+20kg.

Pikkuista vertailua. On mielenkiintoista nähdä kuinka helvetin laiha sitä on oltu silloin laihimmillaan. Näistä kuvista sen todella näkee.

Ja sitten tämä nykyinen tilanne. Olen tosiaan lihonut noin kaksikymmentä kiloa ja entinen painoni oli alimmillaan 41 kiloa. HYI HELVETTI. Sorry, en vaan voi muuta sanoa.

Ei voi sanoin kuvata kuinka onnellinen olen tästä painonlisäyksestä. Nyt voi tosiaan hyvällä omallatunnolla sanoa olevansa nainen eikä anorektikon esiaste.

Näytän jopa omaan silmään täysin eri ihmiseltä. :D

Translation:

This is me +20kg.

Tyylini ja sen eri vaiheet.

Eimii ehdotti minulle että tekisin postauksen siitä miten pukeuduin nuorempana, ja hemmetin hyvä idea se olikin, kiitos! :) Tässä siis aikani kuluksi ajattelin tämän väsätä, katsotaan kuinka perinpohjaisesti saan käytyä aiheen läpi...

Aloitetaan vaikkapa siitä kun olin ihan pieni. Halusin aina pukeutua todellisiin pitsiröyhelöunelmiin jopa tarhaan, ja äiti sai harmaita hiuksia sen takia sillä hän kai aina pelkäsi että sotken hienot vaatteeni tai jotain muuta. :D Muistan kuinka hän yritti välillä pukea minulle ns. poikien vaatteita ja en tykännyt siitä, en sitten yhtään!

Ala-asteella aloin kyllä käyttämään sitten ihan sitä peruskomboa eli farkkuja tai muita housuja ja paitaa. 

Aloin etsiskelemään omaa tyyliäni siinä yläasteikäisenä. Kuvat joita näette alkavat vuodesta 2004, eli olin tuolloin siis noin 14v. 

Tässäpä siis kuvia minusta ennen riparia! Viihdyin tuolloin vielä vaaleatukkaisena vaikka satunnaisesti minulla olikin jo ollut ihan kestovärit päässä, lähinnä punaista ja jotain ruskeaa. Pukeutumiseni kulmakivet olivat tuolloin lähinnä vaaleat farkut ja joku paita, yleensä joko punainen tai vihreä. Meikkasin hyvin vaaleasti jos ollenkaan kuten kuvista näkyy ja hiuksia pidin lähinnä aina auki. Koruja en kauheasti tuolloin vielä käyttänyt. Pukeutumiseeni vaikutti sekin että kuuntelin lähinnä Antti Tuiskua (kyllä, luitten ihan oikein) niin ei siinä kamalasti mitään synkkää pyörinyt päässä. :D

Sitten koitti kesällä riparin aika ja minulla oli isosena kaksi tyttöä jotka pukeutuivat mustaan ja kuuntelivat raskasta musiikkia, mm. Helloweenia. Eivät olleet sinänsä gootteja tai mitään, mutta pitivät siis aina mustia vaatteita ja minä aloin ihannoida heitä siitä tyylistä mikä heillä oli. Olin sitä ennen jo ihaillut goottityyliä ja tummempaa vaikken ollut siihen silti ns. siirtynytkään, mutta sen jälkeen alkoi sitten kunnolla se että vaatekaappiini eksyi yhä enemmän ja enemmän mustaa. Asiaa auttoi myös se että kaverini kuunteli tuolloin paljon Nightwishiä ja kuultuani Moondancen rakastuin bändiin oitis ja goottiestetiikka tuli yhä lähemmäs sydäntä. 

