Painajainen.

Näin sellaisen. Siinä kävi siten että hiuksistani oli kulunut kirkas punainen väri kokonaan pois jo kolmen pesun jälkeen ja koitin sitten värjäillä sitä takaisin sairaalan vessassa parissa minuutissa. Ehkä mulla sittenkin on kieroutuneet aivot. 

Pomppasin sängystä kuten vieteriukko (siis melkein) kun tajusin että on aamu ja että ulkona paistaa aurinko! Vilkaisin äsken mittaria ja se näytti jo plus viittä, toivottavasti tulee lämmin päivä! Tänään olisi tarkoitus mennä isän kanssa käymään kaupungilla vaihtamassa puhelinliittymäni kokonaan omiin nimiini. Se on tässä vähän jäänyt vaikka piti mennä jo silloin kun olin täyttänyt kahdeksantoista. :D No, mitäs tuosta, pari vuotta sinne tai tänne...

Pitäisi myös etsiä syntymäpäivälahjaa äidille. Ylihuomenna hänellä on jo synttärit. Ja kerta kun tänään olen muutenkin keskustan suuntaan menossa niin voisi katsoa josko löytyisi jotakin kivaa ja sopusuhtaisen hintaista. Jos ei löydy niin joku kiva alkoholia sisältävä pullo on lähes aina varma valinta! Pullo viiniä, ehkä se olisi hyvä.

Pitäisiköhän sitä lähteä kenties aamulenkille tai jotain, tuolla on oikeasti niin hemmetin vetävä ilma! Sääli että on arkipäivä niin ei oikein pysty raahaamaan ketään mukaan, Otto on köhässä niin että sitä tuskin kiinnostaa mitkään ulkoilut. Minulla itselläni taitaa lunssa olla jo loppusuoralla, eilen jouduin niistämään vain pari kertaa ja pää ei ollut ollenkaan enää tukossa ja makuaisti oli jo palannut täysin!

Tai sitten jos tänään kävisi siellä Sellossa kaverin kanssa, sieltä löytyy muutamat ihan perus kaupat (Seppälät sun muut) ja lisäksi vielä kaksi isoa markettia ja Alko, sieltä löytäisi takuuvarmasti kivan lahjan äidille siten ettei tarvitsisi raahautua ympäri keskustaa jalat muusina. Saas nyt nähdä, aikataulu on isän kanssa vielä vähän avoinna, toivottavasti se kuitenkin hoituu nopeasti alta pois ettei koko päivää tarvitse olla lähtövalmiudessa.

Hyvä että silmät edes pysyy auki.

Olen ollut ehkä vähän laiska blogin suhteen. Tai oikeastaan aika paljonkin. :D Tästä eteenpäin lupaan tsempata taas, ottaa asukuvia ja kaikkea mitä ennenkin. Paitsi ostoksia en ole nyt voinut tietenkään esitellä, kun en ole ostanut mitään... Mutta kohta on joulu ja sitten tippuu kyllä varmasti kuvia jouluisesta asunnosta ja kaikkea, keksin kyllä jotakin kivaa. :)

Sähköpostiviestini sinne nettikenkäkauppaan tuotti tulosta. Sain koko summan takaisin jonka olin maksanut kun en kerta kenkiä saanut. No, joulun jälkeen pääsen varmaan käsiksi sitten tuohon rahaan ja ostan jotkut tosi kivat kenkulit kun en niitä saanut mitkä halusin. Tällä hetkellä rahasta tekee hiukan tiukkaa niin sitä ei voi käyttää vielä. 


Olen alkanut näkemään ihan kummallisia unia... Lähes joka yö.  Niissä seikkailee aina melkein samat henkilöt, yleensä ei ole ollut niin. Minulla on sellainen tunne että näillä unilla on joku syvempi merkitys unessa olevien henkilöiden siuhteen, tai siltä ne ainakin vaikuttavat. 

