Just some modeling.

Sorry I've been a little bit quiet here, I've focused on modeling and other art things. 

You can see more here: Moira Hermione on deviantArt. There's for example some Mature Content pics and I don't post that kind of stuff here. (: But I have to say that IT IS NOT PORN. Period. Haha.

I've been thinking of making an official homepage, but I don't know the details yet.. Well, I think more so maybe I'll can create something someday. :D

What I want.

-A small pocket size camera. I don't have one.

-A cellphone.

-A book shelf.

-A coffee table in to livingroom.

-A loftbed.

Yay. Maybe I should order couple of those right now and be a poor lady once again.  

Can you hear me calling your name..

Olen jo pitkään ollut kovin kiinnostunut numerologiasta ja asiaa on tullut tutkittua yhdeltä jos toiseltakin kannalta. Numerologiassahan siis kirjaimillekin annetaan numeeriset arvot ja niiden kanssa räknäämällä sitten löytää ihmisestä tietoa. 


Nyt aloin kuitenkin miettimään nimiä vähän muutenkin kuin numerologiselta kantilta.

Pohdin tässä vaiheessa ties kuinka pitkään viitsinkö kertoa sukunimeäni täällä blogin puolella, kunnes tajusin että Facebook-profiilistani jokainen halukas voi tuon asian kuitenkin tarkistaa, niin päätinpä sitten jatkaa tästä ilman mitään sen kummempia kirjainkoodeja. :D


Asiahan on nyt se, että äitini oli naimaton saadessaan minut. Sukunimi oli tuolloin Lehtinen. Sitten noin neljä vuotta syntymästäni äitini tapasi isäni (joka on btw adoptoinut minut, joku kuitenkin kysyisi kun tässä tuli tämmöinen hassu pieni kommervenkki tuohon väliin ;) ja he menivät naimisiin, jolloin äitini ja minun sukunimet muuttuivat Lehtisestä Kumpulaiseksi. 
Ollessani siinä viidentoista ikävuoden hujakoilla aloin miettimään vanhaa sukunimeäni. Isovanhempani sekä äitini veljet perheineen olivat Lehtisiä ja minä oli aina pitänyt kyseisestä sukunimestä. Oivalsin että minähän saatoin saada kyseisen sukunimen vielä joskus jos vain suinkin halusin! 
Jätin asian hautumaan ja päivä päivältä tulin entistä varmemmaksi siitä, että vielä jonain päivänä haluan olla taas Lehtinen. Tänään postitin maistraatille sukunimenmuutoshakemuksen.
Nimen vaihtamiselle ei pitäisi olla mitään esteitä, mutta olen henkeen ja vereen pessimisti. ;)

  
Kertomastani johtuen kuitenkin aloin pohtia sitä mitä nimi todella merkitsee. "Ei nimi miestä pahenna" vai miten se meni. Onko asia tosiaan näin? Jos tätä oikein pohtii, eikä tarvitse edes niin paljon pohtiakaan, niin eikös vain olekin niin että jos et pidä nimestäsi, se heijastuu elämääsi, joskus liikaakin? Itse en ole ikinä sen kummemmin pitänyt nykyisestä sukunimestäni, ja olenkin ihan luvattoman iloinen siitä että se (toivon mukaan) tulee vaihtumaan pian.
En ole koskaan masentunut sukunimeni johdosta, mutta en tosiaan ole siitä pitänytkään. Minua jopa hiukan kiusoiteltiin siitä ala-asteella, lähinnä siinä olevan "kumpu"-sanan vuoksi ja senhän nyt tietää mitä se murrosiän kynnyksellä olevien ihmisalkujen mieleen ensimmäiseksi tuo. Kiusaamisen vuoksi en kuitenkaan ole nimeäni vaihtamassa, eihän minua siitä enää nykyään kiusata. En vain ole siitä oppinut pitämään vaikka siihen tottunut olenkin.
Jotkut ajattelevat että ei se nimi mihinkään vaikuta - nimi mikä nimi. Minä kuitenkin olen sen kannalla, että nimi voi hyvinkin tarkasti määrittää ihmisen (enhän muuten vehtaisi numerologian kanssa). Jos pidät nimestäsi, olet todennäköisesti itsevarmempi kuin jos et pitäisi siitä. 