Kuten huomaatte, jo helmikuussa 2005 olin synkkis. :D Kuitenkin pukeutumiseni oli silloin vielä aika perus, ei ollut mitään kovin kummoisia krumeluureja tai muutakaan. Halusin pukeutua gootihtavasti mutten tiennyt mistä sellaisia vaatteita olisi edes repinyt, joten tyydyin sitten tuohon. Huomannette että tuossa kuvassa pukeuduin aika samallailla kuin nytkin välillä. Tuohon mennessä oli jo haalinut itselleni kaikki Sonatan ja Nightwishin levyt ja luukutin niitä yötä päivää ja muistan hämmästelleeni kuinka sainkaan niin paljon aikoinaan irti Tuiskusta, sillä tunsin palanneeni kotiin kun kuuntelin Sonataa. Myöskin olin jonkin verran tuohon mennessä tutustunut myös Helloweeniin, tosin se oli silloin hiukan liian raskasta tärykalvoilleni vaikka muutama hyvä biisi heillä olikin. 

Tästä välistä en oikein kunnon kuvia löytänyt, mutta sanottakoon sen että olin jo laajemmin tutustunut raskaampaan musiikkiin ja löytänyt kauppoja joista löytyi goottityylisiä vaatteita. Se näkynee myös kuvastakin. Olin tässä siis 16v.

Siinä näkyy sitten tätä enemmän gootihtavaa ja punkkarihtavaa tai ties mitä onkaan. :D (Sivumennen sanoen, viimeisessä kuvassa minulla on hiuslisäke päässä, ei siis ole omaa tukkaa.) Hiusten väri pyöri mustassa, vihreässä ja punaisessa ja meikki oli tummaa vaikkakin taidottomasti tehty, hyi helvetti... :D Tuohon aikaan tykkäsin esteettisesti siitä että on paljon rimpsua ja pitsiä, ja on se nättiä edelleenkin, en vain tuohon aikaan tajunnut että vaikka se on nättiä, se ei sovi minusta minulle. Käytin kuitenkin sitkeästi tuollaisia vaatteita ja ihmettelin kun tunsin oloni oudoksi ja epäaidoksi.

Tässä on jo hiukan hillitympää vaikka pitsiä sun muuta onkin. Pinkki oli sellainen väri josta en pitänyt enkä pidä edelleenkään, en tajua miksi käytin sitä. Olihan se kyllä hauskannäköistä joissain vaatteissa ja joillain henkilöillä mutta ei edelleenkään sopinut minulle.

Alkuvuodesta 07 olin jo löytänyt enemmän sellaisia vaatteita jotka sopivat tyyliltään ja väriltään minulle, vaikken edelleenkään viihtynyt rimpsuissa, niin silti käytin niitäkin edelleen. Tähän mennessä kuuntelin myös jo todella laajaa kastia musiikkia, ei mennyt enää pelkästään hevi ja metalli vaan mukaan oli sekoittunut muutakin ja se jotenkin alkoi lieventää hitusen pukeutumistanikin. Kuitenkin jos heviä tms. raskasta kuuntelin, oli se mennyt myöskin raskaampaan suuntaan. 

Myöhemmin lopputalvesta 2007 aloin käyttää enemmän housuja ja tyyli kääntyi enemmän ns. rokkariin tai hevariin kuin goottiin ja lolitaan. Meikki tummeni vaikken edelleenkään osannut meikata oikeasti hyvin ja lävistykset lisääntyivät kovaa vauhtia. Mielessä oli myös alkanut pyöriä tatuoinnit yhä enemmän ja enemmän, mutta koska ikää oli vasta 17v, en saanut vielä koristaa ihoani kuvilla. Tuohon aikaan minulle myös laitettiin ekaa kertaa rastat ja pidin niistä kovasti. 

Tässä sitä ollaan jo täysi-ikäisiä ja pukeutuminen ei ollut enää niin rimpsuista vaikka edelleenkin tykkäsin goottiestetiikasta, en vain osannut valita niitä oikein vaatteita juuri minulle. Nykyään en enää käytä noita housuja koska niissä on liikaa härpäkettä ja tuo paitahommakin on käytössä legginseinä. Bändipaita on kuitenkin just jees, vaikken niitä yleensä käytäkään. <3

Tämä on otettu päivänä jolloin täytin 19v, ja siinä on jo minua aika aidoimmillaan. Tosin nykyään en enää pistäisi noin värikkäitä rastoja enkä myöskään tuota paitaa, mutta muuten. Pitkät suorat housut ja yksinkertainen villatakki, ja missäs muussa värissä kuin mustassa... Tuossa elettiin kuitenkin vielä sellaista aikaa kun pukeutumisessa tuli huteja, eli kävi niin että joku oli mielestäni kivan näköistä mutta ei sopinut silti minun päälleni minun mielstäni. Kuitenkin tästä eteenpäin hudit harventuivat ja harventuivat. 

