Masquerade.

Here is my saturday's masquerade party outfit. 

Web jacket: Boutique LouLou / Top: H&M / Belt: H&M / Skirt: Only / Shoes: either wicked.fi or JoyBoots

Liskogalleria's opening party was nice. I was there with my friend . Food and punch were great. 

I'm sorry that current posts are very short and (maybe) a little bit boring, but I have lots of things going on in my life right now. Otto is going to move out tomorrow so my feelings are a little bit upside down. Partly I'm very happy and relieved but also very sad. It was such a pity that our relationship didn't work. Otto is after all father of my children. Well, I know that life is going to be very hard because I will be a single parent, but also I know that my life will be so much easier compared to former life.

Hairproject, part three.

Hairproject, part one

Hairproject, part two

Tässäpä olisi taas hiuspostausta. Viime kuvat on otettu 14.10., joten aikaa on kulunut kaksi kuukautta ja vähän päälle kaksi viikkoa. Huh. Sinä aikana en pahemmin syönyt mitään valmisteita, paitsi Priorinia yhden tabun päivässä, tosin ne loppuivat jo ajat sitten. Muutama päivä sitten aloin kyllä syömään taas Biorionia, joten saan nähdä miten se auttaa, vai auttaako mitenkään. 

Minun silmiini näyttää siltä, että hiukset ovat lyhentyneet. En yhtään ihmettelisi, sillä hiuksia harjatessa irtoilee parin sentin pituisia pätkiä kuivista latvoista. -.- Jess. Kuvankin perusteella näyttää siltä että hiukset olisivat lyhentyneet eivätkä kasvaneet, vaikka tässä on ollut väliä yli kaksi kuukautta jonka aikana olisi pitänyt tulla lisää ainakin pari senttiä. Vaan ei. 

Hiukkasen ovat paksuuntuneet kyllä, mutta siitä kasvusta en nyt oikein menisi vannomaan. Vai miltäpä se teidän silmiinne näyttää? Minusta näyttää siltä että ovat lyhentyneet varmaan ainakin KOLME SENTTIÄ Hairproject, part one -postauksen kuvaan verrattuna. Nyt suututtaa, joten suoraan sanoen: VITTU!!! Anteeksi ruma kielenkäyttöni. No niin.

Translation: 

So here is the third post about my hair. I just say that in my opinion, they haven't grown AT ALL. So if I say this straight: FUCK!!

Or does your eyes say that my hair has grown at all? :/

Väliaikatiedote.

Muutamat henkilöt ovat todenneet että kirjoitan nykyään liian harvoin. Näin on, myönnän sen. Ja on mukavaa kun ihmiset kaipaavat tekstejäni. Mutta... 
Elämässäni menee tällä hetkellä niin moni asia suoraan sanottuna päin helvettiä, että en usein ole sillä tuulella että jaksaisin kirjoittaa blogia, ja välillä tilanne on niin paha etten edes pysty. Joten, pahoittelut hiljaisuudesta ja koitan skarpata. Luulen, että ensi viikolla palaan astialle parempien juttujen kera. 

En aio tämän tarkemmin alkaa avautumaan elämäni negatiivisista puolista, vaan keskityn kertomaan teille niitä positiivisia juttuja. 

-Olen lukenut Nocturnal Witchcraftin loppuun jo noin viikko sitten ja Gothic Grimoirekin lähenee loppuaan. Täytyy sanoa että antoisia kirjoja ovat olleet!

-Synttärijuhlani pidetään 5.12. Olen kutsunut viisi vierasta ja toivon että kaikki pääsevät paikalle. Enkä malta odottaa juhlia!

-En malta odottaa ensi keskiviikkoa. Silloin lapset lähtevät hoitoon ja saan aikaa itselleni! Jippii! Tästä varmaankin lisää myöhemmin. 

-Kesällä kävin hammaslääkärissä tarkastuksessa ja sain hinta-arvion tulevista hoidoista. Lähelle paria tonnia se menee, mutta on se sen arvoista, sillä minä jos kuka pelkään hammalääkäriä ihan törkeästi... Mutta nytpä käykin niin että pääsen 16.12. nukutushoitoon ja kaikki reiät paikataan kerralla kuntoon! 

-Joulukuu on kohta, pääsee laittamaan kämppää koreaksi! Ja ensi keskiviikkona saa jo kuunnella joululauluja! <3 Minulla kun on tapana alkaa jouluhössötys vasta joulukuussa, muuten minulla menee omat fiilikset ja kuukaudet sekaisin. 

-Tiistaina olin Miwian kanssa tapaamassa Nimueta ja sateentyttöä. Kävimme kahvilla ja Lifessä ostoksilla. Mukaan tarttui kirsikkateetä sekä kanervankukkia. Vielä en ole maistanut miltä kanervatee maistuu, mutta kyllä minä vielä... 

-Ensi maanantaina on toinen tapaaminen edellä mainitulla kokoonpanolla!

-Jos hyvin käy, niin mennään Oton kanssa katsomaan uusin HP-leffa ensi viikolla!

-Illalla tulee paljon hyviä ohjelmia telkkarista, can't wait!

-Olen saanut siivoiltua tänään.

-Nyt menen vatsavaivoista huolimatta hakemaan kupillisen vastakeitettyä kahvia ja miettimään, että vaikka elämässäni ei tällä hetkellä menekään täydellisesti, niin löytyy niitä hyviäkin asioita, ja itseasiassa niitä löytyy todella paljon, sillä listasin teille tuohon vain murto-osan!

Ikävässä paikassa.

Ja ikävässä fiiliksessä. Tai no paikka ei ole ikävä, olen kotona, mutta lauantaina vietettiin Oton synttäreitä ja tuli valvottua viiteen asti aamulla eli olen ehkä HIEMAN väsähtänyt edelleen. Mutta oli kivaa joten ei sinänsä vituta. 

Lauantaina jouduin käymään apteekissa ennen pileitä ja siinä samalla tuli pyörähdettyä Tiimarissa. Ostin uuden lyijytäytekynän kun vanha hajosi ja tein samalla aika muikean löydön! 

Tuo vasemmanpuoleinen kynttilänjalka. <3 Pohjassa luki hinnaksi 6,50 ja sekin oli mielestäni aika halpa, mutta kassallapa tuli ylläri - se maksoi perkule vain EURON! Meinasin pudottaa silmät päästäni kun olin varautunut kympin loppusummaan ja hinnaksi tulikin vajaa viisi euroa. 
Oikeanpuoleinen tuikkusysteemi on sellainen joka minulta kerran hajosi ja kaveri löysi samanlaisen tilalle Hesyn kirpparilta eurolla. <3 Kiitos, Miwia! 

Lauantain bileet menivät kivasti. Niistä ei ole oikein mitään kerrottavaa paitsi että tein aivan mahtavan bändilöydön kyseisenä iltana, ja kyseinen bändi on 2 Times Terror. 