Esimerkiksi juuri numerologisessa mielessä ajatellen ihminen muuttuu jos nimi muuttuu. Minä olen sillä kannalla että näin on, hyvinkin pitkälti. Vai eikö nimi näyttelekin suurta roolia osassa ihmisen elämän rajapyykeistä? Se kun ylipäätään saat nimen - sinusta tulee SINÄ eikä pelkkä vauva (tai vaihtoehtoisesti Nokkahiiri kuten me kutsuimme Jania vielä silloin kun hän oli masussani ;). Se kun menet naimisiin (jos siis päätät silloin nimesi vaihtaa) - sinusta tulee Senjasen vaimo sen lisäksi että olet oma itsesi. Se kun otat avioeron (jos siis silloin nimesi vaihdat) - sinusta voikin tulla taas Noita Nokkonen sen sijaan että avioliitossa vaimona ollessasi olitkin Noita Napisija. 
Vaikka nimenmuutos ei välttämättä ole välttämätön ihmisen muuttumiselle, voi se joissain tapauksissa kantaa jopa melkein vastuuta siitä, tai olla siitä hyvin vakava oire. Tässä kohdin puhun nyt ensisijaisesti itsestäni. Olisin voinut muuttaa nimeni missä vaiheessa tahansa viimeisen kolmen vuoden aikana jos realistisesti ajattelee - vaan enpä muuttanut. Kuitenkin sitten kun saapui tämä hetki muassaan asiat jotka ovat tapahtuneet, vaihdankin yhtäkkiä nimeni. Nimenmuutos yhdessä tapahtumien ja ajatusteni kanssa, niin elämä ei ole enää entisellään. Itse asiassa, kuten aiemmin kerroin, kun vuoden vaihtuessa tunsin muutosten tuulet todella vahvana (tästä lisää myöhemmin), enteilivät ne osaltaan nimenmuutosta, joka on ison muutoksen lisäksi vahva oire jostain aivan muusta, kuten sain huomata kun tätä tekstiä kirjoitin, en meinaan muista milloin aiemmin oivalsin alitajuisia ajatuksiani tätä paremmin. :D


En tietenkään mene väittämään että tämä toimisi kaikkien kohdalla samalla tavalla tai muuta, mutta ymmärsitte varmasti perusideani tästä usvaverhon takaa kumpuavasta tekstinpätkästä. 

Nyt tämä tyttö lähtee jatkamaan syvällisiä pohdintoja äidin nurkkiin, ja katsotaan nyt jos vaikka kyseisen vierailun seurauksena pikkusisko löytääkin kielestään palasen rautaa! 

My favourite animals.

This is a post I wanted to do very long time ago, but I always forgot. Now I finally remembered it! 

An owl

Archetype meanings:

-a guide of afterlife
-secrecy
-freedom
-night
-quiet and fast moving
-wisdom
-magick
-omens
-spirit world
-inner vision
-clairvoyance
-sharp sight, observation skills
-truth
-witchcraft
-transformation
-astral projection
-darkness
-death
-seeing behind the masks
-moon magick
-represents women's soul

Owls are very mystical animals. They are also beautiful. I have a very strong connection with them. 
I have liked owls as long as I can remember. Those archetype meanings are very descriptive about how I have always thought about owls. 

I feel they can teach me to get stronger connection with the spiritual world. They are guiding me to freedom and truth and I know they are teaching me a lot about witchcraft and magick and secrets. 

It's very fascinating that owls are connected to death, darkness and night. Those things have always attracted me. 

I have been collecting owl-things for many years and I have seen owls in nature.

A bat

Archetype meanings:

-symbol of the underworld
-symbol of the dead people's souls
-happiness
-good luck
-rebirth
-magick
-long life
-understanding the sorrow
-health, wellness
-invisibility
-peace
-transformation
-misfortune
-transformation
-shamanistic death and rebirth
-chaos
-secrets
-different point of views
-an ability to observe the unseen
-transition
-the subsconscious
-to see the past lifes

Bats are very attractive and kinda scary too. I have seen bats in real life, it was so wonderfull. 

I think bats are in my life because I need to get peace, health and wellness and bats are able to help me. I also need good luck and happiness. Bats, like owls, are with me right now 'cause I really need to change myself (kind of a transformation I think)...

A fox

Archetype meanings:

-cunning
-transformation
-family
-a trip
-observation skills
-intelligence
-suppleness
-disguising
-strength
-treacherousness
-tenderness
-invisibility
-feminine courage
-stealth


I think foxes are cute and beautiful. They are very wise, I think, and I have lots of things I can learn from them. I sometimes feel myself as a fox (cunning). Sometimes it's a good thing, sometimes it is not.. 


I think at the moment foxes are in my life because they are guiding me to a trip which already have changed my life. I don't know about the future (yet), but I think this is going to be something memorable. Or actually it already is.

A rat

Archetype meanings:


-guile
-secrecy
-wellness
-malice
-sometimes animosity
-intelligence
-wisdom
-vicious defense
-tracing
-good luck
-wealth
-death
-decay
-destruction
-fertility
-ability to live in an obscure way


I have two rats, as you know. They're names are Fred and George. They are gorgeous animals. <3


Rats are in my life because I really need good luck and wellness right now. 


I find rats very interesting 'cause they are connected to death, decay and destruction. Those things I find attractive in some kind of sick way. 


Some of rat's archetype meanings matches with me - guile, malice, vicious defense and fertility. I think rats are teaching me some things which have something to do with wisdom..


Rats are cute animals. And very wise. Never underestimate a rat. It will win. 


Pics from google.

Ammattiasiaa.

Tämä on ollut minulla aika vallitseva päänvaiva parin viime vuoden ajan. En muista kunnolla mitä pienenä ajattelin, että miksikä haluan tulla isona, mutta sitten joskus siinä teini-iässä aloin kunnolla pohtimaan ja ajattelin sitten että alanpa opiskella lakimieheksi jahka joskus käyn ensin lukion. 