Eilen sain kaverin kanssa naurun aihetta. Jani tuli tomerasti seisomaan eteemme ja totesi että "mää meen kuselle!". O.o Emme tietenkään nauraneet Janin nähden tai kuullen ettei poika saisi lisää pontta kiroiluun, mutta aloimme miettimään mistä Jani on omaksunut tuon sanontatavan, meillä kotona kun sanotaan että mennään vessaan tai pissalle. Olisikohan kerhossa kuullut jonkun toisen lapsen sanovan niin? Kyllä Jani sitten uskoi kun sanoin että noin ei saa sanoa, että se on rumaa. Etenkin kolmivuotiaan suusta. 

Että sellaista... Yritän nyt tsempata sen verran että jos tänään suinkin on jotain menoa niin otan asukuvan. Ainakin asukuvaa luvassa viikonloppuna, sillä silloin on menoa joten täytyy pistää kudetta niskaan. Tai siis jotain sellaista mikä on ainakin kuvaamisen arvoista. Lupaan ja vannon että tsemppaan blogini suhteen, ellei nyt jotain oikeaa estettä tule, muuta kuin laiskuus. 

Pimeetä.

Kello on jo yli kahdeksan ja ulkona on edelleen täysin pimeää. Minua ei niin pahasti häiritse talvessa se että illalla tulee aikaisin pimeää, kunhan edes aamut olisivat valoisat.... Mutta ei saa kaikkea mitä tahtoo. Perkule. 

Olen taas yksinäni hereillä ja vetelen tässä kahvia. Voisin kohta pian siirtyä taas keittiön puolelle jumittamaan. 


Tänään tosin täytyy raahautua ulkoilmaan. Apteekkiin ja kauppaan on asiaa, samaten varmaan pitää käydä kaverilla jos se nyt suinkin onnistuu. Otto kun on menossa illalla lenkille, niin minä olen sitten lasten kanssa... Täytyy vielä katsoa sitä aikataulua hieman. 

Voisin pitkästä aikaa napata vaikkapa asukuvaa, kunhan keksisin jotain uutta ja kivaa tuolta vaatekaapin syövereistä! Vaikka kovasti rakastankin nk. luottovaatteitani, ei niitä aina halua pukea päälle. Tänään tuntuu siltä että musta väri voisi olla paikallaan (kuten aina...), ja ehkä jotain kivaa härpäkettä siihen lisäksi. Hopeisia koruja ainakin, kuten aina, mutta asussa itsessään voisi myös olla joku hauska väripilkku. Katsotaan mitä keksin kun päästän luovuuteni valloilleen ja pääsen penkomaan kaappejani.


Tässä juuri tajusin kalenteria selaillessani että synttärijuhliini on enää kaksi viikkoa enkä ole vieläkään tehnyt elettäkään että muokkaisin naamiaisasuani. Sitä kun pitää kaventaa ja muillakin tavoin hieman tuunata, esimerkiksi hihat ovat ihan järkyttävät... Pitääkin muistaa ottaa ennen- ja jälkeen-kuvat jotta näette miten kovat muutokset siihen tulee. Muuten se on kyllä aivan ihaana. Sääli ettei se sovellu arkikäyttöön! 

