White gold.

 

I adore you.

Hi there. 

(I've been very busy so I haven't been active with by blog. I miss it and I miss you all wonderfull followers that I decided to start writing again. ^^ Later more, now just cheesy love post. :D )

Terhi & Jukka since 14.8.12.

Engaged since 10.11.12. 

 
(I write more soon so see ya guys! ^^ )

Pure love. Just pure love.

My boyfriend proposed me on saturday 10.11.12. And I said yes. *blush* ^.^

Once upon a time in karaoke.

Vaatetuksena toimi pitkästä aikaa housut koska nyt olen laihtunut kolmisen kiloa niin ne mahtuvat jo päällekin! ^^

 Top: H&M / Trousers: Cybershop

Ja sitten jotakin mielenkiintoista. 

Todistusaineisto numero yksi: Erottaja Barin biisivihko pöydällä. 
Todistusaineisto numero kaksi: Taustascreenillä näkyy sana "hyökyaalto" joten mikähän biisi ois niinku kyseessä? :D

Translation:

Karaoke night. It was lovely. <3

Dance like a dinosaur.

Eipä mulla muuta kuin sen verran ylitsevuotavaa onnea etten tiiä onko tällanen tunne ees mahdollinen!
I'm not sure is it really possible to be as overflowing happy as I am right now!

Meinaan tää ei oo enää vapailla markkinoilla! <3
Because this little creature isn't single anymore! <3

Chaoz.

Usually Hönö doesn't do this.

<3

I'm single again, but let's not talk about that. :D Actually this is nice, I can do anything I want! I feel free. 

Couple of days ago I made more earpiercings to myself. Here is my current ears.

Right one: 

Left one:

Yesterday I made three piercings to my sister's friends. I made a tragus, an eyebrow and a tongue. 
Also yesterday my brother's lovely girlfriend came to my place and made dreadlocks to me! ^^ Thank you Jessica, I love these, and you know it since I have told it to you for few times now.. But more about those later. 


Here is yesterday's outfit.

 Jacket: Gina Tricot / Dress: Gina Tricot / Skirt: Gina Tricot / Belt: H&M / Shoes: DinSko

Later I'll show you my locks and today's outfit. :) Now I guess I have to go to the grocery store because my cigarettes are running out... (But really that is just an excuse. There is one very cute seller... ;) And I think I want to see him.)

Masquerade.

Here is my saturday's masquerade party outfit. 

Web jacket: Boutique LouLou / Top: H&M / Belt: H&M / Skirt: Only / Shoes: either wicked.fi or JoyBoots

Liskogalleria's opening party was nice. I was there with my friend . Food and punch were great. 

I'm sorry that current posts are very short and (maybe) a little bit boring, but I have lots of things going on in my life right now. Otto is going to move out tomorrow so my feelings are a little bit upside down. Partly I'm very happy and relieved but also very sad. It was such a pity that our relationship didn't work. Otto is after all father of my children. Well, I know that life is going to be very hard because I will be a single parent, but also I know that my life will be so much easier compared to former life.

Addiction.

Karaoke. I was there yesterday and I sang Elton John's Can you feel the love tonight. First my voice was missing but I think i managed good in the end because people was clapping pretty loud and cheering.. I was confused. :D I guess I could record my singing and maybe publish it here cause I'd really like to get some feedback... 

Here's yesterday's outfit. 

"Waistcoat": Gina Tricot / White dress: Made by me / Black dress: Gina Tricot / Leg warmers: Seppälä / Shoes: DinSko

As well as karaoke, I'm addicted to leg warmers. They are so awesome now when it's cold outside! I can use short dresses and skirts and still my legs aren't freezing! I'm amazed that I realized this until now..

This break up thing is confusing me... Otto lives here until he finds a new apartment and it's okay... Almost. I feel I'm still somehow bound to him about what I do and where I go. Yea, partly I am, because he is like my roommate now and we have common kids, but still partly I'm not bound, but I'm not sure he understands that... And that's what is disturbing me. 
But I wont discuss about that anymore. It just gets me mad. :D And right now I don't want to be mad at all!

Bad new times.

Or actually I hope good new times. 

Dress: H&M / Shirt: Citymarket / Leg warmes: Seppälä

Me and Otto broke up last night. It was very peaceful. We have been together for almost six years, so this is going to be a huge change in our lives. I will stay in this apartment with children and Otto will find a new one as soon as possible. 

