Nyt kyllä hämmästyin.

Vai että on Musta Raamattukin grimoire. O.o En tiennytkään.Vaikka onhan se toki loogista.

Hyvää huomenta.

Mikään ei voi estää mua tänään! Mun kurkku ei ole enää melkein yhtään kipeä, aamulla heräsin kylläkin siihen etten meinannut saada henkeä, mutta yskäisyllä sekin hoitui kun limat irtosi kurkusta. JESS!! Pitää nyt vielä kuitenkin koittaa ottaa suht iisisti tämä päivä, vaikka kaupungilla olisi kyllä aika pakko käydä, tulostimesta on meinaan värikasetit loppu ja tulostinta me tarvitaan aika usein.

Näin ihan kamalaa unta. Minulla oli vaaleat hiukset joiden latvat olivat pinkit ja käytin pinkkiä huulipunaa. O.o Kuulostaako minulta? Jos joku sanoisi että kyllä, niin olisi kyllä pahasti hakoteillä... 
Samaten unessa näin että eksyin erään kaverin kanssa labyrinttiin ja että minulla oli niin kova nuha etten saanut henkeä mutten saanut myöskään niistettyä nenää kunnolla, ja unessani osa räästä meni suuhun. HYI OLKOON. Oksettaa vain ajatellakin sitä. HYI!

Alkaa taas pian olla hiustenvärjäyksen aika. Pitää vain päättää väri. Punainen olisi tietenkin helpoin, mutta oranssiahan minulla on tuolla myös. En kylläkään tiedä että haluanko viettää joulua porkkanapäänä... Uskoisin että violetti tai punainen olisivat paremmat. On tässä aikaa vielä miettiä, en ajatellut ihan heti rynnätä värjäämään. Viimeistään kuitenkin pitää joulukuun alussa että olen sitten synttärijuhlissani edustavana. Tosin jos tänään menen kaupungille niin olisi ihan hauska ostaa vaikka valmiiksi se tuleva hiusväri. Voinhan minä sen violetin varalle ostaa, eipä sellainen väriputeli paljoa maksa. Onpahan sitten kunnolla valinnanvaraa kotona jos joskus tosissaan kyllästyy tähän iänikuiseen punaiseen. Tosin olen kyllä niin synnynnäinen punapää (vaikken oikealta hiustenväriltäni olen kyllä täysblondi ;) ) että kyllästymisvaaraa ei pidemmällä tähtäimellä yksinkertaisesti ole. 

Varjojen Kirjani alkaa kohta olla täynnä. Siellä on nyt jo niin paljon tarvittavaa tekstiä mitä suinkin olen keksinyt sinne kirjoittaa, että kohta sinne ei ole enää muuta kirjoitettavaa kuin uusia käytännönasioita (loitsuja jne). Niitä tulee sitten sitä mukaa kun jotain tupsahtaa eteen. Ajattelin ostaa uuden ja vähän isomman kirjan kuin tuo, jos vaikka saisi tuon kirjoitettua puhtaaksi joskus. 
Tosin sen kyllä tiedän että Varjojen Kirjani ei tule olemaan täysin valmis varmaan koskaan, tai jos joskus niin hiukan ennen kuin kuolen (jos oletamme että kuolen vasta vanhana). Elämässä kun ei ikinä tiedä mitä eteen tupsahtaa, niin että voi tuon kirjan sisältö muuttua vielä aikalailla. Se on muokkautunut jo tosi paljon siitäkin mitä se oli aluksi kun ensimmäistä BoS:iani kirjoitin. 

Nyt menen lueskelemaan kaikkea jännää. 

Eilisen asu.

Tunika GT. 

Musta liivi GT.

Säärystimet H&M. 

Kengät Andiamo. 

Korut vähän mistä sattuu. 

Nuo kengät on tosi monta vuotta vanhat, ostin ne muistaakseni ollessani kasiluokalla. Enpä ole noita paljon käyttänyt, mutta eilen kaipasin jotain pitkävartista mutta kuitenkin matalakorkoista että pystyy ajamaan autoa ja noihin sitten päädyin. Täytyy sanoa että en edes muistanut että nuo kengät olivat noin kivat ja hyvät jalassa! 

Ja kuten huomaatte kuvistani, mulla on mekkovaihe meneillään. Hameihmisiä en ole oikein koskaan ollut, mutta mekot tai sitten housu-paita- yhdistelmä on ehkä niitä mulle omimpia. Pitäisi vaan hankkia jostain vähän enemmän mekkoja tai tehdä itse että olisi joskus vaihtelun varaakin. Minulla kun ei kovin montaa sellaista mekkoa ole jotka olisivat tätä nykyistä ominta tyyliäni... Onneksi kuitenkin yhdisteltäessä mekkoon eri sukkahousut tai säärystimet, eri korut ja erilaiset vyöt muuttavat asua tosi kivasti niin että mekkoa ei välttämättä meinaa aina edes tunnistaa samaksi. 

