Avaimia ja sieniä.

Tällaiset löysin netistä parilla eurolla, joten pakkohan ne oli ostaa!

Tosin ovathan nuo pienikokoisia, sieni on vähän päälle sentin ja avain parisen senttiä, mutta ihania ne ovat silti. <3 Noista saa aika kivat kaulakorut ja rannekorut, katsoo nyt miksikä päätyvät. 

Katsottiin eilen Grimm Love, ja odotin kyllä että se olisi ollut sairaampi. En nyt aio spoilata tässä mitään, mutta sen verran vain että se kertoo kannibalismista, se perustuu tositapahtumiin, ja oli se silti sinänsä aika kuvottava joiltain osin vaikkei mikään överisairas ollutkaan. 

Inception.

Käytiin katsastamassa se tänään. Olin kuullut siitä täysin kahtiajakautuvia mielipiteitä, joko niitä että se oli ihan perseestä tai sitten niitä että se oli upea. Minusta se oli oikeastaan.. Aivan helvetin mahtava! Aluksi olin hiukan epäileväisellä kannalla mutta ei kestänyt kun oikeastaan korkeintaan kaksikymmentä minuuttia niin olin jo ihan messissä! Sali jossa sen katsoimme oli aika pieni ja siellä oli vain muutama katsoja, ja vaikka ei komediasta ollutkaan kyse niin minä ja Otto olimme ainoat jotka nauroimme joissain kohdin elokuvan hervottomalle huumorille jota siitä revimme. :D Emme siis nauraneet koko leffaa, vaan satunnaisille kohdille vain. 

Elokuva oli mielestäni upeasti toteutettu visuaalisesti vaikkei se sinänsä mitään väriloistoa ollutkaan, juoni oli mukaansatempaava ja sopivan monimutkainen pitääkseen tiukasti otteessaan mutta kuitenkin sen verran helppo että siinä pysyi mutkattomasti kärryillä. Lopussa ratkesin ihan kyyneliin asti, onneksi minulla oli kuitenkin nuhan takia paperia laukussa niin pääsin pyyhkimään kyyneleeni ajoissa niin että ne eivät sotkeneet ripsivärejä. Se olisikin ollut söpöä kun vedenkestämätön ripsiväri olisi valunut rinnuksille asti.. ;) 

Suoraan sanoen siis tykkäsin elokuvasta aivan helvetisti, olen edelleen ihan fiiliksissä ja ostan sen omaksi ihan takuuvarmasti jahka se tulee yhtään siedettävään hintaan myyntiin!

Toivottavasti ette nyt tylsisty kun on vaihteeksi kuvaton postaus, mutta pienoisen flunssan ja lievän hektisyyden takia en tänään jaksanut kuvata asuani edes vaikka se kiva olikin. Josko huomenna vaikka saisin aikaiseksi..?

Tänään olen shoppaillut netissä ja kuolannut erästä kameraa joka toivon mukaan on piakkoin minun, saa nähdä. ;) Aiheesta lisää kunhan on varmemmalla pohjalla! Sen vain sanon että nykyinen kamerani on Canon EOS 1000D, tuleva kamera tulee olemaan parempi! Puhun siten ihan kuin olisin jo uuden kameran omistaja, valitettavasti en kuitenkaan ihan vielä ole. :D 

Otto ja Jani lähtevät huomenna mökille joten jään Tarun kanssa kahdestaan kotiin viikonlopuksi. Katsotaan miten kivaa meillä tulee sitten Tarun kanssa olemaan! Voidaan viettää oikein tyttöjen iltoja, mikä meinaa sitä että Taru sotkee ja minä kuljen perässä siivoamassa. :D

Kerran baarireissullaan Veijo eksyi kapakkaan jossa oli vain pelkkii miehii.

Aloitetaanpa eilisen asusta.
 

Mekko äidin vanha. 

Polvisukat Seppälä. 

Kengät Dinsko.

Pitkästä aikaa jaksoin laittaa tummat meikit. Uhmasin kökkösäätä ja laitoin korkeakorkoiset kengät jalkaan ja eihän siinä mitään ollut. Kaduilla ei oikeastaan enää ole lunta ja jos on niin on niin hyvin hiekoitettu ettei tuota ongelmia. 

Vierailimme äidin kanssa Itäkeskuksessa ja kuinkas kävikään..

Laukku Gina Tricotista, parikymppiä maksoi. 