Remember to ask! 

Ps. Three new followers, welcome! ^_^

Lisää töhryä.

Semmosta. 

Ihan kohta katoan levitetylle vuodesohvalle niiskuttamaan nenääni, juomaan vastakeitettyä kahvia ja katsomaan Boondock Saints kakkosta murun kainaloon. (En voi usko että kirjotin juuri "muru". Niin että missä ne mun lääkkeet...)

Kysyttyä.

No niin, nyt vastailen sitten kysymiinne kysymyksiin! Katsotaan kerkeänkö vastata kaikkii, kysymyksiä tuli meinaan aika monta. Mutta se on vain hyvä. 


Missä olitte Oton kanssa ensitreffeillä ja millaiset ne olivat?
Vastaus: Olimme leffassa ja meillä. Siis äidilläni, asuinhan silloin kotona. Käytiin katsomassa Painajainen perheessä ja muistan olleeni todella nolona kun leffassa tuli joku seksikohtaus tai vastaava. Samaten me molemmat pidimme käsiämme välissämme olevalla käsinojalla, mutta kumpikaan ei uskaltanut ottaa toista kädestä. Leffan jälkeen menimme meille ja söimme leipää ja muistaakseni katsoimme vielä jonkun leffan. Musitan että Otto pyysi minut syliinsä istumaan ja menin. Jossain vaiheessa menimme myös ulos. Sain myöskin ensisuudelmani kyseisillä treffeillä. ;D Se homma oli kuin suoraan jostain elokuvasta. Olimme eräässä leikkipuistossa hengaamassa ja seisoskelimme katulampun loisteessa. Lunta satoi hiljalleen ja oli hämärää. Kumpikaan ei puhunut. Sitten Otto tuli lähelleni, laittoi hiukseni korvani taakse ja suuteli minua. Olin ihan paniikissa sillä en mielestäni osannut suudella ja jälkeenpäin leukani oli ihan märkä. >:] Olipa herkkää. Tosin nyt tuota muistelee vain lämmöllä ja lievällä huvittuneisuudella. 


Juotko kahvisi mustana?
Vastaus: En. Laitan punaista maitoa, ei sokeria. 


Monta kuppia kahvia juot päivässä?
Vastaus: En nyt kuppimäärää ole laskenut, mutta ihan vähintään menee litra kahvia päivittäin. 


Mitä tekisit jos et viikkoon saisi MISTÄÄN kahvia?
Vastaus: Kärsisin helvetinmoisesta päänsärystä ja olisin erittäin vihainen koko ajan. 


Meinaatko opettaa lapsillesi wiccalaisuuden?
Vastaus: En varsinaisesti. Lapset tulevat näkemään minun maailmankatsomukseni, onhan se osa jokapäiväistä elämää, mutta kasvaessaan lapset saavat edustaa sitä uskontoa mikä heistä tuntuu hyvältä. 


Onko vanhemmillasi jokin erityinen uskonto?
Vastaus: Molemmat vanhempani kuuluvat kyllä kirkkoon. Isäni uskonelämästä en ole oikein perillä, mutta äitini taitaa olla agnostikko. 


Miten vanhempasi suhtautuvat wiccalaisuuteesi?
Vastaus: Isäni ei taida tietää edes ja äitini suhtautuu oikein hyvin. Hän on oikein kiinnostunut asiasta ja kyselee siitä kaikenlaista. 


Tupakoitko raskausaikoina?
Vastaus: Enpä juuri. 


Kuinka paljon tatuointeja aiot vielä ottaa?
Vastaus: Paljon!


Onko jotain hauskimpia kommentteja mitä tatuoinneistasi on sanottu?
Vastaus: No sellaista kritiikkiä ainakin että olen huono äiti koska harrastan kehonmuokkausta ja kaikkea muuta yhtä alentuvaa.


Ovatko lapsesi, avomiehesi tai vanhempasi mitä mieltä tatuoinneistasi?
Vastaus: Lapset tykkäävät hipelöidä kuviani ja Janin kanssa jutellaan välillä niistä. Otto on sitä mieltä että jos otan vielä vähän lisää niin niitä on liikaa, ja äitini ja isäni ovat samoilla linjoilla.