Tämä oli minun osaltani ainoa julkaisukelpoinen kuva lauantailta, tosin eipä silloin pahemmin muutenkaan kuvia räpsitty. Ihan mukavaa oli paitsi aamulla meinasi pukata pientä krapulaa, jonka kuitenkin sain kuriin kun join vähän vettä ja nukuin pari tuntia lisää niin että nousin ylös yhdeltätoista. Aika vähillä unilla siis tosiaan mentiin kun nukkumaan pääsin vasta viideltä... Ja kärsin siitä edelleen. Ehkä tämä tästä, pikkuhiljaa...

Asukuvaa luvassa jos jaksan lähteä kauppaan, se on kylläkin vähän kyseenalaista.

Niin ja taas kaksi uutta lukijaa, tervetuloa! :)

Kaunis aamu.

Eilinen ilta ei tosin ollut kovinkaan kaunis. Minulla oli ihan järkyttävän huono olo ja ehdin jo panikoida että nyt sain jonkun vatsataudin, mutta onneksi olin väärässä! Olo kaikkosi pikkuhiljaa ja sittten jo nukahdin, ja nyt on taas oikein hyvä olo. Mitä nyt tuntuu hiukan jumittavaiselta mutta se nyt menettelee. 

Tänään lapset ovat menossa hoitoon niin että saamme vapaailla Oton kanssa, taisin tästä kylläkin jo mainita eilen. Olen toiveikas että saisin lapsoset jo sen verran ajoissa hoitoon että saisin värjätä hiukset ja meikata ihan yksinäni omassa rauhassani! Joudun olemaan tänään myös kuskina, haen joskus iltasella Oton veljen meille autolla. Toivottavasti kaara vaan pysyy kasassa, meinaan siihen pitäisi lisätä jäähdytysnestettä ja vaihtaa öljyt, tosin kumpikaan ei ole loppu silti vielä... Pitänee ehkä tänään raahata isoisä mukaan huoltsikalle, minä en ymmärrä autojen päälle paljon mitään, mutta tässähän sitä koko ajan oppii kun katsoo vierestä ja kuuntelee! Tiedän sentään suunnilleen miten renkaat vaihdetaan ja milloin ne pitää vaihtaa, samaten osaan katsastuskäytännön ja osaan itse lisätä tuulilasinpyyhkijänestettä. Samaten kyllä tiedän suunnilleen muidenkin öljyjen tilanteen ja että miten niitä pitää siellä olla, mutten osaa vaihtaa niitä itse ja jäähdytysnestehommasta en ole ihan varma. No, piakkoin senkin sitten opin, edes teoriassa. 

Jani katsoo Harry Potter ykköstä jotain sadatta kertaa parin päivän sisällä, koskahan se kyllästyy tuohon? Ei varmaan koskaan jos poika tulee yhtään äitiinsä... Henkilökohtaisesti olen kylläkin sitä mieltä että HP:t ovat kirjana paaaaaljon parempia mutta kyllä ne leffanakin menettelevät kun kuitenkin itse tiedän miten homma ihan oikeasti menee. Olen aika kirjauskollinen. Sama homma TSH-trilogian kanssa.


Minulla ei taida olla mitään tämän järkevämpää kerrottavaa nyt vaikka kirjoitusinto onkin kova.. Mistähän lässyttäisin? Vaikka siitä että mitähän minä sitten haluaisin juoda tänään. Valkovenäläiset olisivat hyviä mutta ne pitää aina tehdä, enkä tiedä jaksanko. :D Kaljaa en jotenkin jaksaisi kun se on niin hemmetin täyttävää, pitäisiköhän ostaa jotain hemmetin Smirnoff Iceja muutama. Ne on kylläkin ihan överimakeita sitten kun niitä juo enemmän kuin pari. :D Olen minä vaikea. Tästä sen kyllä näkee että en pistä suuhuni mitään ellei se ole hyvää, mikä meinaa sitä että en juo alkoholia humaltumistarkoituksessa vaan siksi että juoma on hyvää. Minulle on alkoholissa mitattuna paljon jo neljä annosta, kaksi tai kolme on se minkä yleensä juon yhdellä kerralla. Joskus saattaa lipsahtaa viiteen annokseen ja sitten ei kyllä hyvää seuraa... Ainakin tulee juominen halvaksi, en todellakaan valita!


Nyt kun vielä malttaisi odottaa siihen että saan kämpän hetkeksi kokonaan itselleni, ai että sitten on mahtavaa kun saan huudattaa musiikkia ja vaikka ties mitä ilman että ketään häiritsee tai kukaan keskeyttää! Viimeksi meillä taisi olla lapsivapaa ilta ja yö joskus maaliskuussa... Joten nyt onkin taas jo korkea aika! Vaikka sen tiedän että sitten kun lapset ovat olleet poissa pari tuntia niin minä olen ihan itku silmässä että koska saan mukulat takaisin kotiin. :D

Nyt kiroiluttaa perkeleesti.

Me ei saatu sitä asuntoa. Tarvitseeko edes sanoa miksi se vituttaa niin paljon?

Harmajat huomenet.

Eilisilta oli ihan kiva  ja kamala. Ensinnäkin olin telkkaria katsellessani syönyt niin paljon että vatsa oli koko loppuillan kuin pallo, ja nukkumaan kun yritin mennä niin kierin ensi alkuun ainakin puoli tuntia tuskanhiessä sängyssä kunnes tajusin vaihtaa paikkaa niin että pistin pääni jalkopäähän. Siihen kävi ikkunasta ihan suoraan välillä mukava pieni tuulenvire, ja siihen sitten nukahdin. Luojan kiitos! Meinasin kuolla kuumuuteen, tämä on nyt kyllä jo ihan persiistä... 

Heräsin ennen seitsemää ja ajattelin vessakäynnin jälkeen vielä jatkaa unia mutta eihän siitä mitään tullut. Niinpä nousin ylös ja keittelin kahvetta josta tässä parastaikaa nautiskelen.

Miellyttäviä kuvia tulossa aamun naamasta ja kahvikupista josta näkee että siitä on juotu joskus aiemminkin..

Hiuksijuttujakin taas olisi. Meinaan sitä että ostin nyt täysin uutta väriä cybershopista, ja se väri ei siis ole punainen. Nyt sitten koitan miettiä että kärvistelenkö tässä haalistuneessa punaisessa reuhkassa niin kauan että väri haalistuu tarpeeksi ja värjään sitten uudella värillä vai heitänkö tähän punaisen ja värjäilen toisen väriseksi sitten kun jaksan.. Kas siinä pulma. :D Yllättävän hyvin olen kestänyt, värjäyshinku on ollut minulla jo yli viikon ja en ole vieläkään koskenut yhteenkään väripurkkiin tositarkoituksessa, ehkä mun itsehillintä on kasvanut?

Aamun coctail, mikä meinaa siis vitamiinia ja vähän lisää vitamiinia eli Priorinia. 