Ja hei, jos jollekulle tulee mieleen joitain hauskoja seuraleikkejä mitä voisi leikkiä juhlissani, niin ideoita vaan heittelemään. Lapsi on terve kun se leikkii, pitää saada ne kankeat juhlavieraat vähän vetreyttämään jäseniään ja aivojaan ja samaten sitten synttärisankari saattaa ehkä ehkäistä ikäkriisiään sillä että heittäytyy pikkulapseksi. ;)  Onneksi noista synttärijuhlista laskettuna oikeaan syntymäpäivään on kuitenkin vielä alle kuukausi, kerkiää vähän ehkä laannuttamaan kriisiä ennen virallista päivää. :D Kuitenkin joku tuo varmasti lahjan ja kortin jossa komeilee isolla tuleva ikä, hrrr... 
Voin vaan kuvitella miten kamalaa on herätä synttäriaamuna. Ihana joulufiilis, kinkku tuoksuu ja muutenkin on odotusta ilmassa että mitähän sitä (ehkä) saa lahjaksi ja aamupala heitetään mulle sänkyyn... Ja sitten saan käteeni ensimmäisen synttärikortin sinä päivänä. Ja siinä lukee ikä. Ja sitten tajuntaan jysähtää kunnolla että voi perkele, se on TÄNÄÄN, se on NYT, EIKÖ TÄSTÄ OLE PALUUTA TAKAISIN!? 
Viisitoistavuotiaana tykkäsin kovasti kuvitella sitä että miltä tuntuu kun täyttää kahdeksantoista. Kahdeksantoistavuotiaat ja sitä vanhemmat olivat mielestäni ihan hirmu isoja ja tosi vanhoja ja halusin itsekin äkkiä tulla täysi-ikäiseksi. Sitten koitti muutaman vuoden odotuksen jälkeen täysi-ikäisyys. Ensimmäinen ajatus oli että jee, kiva. Sitten ajattelin että no mitäs ihmeellistä tässä on? Eihän mulla ole yhtään erilainen olo sen suhteen että kuinka "iso" olen. Kyllähän toki tunsin itseni vanhemmaksi mutten nyt mitenkään virallisesti "isoksi". 
Viime synttäreitäni odotin innolla, meinaan vihasin sitä kahdeksantoista ikävuoden rajapyykkiä siinä. Se oli vähän niin kuin nippanappa täysi-ikäinen. Yhdeksäntoista oli sitten jo parempi. 
Ja nyt en haluaisi että vanhenen. Tai ehkä yksi vuosi vielä voi tulla lisää. Muttei sitten enää, jooko?


Näin viime yönä painajaisen. Siinä oli jotakin sellaista että oli jouluaatto ja me ei oltu laitettu kinkkua eikä lahjoja eikä mitään kun olimme unohtaneet koko asian. Paniikissa sitten soittelin isovanhemmilleni että onko heillä antaa jotain jouluruokaa, ja olihan heillä. Hetken päästä katsoin unessa kalenteria ja huomasin että onkin vasta joulukuun 13. pvä. 
Mitenhän tuon nyt tulkitsisi sitten. :D En ole kovin perehtynyt unien tulkintaan. Jos intuitiolla vetäisen, niin voisin sanoa että 13.12. on jotenkin erityinen, hyvässä tai pahassa. Ainakin se on se päivä kun olemme matkalla Forssasta takaisin kotiin. Toivottavasti nyt ei tule mitään kolaria. O.o 


Ehkä tämä tarinointi nyt riittää taas, palailen taas jonkun järkevämmän kanssa. :)

Hyvää huomenta.

Mikään ei voi estää mua tänään! Mun kurkku ei ole enää melkein yhtään kipeä, aamulla heräsin kylläkin siihen etten meinannut saada henkeä, mutta yskäisyllä sekin hoitui kun limat irtosi kurkusta. JESS!! Pitää nyt vielä kuitenkin koittaa ottaa suht iisisti tämä päivä, vaikka kaupungilla olisi kyllä aika pakko käydä, tulostimesta on meinaan värikasetit loppu ja tulostinta me tarvitaan aika usein.

Näin ihan kamalaa unta. Minulla oli vaaleat hiukset joiden latvat olivat pinkit ja käytin pinkkiä huulipunaa. O.o Kuulostaako minulta? Jos joku sanoisi että kyllä, niin olisi kyllä pahasti hakoteillä... 
Samaten unessa näin että eksyin erään kaverin kanssa labyrinttiin ja että minulla oli niin kova nuha etten saanut henkeä mutten saanut myöskään niistettyä nenää kunnolla, ja unessani osa räästä meni suuhun. HYI OLKOON. Oksettaa vain ajatellakin sitä. HYI!