Miten vuodenajat vaikuttavat sinuun?
Vastaus: Yleensä energisoivasti kun löydän kustakin vuodenajasta hyvät puolensa. Joskus toki masentavat, kuten esimerkiksi nyt kun on hitosti lunta vaikka on jo maaliskuus, tai esimerkiksi jos jouluna ei ole lunta, tai kesäisin jos sataa vaan koko ajan. 


Mikä vuodenaika on eniten sydäntäsi lähellä?
Vastaus: Kevät ja kesä. Silloin olen eniten täynnä energiaa, tunnen herääväni uudelleen eloon, kuten luontokin. Syksyssä ja talvessakin on kyllä hyvät puolensa.


Näetkö kasvien auran?
Vastaus: En, mutta tunnen niiden energiat ja aistin ja näen puiden ja kasvien henget. 


Millainen on suhteesi luontoon? 
Vastaus: Kunnioitan ja rakastan sitä, ja pyrin suojelemaan sitä niin paljon kuin mahdollista. Tykkään viettää aikaa luonnossa ja valokuvata sitä sekä jutella kasvien ja puiden kanssa. 


Oletteko menossa Oton kanssa naimisiin jossain vaiheessa?
Vastaus: Emme ainakaan lähiaikoina. Emme ole edes puhuneet asiasta pitkiin aikoihin. 


Oletteko miettineet millaiset häät pitäisitte esimerkiksi uskon kannalta?
Vastaus: Emme pahemmin olen sitäkään pohtineet, mutta minä haluaisin pakanalliset häät. Jos se ei ole mahdollista niin maistraatissa sitten vaikka, mutta kirkkohäitä en suostu pitämään. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin. 


Jaksoinpan loppuun asti kerralla! :) Kiitos kysymyksistänne, oli taaskin todella mukavaa vastata!

Viisi vuotta.

Se on kyllä aikas pitkä aika. Ja niin kauan ollaan jo Oton kanssa oltu yhdessä juurikin tänään. 

Palaan kuitenkin ensin eilisen päivän rientoihin. Ne voidaan aika näpsäkästi tiivistää seuraavaan kuvaan:

Eli terveellisellä linjalla mentiin joo. Olin äidillä päivällä värjäyttämässä reuhkaani ja ystävänikin eksyi samaan osoitteeseen ja niinpä samalla kun äidille hain pullon viiniä, otimme kaverini kanssa samalla reissulla kaksi pulloa olutta per nokka. Ja sitruunaa. Minä siis join kaksi Coronaa terästettynä sitruunalla, ja ai että se oli HYVÄÄ. Sain ihan kivat hiprakat pitkästä aikaa mutta kun niin pienestä alkoholimäärästä oli kuitenkin kyse niin ei tullut krapulaa. 
Alkuillasta juttelimme henkeviä ja sitten loppuillasta aloimme oikein örveltämään. Tai siis minä aloin. Äidilläni on keittiössä erittäin liukkaat lattiat ja jakkarat joissa on erittäin liukkaat jalat, ja minä tyttö olin etevä ja keikuin hiukan siinä huuruissani. Äiti pääsi juuri sanomasta että älä hyvä ihminen keiku, lennät vielä persiilles, ja minä tyttö sitten lensin! Havahduin yhtäkkiä kamalaan rysäykseen ja siihen että persaus iskeytyi lattiaan, jumalauta että nauroin ja pitkään. Äidin ja kaverin ensimmäinen reaktio oli myös nauru kunnes he saivat aivonsa takaisin ja kysyivät että sattuiko. :D Ei sattunut, mutta oli hemmetin hauskaa. 
Aika piakkoin tuon pienen välikohtauksen jälkeen lauloimme Singstaria. Äidillä ei ole siihen muuta levyä kuin Abba, ja niitä sitten veivattiin siinä tovi. Sain jopa kehuja äänestäni, mikä oli kyllä aikamoinen yllätys. En ole ikinä kuvitellut että lauluääneni olisi mitenkään hyvä. 

Tänään juhlistimme viisivuotispäiväämme Oton kanssa siten että menimme kaupungille syömään. Ravintola taisi olla Santa Fe, ja voi että siellä oli maailman parasta kana-avokado -salaattia! Se oli paras salaatti minkä olen ikinä syönyt, kyseiseen ravintolaan haluan kyllä uudestaankin!
Ruokailun jälkeen menimme katsomaan minkäs muun kuin Liisa Ihmemaassa, ja olihan se ihan hyvä (keskittymiskykyä vei myös se että olin juonut oluen ruoan kanssa ja oli ihan tajuton kusihätä koko leffan ajan). Täytyy sanoa että minulla oli korkeammat odotukset. Elokuva oli visuaalisesti upea, mutta siitä puuttui se jokin vaikkei se kuitenkaan tylsä ollut. 