Niin ja tosiaan asuntohommia. Eilen kerroinkin niistä kahdesta kämpästä. Sain sen pienemmän asunnon välittäjän kiinni ja sain kuulla että asunto oli ihan juuri muutama tunti sitten mennyt ja se isompi jossa on liian korkea vuokra jos laittaa mukaan vesimaksut, siinä on tosiaan näyttö tänään ja olemme menossa sinne kuten eilen jo mainitsin. Ja ei, vesimaksut eivät sisälly vuokraan. Kyllä, ne ovat 15€/hlö/kk. MUTTA, vuokranantaja vaikutti reilulta ja saatuaan tietää minkä kokoinen perhe meillä on, sanoi että vuokran hintaa voitaisiin tod. näk. alentaa viidelläkympillä kun vesimaksuja tulee kuitenkin aika paljon jos asunto muuten olisi meidän mieleemme. Saapi nähdä muuttuuko ääni kellossa kun hän näkee meidät, valitettavan paljon ihmisillä on ennakkoluuloja kuten olen saanut ihan henkilökohtaisesti huomata.. Täytyy vain muistaa ottaa isännöitsijän suositus mukaan samoin kuin irtisanomisilmoitus, josko se auttaisi asiaa olettaen että asunto olisi meille sopiva. Himottaisi kyllä kovasti, kämpässä on yhdeksän neliötä enemmän kuin tässä nykyisessä ja PARVEKE!! Se on sellainen asia jota tupakoivana ihmisenä olen kaivannut monet kerrat! Ja vaikken tupakoisikaan niin haluaisin silti parvekkeellisen kämpän, parvekkeella on ihana istua kesäisin hengaamassa. 

Voi olla että joudun tänään uudelleen Oranssitorille, äiti kysyi minua seuraksi. Hän löysi sieltä pieniä meikkipussukoita 1€/kpl ja nyt hän tahtoisi niitä vielä yhden tai kaksi lisää. Voisihan sitä mennä ja vilkaista tarjonnan vielä uudelleen, samaten eilen iskin silmäni yhteen kolme euroa maksaneeseen tauluun mutten ostanut sitä enkä tajua miksi hitossa en. :D

Kuolema tulee.

Tänne toden totta tukehtuu. Ei mahda mitään. Hikoilen kuin eläin ja se ei ole mikään maailman ihanin tunne eikä kaunein näky. Kyllä se kuolema minut vielä korjaa, ja harmittelen vain jos ei. Suoraan sanottuna ihan helvetin kuuma ja hiostava. 

Siivosin piirongin laatikoita ja sieltä löysin erään niittikaulapannan jonka Otto antoi minulle muistaakseni pari vuotta sitten synttärilahjaksi. En ole käyttänyt kyseistä vehjettä kertaakaan, syy näkynee seuraavasta kuvasta.

Taas kerran... Jalokiviä! Ja vieläpä punaisia! On se nyt kumma kun Otto näköjään olettaa minun rakastavan kamalaa blingblingiä ihan vain siksi että olen sattunut syntymään naispuoliseksi... :D Eikä siinä, kimalle ja säihke on kiva katsella mutta se ei ole sama asia kuin että haluaisi käyttää esimerkiksi liian säihkyviä koruja. Minun silmääni miellyttävät enemmän korujen suhteen ihan vain pelkkä metallin säihke, ketjut ja niitit ja nahka sekä musta väri, satunnaisesti myöskin vihreä ja sininen. Enkä käytä missään mitään punaista paitsi hiuksissa ja joskus aivovaurion sattuessa huulissa, niin että..
No, onneksi tämän kaulapannan suhteen asia oli erittäin helposti korjattavissa! Tässä siis panta pienen tuunauksen jälkeen.

Enpä muuta tehnyt kuin irrotin nuo punaiset härpäkkeet ja nyt kaulapanta näyttää jo oikein asialliselta ja siltä että se oikein huutaa päästä kaulaani! Sääli etten ole menossa minnekään tänään ainakaan näillä näkymin, tänne sisälle tukehtuu mikä meinaa sitä että uloskin tukehtuu joten en liikahda senttiäkään mihinkään suuntaan. Paitsi vessaan ja hakemaan kahvia. 

Tämä on taas yksi otos josta tulee mieleen joko Liisa Ihmemaassa tai sitten jokin muu fantasiajuttu, enkä ole oikein ihan selvillä miksi niin! 


Taivaalla näyttäisi olevan harmahtavia pilviä, toivottavasti tulisi oikein kova ukkonen ja rankkasade. Olisi ihana fiilistellä himassa sellaisen ilman iskiessä ja kunnon myrsky varmasti raikastaisi ilmaa todella paljon. No ainahan sitä saa haaveilla, eri asia että miten luonnonvoimat päättävät aikansa käyttää..

Kahvia ja kesäinen aamu.

Erittäin suuri syy blogin heitteillejättöön on varmasti se että on kesä ja ulkona on ollut niin ihanat ilmat etten ole malttanut koneella pahemmin näpytellä. Nyt kuitenkin ajattelin todella kovasti tsempata, sillä pitkästä aikaa eilen pääsin shoppailemaan ja tekisi kovasti mieli esitellä löydöksiä teillekin, arvoisat lukijat! :) Löysin mm. Kiroileva Siili -pussilakanasetin Seppälästä hintaan 15€ vaikka normaalihinta oli 30€ ja joissain paikoissa jopa 35€... 
Samaten olen niiiiiin onnellinen että olen saanut itselläni pidettyä kurin niin hyvin että kämppä on edelleenkin siisti, mitä nyt tiskivuori on kasvanut aika muhevaksi... Sen asian kuitenkin korjaa muutamassa minuutissa ja sen jälkeen onkin hyvä napsia kuvia päivitetystä asunnosta ja laittaa niitä kuvasia tännekin esille. Lupaan ja vannon pyhästi että tämän viikonlopun aikana asia korjaantuu, tai jos olen oikein energisellä tuulella niin hoidan asian alta pois jo tänään! 

Sellainenkin pieni päivitys että Otto sai töitä! Hän menee G4S:lle vartijaksi, on ollut siellä aiemminkin jo... En voisi olla onnellisempi tästä uravalinnasta, se vartijapuku on joku niin kuuma ettei tosikaan.. Palkka ei hivo pilviä mutta onkos tuolla niin väliäkään kunhan vain mies näyttää hyvältä. :D 

Eilinen oli tuskaisa, olin nukkunut todella huonosti. Tai siis olin nukkunut hyvin, mutta olin jotenkin jännittänyt lihaksiani niin että kärsin tajuttomasta niska- ja pääkivusta koko päivän. Onneksi särkylääke kuitenkin auttoi jonkin verran ja jaksoin lähteä äidin ja Tarun kanssa shoppailemaankin. :) Taru viihtyi todella hyvin, olen ylpeä tyttärestäni! Etenkin kun oli tosi hiostava ilma ja Taru oli silti kuin enkeli.

Nyt taidan tästä kadota siivouspuuhiin ja sitten kunhan Taru herää niin napsin kuvasia ja jahka sitten kerkiän niin laitan ne tänne. Olen todella iloinen että lukijamäärä ei ole vähentynyt tämän tauon aikana, kiitokset siitä! :)

Pitkästä aikaa.

Luulin eilen jo selättäneeni kuumeen kunnes sitten eilen illalla pamahti taas melkein 37 mittariin, nyt on kyllä taas ihan hyvä olo jos ei yskää ja nuhaa lasketa. 