Ja sitten pääsemmekin heikkouteeni, eli kenkiin. 

Onks nää nyt sit ne muotibloggarikengät?

Ovat tai sitten eivät, rakastan näitä (Dinskosta ovat). Elämäni ensimmäiset nilkkurit, uskotteko jos sanon? Kaikki aiemmat kenkäni ovat aina olleet joko pitkävartisia tai sitten niissä ei ole ollut vartta ollenkaan. Ennen en voinut sietää sitä miltä nilkkurit näyttävät, mutta nyt olen vähitellen niistä alkanut pitämään kovastikin. Toki se riippuu edelleenkin kengästä ja henkilöstä kellä nilkkurit ovat, mutta yleisesti ottaen minulla ei ole enää mitään nilkkureita vastaan. Eilen nämä pääsivät jo kirjastoreissulle jalkaani ja on muuten tosi hyvät kävellä. Lämpimätkin kun oli kaksi sukkaa välissä. 

Kirjastosta raahasin kotiin seitsemän kirjaa ja vaikka ei olekaan pitkä välimatka niin käsi meinasi kuolla silti kirjojen painosta johtuen. 

Vuokrasin eilen myös elokuvan nimeltä 1408, se perustuu Stephen Kingin kirjoittamaan saman nimiseen novelliin. Elokuva oli ihan hyvä, tosin minua häiritsi hirveästi se että kirjan mukaan ei leffa paljoa mennyt, tai sitten muistan totaalisen väärin, mitä en kyllä usko. Elokuva oli silti ahdistava, minulle jäi kuvottava tunne vähäksi aikaa elokuvan loputtua. Eli siis onnistunut siltä osin. Olihan elokuvassa kyllä taitavat näyttelijänsuoritukset ja niin poispäin, mutta silti siitä puuttui kuitenkin se jokin, eli leffa ei ainakaan suosikkieni joukkoon pääse. 

Kahdeksan kysymystäkin olette jo laittaneet kysymyspostausta varten, kiitos! Taidan tehdä postauksen tänään tai sitten huomenna, eli vielä ehditte laittaa kysymyksiä, ja ainahan saa muulloinkin kysyä jos jokin askarruttaa. :)

Ps. Eilen saapui noin viikko sitten tilaamani elokuva nimeltä Noitavainot. Se saattaapi olla katseluvuorossa tänä iltana!

Kauhua.

Tykkään kovasti kauhuelokuvista. Sellaisista, joissa on psykologista ja hiipivää kauhua, veri ja suolet lentää -juttuja en voi sietää, ne ovat oksettavia. Eilen illalla katsoimme kaverin kanssa kaksi leffaa. 

Ensin katsoimme Emily Rosen Riivaajan. 

Ihan hyvä se oli muuten, mutta mielestäni tämä meni enemmän draaman kuin kauhun puolelle. Pari kohtaa oli sellaisia jotka hiukan säikäyttivät, muuten olikin sitten kauhun kantilta katsottuna aika ala-arvoinen elokuva. Ihmekös tuo kun K-15 -elokuvasta kuitenkin kyse...

Toinen oli sitten Hellraiser.

Odotimme tältä aika paljon, mutta jouduimme pettymään. Tämä oli juuri sellaista iho repeää ja veri tursuaa -höttöä, joka pisti meidät lähinnä toivomaan että olisimme varanneet oksennusämpärit sohvan viereen. Taisimme säikähtää kerran koko leffan aikana, ja sekään ei ollut mikään sellainen kunnollinen säikähdysefekti jossa hiukset nousee pystyyn ja jonka aikana pomppaat katosta läpi. Ymmärrän miksi tämä on K-18, sen verta siinä on ihmisten repimistä... Mutta kunnon kauhun kannalta tämäkin oli H-U-O-N-O. 

Viime yönä ei meillä kummitellut pahasti, tai voi olla että olin niin väsynyt etten kertakaikkiaan vain havainnoinut. Ilmapiiri kyllä tuntui paljon rauhallisemmalta viime yönä kuin parina sitä aiempana. 


