Parempaanko päin menossa? Vai eikö sittenkään ihan vielä?

Positiivinen juttu on se että Jani ei ole oksennellut enää eikä meistä kukaan muukaan ole alkanut. Minulla sen sijaan on edelleen kurkku kipeä, mutta päätä ei särje eikä myöskään ole kuumetta. Näinköhän saattaisin päästä kauneusmessuille huomenna... Tosin en tietenkään lähde jos kurkku on näin hemmetin kipeä. Kipu lähtee kyllä kokonaan lääkkeillä, luojan kiitos!


Alkaa taas pikkuhiljaa tympiä tämä kotona istuminen. Tahtoisin tosi kovasti käydä edes vähän ulkona. Alkaa laiskottaa ja tulee sellainen tympeä olo kun möllöttää vain kotona likaisilla hiuksilla ja yövaatteissa. Suihkuun aion ainakin raahautua tänään, jos nyt suinkaan kuume ei nouse tai mitään muutakaan vastaavaa. 

Forssaan olisi tarkoitus lähteä käymään ennen joulua (jos varat riittävät)! Ihanaa! Rakas rakas rakas kummitätini asuu siellä, menemme joulukuun toiseksi viikonlopuksi sinne kaverini kanssa. <3 
Muutenkin on tiedossa taas vaikka mitä hässäkkää, nyt jo alkaa huomaamaan aika hiton hyvin joulua edeltävän stressin ja häsläämisen...
Menoja olisi nyt ainakin seuraavia ennen joulua: 


-Huomenna ne kauneusmessut jos suinkin pääsen. 
-Jompana kumpana marraskuun viikonloppuna voi olla että joudun äidin kanssa käymään päiväreissulla Forssassa. 
-Joulukuun ekalla viikolla perjantaina on kaverini synttärijuhlat ja lauantaina sitten minun synttärijuhlani. 
-Tarulla on sairaalareissu muistaakseni 7.12.


Että onhan tuossa... Bensaakin tulee kulumaan ihan reilusti noiden Forssareissujen takia, toivottavasti minulla suinkin on rahaa. Ja toivottavasti emme tule kipeäksi ennen sitä tai mitään muutakaan. Tosin jos joku sikainfluenssa nyt olisi tullakseen niin tulisi nyt sitten ettei jouluna tarvitse sairastaa. Olen kerran ollut jouluaaton kipeä, ja voin sanoa ettei se ollut kivaa... Siinä meni siltä vuodelta piloille niin synttärit kuin joulukin. Onneksi siitä on jo aikaa eikä ollut mistään kovin merkittävästäkään ikävuodesta kyse, täytin silloin 13. 


Ei ollut hyvä idea ottaa tyhjään vatsaan särkylääkettä ja vitamiinipilleriä, nyt oksettaa. >_<

Ihan hiton hehkeää.

Joops. Eilen sain tekstiviestin Janin kerhon ohjaajalta että ryhmässä on ollut yksi sikainfluenssatapaus. Minulla itselläni on ollu nyt jo jonkin aikaa kurkku ihan kivan kipeä, mutta ei muuta oireita, ei edes kuumetta tai nuhaa. Jani oksensi aamuyöstä muutaman kerran, ja se oksennus oli ihan kummallista. Ei tullut kuin pelkkää läpinäkyvää nestettä vähän tai vaahtoa, vaikka Jani oli kyllä illalla syönyt jonkin verran. Nyt ei ole about kolmeen tuntiin enää oksentanut vaikka on juonut vettä ja maitoa ja ottanut vitamiinia, toivottavasti menis nyt tuolla ohi... Inhoan vatsatautia ja yleensäkin oksentamista, emetofoobikko kun olen. :( Meillä muilla ei ainakaan vielä ole ollut vatsatautioireita, enkä ole edes varma oliko tuo Janinkaan systeemi ihan virallista mahatautia. Hänellä ei ole vatsa ollut muuten sekaisin ainakaan vielä. Toivotaan ettei me muut saataisi mitään, tai jos saataisiin niin lievänä. Vaikka oli tuo Janinkin tauti lievä jos se tuolla vain meni ohi. Katsellaan nyt tilannetta. 
Toivottavasti ei nyt tultaisi kipeäksi senkään takia kun minun piti perkule mennä kauneusmessuille huomenna tai sunnuntaina. Tahtoisin niiiin kovasti käydä siellä... Jospa voimat olisivat suotuisat eikä me muut saataisikaan tartuntaa...


Aamukahvetta vetelen tässä ja taidan taas vajota mukavaan korituoliini tuonne keittiön puolelle kirjoittelemaan.

Niskasärky ajaa kohta hulluuden partaalle.

Kun sattuu. Ihan pirusti. Ja yllätys yllätys, Otto nukkuu ja minä olen täällä lasten kanssa valveilla. "Pientä" riidanpoikasta ollut eilisestä asti jo mutta ei se silti mielestäni anna Otolle mitään etuoikeuksia. 