Olin eilen äidin seurana kaupngilla sillä hän oli varoissaan, ja uskokaa tai älkää niin minulla ei mennyt senttiäkään rahaa muuhun kuin bussimatkoihin. Mukaan tarttui kuitenkin pari vaatetta, pari kirjaa, levy, hiusväriä ja mitähän kaikkea... Sen verran kamaa ainakin että oli mukavasti kannettavaa. Esittelen uutuuksia sitten jahka jaksan, vaatteet tulevat esille sitten lähinnä asukuvien yhteydessä. En jaksa niitä alkaa erikseen kuvailemaan. 

Tässä kuitenkin asu jolla olin liikenteessä. 

 Liivi Seppälä. 

Paita H&M. 

Hame H&M. 

Kengät Dinsko. 

Korut vähän sieltä sun täältä. 

Oli muuten tosi kiva asu, tykkäsin kauheasti! 

Tänään olisi tarkoitus lähteä päivällä Tivoli Seiterään ja markkinoille, minkähän kokoinen rahareikä se tulee olemaan, voisin veikata että kyllä sinne aika paljon menee jos vaan haluaa... Tänä vuonna tosin laiteliput taitavat olla halvempia kuin viime vuonna, että sikäli ei kuulosta kamalan pahalta. Laitelippu on kuulemma vain kolme euroa. Saapi nähdä onko markkinoilla enää mitään edes katsomisen arvoista, nyt kun on jo niiden toinen päivä. Sitten näkee kun katsoo. 

Enkä voi muuta sanoa kuin että on aivan ihanaa että olen jälleen punapää! Violettikin tuntui kyllä tosi omalta, mutta kyllä tämä punainen tuntuu omalta vieläkin enemmän.

Aika perkeleellistä.

Ai että voi elämä joskus ottaa aivoon. Ensinnäkin olen nyt flunssassa, toiseksi kävimme eilen katsomassa erästä asuntoehdokasta, jätimme hakemuksen ja emme saaneet kyseistä kämppää, ja erääseen toiseenkin asuntoon olemme laittaneet hakemuksen ja nyt se on kadonnut netistä ja meihin ei ainakaan vielä ole asian tiimoilta otettu yhteyttä, joten voinemme olettaa että sekin kämppä meni sivu suun. MINKÄ HELVETIN TAKIA MINÄ OLEN EDELLEEN HOITOVAPAALLA ENKÄ ESIM. VAIKKA OPISKELIJA JA MIKSI HITOSSA OTTO EI SAA MISTÄÄN TÖITÄ!? Kukaan ei halua antaa meille asuntoa vuokralle kun luulevat että olemme rahattomia. Jumalauta. 

Se siitä nipotuksesta. Palatkaamme parin päivän takaisiin asioihin, johon liittyvät olennaisena osana lävistykset sekä hiukset. Kuten saatatte huomata jo edeltävästä kuvasta, niin septum sujahti pienen huuleen tarkoitetun korun avuin piiloon ja oikeanpuoleinen nostril lähti kävelemään. Ja jos huomannette niin myöskin jäljelle jääneeseen nostriliin vaihtui rengas tapin sijaan. 

Kuvat ovat eräältä hiukan jumitusluontoiselta illalta. Taisi siihen samaiseen päivään liittyä kirjastoreissukin. 

Ja toissapäivänä kävi näin. Jollette ole sokeita, huomaatte kyllä eron. :D Monelta ihmiseltä tuli kuittia että "no nythän se on taas ittensä näkönen!" ja siltä kieltämättä kyllä tuntuukin. Vielä kun tämä flunssa kaikkoaisi niin jaksaisin panostaa hiusten kihartamiseen vaikka edes joka toinen päivä. 

Jotta näin. Kylven hiessä tämän kirjoittamisen takia, pitänee häiväistä tästä. Palailen kunhan on taas jotain valitettavaa tai hehkutettavaa. 

Väsyttää.

Eilenkin olin niin väsynyt että nukuin viideltä yli tunnin päikkärit. Ja olisin nukkunut pidempäänkin ellen olisi pakottanut itseäni ylös kuuden jälkeen, ettei rytmi mennyt ihan persiilleen. Tosin hiivin kyllä takaisin nukkumaan jo heti kahdeksalta, ja heräsin sitten vähän vaille seitsemän aamulla. Ja väsyttää ihan rutosti vieläkin! Ei auta, pakko se on olla hereillä. Tänään on taas sellainen hulina-aamupäivä ettei tosikaan. Kymmeneltä Tarulla on neurologi, yhdeltätoista fysioterapia ja puoli yhdeltä käsiröntgen, voi pientä kun se joutuu kestämään niin paljon! Ja säälin vähän myös itseäni, tämä ottaa ihan hirveästi voimien päälle. Etenkin se kun joutuu pitämään sylissä lasta joka itkee peloissaan kun ei vielä ole ymmärrystä että häntä yritetään auttaa esim. sillä että otetaan verikokeita. Toivottavasti Taru ei saa mitään sairaalakammoa, vaan toivotaan että tämä tulisi Tarulle niin rutiiniksi että sitten isompana ei tarvitsisi kammota. 

Täytyy toivoa sormet ja varpaat ristissä että tuo auto ei ole jämähtänyt taas tuonne hankeen mihinkään jääkuoppaan, muuten ollaan kusessa ja pahasti. Taksiin en haluaisi tuhlata rahaa ellei ole ihan pakko ja julkisilla ja kävellen matkoihin menee tunti, on suhteellisen huonot kulkuyhteydet tuonne sairaalalle. Oma auto on nopein, kävely halvin, mutta se on niin tuskaista kävellä tuo matka kahdesti päivässä etenkin tuollaisessa säässä kun ei oikein voi ottaa vaatetta pois vaikka tulisi kuuma. Kesällä sen vielä jotenkin sietää kun ei edes tarvitse paljoa vaatetta muutenkaan. Ja on helppo työntää vaunujakin kun ei ole lunta ja jäätä ja ties mitä mömmöä tiet täysi. 

Ensi viikolla olisi sitten autokoulun kakkosvaihe, ja mua stressaa ihan himputisti! Lähinnä stressailen sitä arvioivaa ajoa, mutta voin aina lohduttautua sillä että niillä ei ole oikeutta ottaa korttia pois vaikka menisi kuinka poskelleen. :D Enkä minä nyt huono kuski ole, keskustassa ajaminen vaan on hiukan sellaista haparoivaa kun ei keskustassa tarvitse autoa käyttää. Olen ajanut keskustassa ainoastaan autokoulussa ja kerran sen jälkeen keskellä yötä vuosi sitten kun mentiin kaverin kanssa hakemaan hampurilaisia, ja keskusta oli ainoa missä oli McDonalds auki suht lähellä. 

Aamukahvia vetelen napaan ja koitan saada itseltäni aamujumitusta pois, on meinaan semmoinen härdelli jo ennen lähtöä. Pitää käydä suihkussa ja meikata sun muuta, ja toki sitten vielä syöttää Taru ja vaatettaa hänet ja vaihtaa vaippa ja hoitaa Jani kerhoon sun muuta. Onneksi pappa tulee viemään Janin kerhoon, siitä on niin iso apu! 

Eilisen meininki.