Minulla oli ylläni varmaan maailman mukavimmat vaatteet, näissä jaksoi olla pitkään ilman että alkoi tuntua vaikealta.

 Nuo kengät ovat näköjään juurtuneet kiinni jalkoihini. Ja ne ovat Dinskosta. Siis kengät, eivät jalat. 

Korut vähän sieltä ja täältä. 

Toppi ja hame H&M. 

Sukkikset ja polvisukat Seppälä. 

Ja mitäpä lukijani sanovat hiuksista? Täytyy nyt myöntää että kyllä meni hermo siihen vaalennushommaan, eikä minua muutenkaan ole luotu vaaleaveriköksi. Suosin vaaleata ihoa mutten vaaleita hiuksia. Ette uskokaan miten jumalaton helpotus oli kun menin värjäyssession jälkeen huuhtelemaan hiuksiani ja naaman edessä roikkui tummaa karvaa eikä vaaleaa! Tuli euforinen fiilis, tunsin jälleen olevani oma itseni. Tämä on muutenkin ensimmäinen kerta kun hiukseni ovat violetit kokonaan, ja täytyy sanoa että itse olen todella tyytyväinen. 

Samalla kun makuuhuoneessamme kuvailin asukokonaisuuttani, satuin vilkaisemaan ikkunasta ulos ja voi että alkoi taas kypsyttää tuo sää. 

Luonto on ihan sekaisin, eihän tämä ole mikään maaliskuu vaan pikemminkin tammikuu! Voi Merlinin pöksyt sanon minä. Ei ole hauskaa ei. 

Huominen on kiireinen päivä ja tämä loppuilta on myöskin aika kiireinen, mutten ole unohtanut että minun täytyy vastata vielä kysymiinne kysymyksiin! Teen sen mahdollisimman pian. :)

Kysymyksiä ja vastauksia.

Ihanan monta kysymystä olette laittaneet, kiitos oikein kovasti teille siitä! Ajattelin nyt alkaa purkaa sitä vyyhtiä sen verran kuin ehdin tällä hetkellä. Jos laskin oikein niin yhteensä neljätoista eri kysymystä tuli, ja hei jos vielä joku mietityttää niin laittakaa lisää kysymyksiä, vastaan kyllä niihinkin! Joko vielä uudella kysymyspostauksella tai sitten tekstien välissä. 

Sellaista vielä ensiksi huomautan, että kun laitoitte niin kovin syvällisiä kysymyksiä ja aivoni eivät aina ole ihan täysin toimintakunnossa niin saatan unohtaa mainita jotakin asiaan liittyen. Vastaus ei siis välttämättä ole täysin tyhjentävä aivojeni älykkyysosamäärän takia, mutta jos joku vaivaa niin kysykää toki! Vastaan kyllä mahdollisimman tarkasti. 