Tässä elellään sitten kevättä 09 ja olin löytänyt sen jätkämäisen tyylin jossa niin viihdyn. Äiti välillä kauhisteli vaatevalintojani mutta antoi asian kuitenkin olla. :D Asussa on jokin juju, eli jokin hauska kuosi tai jokin mutta kuitenkin se on periaatteessa yksinkertainen, kuten kuvasta näkyy. Ainiin, tästä kuvasta muutama kuukausi taaksepäin niin olin jo ottanut pari ekaa tatskaani. 

Tässä sitä on jo sellaista naisellista tyyliä josta pidän. Eli yksinkertainen mekko, eikä mitään ihme rimpsutuksia kuten olin aiemmin erehtynyt pukemaan päälleni. Meikkikin alkaa olemaan jo aika taidolla tehty sillä olin perehtynyt naistenlehtien ja netin ihmeelliseen maailmaan ja saanut sieltä vinkkejä ja kai siihen vaikutti myös se että omat aivot olivat kasvaneet. :DD

Tässä sitten kuvia viime vuoden syksyltä, kun ihan oikeasti löysin sen tyylin pukeutua josta tykkään ja jossa viihdyn ja joka mielestäni sopii minulle. Tuollaisia vaatteita voi edelleen löytää yltäni kun vähän selailee blogiani. Ainoa erotus tuohon aikaa on se että lävistykset ovat vähentyneet ja tatuoinnit lisääntyneet. 


Tyylini lopulliseen kehittymiseen vaikutti se että aloin pitämään blogia jonne kuvasin asujani. Se pakotti miettimään mitä oikeasti halusin pukea päälle ja mikä oikeasti näytti mielestäni kivalta. Sitä ennen sitä ei niinkään tarvinnut miettiä, pystyi pukemaan päälleen jotain mikä oli kaunista mutta ei kuitenkaan minua, nyt en enää halua antaa väärää kuvaa itsestäni, en blogissa enkä muutenkaan. On ollut todella helpottavaa ja ihanaa kun löytänyt sen oman juttunsa, on pystynyt karsimaan vaatekaapista kaiken turhan pois ja ostamaan ja tekemään tilalle sellaista mitä oikeasti käyttää. 


Itse näkisin nykyisen tyylini suht yksinkertaisena ja tummanpuhuvana, hevari- ja rokkarimaisena, ehkä jopa satujen noita-akkamaisena joiltain osin. Kuitenkin otan vaikutteita gotiikasta eikä olisi kovinkaan ihmeellistä jos joskus päälleni eksyisikin kaunis pitkähelmainen mekko korsetin kera. Osin tyylini on myös hyvin klassinen etenkin juhlissa, niin naiselliselta kuin miehekkäältä kannalta. :D Pari vuotta sitten väsäsin kauheat röyhelöt ja naisellisuudet päälle kun oli juhlat, nykyään olen saapunut paikalle lähinnä suorissa housuissa, kauluspaidassa, liivissä ja skrakassa, mutta sekin vähän riippuu. Nykyään jos haluan olla naisellinen juhlissa, on asuni erittäin yksinkertainen, korostan sitä vain vyöllä (tai harvoin joskus korsetilla) tai koruilla tai sitten vahvalla meikillä ja upeilla kengillä, mutta vaatteet ovat yksinkertaisia yleensä.

Tässäpä tämä oli, mitä mieltä olitte? Risuja, ruusuja? Kysyttävää? :)

I'm not gonna fall.

Muutamia päiviä sitten postiluukustani kolahti Lehdon tämän vuoden ensimmäinen jäsenlehti. 