Eilinen oli lapsivapaa. Jani meni Oton äidille yöksi, Taru meni minun äidilleni. Kämppä oli lapsivapaa kello kolmesta lähtien. Se tuntui oudolta, ikävöin lapsia ihan kamalasti. Ajattelin sitten että otetaan nyt kuitenkin ilo irti siitä kun saa elää "tavallista nuoren elämää" ja näin siinä sitten kävi. 

Oton kaveri tuli meille päivällä jo reilusti ennen kolmea. Minä siinä meikkailin ja laitoin muutenkin itseni kuntoon, ja kun olin käynyt viemässä Tarun äidilleni lähdin suoraan Tiimariin ja kirjastoon ystäväni kanssa. Kirjastosta tarttui mukaani pitkästä aikaa kirjoja, yhteensä kolme kappaletta.

Neil Gaiman - Hämähäkkijumala

Elizabeth Kostova - Historiantutkija

Joe Hill - Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia

Kaksi alinta on kauhua, ylin fantasiaa. En ole vielä aloittanut yhtäkään noista, mutta en kohta enää malta pitää näppejäni niistä erossa joten pitänee tänään aloitella!

Tiimarista en ostanut muuta kuin liimapuikon ja kertakäyttölautasia Janin synttäreitä varten, jotka ovatkin jo maanantaina! Huhhuh! On se vaan jo niin iso poika, kohta neljävuotias. <3

Kuitenkin, kirjastosta tulimme sitten kaupan kautta meille. Kahvittelimme ja syöpöttelimme ja koitimme sietää miesten metelöintiä kunnes he sitten lopulta kaikkosivat kuudelta illalla ja minä ja kaverimme saimme ihan oman rauhan! Juttelimme, kuuntelimme musiikkia ja sitten puhe kääntyi Putoukseen. Katsoimme sitten kyseisen sarjan finaalijakson netistä ja ai että sain nauraa! Jone Riksusta ja Marja Tyrni ovat kyllä ihan parhaita! "Ime parsaa!" "Mä hakkaan sun faijas!!" "Hilijaa!" Ja yksi maailman rasittavin biisi joka on eilisestä lähtien soinut päässäni sen takia että ystäväni hyräili sitä, "Olen matkalla pallivahaan...." Anna mun kaikki kestää!

Otimme myöskin eilisestä asustani kuvia. Kaverini kehaisikin asuani, kuulemma oli kivan näköinen. Ja samaa mieltä olin itsekin! 

 Korut vähän mistä sattuu paitsi pöllö on Gina Tricotista. 

Planeettapaita joskus kauan sitten ostettu KappAhlista tai vastaavasta, mutta sen jäätyä pieneksi avasin sen edestä takin muotoon ja leikkasin hihat hapsottaviksi.

Mekko Gina Tricot. 

Sukkahousut Seppällä. 

Polvisukat Seppälä. 

Kengät DinSko. 

Olin noilla kengillä eilen ihan ulkona ja täytyy sanoa että oli mahtava tunne laittaa jotkut muut kengät vaihteeksi jalkaan kuin vain maiharit! Olihan se hiukan haastavaa kävellä jäätyneellä ja rosoisella lumella noilla popoilla, mutta jos oli tasaista tai lumetonta niin oli kyllä aivan ihanaa kävellä noilla. Yllättävän tukevat kengät vaikka aika korkeat ovatkin.

 "Ohhoh! Onhan se kello ja kahtakytäviittä vailla seittemän!"

Mainitsemieni aktiviteettien jälkeen alkoi meidän menomme hiukan hiipua. Siitä tuli suurinpiirtein tällaista.

"Roaarghh! Keksitään tekemistä!!

Ystäväiseni lähti sitten siinä kymmenen pintaan ja veljeni tuli käväisemään kunhan olin ensin hetken selaillut blogeja kaikessa hiljaisuudessa. Otto oli mennyt kaverinsa kanssa jonkun duunipaikalle viettämään iltaa, minä ja veljeni sitten lähdimme kanssa sinne kun ei muutakaan puuhaa ollut, paikalle saavuimme noin kahdeltatoista. Pelasimme Black Jackia muttei sentään oikealla rahalla vaan pelimerkeillä, hengasimme hetken ja saavuimme kotiooseen kahden pintaan. Nukkumaan pääsin vasta neljältä. 

Ja tulin taas kerran siihen johtopäätökseen että tällainen nuorisoelämä ei kertakaikkiaan ole minun heiniäni. Minusta ei ole kotoa lähtijäksi enää kymmenen jälkeen, silloin kotiinpaluu ja nukkumaanmeno menee auttamasttomasti liian myöhäiseksi. Listaan pari tapaa mitkä ovat minulle sopivia illanviettotapoja. 

-Sohvalla löhöäminen hyvän kirjan tai elokuvan parissa. Elokuvan voi aloittaa katsomaan siinä kahdeksan pintaan niin että pääsee nukkumaan jo kymmeneltä. 

-Muutama kiva kaveri meille kylään, parit oluset tai kahvit ja huulenheittoa ja vaikka jokin seurapeli ja hyvää musiikkia. Nukkumaan voisi mennä siinä viimeistään yhden pintaan. 

-Ystävä kylään, rattoisaa jutustelua kahvikupin ääressä ja möllöttämistä mukavilla tuoleilla keittiön kotoisassa tunnelmassa.

-Elokuvissakäynti siten että kotimatka ei mene myöhäisemmäksi kuin korkeintaan yhdeksitoista. 

Tuon jälkeen tuskin kukaan ihmettelee miksi olen saanut melkein kaikista henkinen ikä -testeistä tulokseksi kuusikymmentävuotta tai sen yli. :D Onhan se joskus mukavaa mennäkin jonnekin istumaan iltaa, mutta olen huomannut että sellaiset venähtävät aina ihan liian myöhäiseksi, eli nounou. Ei minua varten sellaiset jutut ellei ole erikoistilanne.

Tänään heräsin puoli yhdeltätoista ja meinasin kuolla väsymykseen siltikin. Hyvä että edes pääsi ylös. Olin kaiken lisäksi nukkunut jossain todella kummallisessa asennossa niin että niskani oli aivan jumissa! Venyttelin ja otin särkylääkkeen ja nyt on olo jo hitusen helpottanut, mutta ei ollut kivaa viettää aamun ensimmäinen puolituntinen järkyttävän säryn kourissa. 

Jotain uutta vaatetta tekisi mieli, löysin aivan täydellisen mekon Onlystä toissapäivänä mutta se maksoi kaksikymppiä niin että jätin sen kauppaan. Nyt se on jäänyt kuitenkin häiritsemään sen verran että tahtoisin sen käydä sieltä hakemassa... Jos energia ja aika riittää niin saatanpa lähteäkin käymään. Ei siinä reissussa kauhean kauaa menisi, kun tiedän tasan tarkkaan mistä sen mekon löydän. Tai sitten voin turvautua halvempaan vaihtoehtoon ja koittaa väsätä vastaavanlaisen mekon itse, muttei minulla valitettavasti taida olla sopivaa kangasta vaikka kankaita pursuileekin joka nurkasta.