Miten löysit wiccalaisuuden?
Vastaus: Olen koko ikäni ollut kiinnostunut noituudesta. Lapsuuden leikeissä olin aina noita tai vähintään joku vastaava jolla kuitenkin oli taikavoimia. Tykkäsin kutsua itseäni noidaksi jo suht nuorena. 
Kristinusko tuntui minusta aina jotenkin väärältä ja kummallisella tavalla ahdistavalta. Päässäni risteili kovasti kysymyksiä kaikesta todella syvällisestä, ja muistan pohtineeni hämärästi jo todella nuorena eikö ole mitään uskontoa jonka edustajat ovat noitia, tai joka pohjautuu sellaisiin asioihin. 
Olin noin kymmenen vuotias kun löysin Internetin ihmeellisen maailman. Siellä törmäilin satunnaisesti wiccalaisuuteen liittyviin artikkeleihin ja nettisivuihin, ja asia jäi jotenkin muhimaan päähäni. 
Täytin neljätoista ja olin taas eräänä päivänä koneella. Wiccalaisuus-ajatukset olivat muhineet päässäni jo useamman vuoden, jossain alitajunnassa, piilossa. Taas silmille ponnahti esiin nettisivuja, joissa kerrottiin wiccasta ja ennen kuin huomasinkaan, minulla oli kansiollinen netistä tulostettua materiaalia kyseisestä uskonnosta ja lista aihetta käsittelevistä kirjoista, jotka halusin saada hyppysiini. 
Pian tulikin joulu ja täytin viisitoista ja paketeista pomppi esiin kirjoja joita olin toivonutkin. Olin myös lukenut tarkalleen kaikki tulostamani paperit, ja olin valmis tekemään omistautumisrituaalin, ja toteutinkin sen melkein heti täytettyäni viisitoista. Siten löysin wiccalaisuuden ja siten vihkiydyin siihen. 
Nykyään kuitenkin kutsun itseäni enemmän eklektiseksi pakanaksi, sillä olen lukenut paljon enemmän asiasta ja perinteisemmästä noituudesta, ja huomaan molempien tekstien täsmäävän itseeni. Joten jos joku nykyään kysyy mihin uskontokuntaan kuulun, vastaan olevani eklektinen pakana. Se tarkoittaa siis sitä, että olen pakana joka napsii vähän sieltä sun täältä asioita jotka tuntuvat sopivilta, mutta suurimmilta osin kuitenkin olen ihan perus noita vain. Noituus ja wiccalaisuus eivät kamalasti eroa toisistaan, mutta jos jotakuta kiinnostaa voin joskus kertoa siitä enemmän. :)


Kerro esim. wiccalaisuuden rituaaleista yms. 
Vastaus: Tämä on aika laaja kysymys, joten koitan vastata suppeasti vain noista rituaaleista. Jos haluatte tietää lisää, kysykää! :)
Rituaaleja voi tehdä koska tahansa, ja miten ikinä tahtoo. Yleisimmin kuitenkin wiccalaisuudessa rituaalit ajoittuvat sapattien mukaan, joita on kahdeksan kappaletta, ja kuunvaiheiden mukaan, yleisimmin täysikuun. Kirjat ja netti ovat pullollaan erilaisia rituaaliohjeita, mutta peruskaava on ehkä seuraavanlainen. Kerätään rituaalissa tarvittava materiaali, puhdistaudutaan henkisesti ja fyysisesti, piirretään ympyrä jonka sisälle sulkeudutaan jotta rituaalissa nostatettava energia ei katoa ja jotta häiritseviä energioita ei pääse sisään, kutsutaan paikalle elementit ja jumala ja jumalatar, luetaan loitsu tai ennustetaan tai mietiskellään tai mitä ikinä haluaakaan rituaalissa tehdä, kiitetään paikalla olleita elementtejä ja jumaluuksia, puretaan ympyrä, asetetaan lahja jumaluuksille. Lahja voi olla mitä tahansa, keksiä, viiniä, mehua, maitoa. 
Itse en nykyään enää tee rituaaleja noin suurella kaavalla paitsi ehkäpä juhlapäivisin, jos muulloin niin en tarvitse enää tarvikkeita jos haluan vain puhutella jumaluuksia. Myöskään en enää tarvitse ympyrää suojakseni, pystyn nostattamaan energiaa ilman sitä ja pitämään häiritsevät energiat myös loitolla.
Mutta kuten sanottu, jokainen tekee rituaalit ja taiat niin kuin parhaimmalta tuntuu, virallisia sääntöjä ei rituaalin kaavasta ole! 


Miten aloitte seurustelemaan Oton kanssa?
Vastaus: Otto bongasi minut IRC-Galleriasta vuonna 2005, juttelimme jonkin aikaa netissä ja sitten menimme treffeille ja PAM. Tässä ollaan. :D Joskus olen itsekin todella hämmentynyt siitä miten kaikki kävi. 


Mikä sinua erityisesti miellyttää wiccalaisuudessa?
Vastaus: Tähän on haastavaa vastata sillä en enää koe rajoittuvani pelkästään wiccalaisuuden (erittäin joustavien) rajojen sisäpuolelle. Kuitenkin ehkä yksi asia miksi mielestäni wiccalaisuus on todella jees, on sen ohjenuora: Tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita ketään. Ja jokainen hyvällä logiikalla varustettu tajuaa, että tämä on todellakin aivan mahtavasti sanottu, erittäin hyvä ohje. Samaten wiccalaisuuden yksi tarkoitus on suojella luontoa ja eläimiä, jotka ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Ja kyllä näin tarkemmin ajatellen minua miellyttää oikeastaan kaikki wiccalaisuudessa!