Tänään minun piti mennä varaamaan tatska-aika, mutta en pääsekään kun Otolla on juuri silloin koulua kun olisin mennyt. Ja myöhemmin enää tuskin ehdin, sillä Jani tulee tänään kotiin kyläilemästä. On jo ikävä sitä pikkuista. <3 

Kappas, lunta sataa. Minä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä että tämä talvi voisi pikkuhiljaa väistyä. Vaikka minulla onkin uusi tosi lämmin ja ihana takki (<3) en silti jaksa enää karmeita pakkasia. Minä olen ehdottomastai kevät-kesä-syksy -ihmisiä, talvikin menettelee aina silloin kun on joulu ja uusi vuosi, mutta vuodenvaihteen jälkeen talvi voisi väistyä kevään tieltä heti. Ei talvessa muuta vikaa ole, muuta kuin se että on hiton kylmä, mikä meinaa sitä että ulos lähdettäessä on pakko toppautua aina. Jokin hyvä puoli siinäkin, kaupungille mennessä ei tule pahemmin ostettua uusia vaatteita (ainakaan mitään turhia) kun ei ikinä jaksa mennä sovittamaan esim. perus paitoja kun pitäisi kuoriutua kymmenen vaatekerroksen alta ensin. 

Huonot leffat sivuuttaen, eilen oli kyllä hauskaa. Oli ihanaa möllötellä kaverin kanssa sohvalla ja juoda teetä, ihan kuin entisaikaan! Muistan kuinka kolme vuotta sitten valvoimme aina koko yön, joimme luvattoman paljon teetä, mentiin syömään pippurilla maustettuja voileipiä paksujen peittojen suojassa parvekkeelle, ja lähdimme ihan huviksi Myyrmanniin kiertelemään (tuolloin asuin Vantaan puolella Myyrmäessä). Oli se auvoisaa. Silloin minä vielä jaksoin laittautua joka päivä nätiksi ihan vain omaksikin ilokseni, Jani kun oli silloin vielä pieni ja Tarua ei ollutkaan. Vaikken minä valita, ennemmin olen vähän homssuinen pääsääntöisesti ja vietän aikaa rakkaiden riiviöideni kanssa. 

Kohta puoliin voisin laittaa itseni kuntoon ja kehittää jotain kudetta niskaan. Ties vaikka saisin myös tuunattua erään mekon, jota ei tuollaisenaan tule käytettyä ollenkaan. Filmtownissakin pitää taas käväistä palauttamassa tuo elokuva. Hellraiserit meillä on omasta takaa.

Tuli taas imaistua elokuva.

Kuva täältä.

Elokuva tosiaan kertoo deittailusta ja siitä mistä tietää onko mies kiinnostunut vaiko ei ja tätä asiaa puidaan sitten oikein olan takaa monelta kantilta ja monen eri ihmisen näkökulmasta. Lopussa kaikki kuitenkin kääntyy sinällään hyvin päin, kuten kaikissa komedioissa. 

Erittäin viihdyttävä elokuva. Ei mikään liian vakava, muttei kuitenkaan mikään aivan hömppä. Tunnistin itseni niin monesta kohtaa tuossa elokuvassa... Tuo varmaan iskikin sen takia juuri että siitä voi nähdä itsensä. Jos ikinä on deittaillut, niin varmasti ainakin yksi noista asioista on osunut omalle kohdalle. 

Arvosanaksi asteikolla 4-10 annan 9½. 

Mietin tässä jaksaisinkohan vääntäytyä FilmTowniin taas, palauttamaan tuon leffan. Toisaalta ei ole pakko, sillä huomenna joudun kuitenkin viemään Janin kerhoon ja todennäköisesti hakemaankin niin leffan voisi kyllä viedä samallakin sitten. Saa nyt nähdä jos vaikka kaveria näen vielä tänään tai alkaa ahdistaa sisällä oleminen niin sitten todennäköisesti käyn tuon palauttamassa. 

Kello on noin viisi ja ulkona on pimeää. Ei tämän näin pidä mennä! Miksei voi olla kesä! Kesäisin on valoisaa ja paljon enemmän energiaa... Eikä tarvitse toppautua joka kerta kun lähtee ulos. Kerrospukeutuminen on ihan hauskaa mutta jos on kiire niin se on rasittavaa. 

Iltakävely voisi olla paikallaan. Täällä sisällä on niin tukahduttavan kuuma että alkaa ihan suututtaa kun hiki vaan valuu. Iltakävely voisi olla aika jees, voisi napsia vaikka parit valokuvat samalla. Eri asia jaksanko raahautua tuonne. Meinaa vähän laiskottaa. Se johtuu täysin tuosta pimeydestä. Perkele.