Alkaa taas pian olla hiustenvärjäyksen aika. Pitää vain päättää väri. Punainen olisi tietenkin helpoin, mutta oranssiahan minulla on tuolla myös. En kylläkään tiedä että haluanko viettää joulua porkkanapäänä... Uskoisin että violetti tai punainen olisivat paremmat. On tässä aikaa vielä miettiä, en ajatellut ihan heti rynnätä värjäämään. Viimeistään kuitenkin pitää joulukuun alussa että olen sitten synttärijuhlissani edustavana. Tosin jos tänään menen kaupungille niin olisi ihan hauska ostaa vaikka valmiiksi se tuleva hiusväri. Voinhan minä sen violetin varalle ostaa, eipä sellainen väriputeli paljoa maksa. Onpahan sitten kunnolla valinnanvaraa kotona jos joskus tosissaan kyllästyy tähän iänikuiseen punaiseen. Tosin olen kyllä niin synnynnäinen punapää (vaikken oikealta hiustenväriltäni olen kyllä täysblondi ;) ) että kyllästymisvaaraa ei pidemmällä tähtäimellä yksinkertaisesti ole. 

Varjojen Kirjani alkaa kohta olla täynnä. Siellä on nyt jo niin paljon tarvittavaa tekstiä mitä suinkin olen keksinyt sinne kirjoittaa, että kohta sinne ei ole enää muuta kirjoitettavaa kuin uusia käytännönasioita (loitsuja jne). Niitä tulee sitten sitä mukaa kun jotain tupsahtaa eteen. Ajattelin ostaa uuden ja vähän isomman kirjan kuin tuo, jos vaikka saisi tuon kirjoitettua puhtaaksi joskus. 
Tosin sen kyllä tiedän että Varjojen Kirjani ei tule olemaan täysin valmis varmaan koskaan, tai jos joskus niin hiukan ennen kuin kuolen (jos oletamme että kuolen vasta vanhana). Elämässä kun ei ikinä tiedä mitä eteen tupsahtaa, niin että voi tuon kirjan sisältö muuttua vielä aikalailla. Se on muokkautunut jo tosi paljon siitäkin mitä se oli aluksi kun ensimmäistä BoS:iani kirjoitin. 

Nyt menen lueskelemaan kaikkea jännää. 

Stage Of Tragedy.

Jani ei mennyt eilen kerhoon sillä hän on taas yskässä. Tänäänkin on vielä kotipäivä kun yskä on vielä sen verran kova, mutta josko huomenna poju pääsisi kerhoon. 

Näin viime yönäkin tavallaan painajaista. Ei sinänsä että se olisi pelottava ollut, mutta ei se ollut mukavakaan. Siinä äitini vihasi minua. En tosiaan tiedä mistä ihmeestä nyt olen alkanut repiä näitä pahoja unia, yleensä en näe niitä melkein koskaan. Ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa normaalisti.
Aloinkin miettimään että selkeästi jollakulla tai sitten itselläni on jotain mitä täytyy viestittää tajuntaani. En keksi muutakaan syytä. Etenkin kun kahdessa yössä kaksi unta joissa joku vihaa minua, pitäisi todella ottaa asiaksi nyt selvittää tuo asia. Jos pääsisin hetkeksi vaikka hiljenemään makuuhuoneeseen ihan keskenäni vaikkapa Tarun päiväunien ajaksi niin voisin selvitellä. 


Tahtoisin erään kirjan. Tai vaikka useammankin. Unio Mystica olisi kyllä tänään auki ja bussirahaakin olisi, pitäisiköhän lähteä käymään.. Saattaisin hyvällä tuurilla saada kaverinkin mukaan. 
Pitäisi myös siivota pari kansiota tuosta hyllystä. Niissä on aika reilut kasat paperia ja osassa papereista on samoja juttuja, voisi osan heitellä pois niin saisi enemmän tilaa. Pitäisi lukea ne myös läpi. 