Miten wiccalaisuus näkyy arkipäivässäsi?
Vastaus: Pyrin elämään niin kuin on hyvä: Teen mitä tahdon, kunhan en vahingoita ketään. Tietenkään ei voi kokonaan olla vahingoittamatta, ottaen huomioon että melkein mistä tahansa voi esim. loukkaantua, mutta tietoisesti en hauku ketään tai lyö, tai mitään muuta. Myöskin pyrin kunnioittamaan luontoa ja eläimiä samoin kuin kanssaihmisiä, esim. lahjoitan kuukausittain rahaa Greenpeacelle. Ja mikä myös tärkeää: pyrin pitämään itsestäni hyvän huolen, sekin on eräs wiccalaisuuden ohjeista. 


Jos saisit vapaasti valita niin mitä haluaisit tehdä työksesi/elämäntehtäväksesi?
Vastaus: Olettaen tosiaan että mitään rajoituksia ei olisi, niin tahtoisin olla kirjailija ja laulaja jossakin raskaamman musiikin bändissä. 


Minkä ikäisiä sisaruksia sinulla on ja mitä he tekevät?
Vastaus: Minulla on sisaruksia yhteensä kuusi kappaletta. Aloitan vanhimmasta. 
Isoveli Mikko - hänellä on vähän päälle vuoden ikäinen lapsi, mutta muuten en ole hänen elämästään kovin perillä. 
Pikkuveli Ossi - hän käy lukiota ja hänellä on tyttöystävä. Hän käy myöskin koulun ohella töissä. 
Pikkusisko Nella - hän käy yläastetta ja harrastaa samalla tietääkseni jotakin, mutten ole varma mitä. Hänen harrastuksensa vaihtuvat aika tiuhaan tahtiin. Hän pääsee ensi kesänä ripille. 
Pikkusisko Milla - hän on vielä tarhaiässä, joten päivisin hän taitaa olla tarhassa. 
Pikkusisko Heidi - hänkin on tarhaikäinen. 
Pikkuveli Onni - hän on vähän päälle vuoden joten voinette arvata missä ja miten hän viettää päivänsä. :)


Toiveammattisi?
Vastaus: Ehkäpä edellämainitut kirjailija ja rokkitähti! :D Myöskin lävistäjän ja tatuoijan, tanssijan sekä näyttelijän työt kiinnostaisivat. 


Onko päivittäisiä wiccarutiineja vai vaan juhla-aikoina jotain?
Vastaus: Tähän voi oikeastaan lukea vastauksen tuolta hiemaan ylempää, kohdasta "miten wiccalaisuus näkyy arkipäivässäsi".


Mitä koulua olet käynyt?
Vastaus: Peruskoulun olen suorittanut. 


Jouduitko lopettamaan koulun kesken kun tulit raskaaksi?
Vastaus: Kävin noin kuukauden kaksoistutkintoa, jonka johdosta minusta olisi tullut ylioppilas ja parturi-kampaaja, mutta sen koulun jouduin jättämään jo heti alussa kesken sillä minulla oli fyysisesti niin rankka raskaus ettei olisi koulunkäynnistä tullut mitään. 


Mitä vanhempasi sanoivat ja miten he ragoivat kun kerroit odottavasi Jania?
Vastaus: Äitini järkyttyi aluksi, eikä halunnut pariin tuntiin jutella kanssani. Sen jälkeen kuitenkin keskustelimme äidin kanssa ja hän kertoi kuinka on tukenani teen sitten melkein mitä tahansa, ja nyt hän on korvaamaton apu minulle. Rakastaa lapsenlapsiaan yli kaiken. 
Isäni reaktio oli sitten ehdottomampi, hän ei pitänyt ollenkaan ajatuksesta että olin viisitoista ja raskaana. Kuitenkin hän sopeutui ja on nyt oikein ihana isoisä. 


Asuitteko Oton kanssa yhdessä jo silloin kun tulit raskaaksi?
Vastaus: Emme asuneet. Otto kyllä vietti enimmän aikansa äitini luona missä asuin silloin, mutta kahdestaan omillemme muutimme silloin kun olin raskaana noin kolmannella kuulla. 