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat vähän päälle vuosi sitten. Olin ihan varma että minusta ei ikinä voi tulla lakimiestä näillä aivoilla, ja kun aika taiteellinen ihminen olen, aloin sitten pohtimaan ompelijan ammattia. Ajatus tuntui kiehtovalta, ja yhdessä vaiheessa olin jo melkein varma että opiskelen ompelijaksi, kunnes sitten taas aloin pohtia asioita ihan uudelta kantilta, kun tuntui, että ei minusta oikein ole ompelijaksikaan loppupeleissä. Ajatus ei oikeastaan tunnu kovinkaan vetävältä. 


Olisi mahtavaa olla kirjailija, näyttelijä tai laulaja, mutta kun nuo kolme ovat sellaisia että siinä olisi vähän pakostakin oltava jokin vakituinen työ sivussa, niin tänäänpä taas aloin miettimään ammattiasiaa uudelleen. 


Sain huomata, että lakiin liittyvä ammatti tuntuu edelleen todella vetoavalta jostain ihmeen syystä. Palkka ainakin vetoaa puoleensa, mutta muuten en osaakaan sanoa mikä hemmetti siinä niin viehättää. :D Vaikka harkitsin ompelijaksi ryhtymistä, sain huomata että ammattinimike "lakimies" veti minua puoleensa edelleen.. Ja tänään päässä napsahti. En ole vielä käynyt edes lukiota, mutta silti vedin lakimiehestä jo askeleen pitemmälle. Minusta voisi tulla tuomari.. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun asiaa mietin, mutta tänään otin jo selvää miten tuomariksi opiskellaan. Se kertonee jotain siitä että voi olla vähän niin että muutaman vuoden kuluttua tätä blogia kirjoitteleekin sitten lakia opiskeleva Seamrog, olettaen että silloin kirjoitan edelleen blogia. 


Minulla kuitenkin taitaa olla edellytyksiä lukea itseni tuomariksi asti, sillä pisimpään olen harrastanut lukemista ja kirjoittamista (ja tanssia, mutta se ei liity tähän). Ompelu sun muut tulivat mukaan vasta paljon myöhemmin. Ja lain opiskelemisessa tarvitsee aika hiton hyvää lukupäätä, ja tuomarin ammatissa täytyy olla hyvä ilmaisemaan itseään suullisesti (ja se taito on hallussa, vähän liiankin hyvin, ainakin jos uskon kuulemiini kommentteihin ;) ). 


Hullunkurista tässä on se että pystyn kepeästi kuvittelemaan itseni tuomariksi, mutta en todellakaan ompelijaksi. :D

Tyylini ja sen eri vaiheet.

Eimii ehdotti minulle että tekisin postauksen siitä miten pukeuduin nuorempana, ja hemmetin hyvä idea se olikin, kiitos! :) Tässä siis aikani kuluksi ajattelin tämän väsätä, katsotaan kuinka perinpohjaisesti saan käytyä aiheen läpi...

Aloitetaan vaikkapa siitä kun olin ihan pieni. Halusin aina pukeutua todellisiin pitsiröyhelöunelmiin jopa tarhaan, ja äiti sai harmaita hiuksia sen takia sillä hän kai aina pelkäsi että sotken hienot vaatteeni tai jotain muuta. :D Muistan kuinka hän yritti välillä pukea minulle ns. poikien vaatteita ja en tykännyt siitä, en sitten yhtään!

Ala-asteella aloin kyllä käyttämään sitten ihan sitä peruskomboa eli farkkuja tai muita housuja ja paitaa. 

Aloin etsiskelemään omaa tyyliäni siinä yläasteikäisenä. Kuvat joita näette alkavat vuodesta 2004, eli olin tuolloin siis noin 14v. 

Tässäpä siis kuvia minusta ennen riparia! Viihdyin tuolloin vielä vaaleatukkaisena vaikka satunnaisesti minulla olikin jo ollut ihan kestovärit päässä, lähinnä punaista ja jotain ruskeaa. Pukeutumiseni kulmakivet olivat tuolloin lähinnä vaaleat farkut ja joku paita, yleensä joko punainen tai vihreä. Meikkasin hyvin vaaleasti jos ollenkaan kuten kuvista näkyy ja hiuksia pidin lähinnä aina auki. Koruja en kauheasti tuolloin vielä käyttänyt. Pukeutumiseeni vaikutti sekin että kuuntelin lähinnä Antti Tuiskua (kyllä, luitten ihan oikein) niin ei siinä kamalasti mitään synkkää pyörinyt päässä. :D

Sitten koitti kesällä riparin aika ja minulla oli isosena kaksi tyttöä jotka pukeutuivat mustaan ja kuuntelivat raskasta musiikkia, mm. Helloweenia. Eivät olleet sinänsä gootteja tai mitään, mutta pitivät siis aina mustia vaatteita ja minä aloin ihannoida heitä siitä tyylistä mikä heillä oli. Olin sitä ennen jo ihaillut goottityyliä ja tummempaa vaikken ollut siihen silti ns. siirtynytkään, mutta sen jälkeen alkoi sitten kunnolla se että vaatekaappiini eksyi yhä enemmän ja enemmän mustaa. Asiaa auttoi myös se että kaverini kuunteli tuolloin paljon Nightwishiä ja kuultuani Moondancen rakastuin bändiin oitis ja goottiestetiikka tuli yhä lähemmäs sydäntä. 