Kuva täältä.

Ja emme siis katsoneet tuota 3D:nä mutta tuo oli ainoa samannäköinen kuva kuin DVD:n kannessakin on, joten ignoratkaa tuo 3D tuossa. 

Kyseessä on siis kauhuleffa. Minun mielestäni tuo menee lähestulkoon saman kaavan mukaan kuin kaikki muutkin kauhuleffat joissa tapetaan ihmisiä ja veri lentää. Tämän leffan bonukseksi voin kuitenkin sanoa että mukaan mahtuu myös yllättävä juonenkäänne, siitä plussaa. 

En ole kauhuleffojen ystävä joten jos antaisin numeron sen mukaan kuinka kiinnostunut olin leffasta ja kuinka mielelläni sitä katsoin, arvosana olisi kuutonen, mutta jos katson puhtaasti elokuvan ja juonen laadun kannalta niin annan arvosanaksi 8½.

Aamukahvi tässä meneillään ja jossakin vaiheessa pitäisi lähteä käymään ulkona ainakin sen verran että palautan nuo elokuvat. Erittäin harmaa sää taas, vaikka se kylläkin taitaa kuulua syksyyn. En kuitenkaan ole väsynyt, päinvastoin, minulla on hyvinkin paljon energiaa tällä hetkellä. Vielä pitäisi keksiä joku mihin kuluttaa se energia, yläselkä on aivan jumissa niin mikä tahansa aktiviteetti ei taida tulla kyseeseen. Haluaisin kyllä kovasti ommella ne eräät housut, mutta katsotaan nyt mitä saan aikaan. Viime aikoina on nyt ollut uuden ompeluksen aloittaminen vähän nihkeää. 

Eilen löysin kuin löysinkin aivan tajuttoman mahtavia ja pirteitä uusia tuttavuuksia Mikseristä! Löysin Nightcreeperin, Mikko L:n, Distrancen ja Everdunen. Spacesynthiä ja trancea lähinnä, tai jotain vastaavaa, suosittelen kaikille kyseisen musiikin ystäville. :)

Rakastuin.

Klo 15:10 Lähtö Yumaan 

Kuva täältä.

Lännenleffa tuo oli kuten kansikuvastakin näkyy, ja olen sen verran väsynyt jo että en jaksa sen tarkempaa selostusta tehdä elokuvan juonesta. Mielipiteeni kuitenkin aion kertoa. 

Näyttelijät olivat upeita, samaten huomasin että tuommoinen räiskintä on aika vapauttavaa. Yleensä en ole jaksanut keskittyä sota- / lännenleffoihin ollenkaan ellei ole ollut hyvä näyttelijä, ja tällä kertaa oli Russell Crowe lähes pääosassa joten pitihän se leffa tuijotella.. Yllätyin kyllä kun huomasin että tuo oli muutenkin ihan perkuleen hyvä. Tässä elokuvassa oli tunnetta, se ei ollut pelkkää räiskintää ja sotimista ja toisen ihmisen vihaamista. 

Meinasin alkaa itkemään elokuvan lopussa, niin liikuttava se oli. 

Enpä oikein moitteen sanaa keksi, enkä kyllä mitenkään sen ihmeemmin hyvääkään sanottavaa, olen nimittäin mykistynyt ihastuksesta.

Tälle elokuvalle annan arvoasteikolla 4-10 täyden kympin.

Mielipiteitä leffoista.

Laitetaanpas leffoista nyt sitten jotain mielipidettä. Katsomisjärjestyksessä vaikka huvin vuoksi.

Moonlight Mile - Surun Tie


Draama kertoo pojasta joka on menettänyt morsiamensa pari päivää ennen häitä. Draama-elokuva siis. Enempää en sano, en edes kunnolla muista, mutta etten vahingossakaan spoilaa. 

Leffa oli mielestäni hyvä. Näyttelijävalinnat osuivat nappiin, ja tuosta kansikuvasta näettekin mitkä näyttelijät ovat kyseessä. 
Elokuva ei missään vaiheessa ollut tylsä. Välillä se oli ehkä hiukan outo ja pelottavakin, mutta hyvä yhtäkaikki. Voin suositella.