Mihin ammattiin/kouluun haluaisit ja milloin ajattelit mennä?
Vastaus: En vielä ole oikein täysin selvillä mihin ammattiin tahdon, mutta lukioon olen seuraavaksi menossa, varmaan tuossa parin vuoden kuluttua viimeistään. Aikaisintaan vuoden kuluttua, sitten kun Taru on kolme vuotta vanha. 


Olipas tämä urakka, mutta oli hauskaa vastata! Toivottavasti näistä oli iloa ja kuten sanoin jo postauksen alussa, niin lisää kysymyksiä jos suinkin siltä tuntuu.

Kortinpeluuta ja toivottavasti ohi mennyt vatsatauti.

Toissapäivänä illalla sain isovanhemmiltani soiton että Jani oli oksentanut kolmesti. Minähän siitä sitten oksentamiskammoisena vedin kauheat paniikit että apua apua nyt minäkin olen varmasti kipeä. Yö meni sängyssä kieriessä pelon kourissa ja eilen aamulla Jani oksensi vielä kerran. Koko päivän soittelin isovanhemmilleni kysellen Janin vointia. Jania ei tuotu kotiin heidän pyynnöstään, pakkasessa kun olisi joutunut tarpomaan, he sanoivat hoitavansa Jania mielellään. Olin salaa helpottunut sillä kammoan oksentamista yli kaiken vaikka tottakai olisin halunnut Janin kotiin sairastamaan. Onneksi nyt taisi olla kyse vain pienestä taudista, Jani ei ole eilisen aamun jälkeen edes yökännyt, ja on juonut hyvin ja jaksanut kiukutellakin. Luojan kiitos. Eivät kuulemma tänäänkään vielä mielellään antaisi Jania kotiin tuon kylmän sään vuoksi, voi siis olla että saan poikasen huomenna hoiviini. Ihanaa kuitenkin että Jani on jo paranemaan päin ja hyvällä tuurilla isovanhemmat tai me ei saada tautia, näytti olevan sen verta lieväkin. Toivotaan parasta!

Eilen aamulla oli ihan mukava herätä kammontäyteisen yön jälkeen siihen että Otto toi aamupalan sänkyyn. Taru oli sitten seuranani syömässä ja veti puolet leivästäni, syöppö kun on. Ihan hyvä vain, en itse ole ollenkaan aamusyöjä, niin eipähän leipä mennyt hukkaan! 

Päivä meni kotona koomaillessa ja tosiaan isovanhempien luokse soitellessa, illalla mentiin jo ennen yhtätoista tutimaan ja sitä ennen pelasimme korttia kolme erää. Hävisin kaikki. Olisin halunnut pelata niin kauan kunnes voitan, mutta Oton oli päästävä nukkumaan. Jos sitten vaikka tänään uusiksi niin että jopa minä pääsisin voitolle! 

Kortinpeluusta pääsemmekin sujuvasti tähän aamuun.

  
Tältä näytän nyt ja koitan epätoivoisesti saada aamujumituksen pois kahvin avulla. Toivotan kaikille kuitenkin hyvää huomenta ja niin päin pois. :) 


Taidan lähteä tästä haaveilemaan uusista vaatteista joihin ei ole varaa mutta jotka ovat ihania. ;)

Punaista ja mustaa.

Eilinen oli aivan omaa luokkaansa kaikessa tylsyydessä ja masentuneisuudessa. Onneksi tämä päivä näyttää jo paljon valoisammalta niin sääolosuhteilta kuin minun mielialaltanikin! 


Otto kiikutti minulle eilen kaksi punaista ruusua ilman minkäänlaista sen suurempaa syytä. Kauniitahan nuo ovat!

Eilen minun piti mennä kaupungille katselemaan josko löytäisin mustan perustakin. Pitkällä helmalla. Ei välttämättä nilkkoihin asti, mutta ainakin alle polven. En sitten mennytkään, erinäisistä syistä johtuen, mutta ajattelin tänään ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä. Selailin meinaan Mortician nettisivuja ja sieltä bongasin tällaisen takin: 

 Kuva Mortician nettisivuilta.