Kuten huomaatte, jo helmikuussa 2005 olin synkkis. :D Kuitenkin pukeutumiseni oli silloin vielä aika perus, ei ollut mitään kovin kummoisia krumeluureja tai muutakaan. Halusin pukeutua gootihtavasti mutten tiennyt mistä sellaisia vaatteita olisi edes repinyt, joten tyydyin sitten tuohon. Huomannette että tuossa kuvassa pukeuduin aika samallailla kuin nytkin välillä. Tuohon mennessä oli jo haalinut itselleni kaikki Sonatan ja Nightwishin levyt ja luukutin niitä yötä päivää ja muistan hämmästelleeni kuinka sainkaan niin paljon aikoinaan irti Tuiskusta, sillä tunsin palanneeni kotiin kun kuuntelin Sonataa. Myöskin olin jonkin verran tuohon mennessä tutustunut myös Helloweeniin, tosin se oli silloin hiukan liian raskasta tärykalvoilleni vaikka muutama hyvä biisi heillä olikin. 

Tästä välistä en oikein kunnon kuvia löytänyt, mutta sanottakoon sen että olin jo laajemmin tutustunut raskaampaan musiikkiin ja löytänyt kauppoja joista löytyi goottityylisiä vaatteita. Se näkynee myös kuvastakin. Olin tässä siis 16v.

Siinä näkyy sitten tätä enemmän gootihtavaa ja punkkarihtavaa tai ties mitä onkaan. :D (Sivumennen sanoen, viimeisessä kuvassa minulla on hiuslisäke päässä, ei siis ole omaa tukkaa.) Hiusten väri pyöri mustassa, vihreässä ja punaisessa ja meikki oli tummaa vaikkakin taidottomasti tehty, hyi helvetti... :D Tuohon aikaan tykkäsin esteettisesti siitä että on paljon rimpsua ja pitsiä, ja on se nättiä edelleenkin, en vain tuohon aikaan tajunnut että vaikka se on nättiä, se ei sovi minusta minulle. Käytin kuitenkin sitkeästi tuollaisia vaatteita ja ihmettelin kun tunsin oloni oudoksi ja epäaidoksi.

Tässä on jo hiukan hillitympää vaikka pitsiä sun muuta onkin. Pinkki oli sellainen väri josta en pitänyt enkä pidä edelleenkään, en tajua miksi käytin sitä. Olihan se kyllä hauskannäköistä joissain vaatteissa ja joillain henkilöillä mutta ei edelleenkään sopinut minulle.

Alkuvuodesta 07 olin jo löytänyt enemmän sellaisia vaatteita jotka sopivat tyyliltään ja väriltään minulle, vaikken edelleenkään viihtynyt rimpsuissa, niin silti käytin niitäkin edelleen. Tähän mennessä kuuntelin myös jo todella laajaa kastia musiikkia, ei mennyt enää pelkästään hevi ja metalli vaan mukaan oli sekoittunut muutakin ja se jotenkin alkoi lieventää hitusen pukeutumistanikin. Kuitenkin jos heviä tms. raskasta kuuntelin, oli se mennyt myöskin raskaampaan suuntaan. 

Myöhemmin lopputalvesta 2007 aloin käyttää enemmän housuja ja tyyli kääntyi enemmän ns. rokkariin tai hevariin kuin goottiin ja lolitaan. Meikki tummeni vaikken edelleenkään osannut meikata oikeasti hyvin ja lävistykset lisääntyivät kovaa vauhtia. Mielessä oli myös alkanut pyöriä tatuoinnit yhä enemmän ja enemmän, mutta koska ikää oli vasta 17v, en saanut vielä koristaa ihoani kuvilla. Tuohon aikaan minulle myös laitettiin ekaa kertaa rastat ja pidin niistä kovasti. 

Tässä sitä ollaan jo täysi-ikäisiä ja pukeutuminen ei ollut enää niin rimpsuista vaikka edelleenkin tykkäsin goottiestetiikasta, en vain osannut valita niitä oikein vaatteita juuri minulle. Nykyään en enää käytä noita housuja koska niissä on liikaa härpäkettä ja tuo paitahommakin on käytössä legginseinä. Bändipaita on kuitenkin just jees, vaikken niitä yleensä käytäkään. <3

Tämä on otettu päivänä jolloin täytin 19v, ja siinä on jo minua aika aidoimmillaan. Tosin nykyään en enää pistäisi noin värikkäitä rastoja enkä myöskään tuota paitaa, mutta muuten. Pitkät suorat housut ja yksinkertainen villatakki, ja missäs muussa värissä kuin mustassa... Tuossa elettiin kuitenkin vielä sellaista aikaa kun pukeutumisessa tuli huteja, eli kävi niin että joku oli mielestäni kivan näköistä mutta ei sopinut silti minun päälleni minun mielstäni. Kuitenkin tästä eteenpäin hudit harventuivat ja harventuivat. 