Eilen oli illalla kaverilla kylässä. Litkimme teetä ja söimme muffinsseja ja popcornia, juttelimme vähän kaikesta ja meillä oli suhteellisen hauskaa kun keksimme "kumpaa panisit" -juttuja.

Paniikki.

Meinasin kuolla pelosta yöllä. 
Näin ihan kamalaa painajaista. En muista tarkalleen, mutta kerron nyt sellaisia kohtia mitkä jäivät mieleen. 


Yhdessä kohtaa olin erään kaverini seurassa, ja hän vältteli minua koko ajan. Hän ei halunnut ollenkaan olla kanssani missään tekemisissä. Tuo ei ollut pelottava, mutta kamala kuitenkin. En voisi elää ilman kyseistä kaveria. 

Toisessa kohtaa olin ulkona, oli talvi ja lunta ja kylmä. Ulkona oli myös pikkusiskoni (14v), pikkuveljeni (15v) ja isäni ja joku nainen. He ampuivat raketteja. Raketit olivat kasassa maassa, ja siskoni seisoi niiden vieressä. Yhtäkkiä rakettikasa räjähti ja siskoni vaatteet ja hiukset syttyivät tuleen. Sain kamalan kohtauksen, aloin huutaa ja juoksin siskoni luo, nappasin hänet syliini, siskoni huusi ja itki tuskissaan, minä lähdin juoksemaan sisälle huutaen samalla että nyt äkkiä viileää vettä amme täyteen ja ilmeisesti Otto sitten laittoi ammeeseen vettä. Laskin siskoni ammeeseen ja tuudittelin häntä samalla puoliksi sylissäni koittaen rauhoitella. 
Sitten kuva vaihtui, siskoni oli sairaalassa. Olin siellä myös. Sairaalaan oltiin tuomassa kuollutta naista, mutta näin että hän olikin elossa. Nainen oli kalpea ja mustahiuksinen. Hänet kärrättiin siskoni vasemmalle puolelle, heidän sängyillään oli noin metri väliä. Nainen tuijotti siskoani koko ajan. 
Lääkäri tuli sitten paikalle ja alkoi saksilla leikata siskoni päänahasta tikkejä auki, "kuollut" nainen tuijotti koko ajan vieressä. Kun lääkäri oli leikannut tikit auki siskoltani, hän otti saksista tukevamman otteen, hänen ilmeenä muuttui häijymmäksi ja hän alkoi hitaasti pistellä saksilla siskoani kaulaan. Veri lensi, aavemainen taustamusiikki oli taustalla, siskoni korahteli kuoleman kielissä ja kuollut nainen tuijotti toimitusta vieressä.
Sitten heräsin itkien ja pelkäsin kuollakseni. Itkin vielä kun nukahdin uudestaan. 


Aloin nähdä seuraavanlaista unta. Siinä oli kummitätini ja minä, ja pari muutakin tyyppiä. Kummitätini teki kuolemaa ja minun ja parin muun tyypin piti käydä hautaamassa hänet metsään. Seurueessamme oli ainakin yksi mies, joka jaksoi kummitätini kantaa. Matkalla metsään huomasimme että kummitätini on jo alkanut mädäntyä sisältäpäin, ja hänen ihonsa oli kalpea ja limainen, hänen hengityksensä haisi kamalalta ja hän oli aivan veltto, vaikkakin hengissä yhä. Muistan kuinka itkin koko ajan ja hoin kummitädilleni kuinka rakastan häntä enkä ikinä unohda häntä, ja sitten seurueemme mies joka kantoi häntä, sanoi minulle että minun täytyisi suudella kummitätini limaista poskea, koska muuten en oikeasti rakasta häntä. Tein työtä käskettyä mutta meinasin oksentaa ihon limaisuuden takia. 