Nuo bondageremmit on irroitettavat, joten takista saattaisi halutessaan saada yksinkertaisemman. En ole aivan varma nyt tuosta helmasta että miltä se kokonaisuudessaan näyttää, mutta nettisivuilla lukee että kyseinen takki poistuu mallistosta joten voi hyvinkin olla että kun tänään jossain vaiheessa saavun Morticiaan, niin siellä ei enää ole tuota takkia ollenkaan tai sitten sitä ei ole ainakaan minun koossani (tai sitten sitä myydän vain netin välityksellä). Enpä tiedä, tuo olisi hyvä jos en muutakaan löytäisi. Takilla olisi hintaa 80€. 


Netistä bongasin eilen Rockgootista tällaisen takin:

Kuva Rockgootin sivuilta.

Tämä on nettisivuilla nimetty sellaiseksi kuin Alcis ja hintaa sillä olisi 50€. Tämä olisi ollut paljon parempi kuin tuo minkä bongasin Morticiasta, mutta näitä ei ole jäljellä kuin kokoa M ja en halua ostaa sitä sovittamatta, aina kun riippuu ihan takista että menetteleekö M minulla vai ei. Yleensä koko M on väistämättä hemmetin iso tai ainakin tosi huonosti istuva, ja koska kyse on kuitenkin suht kalliista takista niin en haluaisi sitä itse joutua alkaa pienentelemään. Jos tuolla olisikin ollut hintaa vaikka 20€ niin olisin jo tilannut tuon.


No mutta, tänään olen joka tapauksessa menossa kaupungille pyörimään, katsotaan mitä eteen pomppaa vai pomppaako mitään. Ja vannon pyhästi, etten osta mitään kallista takia jossei se ole täydellinen tai edes toooooosi pienellä vaivalla muokattavissa sellaiseksi! 


Sitten tähän välikköön lukijan toivetta. Pyydettiin kertomaan miten parisuhde sujuu, miten saamme sen toimimaan vaikka on kaksi pientä lasta. 
Noh, mitenkähän tämän nyt selittäisi. Meidän parisuhde on alusta asti ollut semmoista hemmetin vuoristorataa, silloin kun menee hyvin niin silloin menee tosiaan hyvin, silloin kun menee huonosti niin sitten on kyllä semmoisia järistyksiä ettei tosikaan. 

Terhi ja Otto vuonna 2005.

Meillä ei oikeastaan ole sellaista kultaista keskitietä, tiedä sitten miksi niin. Paljoa ei meillä yhteistä aikaa ole, mutta omaa aikaa on sitten kummallakin aikalailla vaihtelevasti, ja kyllähän me yhteistäkin aikaa joskus vietämme esim. katsomalla leffaa tai sitten syömällä yhdessä. Mitään kovin kummoisia me ei yhdessä tehdä, emme oikeastaan juoksentele yhdessä baareissa, ne hommat hoidetaan yleensä erikseen, jos hoidetaan. Emme kumpikaan ole pahemmin sellaisia baari-ihmisiä, mikä on vain hyvä asia.

Terhi ja Otto vuonna 2008.

Toinen asia mistä kysyttiin, oli se että onko minulla vauvakuumetta kun sellaisesta puhuin edellisessä blogissani ja että tahdonko lisää lapsia. 
Tällä hetkellä vauvakuumetta ei ole, tai no oikeastaan aina on, minulla on koko ajan ikävä vauvamasua ja sellaista pientä tuhisevaa kääröä jollaisia Jani ja Taru joskus kauan sitten olivat. Olisihan se ihanaa saada kokea raskausaika ja saada pienen pieni vauva hoidettavaksi, mutta kun ajattelen että se ei olisi vauva kauaa, niin tällä hetkellä ei ole hyvä aika tehdä kolmatta lasta. Toisin sanoen minulla ei ole ainakaan sellaista järjen voittavaa vauvakuumetta juuri nyt. Sen voin kyllä luvata, että minun lapseni eivät ole tässä, niitä tulee vielä joskus jos se ilo suinkin minulle vielä suodaan. <3


Kolmen maissa lähden hiipimään kaupungille päin, mikä meinaa sitä että siihen mennessä pitää olla kuteet niskassa ja meikit naamassa sekä hiukset edes jotakuinkin kondiksessa. Lupaan ja vannon pyhästi, että otan asukuvan tänään. Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön!


Heitelkää ihmeessä lisää juttutoiveita! Aihe saa olla melkein mikä tahansa, lukijoiden toiveita on kiva toteuttaa. :)

Miksei ne piilarit saavu jo?