Kaksi viikkoa ja neljä päivää enää marraskuuta jäljellä, eihän se ole aika eikä mikään... Kun sattuu joku kiva puuha nenän eteen niin siinähän se marraskuu hujahtaa ohi ihan silmissä. Uskomatonta. Miten yksi kuukausi voi olla niin lyhyt aika?

Oli pikkuisen kaverin kanssa puhetta että olisimme nähneet tänään, mutta en usko että siitäkään tulee mitään... En viitsi jättää lapsia kotiin vihaisen isän kanssa. Ei se vain ole lapsille kivaa. En halua tehdä sitä. 


Olen kirjoitellut Varjojen Kirjaani jo monen monta sivua eteenpäin, nyt iskikin sitten ongelma. Mitä sinne voisi vielä kirjoittaa? Periaatteessa kun ajattelin jättää sieltä kaikki hirmu pitkät teoriasepustukset pois ja pitää sen enemmän käytännönpuoleisena.. Ja aikalailla käytännönasioita siellä on jo, mitä nyt lisääntyvät sitten kun sellaisia tilanteita tulee eteen. 
Aluksi ajattelin myös jättää sieltä yrttiasiat pois, mutta sitten tulin toisiin aatoksiin. Yrtit ja kasvit kun kuuluvat erittäin olennaisena osana elämääni, niin kyllähän sinne nyt niitäkin täytyisi kirjoittaa. En nyt kuitenkaan ihan jokaisesta kasvista kuitenkaan ajatellut kirjoittaa (eläimistäkin siellä lukee vain neljästä jotain pientä tietoa, siis niistä jotka koen läheisimmiksi). Ehkäpä täytyy yrteissä soveltaa samaa asiaa ainakin näin aluksi ja lisäillä juttuja sitten jos siltä tuntuu. 


Jani on ollut nyt koko viikon poissa kerhosta yskänsä takia. Menisi jo ohi, ei ole kiva katsoa kun toinen vai köhii. :( Nyt on kyllä jo toivoa ilmassa, meinaan pari viime päivää on olleet jo paljon yskättömämpiä... Josko se Jamppa selättää yskän ihan näillä hetkillä! :) Tuossa se poju nyt istuu lattialla peiton alla ja juo vaaleansinisestä mukista maitoa jonka haki ihan itse jääkaapista ja kaatoi mukiin. On se vaan niin iso poika jo. Kylvyssäkin käy "itse", siis että pistää itse ammeeseen tulpan ja laittaa veden valumaan ja kuivaa itse itsensä ja pukee suihkun jälkeen vaatteet ylle. Muuta ei tarvitse tehdä kuin vahtia ettei poju keikahda veden syövereihin leikin tiimellyksessä vahingossa. 
Tarukin kehittyy niin hurjaa vauhtia että tunnen itseni ihan vanhaksi kun en meinaa pysyä kunnolla perässä... :D Konttaa ihan kamalaa vauhtia ja seisomaan nousee tukea vasten, kävelee kontallaan (tiedätte varmaankin mitä tarkoitan?) ja osaa olla aika piru kun sille päälle sattuu. Jos haluaisi leikkiä mutta nappaankin tytön syliin ruoka-aikana, niin kyllä siinä naamani saa kestää iskun jos toisenkin ja tyttö vinkuu kuin palosireeni! Samaten jos Taru on ollut vaikkapa päikkäreillä enkä kuule heti kun hän heräilee jos ei ala heti huutaa, niin hetken päästä alkaa kuulua että "äitiiiii, äitiiiiii!". <3 
On nuo lapset vaan niin ihania. Vaikka välillä tuntuu siltä että saisivat kadota kokonaan jos on hermot oikein kireällä, niin sitten kun alkaa ajattelemaan millaista elämä olisi ilman heitä.. En osaisi olla mitenkään päin. Kyllä se vaan on niin että ne lapset on kaikki kaikessa. Vaikken ole rikas, niin jos joku tulisi sanomaan että saan kymmenen miljoonaa euroa jos annan lapset pois, niin ei tulisi kauppoja. Ei ikinä.

Hiukan on lunta maassa ja joulufiilis on alkanut varkain hiipiä minunkin mieleeni... Ei onneksi enää kauaa niin saa alkaa fiilistelemään ihan kunnolla. Minä kun olen pienestä pitäen pitänyt itselläni rajana jouluukun ensimmäistä päivää, silloin saa alkaa juomaan glögiä ja syömään joulutorttuja ja kuuntelemaan joululauluja. Ei sitä ennen. Siinä saattaa hyvin äkkiä iskeä joko kyllästyminen tai sitten se että on jo niin joulufiiliksissä joskus puolivälissä marraskuuta mutta jouluun on edelleen paljon aikaa... On helpompi aloittaa joulutunnelmointi vasta joulukuussa, kun ei ole enää kauaa itse jouluun. 
Ja Jani katsoo jouluista Nalle Puhia, voi perkule... :D 

Luovuus iski.

Pitäisi päästä käymään suihkussa, mutta en nyt ressaa siitä ennen kuin Otto tulee työkkäristä kotiooseen. 