State Of Play


Ja tässä jos missä oli oikea kuolaamisen paikka! Kyseessä oli trilleri ja ai että tuota Russell Crowea... 
Jos koitan hetkeksi työntää kyseisen namupalan sivuun ja arvioida vain leffaa, niin voin sanoa että se oli kyllä hyvä. Ei ollut mielestäni tylsä niin kuin yleensä trilleri- ja jännityselokuvat. 

The Passion Of The Christ

Mestariteos. En voi muuta sanoa. Elokuva kuvaa Jeesuksen elämän kaksitoista viimeistä tuntia. 
En ole kristitty, en edes kuulu kirkkoon enää, mutta tämä elokuva kyllä kosketti syvältä. Todella taiturimaisesti tehty. Itkinkin pariin otteeseen kun oli niin koskettava.

Ei tämä kyllä silti niin vakuuttava henkisesti ollut että ryntäisin päistikkaa takaisin kirkon kirjoihin, mutta elokuvana tämä oli upea. Todella mahtava.

Myöhemmin illalla ehkä päivän asua ja muuta härpäkettä, elleivät lapset nyt yhtäkkisesti ala käyttäytymään siivosti. 

I can't see you but i think about you.

Otto ja Jani lähtivät nyt sitten. On aika tyhjä olo. Olen ennenkin ollut Tarun kanssa kahdestaan kotona, mutta kun ei täällä ole sitä tavallista taustamölinää mitä lähtee Oton tietokonepeleistä ja Janin videoista ja lasten kiljahduksista... Ontto olo. En osaa olla tällä tavalla. 
Luojan kiitos Otto ja Jani eivät ole pois kuin vain sunnuntaihin asti! Kaksi päivää kyllä kestää vaikka miten päin. Ja tiedän että lopulta tämä aika menee ihan kamalan äkkiä. 


Ehkäpä siirryn mukavempiin asioihin.

Tilasin taas eräitä juttuja, kun ne olivat mukamas niin tärkeitä. Niistä lisää sitten kun ne saapuvat.


Luin eilen sitten taas erään kirjan loppuun. 

Kyseessä oli Tess Gerritsenin Luutarha.

Karmiva löytö kotipuutarhassa johdattaa menneisyyden ratkaisemattomien rikosten jäljille. Mielipuolinen murhaaja vaanii 1800-luvun Bostonin sumuisilla hautausmailla, ruumishuoneilla ja loisteliaissa kartanoissa.

Tämä oli erittäin hyvä kirja. Erittäin hyvä. Sivuja on 380 ja teksti on pientä ja minulla meni kaksi päivää lukea tämä. Sen siitä saa kun luen jotain mikä todella tempaa mukaansa. 
En keksi negatiivista sanottavaa. 
Enkä halua analysoida sen tarkemmin, tämä olin vain HELVETIN HYVÄ.


Arvosana asteikolla 4-10 on 10.

Eilen lähdin extempore kaverini, isäni ja veljeni kanssa leffaan. Käytiin katsomassa The Ugly Truth. Se oli sellainen aika perus romanttinen komedia, mutta tämä jopa oikeasti nauratti! Ja päärooleissa olevat näyttelijät olivat hyviä. Päärooleissa nähtiin Katherine Heigl ja Gerard Butler. Suosittelen kaikille. 

Ja sitten ehkä se kaikkein tärkein....

SONATAN LEVY SAAPUI EILEN!

Siinä se on, hyppysissäni! Kuuntelin eilen illalla ja täytyy sanoa että aluksi olin vähän että mitäs vittua, mutta lopulta kuitenkin löysin ihan jokaisesta biisistä sen perus-Sonata -soundin ja olen aika hurmioitunut. Sydämeni vei kuitenkin totaalisesti kappale numero neljä, joka on nimeltään Flag In The Ground. Siinä on kappale jota voisin kuunnella taukoamatta koko loppuelämäni. 

Nyt kun kerran koko asunto on yksin minun (jos emme laske Tarua) niin ajattelin katsoa illalla kaikessa rauhassa elokuvan ja vetää kahvia ja vaikka räkiä kattoon jos siltä tuntuu. Tämä kaikki toki sen jälkeen kun Taru on autuaasti unten mailla näkemässä (toivottavasti) kauniita unia. Mutta sitä pitää vielä odottaa. Ennen sitä pitää keksiä jotain aktiviteettia, ja ajattelinkin josko lähtisin käymään kirjastossa Tarun kanssa. Saisin palautettua nuo parit kirjat jotka olen lukenut ja Tarukin pääsisi ulkoilemaan.