Tässä elellään sitten kevättä 09 ja olin löytänyt sen jätkämäisen tyylin jossa niin viihdyn. Äiti välillä kauhisteli vaatevalintojani mutta antoi asian kuitenkin olla. :D Asussa on jokin juju, eli jokin hauska kuosi tai jokin mutta kuitenkin se on periaatteessa yksinkertainen, kuten kuvasta näkyy. Ainiin, tästä kuvasta muutama kuukausi taaksepäin niin olin jo ottanut pari ekaa tatskaani. 

Tässä sitä on jo sellaista naisellista tyyliä josta pidän. Eli yksinkertainen mekko, eikä mitään ihme rimpsutuksia kuten olin aiemmin erehtynyt pukemaan päälleni. Meikkikin alkaa olemaan jo aika taidolla tehty sillä olin perehtynyt naistenlehtien ja netin ihmeelliseen maailmaan ja saanut sieltä vinkkejä ja kai siihen vaikutti myös se että omat aivot olivat kasvaneet. :DD

Tässä sitten kuvia viime vuoden syksyltä, kun ihan oikeasti löysin sen tyylin pukeutua josta tykkään ja jossa viihdyn ja joka mielestäni sopii minulle. Tuollaisia vaatteita voi edelleen löytää yltäni kun vähän selailee blogiani. Ainoa erotus tuohon aikaa on se että lävistykset ovat vähentyneet ja tatuoinnit lisääntyneet. 


Tyylini lopulliseen kehittymiseen vaikutti se että aloin pitämään blogia jonne kuvasin asujani. Se pakotti miettimään mitä oikeasti halusin pukea päälle ja mikä oikeasti näytti mielestäni kivalta. Sitä ennen sitä ei niinkään tarvinnut miettiä, pystyi pukemaan päälleen jotain mikä oli kaunista mutta ei kuitenkaan minua, nyt en enää halua antaa väärää kuvaa itsestäni, en blogissa enkä muutenkaan. On ollut todella helpottavaa ja ihanaa kun löytänyt sen oman juttunsa, on pystynyt karsimaan vaatekaapista kaiken turhan pois ja ostamaan ja tekemään tilalle sellaista mitä oikeasti käyttää. 


Itse näkisin nykyisen tyylini suht yksinkertaisena ja tummanpuhuvana, hevari- ja rokkarimaisena, ehkä jopa satujen noita-akkamaisena joiltain osin. Kuitenkin otan vaikutteita gotiikasta eikä olisi kovinkaan ihmeellistä jos joskus päälleni eksyisikin kaunis pitkähelmainen mekko korsetin kera. Osin tyylini on myös hyvin klassinen etenkin juhlissa, niin naiselliselta kuin miehekkäältä kannalta. :D Pari vuotta sitten väsäsin kauheat röyhelöt ja naisellisuudet päälle kun oli juhlat, nykyään olen saapunut paikalle lähinnä suorissa housuissa, kauluspaidassa, liivissä ja skrakassa, mutta sekin vähän riippuu. Nykyään jos haluan olla naisellinen juhlissa, on asuni erittäin yksinkertainen, korostan sitä vain vyöllä (tai harvoin joskus korsetilla) tai koruilla tai sitten vahvalla meikillä ja upeilla kengillä, mutta vaatteet ovat yksinkertaisia yleensä.

Tässäpä tämä oli, mitä mieltä olitte? Risuja, ruusuja? Kysyttävää? :)

Jotakin hyvää.

Olen nykyään alkanut hyljeksiä syksyä ja talvea. Minua ahdistaa silloin aina ihan tuhottomasti. Siispä ajattelin nyt miettiä mitä kaikkea hyvää syksyssä on, positiivisuus auttaa jo aika pitkälle!

Ei ole liian kuuma. Voi siis heittää ylleen ihan mitä tahansa kunhan vain katsoo että pysyy tarpeeksi lämpimänä. 


Paksut villatakit, kaulahuivit ja pipot. En ole sinänsä mitään sen kummempia pipoihmisiä, mutta parina viime talvena olen vihdoin oppinut käyttämään niitä niin että minä tunnen itseni kauniiksi ja myös olen! On aivan ihanaa kun saa kääriytyä paksuun huiviin ja takkiin ja heittää pipon päähän ja kuikuilla vaatekerroksen lämmöstä maailman menoa. 


Väriloisto. Syksyn värit ovat todella upeat. Niitä voisi valokuvata ikuisesti. 


Pimenevät illat. Ulkona jo pimeää mutta vielä ei ole nukkuma-aika, siispä pitkin pituuttaan makaamaan petiin tai sohvalle vieressä kuppi kuumaa kahvia tai teetä ja jotain herkkua, seurana hyvä kirja, leffa tai tv-sarja. 
Samaten samaan kategoriaan liittyy se että kynttilöitä voi polttaa mielin määrin kun ne jotenkuten erottuvatkin pimeän keskeltä, kesäisin kun ei ole pimeää niin ei sinänsä ole ideaa poltella kynttilöitä sen pahemmin. 

Samhain. Se on siis lokakuussa ja se on pakanallinen vuodenvaihde ja silloin elävien ja kuolleiden raja on erittäin häilyvä. Nykyaikaisempi ilmaus olisi siis periaatteessa Halloween. 