Lehdessä kerrotaan pääpiirteittäin Wiccasta sekä pääpiirteitä erilaisista traditioista. Tämän lehden lukeminen todellakin sai minut tajuamaan että minua ei enää voi lukea wiccaksi, ei ainakaan kokonaiseksi sellaiseksi. Otan kyllä vaikutteita wiccasta ja vietän sapatteja ja niin edespäin, mutta maailmankatsomukseni on kovasti jo laajentunut ja se ei sovi yhteen muottiin. Joten jos minua joksikin haluaa nykyään kutsua uskonnon kannalta niin hyvä ilmaisu olisi vaikkapa eklektinen pakana tai eklektinen noita. 

Yksi traditioista, jotka lehdessä esitellään, on Celtic Wicca, eli kelttiläinen wicca. Huomasin kuvauksen sopivan minuun suhteellisen hyvin. 

"Kelttiläinen wicca yhdistää garderilaista wiccaa ja druidismia. Nimitys on kattotermi, jonka alla on useita suuntauksia aina perhetraditioista initiatorisiin suuntauksiin ja löyhempään eklektiseen wiccaan, jossa on kelttiläisiä painotuksia. Yleensä maailmankuvassa tärkeällä sijalla ovat kelttiläiset jumaluudet, esi-isät ja luonto. 


Luonnonhenget, maahiset, pikkuväki, keijut ja elementaalihenget ovat osa maailmankuvaa."


-Seita 1/2010. 


Nappasin lehdestä ne kohdat jotka osuvat yksiin uskomukseni kanssa. Tämä ei tee minusta vielä kelttiläistä wiccaa, mutta olen jo huomaamattani harjoittanut ja elänyt tämän uskomuksen suuntaisesti. Tästä täytyy ottaa selvää lisää. 


Samaten kuin olen viimeisen vuoden aikana ollut yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut shamanismista ja suomenuskosta sekä juurikin druidismista. Olen noista kaikista lukenut jo jonkin verran ja huomaan että jokaisessa niissä on asioita joita teen tai joihin uskon ja jolla tapaa elän. En siis voi kuulua mihinkään yhteen ryhmään, eikä se ole pakollistakaan. Maailma on avoin. 


Kävin eilen kirjastossa ja raahasin sieltä mukaan melkein kymmenen kirjaa.

Tässä kuitenkin kolme kiinnostavinta. Euroopan noitavainoista kertova kirja sekä kaksi kirjaa shamanismista. Kirjasto on alkanut laajentamaan valikoimaansa, sillä ennen siellä oli todella suppea "pakanahyllykkö". Nyt se on laajentunut ja sieltä löytää jo vaikka ja mitä! 


Eilispäivä kului kahvin ja kirjan merkeissä. 

Luin koko eilisillan ylläolevaa kirjaa ja pääsin noin puoliväliin, ja täytyy sanoa että on kyllä suhteellisen laadukasta luettavaa, ei ole mikään ihan perus kakkaromaani mielestäni. Olen lukenut aiemminkin erään Lisa Jewellin kirjan jonka nimeä en nyt kyllä muista, mutta sekin oli jopa hyvä!

Ystäväni on tulossa meille tänään tuossa joskus päivällä. Sitä ennen ehdin vielä vallan mainiosti lueskella vähän lisää. Ja juoda kahvia.

Eilisen meininki.

Eilinen oli lapsivapaa. Jani meni Oton äidille yöksi, Taru meni minun äidilleni. Kämppä oli lapsivapaa kello kolmesta lähtien. Se tuntui oudolta, ikävöin lapsia ihan kamalasti. Ajattelin sitten että otetaan nyt kuitenkin ilo irti siitä kun saa elää "tavallista nuoren elämää" ja näin siinä sitten kävi. 

Oton kaveri tuli meille päivällä jo reilusti ennen kolmea. Minä siinä meikkailin ja laitoin muutenkin itseni kuntoon, ja kun olin käynyt viemässä Tarun äidilleni lähdin suoraan Tiimariin ja kirjastoon ystäväni kanssa. Kirjastosta tarttui mukaani pitkästä aikaa kirjoja, yhteensä kolme kappaletta.