Muuta en kunnolla muista, tai muistan, mutta ihan pieniä pätkiä, joten ei ole hyödyllistä kirjoittaa niitä tänne, eiköhän tuossakin ole jo tarpeeksi kauhua.

Samhain.

Nyt se on. Samhain. Toivotan siis erittäin antoisaa Samhainia (jos olet wiccalainen) ja muille sitten rauhaisaa Pyhäinpäivää. <3

Kuva täältä.

Samhain on pakanallinen vuodenvaihde. 

Samhain on entisaikojen tulen juhla (kuten Beltanekin) ja tuli liittyy juhlintamenoihin nykyäänkin, lähinnä tosin kynttilöiden muodossa. Samhain, kuten Beltane, on vanhaan kalenteriin merkitty karkauspäiväksi. Niiden aikana elävien ja kuolleiden maailman välisen rajan uskotaan olevan ohuimmillaan, ja salattujen asioiden tulkitseminen ja kristallipalloon katsominen kuuluu perinteisiin. 

Perinteisiin kuuluu myös kynttilän asettaminen ikkunanlaudalle ohjaamaan toivotut edesmenneet henkilöt takaisin kotiin. Henkiä ei saa häiritä elleivät ne itse sitä halua, siksi näin. Kurpitsalyhdyt pohjautuvat tähän vanhaan tapaan. 

Samhainin yrttejä ja kasveja ovat mm. krysanteemi, koiruoho, omenat, päärynät, pähkinät, ohdake, granaattiomenat, kaikki viljat, sadonkorjuuajan hedelmät ja pähkinät, kurpitsa ja maissi. 

Samhainin värejä ovat musta, oranssi, valkoinen, kulta ja hopea. 

Tottahan aina voi itsekin soveltaa. Periaatteessa mitkä tahansa yrtit ja värit sopivat, jos se tuntuu itsestä oikealta. Kuitenkin aika moni taitaa kallistua mustan ja oranssin puoleen, sillä ne ovat erittäin pitkään olleet myöskin Halloweenin (tämän amerikkalaisen kaupallisen juhlan) värejä. 

Samhainia voi viettää monin eri tavoin. Itselläni kun on lapsia niin en välttämättä aina löydä aikaa juhlia ns. kunnolla niin kuin wiccalaisen tavallaan kuuluu, mutta olen kehittänyt sellaisia tapoja jotka sopivat minun päiväjärjestykseeni vaikka mikä olisi. Mietiskelen vanhaa vuotta ja mietin mitä huomenna alkava pakanallinen uusi vuosi voi tuoda tullessaan, käyn ulkona kävelemässä ja katselen ja tutkin luontoa. Mietin miten se on muuttanut muotoaan kuluneen vuoden aikana ja miten se tulee muuttumaan tästä eteenpäin. Sytytän illalla kynttilän tai pari avoinaisen ikkunan äärelle. Toivottavasti saan tänään tavata mummini. Näin viime yönä myös unta eräästä minun ja Oton edesmenneestä ystävästä vaikka en ollut häntä eilen ainakaan tietoisesti ajatellut, näinköhän hän taisi vierailla ainakin minun luonani jo... Toivottavasti hän tulee tapaamaan vielä Ottoakin jollain tapaa, ellei ole käynyt jo. Unessa pidimme hauskaa yhdessä, kuten teimme tämän henkilön eläessäkin. En olisi voinut viime yönä parempaa unta nähdä.  

Ajattelin tänään laittautua jollakin tavalla vaikken minnekään menisikään. Kuitenkin on aika varmaa että käyn joko äidilläni tai ystäväni luona, kummatkin asiat ovat kuitenkin hiukan avoinna vielä. Saa nyt nähdä. Kyllä minä jossakin käyn, jossen muualla niin pikkuisella kävelyllä.