Jännitys. Tieto siitä että enää ei ole pitkä aika jouluun on sekin omanlaisensa mukava tunne, etenkin kun minulla sattuu olemaan joulu ja syntymäpäivä sama, sitä odottaa tuplasti enemmän vaikka periaatteessa en enää odotakaan syntymäpäiviäni. :D Ikäkriisia tai jotain...?


Se hetki kun on viimeinen virallinen syyspäivä. Eli onkos se nyt sitten marraskuun lopulla? Se on mahtavaa, sillä silloin tietää että kohta on taas päivät täynnä vilskettä ja vilinää kun joulu tulee ja mikä parasta - enää kolmisen kuukautta ensimmäiseen viralliseen kevätpäivään!


Voi olla että unohdin tästä jotain todella olennaistakin, mutta vajaa tunti sitten heränneenä ja lasten vikistessä korvan juuressa on vaikea keskittyä mihinkään kauhean syvälliseen. :D

Vankeja ja vartijoita.

Kaveri tuli eilen käväisemään yllättäen, ja kävimme sitten vähän vierailemassa Alkossa ja Filmtownissa. 

Korut mistä sattuu. 

Topit H&M, mustan leikkelin itse. 

Housut joskus jostain, revin itse aikoinaan. 

Alkosta tarttui mukaan kahvilikööri ja kaupasta maitoa, joten voitte varmaan arvata minkä sortin litkua niistä tuli. Filmtownista tarttui mukaan vankila-leffa. 

Leffan idea oli se että joukko miehiä osallistui psykologiseen kokeeseen. Osa miehistä laitettiin vartijoiksi ja osa vangeiksi, ja koko juttu alkoikin sitten mennä vähän persiilleen... Leffa oli mukamas trilleri, mutten löytänyt mitään trillerimäistä tuosta. Oli se kuitenkin ihan katsottava ja pari ihan siedettävääkin kohtaa siinä oli, mutta noh... Onneksi ei maksanut kuin kolme euroa niin eipä ollut kuitenkaan kauhea rahanmenetys. 

Tänään olisi tarkoitus mennä palauttelemaan tuo leffa, muusta aktiviteetista ei sitten kyllä ole tietoa. Olisihan se kiva jos vähän pääsisi vaikka vähän kävelylle. 

Huomenna olisi sitten tarkoitus lähteä Forssaan hengaamaan, täytyy nyt kyllä ensin vähän katsoa ettei tule mitään isoja esteitä... Tällä hetkellä Forssakiinnostus on pyöreä nolla, mutta aion raahata itseni sinne vaikka väkisin sillä tiedän että minua harmittaisi kaksin verroin enemmän jos en menisikään sinne. Tietenkinhän ajankohtaa olisi aina voinut siirtää, mutta sitten taas kun äidilläni on nyt lomaa ja Otolla töitä niin äiti olisi ollut oiva lastenvahti. Pitää nyt katsoa, löysin nimittäin pari asuntoakin netistä, jos niitä pääsisi katsomaan juuri silloin kun on Forssanreissu niin sitten sitä olisi pakko siirtää, asuntoasia on valitettavasti tärkeämpi juuri tällä hetkellä kuin se Forssa vaikka sekin on todella erittäin tärkeä! Mutta sen asian kanssa voi sitten vähän joustaa suuntaan tai toiseen, asuntohommien kanssa kun ei voi. 

Jani menee tänään minun isälleni kylään pitkästä aikaa, saas nähdä kauanko poika sillä reissulla tällä kertaa viihtyy... Yleensä vierailut ovat saattaneet venähtää muutaman päivän mittaisiksi.

Erään päivän asu.

Tässä olisi kuvaa muutaman päivän takaisesta asusta. Älkää välittäkö sotkusta mitä kuvissa ehkä saattaa ilmetä, sillä jouduimme putkiremontin takia tyhjentämään ison komeron, ison vaatehuoneen ja puolet eteisestä...

Toppi GT. 

Hame joskus jostakin. 

Kengät Dinsko. 

Oli muuten erittäin mukava asu, noilla kengillä on erittäin hyvä kävellä. Ainoa miinuspuoli tuossa asussa oli että vaikka hengasin noissa ulkona, meinasin läkähtyä kuumuuteen. 

Eilen olimme kävelyllä ja käväisimme myös rannassa kahlaamassa. Vesi oli yllättävän lämmintä vaikka se oli sentään merivettä, ja aika kauan jaksoimmekin siellä kahlailla! Minä otin asiakseni kerätä simpukoita, ja kyllä niitä ihan mukavasti löytyikin. 

Kun totesin että simpukoita oli jo ihan mukava määrä niin että ne pystyi vielä kantamaan kepeästi kädessä kotiin, päätin lähteä pois vedestä. Lähdin sivummalta kuin mistä olin veteen tullut, ja katselin koko ajan pohjaan josko löytyisi jotakin kivaa. Ajattelin että olisi mukavaa löytää jokin erittäin kaunis kivi. Toiveeni toteutui saman tien! Näin jotakin kiiltävää ja mustaa pohjassa, ja kun poimin sen ylös, huomasin että se oli puoliksi pohjahiekkaan uponnut kiiltävän musta ja täysin sileä kivi. Ajattelin aluksi sileyden ja kiiltävyyden johtuvan siitä että kivi oli märkä, mutta se kuivui pian ja sain huomata että kiiltävyys ja sileys ei kadonnut mihinkään. 