Neil Gaiman - Hämähäkkijumala

Elizabeth Kostova - Historiantutkija

Joe Hill - Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia

Kaksi alinta on kauhua, ylin fantasiaa. En ole vielä aloittanut yhtäkään noista, mutta en kohta enää malta pitää näppejäni niistä erossa joten pitänee tänään aloitella!

Tiimarista en ostanut muuta kuin liimapuikon ja kertakäyttölautasia Janin synttäreitä varten, jotka ovatkin jo maanantaina! Huhhuh! On se vaan jo niin iso poika, kohta neljävuotias. <3

Kuitenkin, kirjastosta tulimme sitten kaupan kautta meille. Kahvittelimme ja syöpöttelimme ja koitimme sietää miesten metelöintiä kunnes he sitten lopulta kaikkosivat kuudelta illalla ja minä ja kaverimme saimme ihan oman rauhan! Juttelimme, kuuntelimme musiikkia ja sitten puhe kääntyi Putoukseen. Katsoimme sitten kyseisen sarjan finaalijakson netistä ja ai että sain nauraa! Jone Riksusta ja Marja Tyrni ovat kyllä ihan parhaita! "Ime parsaa!" "Mä hakkaan sun faijas!!" "Hilijaa!" Ja yksi maailman rasittavin biisi joka on eilisestä lähtien soinut päässäni sen takia että ystäväni hyräili sitä, "Olen matkalla pallivahaan...." Anna mun kaikki kestää!

Otimme myöskin eilisestä asustani kuvia. Kaverini kehaisikin asuani, kuulemma oli kivan näköinen. Ja samaa mieltä olin itsekin! 

 Korut vähän mistä sattuu paitsi pöllö on Gina Tricotista. 

Planeettapaita joskus kauan sitten ostettu KappAhlista tai vastaavasta, mutta sen jäätyä pieneksi avasin sen edestä takin muotoon ja leikkasin hihat hapsottaviksi.

Mekko Gina Tricot. 

Sukkahousut Seppällä. 

Polvisukat Seppälä. 

Kengät DinSko. 

Olin noilla kengillä eilen ihan ulkona ja täytyy sanoa että oli mahtava tunne laittaa jotkut muut kengät vaihteeksi jalkaan kuin vain maiharit! Olihan se hiukan haastavaa kävellä jäätyneellä ja rosoisella lumella noilla popoilla, mutta jos oli tasaista tai lumetonta niin oli kyllä aivan ihanaa kävellä noilla. Yllättävän tukevat kengät vaikka aika korkeat ovatkin.

 "Ohhoh! Onhan se kello ja kahtakytäviittä vailla seittemän!"

Mainitsemieni aktiviteettien jälkeen alkoi meidän menomme hiukan hiipua. Siitä tuli suurinpiirtein tällaista.

"Roaarghh! Keksitään tekemistä!!

Ystäväiseni lähti sitten siinä kymmenen pintaan ja veljeni tuli käväisemään kunhan olin ensin hetken selaillut blogeja kaikessa hiljaisuudessa. Otto oli mennyt kaverinsa kanssa jonkun duunipaikalle viettämään iltaa, minä ja veljeni sitten lähdimme kanssa sinne kun ei muutakaan puuhaa ollut, paikalle saavuimme noin kahdeltatoista. Pelasimme Black Jackia muttei sentään oikealla rahalla vaan pelimerkeillä, hengasimme hetken ja saavuimme kotiooseen kahden pintaan. Nukkumaan pääsin vasta neljältä. 

Ja tulin taas kerran siihen johtopäätökseen että tällainen nuorisoelämä ei kertakaikkiaan ole minun heiniäni. Minusta ei ole kotoa lähtijäksi enää kymmenen jälkeen, silloin kotiinpaluu ja nukkumaanmeno menee auttamasttomasti liian myöhäiseksi. Listaan pari tapaa mitkä ovat minulle sopivia illanviettotapoja. 

-Sohvalla löhöäminen hyvän kirjan tai elokuvan parissa. Elokuvan voi aloittaa katsomaan siinä kahdeksan pintaan niin että pääsee nukkumaan jo kymmeneltä. 