Blogitaukoa ehkä luvassa.

Otsikko sen kertoo. Tässähän on nyt ihan kesken se hassu asuhässäkkä, mutta ymmärtänette miksen ehkä jaksa koneella kamalasti istua kunhan valaisen teille vähän asiaa... En tosin tiedä onko kukaan kaipaillutkaan postauksia, mutta kumminkin.

Mahatauti löysi siis lopulta meillekin. Viime sunnuntaina Otto sairastui ja maanantaina minä. Meillä kesti tauti ihan vajaan vuorokauden kummallakin, mutta sitten tiistaina Taru tuli tosi kipeäksi ja käytimme häntä lääkärissä. Diagnosoitiin välikorvantulehdus ja silmätulehdus, ja tyttö sai lääkkeet. Tiistai-iltana alkoi sitten Tarun hengitys hiukan vaikeutua, muttei kauheasti. Kuumettakin pukkasi. Lääkkeiden avulla jaksoi kuitenkin leikkiä ja syödä ja juoda, joten emme huolestuneet. Näin jatkui kunnes sitten keskiviikkona Janiakin vietiin lääkäriin ja hänellä diagnosoitiin keuhkoputkentulehdus, ja sai lääkkeet.
Tuli torstai. Taru hengitti todella vaikeasti ja minä havaitsin itselläni kurkkukipua, ja Otto oli ollut jo vähän pidempään köhässä. Eipä muuta kuin Jani sitten äidilleni hoitoon ja Tarun kanssa Lastenklinikalle päivystykseen. Siellä ollessa minulle nousi tajuton kuume ja tärisin vain ulkovaatteet päällä. Tarua tutkittiin, otettiin verinäytteet ja keuhkokuva ja annettiin keuhkoja avaavaa lääkettä joka auttoi pikkuisen muttei kuitenkaan kovin paljon. Lopputulos oli se että Tarulla todettiin ärhäkkä RS-virus ja hän jäi infektio-osastolle. 
Perjantain olin kotona, sillä olin niin kipeä etten sängystäkään ylös päässyt, mutta koko ajan soittelin sairaalalle ja kyselin Tarusta, ja vaikutti siltä että parempaan suuntaan oli tila menossa. 
Eilen kävin äitini kanssa sairaalassa ja Taru vaikutti parempivointiselta, mitä nyt edelleen oli hengityksessä vaikeuksia, oli saanut lisähappea koko ajan. Sydäntutkimuskin tehtiin, mutta siellä oli kaikki kunnossa. Tulehdusarvot huitelivat yli kahdessasadassa. 

Sitten päästäänkin tähän päivään. Heräsin kahdeksan aikaan ja keittelin aamukahvit. Mieli oli hyvä, olihan Tarun vointi ollut sinänsä vakaa ja mieltä piristi se että tänään oltaisiin häntä menty katsomaan tässä kohtapuoliin. Kello tuli yhdeksän ja ajattelin että soitan sairaalaan ja kyselen Tarun vointia. Samalla hetkellä puhelimeni soi. Tuntematon numero. Mietin voisiko joku lehtimyyjä soittaa sunnuntaina, kunnes tulin siihen tulokseen että ei ja vastasin, ja sairaalasta soitettiin. Taru oli viety yöllä teho-osastolle vaikean hengityksen takia. Puhelu yhdistettiin teholle ja sain kuulla että Tarun vointi on tasainen vaikka tyttö onkin todella kipeä. Minulle sanottiin että saan tietää kello yhdentoista ja kahdentoista välillä enemmän kun soittelen sinne, sillä sitten on lääkärit kiertäneet. Soitan silloin sinne, ja puoli kahdelta menemme sairaalalle, silloin osastolla alkaa vierailuaika. 

Suoraan sanottuna minua pelottaa nyt aivan helvetisti ja en tee muuta kuin rukoilen että Taru parantuu. En edes tiedä kuinka todennäköistä on että Taru voisi kuolla, en ole uskaltanut kysyä hoitajilta, sillä en haluaisi ottaa sitä vaihtoehtoa edes huomioon. Tokihan aina on riskinsä, mutta kai se on pakko kysyä että onko nyt jotenkin kohonneempi riski. Osaa sitten edes varautua (vaikka minä kyllä tiedä mitä tapahtuu jos Taru kuolee. Minä kuolen ainakin henkisesti jos en saa sydänkohtausta joka johtaa myös fyysiseen kuolemaan.)

En itse ole enää kovinkaan kipeä, hiukan vain köhä ja kurkku karhea ja vähän päänsärkyä, mutta kuume on kaikonnut, luojan kiitos. Tarvitsen kaiken energian Tarun auttamiseen, sillä Jani ei ainakaan ole vielä niin kipeä että hänen vuokseen tarvitsisi pelätä (vaikka todellakin toivon että hänkin parantuu pian, vihaan sitä kun lapset joutuvat kärsimään). Sitä paitsi Jani on äidilläni hoidossa sen takia että minä ja Otto voimme olla valmiina Tarun suhteen, kävi sitten mitä kävi. 

Jäätävää.

Saavuin kaupungilta kotiin noin kymmentä vaille kaksi. Sitä ennen sattuikin kaikkea vähemmän mukavaa. Ensinnäkin, kotimatkani alkoi kymmentä vaille yksi. Menin ratikkapysäkille jossa seisoin 40 minuuttia odottelemassa josko arvon ratikka suvaitsisi saapua paikalle. Koko sen ajan juttelin äitini kanssa puhelimessa sillä halusin ehkäistä tylsyyttä. Musiikki olisi muuten ajanut saman asian mutta olin niin jäässä etten kyennyt kaivamaan soitinta laukusta. Noh, ratikka saapui ja siellä en kauaa aikaani viettänyt kun olin jo perillä määränpäässäni. Jouduin odottelemaan sitten vielä bussia jonkin aikaa. Olin aivan jäässä saavuttuani kotiin, minulla on vieläkin kylmä, ja kotiinpaluusta on aikaa jo pari tuntia. 
Niin, kukas se juuri pääsi sanomasta että ei enää tarvitse antaa ulkonäön kärsiä siitä että pukeutuu sään mukaan... No, minä todellakin pukeuduin. Miten voi siis olla mahdollista että olin niin jäässä että meinasin saada jonkin asteisen hypotermian tai jotakin, tärisin vain ja alkoi väsyttämään ihan hemmetisti. Otto luuli ettei minulla ollut ollut hanskoja mukana, niin jäässä sormenikin olivat. Vieläkin sormeni ovat viileät. Ja nenä vuotaa ja aivastuttaa, hitto jos sain jonkun flunssan nyt tuon takia niin en kyllä enää nokkaani pistä ulos ennen kuin on vähintään kymmenen astetta plussaa.. 

En napannut asukuvaakaan kun aamulla oli sen verran kiire, ja kun saavuin kotiin niin kuoriuduin jäässä olevista vaatteista samantien ja kietouduin paksuun peittooni. 