Kuvassa kivi näyttää harmaammalta mitä on, sillä salama raiskasi kuvan. Aamujumituksissa on vaikeaa saada heilahtamatonta kuvaa ilman salamaa..

Olen erittäin onnellinen löydöstäni. <3 Jos voisi sanoa niin melkeinpä upein kivi minkä olen ikinä löytänyt. Sen lisäksi vielä simpukat ja merestä löydetyt kivet ovat erittäin voimallisia magiassa, sillä meri on iso ja kuten kaikki elementit, vesi on erittäin voimallinen. Vesi on mm. rakkauden, puhdistumisen, suojelun ja alitajunnan elementti. Vesi on feminiininen ja siihen liitetään onni, ystävyys, avioliitto, hedelmällisyys, nautinnot, parantaminen, nukkuminen, unet, henkiset toiminnot, etc. 

Meressä maatessaan simpukat, kivet sun muut imevät itseensä erittäin voimakasta energiaa merestä itsestään. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että merestä löydettyjä asioita ei tarvitse ladata energialla ellei halua niihin jotakin tiettyä energiaa ainoastaan, mutta jos haluaa vain voimallisen esineen, ei tarvitse tehdä muuta kuin etsiä merestä jokin, esimerkiksi juuri kivi, ja käyttää sitä sitten. Myöskään merestä löydettyjä juttuja ei välttämättä tarvitse puhdistaa (ellei välttämättä halua), sillä vesi itsessään on puhdistava elementti.

Postin sivuilla ei näy missä puhelimeni luuhaa, vaikka puhelin postitettiin jo keskiviikkona. Lähetystunnuksella ei saa mitään tietoa, sivusto vain herjaa että joko tunnuksessa on virhe tai lähetystä ei ole kirjattu (vaikka tässä ajassa olisi kyllä pitänyt) tai jotain muuta vastaavaa. Ajattelin että soittelen huomenna postiin tai jonnekin jos ei kuulu mitään, ja huomenna täytyy soittaa myös Saunalahdelle jos sim-korttini ei ole vielä saapunut, sillä keskiviikkona tapahtuu numeronsiirto. Enkä malta odottaa että saan uuden puhelimen hyppysiini!

Tänäänkin näyttäisi tulevan kaunis sää, ellei päätä alkaa sadetta pukkaamaan. Josko sitä tänäänkin kävisi vaikka vähän kahlailemassa, ties mitä löytöjä sieltä vielä tekisi...

Malttamatonta odottelua.

Uusi puhelimeni on vieläkin jossain teillä tuntemattomilla, vaikka netissä näkyy että puhelimen toimitus olisi kunnossa.. Postin seurantakoodia siellä ei kuitenkaan näy. 18.5. minulla pitäisi jo olla hyppysissäni vähintäänkin uusi sim-kortti, mutta kun sitäkään ei näy missään vielä... Noh, ehkä tämä tästä. Jos ei torstaihin mennessä ole mikään muuttunut niin lähetän kyllä tiedusteluviestiä, ihan vain varmistaakseni että kaikki on kunnossa. 

Tänään olisi tatska-aika kello 12, sinne siis suuntaan kulkuni silloin. Aikaa on varattu kolme tuntia, toivon ja rukoilen että siinä ei kestä niin kauaa, en kestä tällä hetkellä yhtään enempää kidutusta kuin on pakko. :D 

Putkiremonttiakin meillä on lopulta aloiteltu, piti tyhjentää puoli eteistä ja yksi hemmetin iso vaatehuone. Nyt elelemme sitten erittäin mukavasti täällä sumpussa kun olohuonekin on puolillaan kamaa... Jee. Sika kivaa. Tällä viikolla pitäisi vielä tyhjennellä yksi lastenhuoneen komerokin, voi peeveli... 

Asuntoasioissa ei ole mitään edistystä, ei ole tullut nettiin edes mitään asuntoja joita voisi pistää harkintaan, kaikki ovat ihan liian hintavia! Kohta alkaa jo stressiä pukkaamaan, minnekähän hiton persaukseen tästä pitää vielä muuttaa jos lähiseudulta ei löydy kohta asuinsijaa...


Kuvia on nyt vähän niukalti, tai siis niitä ei ole ollenkaan, sillä en ole tehnyt mitään kummaa enkä ostanut mitään uutta, koska rahat ovat hiukan lopuillaan ja tässä on kaikki muutenkin vähän sekaisin. Tänään tosin on luvassa kyllä kuvaa uudesta kuvatuksesta, oijoi nyt alkoi innostus ja malttamattomuus, onneksi ei tarvitse odottaa kuin muutama tunti!

Ihana aamu.

Kerrankin heräsin niin ajoissa ihan ilman herätyskelloa että kaikki muut nukkuvat vielä niin että saan juotua kahvin ihan rauhassa ja datailla tässä samalla. Aika luksusta. Oli muuten yllättävän virkeä olo tänä aamuna kun aurinko paistoi ja paistaa siis edelleen, samoin kuin paistoi eilenkin. Aivan mahtavaa. 