-Muutama kiva kaveri meille kylään, parit oluset tai kahvit ja huulenheittoa ja vaikka jokin seurapeli ja hyvää musiikkia. Nukkumaan voisi mennä siinä viimeistään yhden pintaan. 

-Ystävä kylään, rattoisaa jutustelua kahvikupin ääressä ja möllöttämistä mukavilla tuoleilla keittiön kotoisassa tunnelmassa.

-Elokuvissakäynti siten että kotimatka ei mene myöhäisemmäksi kuin korkeintaan yhdeksitoista. 

Tuon jälkeen tuskin kukaan ihmettelee miksi olen saanut melkein kaikista henkinen ikä -testeistä tulokseksi kuusikymmentävuotta tai sen yli. :D Onhan se joskus mukavaa mennäkin jonnekin istumaan iltaa, mutta olen huomannut että sellaiset venähtävät aina ihan liian myöhäiseksi, eli nounou. Ei minua varten sellaiset jutut ellei ole erikoistilanne.

Tänään heräsin puoli yhdeltätoista ja meinasin kuolla väsymykseen siltikin. Hyvä että edes pääsi ylös. Olin kaiken lisäksi nukkunut jossain todella kummallisessa asennossa niin että niskani oli aivan jumissa! Venyttelin ja otin särkylääkkeen ja nyt on olo jo hitusen helpottanut, mutta ei ollut kivaa viettää aamun ensimmäinen puolituntinen järkyttävän säryn kourissa. 

Jotain uutta vaatetta tekisi mieli, löysin aivan täydellisen mekon Onlystä toissapäivänä mutta se maksoi kaksikymppiä niin että jätin sen kauppaan. Nyt se on jäänyt kuitenkin häiritsemään sen verran että tahtoisin sen käydä sieltä hakemassa... Jos energia ja aika riittää niin saatanpa lähteäkin käymään. Ei siinä reissussa kauhean kauaa menisi, kun tiedän tasan tarkkaan mistä sen mekon löydän. Tai sitten voin turvautua halvempaan vaihtoehtoon ja koittaa väsätä vastaavanlaisen mekon itse, muttei minulla valitettavasti taida olla sopivaa kangasta vaikka kankaita pursuileekin joka nurkasta.

Hiuksia ja asua.

Erittäin mielikuvituksellinen otsikko!

Noh, eilen taisin kirjoitella että jos käy hyvä tuuri, niin minulla on teille tänään jotain oikein kivaa kerrottavaa. Tuuri sitten tosiaan kävi ja hiukset saivat aivan uuden ilmeen pitkästä aikaa!

Siinä! En voisi olla tyytyväisempi! Päälaelle laitettiin siis rastoja, ja tuosta kuvasta näkee aika mukavasti väriskaalankin: musta, vihreä ja violetti. On aivan ihanaa kun on pitkästä aikaa iiiiiso tukka, ja saa nähdä jos jaksan tätä alkaa nypläämään vielä itsekseni niin tulee vielä isompi! Tällä mennään kuitenkin jonkun aikaa. Kiitokset vaan kärsivälliselle serkulleni joka nämä minun päähäni lätkäisi. Kolmisen tuntia siinä meni... Tosin se ei tuntunut missään kun vertaa siihen että pari vuotta takaperin meillä meni viisi tuntia saada rastat päähäni. En halua edes muistella sitä, oli se sen verran nihkeää...

Sitten voisinkin esitellä teille päivän asun.

Hiuspanta jostakin. :D

Skraka Cybershop (pari päivää sitten ostettu).

Korut vähän mistä sattuu. 

Toppi Gina Tricot.

Hame Seppälä, ehkä.

Raitasukat Morticia tms.

Säärystimet jostain.

Näitä kuvia kun katselen niin en voi olla miettimättä että olen ihan erinäköinen nyt kun on rastat ja kun mustat naamakorut on vaihtuneet hopeisiin. Noista kahdesta kuvasta ei melkein edes näe että minulla on kasvoissa reikiä, alimmasta etenkään.

