Jalkapalloa ja hellettä.

Uusi puhelin on nyt maanantaista asti ollut käytössä ja olen jo oikein hyvin tottunut siihen, ei se niin vaikeaa ollutkaan kuin luulin! Sim-kortin vaihtokin meni oikein kivasti, ei edes kirpaissut kaikkien puhelinnumeroiden uudelleennäpyttely, paitsi vähän selkään kun istuin toimituksen ajan ihan hiton huonossa asennossa. 

Eilen olin katsomassa jalkapalloa. Kyseessä oli matsi, jossa pelasivat Oton isän duuniporukka ja jonkun toisen firman porukka. Otto pelasi isänsä työpaikan joukkueessa, samoin Oton pikkuveli ja hänen kaverinsakin. Oli ihan kiva katsoa vaihteeksi jalkapalloa, sitä on ihan kiva katsoa tuolla tavalla livenä jos kyseessä on hupi tai harrastus, mutta "ihan oikeeta" jalkapalloa en kyllä jaksaisi katsoa. Lätkää kylläkin! Siitä muistuikin mieleeni että täytyy vilkaista koska on seuraava Suomen matsi... Kappas, tänään! Suomi-Tshekki kello 17. Pitänee muistaa katsoa. 

Illalla pesin meikkejä ja jäin sitten tuijottelemaan tatuointejani peilistä, ja ette arvaa ikinä minkä TÄYSIN ENNENKUULUMATTOMAN löydön tein. Minulla on perkule rusketusraidat selässä! En ole auringon ottaja, en kärvennä itseäni rannalla ja muutenkin hakeudun aika hyvin varjoon, mutta pieni rusketus ei haittaa ja nyt minulla toden teolla on sellainen... Olen niin vaalea että pienen rusketuksen huomaa heti, ja olkapääni ja yläselkäni, käsivarteni ja jalkani ovat pikkuisen kyllä ruskettuneet. Selästä sen etenkin näkee niiden rusketusraitojen takia. :D On tullut kyllä ilmeisesti sitten ulkoiltua näillä helteillä aika hyvin...

En malttaisi odottaa viikonloppua, vaikka se tarkoittaakin sitä että perjantaina täytyy oikein tankata että ruokatarvikkeet eivät varmasti lopu viikonloppuna, äitini sanoi että kaupat ovat kuulemma kiinni. Onneksi minulla on hänet, muuten olisi aina autuaasti sekaisin niistä päivistä milloin ei kaupasta saakaan mitään... 
Viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä paria kaveria, toinen on sellainen jonka olen pari kuukautta sitten nähnyt viimeksi ja toinen on sellainen jonka olen nähnyt viime vuoden kesällä viimeksi, jos nyt oikein muistan. :s Harmittaa, juttelimme jälkimmäisen kaverin kanssa kuinka olisi aivan ihanaa nähdä useammin, näemme ihan liian harvoin... Olimme bestiksiä ala-asteella mutta sitten tiemme erkanivat kun minä menin eri kouluun yläasteelle kuin hän. Onneksi kuitenkin yhä asumme molemmat Helsingissä ja välimatkaa ei ole kamalasti, niin että näkeminen yhä onnistuu. Ja kiitän kaikkia korkeampia voimia siitä että olemme yhä ystäviä, voimme puhua ihan kaikesta yhä edelleen vaikka emme olisi puhuneet vuoteen ja toinen ymmärtää! 

Tuo yllä oleva kuva on muuten otettu uuden kännykän kameralla, aika tasokasta etten sanoisi! 

Aivan ihana ilma ulkona taas, toivottavasti Oton nilkka on sellaisessa kunnossa että voin raahata koko konkkaronkkamme kävelylle... Otolta muljahti nilkka eilisessä matsissa, astui lennosta suoraan pallon päälle.. Illalla valitteli että se on hiton kipeä, toivottavasti olisi yön aikana vähän rauhoittunut.