Krääh.

Miksi, voi MIKSI mulla pitää olla ihan tolkuton kasa kaikkia ihania tatuointi-ideoita? Mulla on valmiina jo mielessä että mitä tulee oikeeseen jalkaan sienien lisäksi, mitä tulee oikeeseen käteen niin että se saadaan valmiiksi, mitä tulee vasempaan käteen niin että se saadaan valmiiksi, ja mitä tulee rintaan. Ainoa mihin en vielä ole keksinyt mitään on alaselkä, ja se on sentään sellainen paikka minkä haluaisin äkkiä saada tatuoitua, se sattuu ainakin mulla varmasti ihan helvetisti. Sitten on taas niitä idiksiä jotka on muuten valmiina mutta paikkaa en ole keksinyt.. Esimerkiksi lasten nimet. Tahtoisin tatuoida ne johonkin päin vartaloa, mutten keksi minne, pitäisi meinaan saada siten että siihen voi tarvittaessa lisätä niitä nimiä sitten kun minulle lisää lapsia suodaan. 
Alavatsaankin olisi mukava keksiä jotain, mutta sitä paikkaa pyrin vähän säästelemään vielä, että josko sen tatuoisi vasta sitten kun on kaikki lapset maailmassa, meinaan se tatska voi siitä venähtääkin, ja sitten ei olisi hauskaa... :D


Otto saa hepulin sitten kun se joskus näkee mun suunnitelmat, sen mielestä mulla on nyt tarpeeksi kuvia. Ja omasta mielestäni mulla ei ole vielä mitään, kaikki on ihan kesken. ;) Pitää toivoa että synttärinä ja jouluna saisi paljon rahaa lahjaksi... Ja pitää toivoa että saan mahdollisimman pian mahdollisimman paljon lävistysasiakkaita. Raha olisi meinaan muutenkin ihan tarpeellinen juttu, ja siinä sivussa voisi sitten säästellä tatuointeja varten. :) Olisi suunnitelmissa saada puolen vuoden sisään tuo vasen käsi valmiiksi, toivottavasti onnistuu. Samaten olisi ihan kiva saada mahdollisimman monet kuvatukset kehoon mahdollisimman pian, mutta se ei tietenkään käy päinsä, minä kun en mikään kroisos ole. Ja se on oikeastaan vain hyvä, koska silloin käy niin, että aina kun uusi kuvaidis putkahtaa mieleen niin sitä on pakko miettiä ainakin kaksi kuukautta, koska mulla ei ikinä ole varaa kerralla mihinkään muuhun kuin ehkä pikkukuviin joita saa viidelläkympillä. Ei ainakaan pääse tulemaan hutikuvia. :) Tosin olen niin selvillä omasta maustani muutenkin ettei niitä ole muutenkaan tullut. Yläselän lepakon sain nahkaani ehkä viikon harkinnan jälkeen, ja en voisi enempää rakastaa kyseistä kuvaa. <3 Sääli että se on yläselässä, en voi ihastella sitä muutoin kuin peilin kautta. 

Täytyy kyllä sanoa että minulla kävi hemmetinmoinen tuuri että satuin valitsemaan täydellisen tatskaliikkeen heti ensiyrittämällä. Liskogalleria rules, ei voi muuta sanoa! Erinomaista palvelua. Ainoa vaan että kyseinen liike on aika suosittu (ihmekös tuo) niin että tatskan nahkaan saamista joutuu odottamaan jos on yhtään isompi tai vaikeampi kuva, mutta kyllä kannattaa odotus ja rahanmeno kun tietää että saa juuri sitä mitä haluaa. 

Joku sanoi mulle joskus että yritän peittää omaa itseäni tatuoinnein ja lävistyksin ja värjäämällä hiuksia. Ei se ole niin. Minä näkisin tuon siten että ilmennän omaa sisäistä itseäni. Näin sen moni muukin tatuoitu ja lävistetty ajattelee. Etenkin tatuoinnit.. Niitä ihmiset ottavat minun kokemukseni mukaan juurikin ilmentääkseen omaa persoonaansa ja mielipiteitään, mielenkiinnonkohteitaan, jne. 


Minulta on monesti kysytty kaikennäköistä hölmöä liittyen kehon muokkaukseen. Listaan tähän muutaman. 


Eikö sun lapset pelkää sua kun värjäät tukkaa ja sulla on lävistyksiä kasvoissa?
-Ei, eivät ne pelkää. Jos ne näkevät minua syntymästään asti ja tunnistavat ääneni äidin ääneksi, ei lapsia silloin kiinnosta miltä se mutsi näyttää, siis silloin kun ovat pieniä kuten Jani ja Taru. Taru rakastaa nyplätä hiuksiani ja korujani, ja se saa sitä tehdäkin. Lävistyksistäni voi vetää yllättävän kovaa ilman että minua sattuu tai että ylipäätään edes tuntuu miltään, joten se ei häiritse minua. Jani taasen juttelee kovasti että hänkin haluaa tuollaisia "piikkejä" kuten esim. nenään ja korviin, ja korvakoruhan hänellä jo onkin. Ihan itse tein sen hänelle. Ja ei, se ei tulehtunut. 

Eikö sua vanhana sitten kaduta kun sulla on noita tatskoja?
-Enpä usko. Tatuoinneista tulee osa minua jo parissa päivässä. Ensin alkuun pitää totutella mutta viimeistään sitten kun kuva on kokonaan parantunut, en enää edes huomaa sitä. 