Se leikkimielinen asuhomma jatkuu varmaankin huomenissa, tai viimeistään viikonloppuna. Tänään en ehdi, sillä olen piakkoin lähdössä ystävää tapaamaan niin en millään kerkiä sitä ennen, ja tänään oli aiemminkin sen verran hässäkkää etten ehtinyt sitä asuhommaa tehdä. Mutta kyllä me sen päätökseen saamme, enää on se yksi asu jäljellä!

HEL LOOKS.

Tylsyyksissäni tässä selailin Hel Looksin tarjontaa ja ajattelinpa tähän listailla muutamia jotka jollain tapaa sykähdyttivät erityisesti. Joko hyvällä tai huonolla tavalla. (Kaikki kuvat on siis Hel Looksin sivuilta kopioitu). Ja haluan korostaa, että en arvostele ihmisten itsensä ulkonäköä, vartaloa tai mitään muutakaan ainakaan negatiivisessa mielessä, kehua tottakai saatan. Ettei kukaan nyt pääse nipottamaan, niin korostan että keskityn tässä nyt ASUKOKONAISUUKSIIN.

Tässä mielestäni erittäin onnistunut ja hauska asu! En tiedä pukeutuuko kyseinen tyyppi tällä tavalla normaalisti, mutta oli tässä sitten normipukeutuminen tai ei, niin todellakin onnistunut. Pidän juurikin noista rosoisista housuista ja valko-mustasta "väri"skaalasta.

No tarvitseeko tässä sanoa että mikähän nyt menee ehkä HIEMAN överiksi?

Tämäkin asu on erittäin kiva, ainoa mielestäni epäonnistunut osanen on paljaat jalat ja oudot kengät. Muuten pidän erittäin kovasti juuri asun lepakkomaisuudesta (enkä tarkoita tässä nyt sitä seksuaalista suuntautumista..).

Söpö ja toimiva sekametelisoppa. Tosi kivan näköinen! Rakastuin ehkä hitusen tuon tytön hiuksiin. Rakastan tuollaista iiiiiiisoa pörröpehkoa ja tuo väri on taivaallinen, se kun on valkoinen eikä peroksiidiblondi. 

Jäpikällä tyyli kohdillaan. Ketjut ja niitit on kivoja.

Hälytys hälytys, mistä leipomosta on karannut kaksi kermakakkua? Olen sitä mieltä että tällaiset vaatteet NÄISSÄ VÄREISSÄ sopivat kymmenvuotiaille ja alle, mutta ei enää sen jälkeen... Ellei ole kyse esim. Animeconista tai jostakin vastaavasta.

Tosi kiva asu. Vaikken itse pahemmin värejä käytäkään pukeutumisessani, niin silti ne miellyttävät silmää, esimerkiksi juuri tässäkin asussa.

Hauskat värit mutta toteutus ei oikein minun mielestäni ole toiminut.

Tuo huppari on IHAN MAHTAVA.

Mielettömän söpö ja pirteä (kyllä, luitte oikein) asukokonaisuus! En tiedä onko mitään parempaa olemassa kuin neonvihreä tai neonkeltainen yhdistettynä mustaan. 

En itse käytä pukeutumisessani juuri ollenkaan sinistä, ja sen huomaa kyllä vaatekaappini sisällöstä. Siellä taitaa olla yksi ainoa sininen vaatekappale! Joka tapauksessa, tässä asussa sininen todellakin sopii tuon mustan seuraksi ja voisin melkein itsekin laittaa kyseiset vaatteet ylleni, ehkä pienin muutoksin.

Siinä on miekkosella vanhan ajan Englannin tyyli hallussa! Ihan hemmetin HIENOA! Paljon parempi kuin nykyiset mustat frakit ja ties mitkä.

Mielestäni suhteellisen tyylikästä ja asiallista, jossei ota huomioon noita sukkia. Ne sopivat asuun kyllä jos on biletyksestä kyse, mutta muuten sama asu kävisi lähestulkoon vaikka työhaastatteluun jos noiden sukkien tilalla olisi sukkahousut. 


Muistakaamme että erilaisuus on rikkaus ja jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on, vaikkei se toista miellyttäisikään!