaa käytäntöön, kaksi ensimmäistä vain lähinnä taustalukemistoksi. 


Horoskoopeista puheenollen, kovinkaan moni ei tiedä että ihmisellä on sekä aurinko- että kuumerkki ja että ne merkitsevät aivan eri asioita. Aurinkomerkki, joka on voimassa aina noin kuukauden ajan vuodessa, merkitsee ihmisen ulkoista olemusta. Kuumerkki, joka on suunnilleen kuukausittain voimassa aina parin päivän ajan, merkitsee henkilön sisäistä olemusta, luonnetta, jne. Ja kumpikin noista luonnollisesti katsotaan henkilön syntymäpäivän perusteella. Kuukirjassa on taulukko mistä voi laskea oman kuumerkkinsä, ja alun sähläyksen jälkeen taulukko on erittäin selkeä ja helppokäyttöinen. Laskemiseen ei mene kuin alle minuutti, kunhan tajuaa taulukon sisällön. Aluksi meinasin itsekin mennä sekaisin mutta kyllä se siitä sitten lähti suttaantumaan. 
Sain myös kirjasta selville erinäisen taulukon avulla, minkä kuunvaiheen alaisena olen syntynyt. Kirjassa sanotaan että yleensä ihminen on energisimmillään sen kuunvaiheen aikana milloin on syntynyt. Olen itse syntynyt Uuden Kuun alaisena.



Luin koko kirjan läpi kerralla, mutta vielä täytyy syventyä tarkemmin niihin kohtiin mitkä liittyvät läheisesti tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Sieltä saa aika avartavia näkökulmia ja tähän lukumäärään mennessä kirja on ollut oikeassa kaikessa. Tunnistan sieltä ihan selkästi itseni ja läheiseni. Ei todellakaan ollut virheostos, ja kirja maksoikin vain 15 €. Todellakin sen arvoinen. 

Palailenpa taas toivottavasti uusien kujeiden kera. :)

maanantai 9. marraskuuta 2009

I just want to sleep.

Olen ihan törkeän väsynyt ja varmaan hieman kipeä myös. Kiroan jonkun jos mahatauti rantautuu tänne meille, sitten en kyllä ala... Vaikka toistaiseksi ainakin on vielä ihan hyvä olo. Pitää nyt katsoa miten tämä tässä kehittyy. 

Väsymystä pukkaa päälle rankalla kädellä. Eilen pääsin nukkumaan vasta joskus lähempänä kahtatoista vaikka kymmenen aikaan menin jo sänkyyn. x_x Tänään piti nousta kahdeksalta perumaan Tarun sairaala-aika. Tarulla kun on nuo rokotuskohdat vähän herkkänä, ja tänään olisi ollut käsien ja lonkan kontrolli, niin ajattelin että parempi perua kuin kiduttaa tyttöä kun kuitenkaan ei mistään akuutista asiasta tänään olisi ollut kyse siellä sairaalalla. Uusi aika tulee sitten postitse tässä jossakin vaiheessa. Voi kuulemma olla että aika menee sitten ensi kuulle mutta samapa tuo milloin sinne sitten hurauttaa, kunhan kaikki ollaan terveinä ja silleen. 


Toivottavasti tänään tulisi edes yksi tilaamistani kirjoista. Toivon toki että se olisi se yksi tietty, mutta saa nyt nähdä... Samaten alkaa pian ihmetyttää kenkieni kohtalo, tilauksen teosta ja maksusta kun on jo ainakin kuukausi ja lähetin tiedustelupostiakin viime viikolla mutta siihenkään ei olla vastattu. Uuden viestin laitan menemään tänään ja jos ei kenkiä tai viestiä kuulu ensi viikkoon mennessä niin mitähän hittoa minä sitten teen? :o

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Jepjep että kävinpäs messuilla.

Niin ja siis ELMA-messut oli kyseessä. Mutta ensin esittelen teille eilisen kaupunkireissun yhden ostoksen joka unohtui esitellä. 



Tuoksuöly, Punainen Myrtti. Hintaa oli 5,80 € mutta koska äiti on kyseisessä liikkeessä töissä niin sai alennusta melkein puolet hinnasta eli eipä maksanut paljon mitään. 


Sitten tämän päivän messuhommiin. 



 Tällaisissa vermeissä hiihtelin siellä.
Paita Cybershop. 
Mekko Gina Tricot.
Polvisukat Morticia tms. 
Kengät H&M. 

Täytyy sanoa että olen erittäin ylpeä itsestäni. Nuo kengät olivat minulla jalassa kello kahdestatoista noin puoli kuuteen, ja suurin osa siitä ajasta oli kävelyä! Voi olla että jalat ovat aika mojovassa kunnossa yön jälkeen. Mutta oli se sen arvoista. 





Tuoksuöljyjä, tuoksut ovat siis Valkoapila, Lemmikki, Eucalyptus Menthol ja Kaneli. Viisi euroa kappale, aika lailla halvempaa kuin jos ostaisi jostain luontaistuotekaupasta ilman juurikin tuota messu-välikättä. 



Seinäpöllö. <3 Kympin maksoi, muistaakseni Haapaa. 





Kelttikorut.comilla oli siellä koju. Ja siinähän sitten kuolattiin tovi jos toinenkin... Noihinkin kolmeen upposi ihan hitosti rahaa, vaikka halvempia ne olivat silti kuin normaalisti joten pitihän tilaisuus nyt käyttää hyödyksi. Vasemmalta alkaen hinnat olivat seuraavat: 20€, 10€ ja 19€. Tuo keskimmäinen pöllö on sellainen mialialakoru vai miksikä niitä nyt sanotaan. Minulla oli joskus mielialasormus mutta se hajosi, ja noissa sormuksissahan taitaa kyllä olla se että se on lämpötilan mukaan miten se väri vaihtuu, mutta hauska ja kaunis silti. Vaihtaa aina väriä, ei ehkä kyllästy niin helposti. Vaikka ei minua saa pöllöihin kyllästymään kyllä muutenkaan kirveelläkään...

Antti Tuiskukin nähtiin livenä, ihkua! :D Se käveli metrin päästä minusta, oletteko te nyt kateellisia, sanokaa että olette. ;) Jaksettiin äidin kanssa katsoa huiman yhden kappaleen ajan (joka oli muuten Tyhjä Huone) ja sitten häivyttiin kiertelemään kojuja. Tulipahan nyt herra Tuisku kunnolla nähtyä, kun muutama vuosi takaperin kerran niin kova fani olin. Olisin muuten mennyt hakemaan nimmarin mutta sitten olisi koko messuaika mennyt jonotukseen, joten ei kiitos. Tuhlasin näemmä mielummin rahaa. Vaikka onko sekään niin yllättävää...

Nyt hiivin tästä kylppäriin pesemään make-upit pois ja sitten taidan laota sohvalle aromaterapia-kirja seuranani. Kirjoittelemisiin!