Ja jossei tässä ollut vielä tarpeeksi, niin sain tänään kuulla että äitini ja mummuni ovat kumpikin nyt sitten vatsataudissa, että koskahan tuo todella odotettu ja rakastettu tauti saapuu meillekin... Jani sairasti jo jonkin asteisen ja Ottokin ehkä, enää on sitten se että tuleeko se kenties enää vain minulle ja Tarulle vai ei vai kenties koko perheelle? EN HALUA SITÄ HITON TAUTIA. Nyt ei todellakaan ole sellainen aika että voisi olla kipeä. Ja kuten olen aiemminkin maininnut, kammoan oksentamista niin paljon että saan paniikkikohtauksen melkein ajatuksestakin että joutuisin oksentamaan. 
Vielä kuitenkin meidän koko poppoomme näyttää ja tuntuu terveeltä, minä mukaan lukien (jos ei lasketa vuotavaa nenää). Toivottavasti jatkamme terveenä olemista. Ainahan voi toivoa. Ja jos sairastumme, niin toivokaamme että tauti tulee mahdollisimman lievänä. Vaikka eipä tuo niin kovin pitkäkestoinen ole ollut muillakaan siihen sairastuneilla. 
Odottaminen ja epätietoisuus (tuleeko vai eikö, kas siinä pulma) on pahinta. Missä tahansa asiassa. 


Nappasin uusista violeteista silmistänikin kuvan kännykällä kun olin laiska enkä jaksanut hakea kameraa hätiin. 

Todella ihanat piilolinssit, ne ovat todellakin VIOLETIT! Noista taitaa tulla luottotuotteet, aivan ihanat ovat. Vielä pitää testata niitä tilaamiani vihreitä, kunhan joskus olen menossa jonnekin. 


Loppuun teille vielä tällainen mukava kuva joka minun oli pakko napsaista jokin aika sitten kun hajosin niin kovasti nähtyäni tämän. 

Katsokaa Kiroilevan Siilin vasemmanpuoleista silmää...

Kortinpeluuta ja toivottavasti ohi mennyt vatsatauti.

Toissapäivänä illalla sain isovanhemmiltani soiton että Jani oli oksentanut kolmesti. Minähän siitä sitten oksentamiskammoisena vedin kauheat paniikit että apua apua nyt minäkin olen varmasti kipeä. Yö meni sängyssä kieriessä pelon kourissa ja eilen aamulla Jani oksensi vielä kerran. Koko päivän soittelin isovanhemmilleni kysellen Janin vointia. Jania ei tuotu kotiin heidän pyynnöstään, pakkasessa kun olisi joutunut tarpomaan, he sanoivat hoitavansa Jania mielellään. Olin salaa helpottunut sillä kammoan oksentamista yli kaiken vaikka tottakai olisin halunnut Janin kotiin sairastamaan. Onneksi nyt taisi olla kyse vain pienestä taudista, Jani ei ole eilisen aamun jälkeen edes yökännyt, ja on juonut hyvin ja jaksanut kiukutellakin. Luojan kiitos. Eivät kuulemma tänäänkään vielä mielellään antaisi Jania kotiin tuon kylmän sään vuoksi, voi siis olla että saan poikasen huomenna hoiviini. Ihanaa kuitenkin että Jani on jo paranemaan päin ja hyvällä tuurilla isovanhemmat tai me ei saada tautia, näytti olevan sen verta lieväkin. Toivotaan parasta!

Eilen aamulla oli ihan mukava herätä kammontäyteisen yön jälkeen siihen että Otto toi aamupalan sänkyyn. Taru oli sitten seuranani syömässä ja veti puolet leivästäni, syöppö kun on. Ihan hyvä vain, en itse ole ollenkaan aamusyöjä, niin eipähän leipä mennyt hukkaan! 

Päivä meni kotona koomaillessa ja tosiaan isovanhempien luokse soitellessa, illalla mentiin jo ennen yhtätoista tutimaan ja sitä ennen pelasimme korttia kolme erää. Hävisin kaikki. Olisin halunnut pelata niin kauan kunnes voitan, mutta Oton oli päästävä nukkumaan. Jos sitten vaikka tänään uusiksi niin että jopa minä pääsisin voitolle! 

Kortinpeluusta pääsemmekin sujuvasti tähän aamuun.

  
Tältä näytän nyt ja koitan epätoivoisesti saada aamujumituksen pois kahvin avulla. Toivotan kaikille kuitenkin hyvää huomenta ja niin päin pois. :) 


Taidan lähteä tästä haaveilemaan uusista vaatteista joihin ei ole varaa mutta jotka ovat ihania. ;)

Räkäistä huomenta.

Olen nyt sitten jo kolmatta päivää ihan mukavassa räkätaudissa. Kuumetta ei ole ollut, ja toivottavasti ei tulekaan. Päänsäryltä en silti ole välttynyt, ja nenänpielukset huutaa hoosiannaa jatkuvasta niistämisestä... On tämä hehkeää! Positiivista on kuitenkin se että kuumetta ei ole, olen ollut viimeksi kuumeessa noin vuosi sitten. Toivottavasti tämäkin räkäisyys menee pian ohi. Aamulla heräsin siihen etten meinannut saada henkeä, nenä oli ihan tukossa, hyvä että pystyi edes nielemään. Kurkku on vähän karhea, muttei kipeä, toivottavasti sekään ei ala oireilemaan... 
Lauantaina olisi tarkoitus mennä äidin kanssa Ikeaan, parempi olisi että tervehdyn ennen sitä. Aika epätoivoiselta näyttää. Tosin nyt ei ole nenä vuotanut enää ihan yhtä paljon kuin vielä eilen illalla, josko tämä tästä, pliis pliis pliis... 


Tarullakin on ollut hiukan nenän tukkoisuutta, muttei kuumetta eikä mitään sen pahempaa. Elättelen toivoa josko tämä olisi se sikaflunssa, pääsisi siitä aika helpolla. >:D Minun tuurillani tämä ei kuitenkaan ole sitä. Pitäisi se rokotus käydä hankkimassa, josko sitä kipaisisi sitten kun tästä paranee. 
Jani on ollut kaksi yötä pois kotoa, ensin minun äidilläni yhden yön ja viime yön sitten isovanhemmillani. Ihan hyvä, Jani rakastaa olla kylässä ja minä olen saanut ottaa vähän rennommin. Luin vähän yli neljäsataasivuisen kirjan muutamassa tunnissa eilisen ja toissapäivän aikana, nyt on sitten taas lukumateriaalin puutetta.

Eipä minulla nyt sen kummempia ole, ei ole edes mitään mistä kertoa, kotosalla kun olen vain möllötellyt tämän räkäisyyden takia... Katsellaan josko ehkä tänään saan otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä sen kollaasin viime vuodesta, jos ei tänään kuulu niin joskus myöhemmin sitten kyllä sen teen. 

Josko tää pikkuhiljaa hellittäis?

Varsinainen kurkku ei ole enää kipeä mutta sattuu niin kuin tuonne alemmas kurkkuun. En tiedä onko se sitten kurkunpää vai mikä. Hengitys on vähän vaivalloisempaa kuin normaalisti muttei paljon. Kuumettakaan ei ole eikä mitään muitakaan flunssan tai influenssan oireita... Toivottavasti tää menis jo kohta ohi! 