Eilen illalla hämmästelin taas kuinka nopeasti aika menee. Luin vielä kymmeneltä kirjaa sängyssä ja ikkunaverhot olivat auki ja ulkona oli hiukan hämärää vain ja kuulin lintujen liverrystä. Veikkasin kellon olevan noin yhdeksän tai alle sen, ja sain hämmästyä kovasti kun katsoin kelloa ja sain huomata sen olevan jo kymmenen! Aivan ihanaa että on kevät ja ihanaa että kesä on vielä hitusen edessä päin, mutta kohta jo kuitenkin täällä! 

Katsotaan kuinka kiire tulee tänään kun Tarulla on sydänlääkäri yhdeltätoista ja siellä on aikataulut aina ihan päin peetä niillä lääkäreillä. En ymmärrä miten ne saavat aikataulut kusemaan aina niin pahasti. Lääkärit ovat aina myöhässä ja tekevät tutkimukset hirveällä kiireellä, mikä on kyllä sinänsä hyvä sillä Taru ei voi sietää johdoissa makaamista. Kamala huuto ja itku mutta kun syliinkään ei pääse siksi aikaa kun tutkimusta tehdään.. Tyttöä on väkisin pideltävä paikoillaan. :( Toivokaamme että kuitenkin lääkärit pysyisivät tänään edes suht aikataulussa, sillä sovimme että tapaan Janin kanssa äidin varttia yli kaksi ja sitä ennen pitäisi tosiaan ehtiä vielä meikkaamaan, mutta vasta sitten lääkärikäynnin jälkeen. Uskoisin että ehdin, olen aika haka meikkaamaan kiireessäkin jo niin että tulee hyvää jälkeä. Se on täysin lasten ansiota! :D

Olisi sen takia mukava ehtiä ajoissa Linnanmäelle, että ehtisi ennen ruuhkia, jos silloin kahden tienoilla lähtisi. Silloin viettäisimme pakosti ruuhka-ajan Lintsillä ja lähtisimme kotia kohti vasta ruuhka-ajan mentyä, matkoihin ei silloin kuluisi kuin ehkä noin tunti yhteensä, riippuen kuinka sopivasti bussit ja ratikat osuvat kohdilleen. Samaten voisi käydä tsägä että Lintsillä ei vielä olisi hirveitä jonoja silloin kolmen aikaan, kun sitten illemmalla siellä saattaisi jo olla enemmän porukkaa. 

Luin netistä että kännykän toimittamiseen menisi noin viisi päivää. Miten sitten voi olla mahdollista ettei minulle ole vieläkään ilmoitettu että paketti on toimitettu? Kuitenkin homma menisi vähän niin että paketti täytyisi lähettää ihan viimeistään tänään jos meinaisi että se ehtisi postiin maanantaiksi. No jaa, eipä sillä nyt niin hirveä kiire ole, mutta en vain malttaisi odottaa! 

Ehkä tämä pihisevä jaarittelu riittää jo, taidan keskittyä ihan vain tuohon kahviin. :D

Puhelinasiaa.

Minulla on kolme kännykkää ja ne kaikki ovat jollain tavalla rikki. Minulla on liittymä, jossa on ehkä 100 ns. ilmaista tekstaria, joten se tarkoittaa sitä että puhelinlaskut ovat olleet yleensä jotain satasen luokkaa. Tänään päätin tarttua härkää sarvista ja tehdä muutoksen molempiin asioihin: tilasin uuden liittymän ja uuden puhelimen, jotka tulevat yhteensä kuukausittain halvemmaksi kuin tämä liittymä mikä minulla on nyt. 

Tällainen kännykkä sieltä on sitten tulossa. Samsung Omnia 2. Puhelin on kosketusnäytöllinen, eli saa nyt nähdä kuinka hukassa tulen olemaan ennen kuin totun sitä käyttämään. Pari viikkoa menee ennen kuin saan uuden puhelimen käyttöön, en malttaisi odottaa! Vaikka pakko se on, pakko se on..

Äidin kanssa oli puhetta jos menisimme loppuviikosta Linnanmäelle Janin kanssa. Jani pääsisi Sea Lifeen ja saisi muutenkin jo vähän kesäfiilistä näin hiukan etuajassa! Muistan kun kaksi vuotta sitten, silloin kun odotin vielä Tarua, olimme äitini ja siskoni kanssa Linnanmäellä ja silloin oli jo niin lämmin ettei melkein kyennyt pitämään pitkähihaista ulkona... Hengasimme silloin äidin kanssa terassilla kun sisko juoksenteli laitteissa. Tänä vuonna sama tuskin toistuu, meinaan tuon lämpötilan suhteen... Meinasin saada hepulin tänään kun vilkaisin ulos ja huomasin että satoi räntää. Siinä vaiheessa ehkä hieman kiroilutti. Ja 'hieman' on ehkä vähän liian lievä ilmaus.

Nyt täytyy lopetella sillä Taru ei meinaa millään viihtyä yksinään, kitisee vaan koko ajan, ja Jani kaipaa komentamista kun ei meinaa millään lopettaa sängyssä hyppimistä.