Taru on päikkäreillä ja Jani katselee Hiidenpataa. 


Minä olen kuluttanut osan aamupäivästä Varjojen Kirjan täydentämiseen. Se ei ole vieläkään oikein täydellinen ulkoasultaan tai sisällykseltään (tietenkään kun se on kesken). Ulkoasu on muuten hyvä, mutta jotain koristusta se kaipaisi. Voi olla että pitää ottaa erinäiset tykötarpeet käyttöön että saan kirjasta mieleisen. En ajatellut tehdä siitä niin kovin kirjamaista, siis että olisi sisällysluettelo ja kaikki. Sellainen muistivihkotyylinen se on vaikka hyvin tarkkaan valitsenkin sen sisällön. Tarkoituksenahan olisi tehdä kirjasta sellainen että sitten kun se on valmis, sieltä löytyisi lähes kaikki tarvittava tieto esim. rituaaleihin sun muihin. En tahtoisi aina rituaalia suunnitellessa pitää kymmentä eri kirjaa nenän edessä, olisi mukavampi löytää kaikki tarvittava yksistä kansista. 

Taidan tästä hiipiä taas tuonne keittiönurkkaukseeni joko kirjoittamaan tai lukemaan.. 

Asua ja iiiiihania kirjoja. <3

On ollut vähän pientä postaustakoa, ei ole oikein inspannut. Nyt kuitenkin tässä aamun ratoksi ajattelin siirtää kuvat koneelle ja kirjoitella tännekin samaan syssyyn. 

Alaselkää särkee ja hartioita ja niskaa samaten, mikä näitä taas vaivaa... Olen alkanut taas ilmeisesti nukkua jotenkin erittäin huonossa asennossa. Ei kiva. 


Tässä olisi maanantain asua. 

Tunika Gina Tricot. 

Sukkahousut Cybershop. 

Kengät JoyBoots.

Tuo asu on ihana, se on hyvännäköinen mutta rento, ei kiristä mistään kohtaa liikaa ja voi istuakin ihan miten vain ilman että kaikki paikat vilkkuu. Tykkään myös tiukoista kotelomekoista, mutta niissä on miinuksena se että koko ajan täytyy istua jalat yhdessä ettei vahingossakaan paljastele liikaa. 

Maanantaina sitten saapui myös ne tilaamani kirjat! 

 

Mustakirja. 

Suomen Kansan Muinaisia Loitsurunoja. 

Kuun Taikaa. 

Mielen Ja Rakkauden Kasvit. 

Luin jo tuon Kuukirjan, ja se oli erittäin antoisa. Opin todella paljon uutta, mm. sain tietää oman kuumerkkini (joka on muuten Skorpioni) ja vaikka mitä muuta jännää. Suosittelen ehdottomasti kaikille joita vähänkään kiinnostaa!

Viimeiseksi esitelty on parastaikaa luvussa, ja täytyy sanoa että kyllä on erittäin antoisa sekin. Kaksi viimeksimainittua kun ostin ihan siten että voi tosissaan soveltaa käytäntöön, kaksi ensimmäistä vain lähinnä taustalukemistoksi. 

Horoskoopeista puheenollen, kovinkaan moni ei tiedä että ihmisellä on sekä aurinko- että kuumerkki ja että ne merkitsevät aivan eri asioita. Aurinkomerkki, joka on voimassa aina noin kuukauden ajan vuodessa, merkitsee ihmisen ulkoista olemusta. Kuumerkki, joka on suunnilleen kuukausittain voimassa aina parin päivän ajan, merkitsee henkilön sisäistä olemusta, luonnetta, jne. Ja kumpikin noista luonnollisesti katsotaan henkilön syntymäpäivän perusteella. Kuukirjassa on taulukko mistä voi laskea oman kuumerkkinsä, ja alun sähläyksen jälkeen taulukko on erittäin selkeä ja helppokäyttöinen. Laskemiseen ei mene kuin alle minuutti, kunhan tajuaa taulukon sisällön. Aluksi meinasin itsekin mennä sekaisin mutta kyllä se siitä sitten lähti suttaantumaan. 

Sain myös kirjasta selville erinäisen taulukon avulla, minkä kuunvaiheen alaisena olen syntynyt. Kirjassa sanotaan että yleensä ihminen on energisimmillään sen kuunvaiheen aikana milloin on syntynyt. Olen itse syntynyt Uuden Kuun alaisena.

Luin koko kirjan läpi kerralla, mutta vielä täytyy syventyä tarkemmin niihin kohtiin mitkä liittyvät läheisesti tämänhetkiseen elämäntilanteeseen. Sieltä saa aika avartavia näkökulmia ja tähän lukumäärään mennessä kirja on ollut oikeassa kaikessa. Tunnistan sieltä ihan selkästi itseni ja läheiseni. Ei todellakaan ollut virheostos, ja kirja maksoikin vain 15 €. Todellakin sen arvoinen. 

Palailenpa taas toivottavasti uusien kujeiden kera. :)