Eilen näin kaveria sitten, ja oli kyllä aika mukavaa möllötellä siellä hänen luonaan ja jauhaa vaikka mistä. Miehistä ja naisista ja sen semmoisista. :D 


Kaikki muut nukkuvat edelleen, minä itse nousin ylös jo hiukan ennen kahdeksaa... Tälle päivälle kun vielä keksisi jotain kivaa aktiviteettia niin olisin oikein iloinen. Ainoa negatiivinen asia on nyt tämä kurkkukipu ja lievä hengenahdistus. Ei ole hauskaa. Tupakointi ei kyllä ainakaan edistä paranemista. :s Ärsyttää kurkkua aina vaan lisää. 

Ehkäpä alan tänään jo vaikka kirjoittelemaan joulukortteja tai sitten ainakin suunnittelemaan että mitä sitä ostaisi ihmisille lahjaksi. Kohtahan ne lahjat täytyy jo käydä ostamassakin. Enää kaksi viikkoa joulukuuhun! Kohta iskee ihan oikeasti stressi. 

Kurkkukipua. Ei kivaa.

Tässä sitä edelleen kärvistellään. Ei edelleenkään kuumetta eikä pääkipua eikä mitään, vain ihan helvetillinen kurkkukipu. Se lähtee kyllä lääkkeillä, mutta silti jomottaa vähän. Tämä on ihan perseestä. En sitten pääse sinne kauneusmessuille. :( No, toiste sitten... Onhan tässä aikaa. Jossei tämä ole sikalenssua ja jossei sen johdosta kuolo korjaa. ;)

Taru huusi kolmeen asti yöllä. En tiedä mikä vaivasi. Sylissä ei ollut hyvä, ei ollu nälkä eikä jano, huusi vain. :( Kolmelta sitten saatiin tyttö nukkumaan mutta oli se aikamoista menoa ennen sitä kun Janikin toki heräsi siihen huutoon... Onneksi tuollaiset huutokohtaukset on kuitenkin harvinaisia. Ei niitä ole usein.
Otto sanoi että Taru näki jotain mikä sitä pelotti. Huomasin sen itsekin. Vaikka olimme olohuoneessa ja valot oli päällä ja Taru oli sylissäni, hän katseli koko ajan pimeään eteiseen eli sen huoneen suuntaan missä hän nukkuu. Katseli pelokkaasti sivusilmällä ja hymyili välillä arasti. Sen vaan sanon että aikamoisesti alkoi pelottamaan, Tarun huutokin kun oli niin ylimaallisen kamalan kuuloista ja sitten vielä Otto sanoi tuollaista... En halunnut puhua siitä yöllä sillä olisin menettänyt yöuneni. Nyt päivänvalossa voi jo analysoida asiaa tarkemmin. 
Janihan on myös nähnyt huoneessaan (siella missä Taru nukkuu) vaikka mitä. Ei suostu siellä nukkumaan vieläkään yksin. Tästä taisin puhuakin jo jossain aiemmassa merkinnässäni. Itsekin olen kyllä sen tuntenut ja samaten muutamat muutkin, että Janin huoneessa on jotain vialla. Tilanne rauhoittui hitusen sen jälkeen kun laitoin fenkolia huoneen avaimenreikään, mutta siitä on jo lähemmäs vuosi aikaa niin että voi olla että se fenkolinpala on tippunut sieltä. Pitää tarkistaa asia ja korjata tilanne jos se on pudonnut. Jonkinlainen puhdistuskaan ei olisi pahitteeksi. En halua että lapset menettävät yöuniaan kummitusten tai vastaavien takia. 

Saattaa olla että näen tänään kaveria, jos kurkkuni sallii ja jos kaveri haluaa eikä pelkää tartuntaa. Me kun emme missään läheisissä tekemisissä ole niin että ei kyllä pitäisi tarttua. Ja kyseinen henkilö on meilläkin vieraillut niin että olisi varmaankin jo tarttunut jos niin olisi tarkoitettu käyvän. Saapi nähdä, täytyy tässä katsella. Olisi kyllä ihanaa pukeutua pitkästä aikaa, olen viikon vain möllöttänyt yövaatteissa. Alkaa jo tympiä ihan liikaa. 

Nyt voisin mennä herättelemään Oton ja sitten vaikka hetkeksi taas kirjoittamaan ja jos sitä sitten jaksaisi mennä suihkuun, eilen en yllätys yllätys jaksanut. :D

Parempaanko päin menossa? Vai eikö sittenkään ihan vielä?

Positiivinen juttu on se että Jani ei ole oksennellut enää eikä meistä kukaan muukaan ole alkanut. Minulla sen sijaan on edelleen kurkku kipeä, mutta päätä ei särje eikä myöskään ole kuumetta. Näinköhän saattaisin päästä kauneusmessuille huomenna... Tosin en tietenkään lähde jos kurkku on näin hemmetin kipeä. Kipu lähtee kyllä kokonaan lääkkeillä, luojan kiitos!


Alkaa taas pikkuhiljaa tympiä tämä kotona istuminen. Tahtoisin tosi kovasti käydä edes vähän ulkona. Alkaa laiskottaa ja tulee sellainen tympeä olo kun möllöttää vain kotona likaisilla hiuksilla ja yövaatteissa. Suihkuun aion ainakin raahautua tänään, jos nyt suinkaan kuume ei nouse tai mitään muutakaan vastaavaa. 

Forssaan olisi tarkoitus lähteä käymään ennen joulua (jos varat riittävät)! Ihanaa! Rakas rakas rakas kummitätini asuu siellä, menemme joulukuun toiseksi viikonlopuksi sinne kaverini kanssa. <3 
Muutenkin on tiedossa taas vaikka mitä hässäkkää, nyt jo alkaa huomaamaan aika hiton hyvin joulua edeltävän stressin ja häsläämisen...
Menoja olisi nyt ainakin seuraavia ennen joulua: 


-Huomenna ne kauneusmessut jos suinkin pääsen. 
-Jompana kumpana marraskuun viikonloppuna voi olla että joudun äidin kanssa käymään päiväreissulla Forssassa. 
-Joulukuun ekalla viikolla perjantaina on kaverini synttärijuhlat ja lauantaina sitten minun synttärijuhlani. 
-Tarulla on sairaalareissu muistaakseni 7.12.


Että onhan tuossa... Bensaakin tulee kulumaan ihan reilusti noiden Forssareissujen takia, toivottavasti minulla suinkin on rahaa. Ja toivottavasti emme tule kipeäksi ennen sitä tai mitään muutakaan. Tosin jos joku sikainfluenssa nyt olisi tullakseen niin tulisi nyt sitten ettei jouluna tarvitse sairastaa. Olen kerran ollut jouluaaton kipeä, ja voin sanoa ettei se ollut kivaa... Siinä meni siltä vuodelta piloille niin synttärit kuin joulukin. Onneksi siitä on jo aikaa eikä ollut mistään kovin merkittävästäkään ikävuodesta kyse, täytin silloin 13. 


Ei ollut hyvä idea ottaa tyhjään vatsaan särkylääkettä ja vitamiinipilleriä, nyt oksettaa. >_<