Jani tuolta kömpi makuuhuoneesta unisen näköisenä pois. <3 Heti suoraan leegopailikoiden kimppuun. On tuo aika taitava rakentamaan niistä vaikka ja mitä. :)

Josko tää pikkuhiljaa hellittäis?

Varsinainen kurkku ei ole enää kipeä mutta sattuu niin kuin tuonne alemmas kurkkuun. En tiedä onko se sitten kurkunpää vai mikä. Hengitys on vähän vaivalloisempaa kuin normaalisti muttei paljon. Kuumettakaan ei ole eikä mitään muitakaan flunssan tai influenssan oireita... Toivottavasti tää menis jo kohta ohi! 

Eilen näin kaveria sitten, ja oli kyllä aika mukavaa möllötellä siellä hänen luonaan ja jauhaa vaikka mistä. Miehistä ja naisista ja sen semmoisista. :D 


Kaikki muut nukkuvat edelleen, minä itse nousin ylös jo hiukan ennen kahdeksaa... Tälle päivälle kun vielä keksisi jotain kivaa aktiviteettia niin olisin oikein iloinen. Ainoa negatiivinen asia on nyt tämä kurkkukipu ja lievä hengenahdistus. Ei ole hauskaa. Tupakointi ei kyllä ainakaan edistä paranemista. :s Ärsyttää kurkkua aina vaan lisää. 

Ehkäpä alan tänään jo vaikka kirjoittelemaan joulukortteja tai sitten ainakin suunnittelemaan että mitä sitä ostaisi ihmisille lahjaksi. Kohtahan ne lahjat täytyy jo käydä ostamassakin. Enää kaksi viikkoa joulukuuhun! Kohta iskee ihan oikeasti stressi. 

Kurkkukipua. Ei kivaa.

Tässä sitä edelleen kärvistellään. Ei edelleenkään kuumetta eikä pääkipua eikä mitään, vain ihan helvetillinen kurkkukipu. Se lähtee kyllä lääkkeillä, mutta silti jomottaa vähän. Tämä on ihan perseestä. En sitten pääse sinne kauneusmessuille. :( No, toiste sitten... Onhan tässä aikaa. Jossei tämä ole sikalenssua ja jossei sen johdosta kuolo korjaa. ;)

Taru huusi kolmeen asti yöllä. En tiedä mikä vaivasi. Sylissä ei ollut hyvä, ei ollu nälkä eikä jano, huusi vain. :( Kolmelta sitten saatiin tyttö nukkumaan mutta oli se aikamoista menoa ennen sitä kun Janikin toki heräsi siihen huutoon... Onneksi tuollaiset huutokohtaukset on kuitenkin harvinaisia. Ei niitä ole usein.
Otto sanoi että Taru näki jotain mikä sitä pelotti. Huomasin sen itsekin. Vaikka olimme olohuoneessa ja valot oli päällä ja Taru oli sylissäni, hän katseli koko ajan pimeään eteiseen eli sen huoneen suuntaan missä hän nukkuu. Katseli pelokkaasti sivusilmällä ja hymyili välillä arasti. Sen vaan sanon että aikamoisesti alkoi pelottamaan, Tarun huutokin kun oli niin ylimaallisen kamalan kuuloista ja sitten vielä Otto sanoi tuollaista... En halunnut puhua siitä yöllä sillä olisin menettänyt yöuneni. Nyt päivänvalossa voi jo analysoida asiaa tarkemmin. 
Janihan on myös nähnyt huoneessaan (siella missä Taru nukkuu) vaikka mitä. Ei suostu siellä nukkumaan vieläkään yksin. Tästä taisin puhuakin jo jossain aiemmassa merkinnässäni. Itsekin olen kyllä sen tuntenut ja samaten muutamat muutkin, että Janin huoneessa on jotain vialla. Tilanne rauhoittui hitusen sen jälkeen kun laitoin fenkolia huoneen avaimenreikään, mutta siitä on jo lähemmäs vuosi aikaa niin että voi olla että se fenkolinpala on tippunut sieltä. Pitää tarkistaa asia ja korjata tilanne jos se on pudonnut. Jonkinlainen puhdistuskaan ei olisi pahitteeksi. En halua että lapset menettävät yöuniaan kummitusten tai vastaavien takia. 

Saattaa olla että näen tänään kaveria, jos kurkkuni sallii ja jos kaveri haluaa eikä pelkää tartuntaa. Me kun emme missään läheisissä tekemisissä ole niin että ei kyllä pitäisi tarttua. Ja kyseinen henkilö on meilläkin vieraillut niin että olisi varmaankin jo tarttunut jos niin olisi tarkoitettu käyvän. Saapi nähdä, täytyy tässä katsella. Olisi kyllä ihanaa pukeutua pitkästä aikaa, olen viikon vain möllöttänyt yövaatteissa. Alkaa jo tympiä ihan liikaa. 

Nyt voisin mennä herättelemään Oton ja sitten vaikka hetkeksi taas kirjoittamaan ja jos sitä sitten jaksaisi mennä suihkuun, eilen en yllätys yllätys jaksanut. :D