Miten sä kykenet ottamaan noita lävistyksiä ja tatskoja, eiks ne satu ihan kauheesti?
-Osa sattuu, osa ei. Minua ei kiinnosta sattuuko vai ei. Minä haluan, minä otan, kipu kuuluu asiaan. Eihän jutussa olisi mitään ideaa jos ei edes sattuisi, jokaisellahan olisi keho täynnänsä kuvia ja koruja jos se ei sattuisi. Kipu on aika hyvä keino erotella ns. jyvät akanoista. Eipä tule herkästi ainakaan otettua jotain mitä ei oikeasti halua kun tietää että saattaa sattua. Sitten taas jos tosissaan tahtoo niin on kyllä valmis kestämään kivunkin. 

Oot takuulla vastuuton äiti kun näytät tuolta. 
-Kyllä kyllä, ulkonäöllisestihän minun luonteenikin määritellään. ;) Tottakai minä olen vastuuton kun pari korua on naamassa ja pari leimaa ihossa. Se muste tottakai kulkeutuu aivoihin niin että järjen rippeet katoavat tyystin. 
Hei haloo. Älkää yleistäkö. 


Miten sulla on varaa ottaa tommosia kun sulla on lapsia?
-Ihan samallailla kuin olisi silloin jos ei olisi lapsia. Rahaa säästämällä jos ei heti ole sopivan verran ylimääräistä. Kärsivällisyyttähän se vaatii, mutta lasten kanssa oppii yllättävän hyvin sitä kärsivällisyyttä. Jos jaksoin odottaa lasteni syntymiä yhdeksän kuukautta, niin kyllä jaksan sitä lyhyemmän ajan odottaa tatskaakin. Tosin joskus tatuointia joutuu odottamaan vielä pitemmän aikaa kuin vain vajaan vuoden. Olen itseasiassa odottanut tatuoinnin hankkimista enimmillään viitisen vuotta, ja hengissä ollaan!


Eikö noi huulikorut oo suudellessa tiellä. 
-Eivät ole, kun niissä on ihan normaalin kokoiset korut. 


Eiks näytä kauheen rumalta sitten kun oot vanha ja ryppynen ja sulla on noi tatskat?
-Ei, ja onko se tositosi ryppynen iho itsessään muutenkaan niin kovin kaunis? Sama asiahan se on silloin edelleen, nuo leimat. Koristamassa ihoa. Ryppyistä ihoa, mutta koristamassa silti. Ja samalla ne tuovat silloin myös mieleen nuoruuden. 


Ootko aatellu että et saa duunia kun sulla on noi jutut?
-Olen ajatellut, ja miksen saisi töitä? Tatuoinnit saa piiloon vaatteiden alle ja lävistyksiin saa laitettua todella pienet ja lähes näkymättömät korut vaikkapa työpäivän ajaksi. Ja minusta ei muutenkaan ole tulossa mitään lääkäriä tai muuta, eli sen suhteen ei ole huolta. Olen jo tarpeeksi vanha tietämään mitä elämältäni haluan ja miten asiat hoidan.



Siinä joitain. Lisäilen jos muistuu vielä mieleen joku hyvä.

Neljä yötä joulukuuhun.

Ihan justiinsa pukkaa ressiä. Ei enää kauaa niin saatte todennäköisesti lukea minun panikoimisestani kun taaskaan en ole minkään asian kanssa kuitenkaan ajoissa, noin niin kuin joulun suhteen... Mutta keskitytäänpä nyt parin päivän takaiseen asuun. 

Alemmassa kuvassa hajoilin jollekin. En kylläkään enää muista mille. 

Villapaita Backstreet, itse tuunattu. 

Merkko GT. 

Korut vähän mistä sattuu. 

Hattu H&M. 

Takki Backstreet. 

Huivi ikivanha. 

Kengät Andiamo.

Tästä pääsemmekin sitten liukumaan eiliseen. Kävin kaverin kanssa kaupungilla ostelemassa joululahjoja, tosin en paljoa saanut kun ei vielä ole tarpeeksi rahaa. Ensi kuussa sitten loput... Vaikka olisin halunnut saada lahjat ostettua tämän kuun aikana, mutta kaikkea nyt ei vain saa mitä haluaa. 

Ostin sitten itsellenikin parit systeemit. Mutta en paljolla! 

Keltainen kynsilakka on Seppälästä ja maksoi noin neljä euroa, musta kynsilakka on Eurokaupasta ja maksoi euron. Musta kynsilakka kun oli minulta jo melkein loppu ja se on sellainen peruskosmetiikkatuote mitä on oltava. 

Tämä oli varsinainen löytöni. Marmorinen mortteli Eurokaupasta ja VIISI EUROA! Oli niin nätti ja söpö ja vaikka mitä niin en voinut jättää tuota sinne muiden mortteleiden sekaan kyhjöttämään, piti antaa toiselle hyvä koti. <3 

Testailin sitten eilen jo tuota ostamaani keltaista kynsilakkaa. Nelisen kerrosta lakkaa tarvittiin jotta saatiin aikaan kirkkaankeltainen. Mutta olen ihan tyytyväinen. Keltainen on vain niin vaalea etten tätä lakkaa tuskin usein tule käyttämään, mutta välillä sentäs. Parastaikaa kynteni ovat keltaiset. 

Tuolta ne nyt näyttävät. Ihan pirtsakka. Tosin oikeasti nämä kynnet ovat hieman vaaleammat kuin kuvassa, mutta noin muuten. 

Seppälässä kävin ja bongasin sieltä yhdet aivan ihanat kengät ja yhden aivan ihanan paidan (tai oikeastaan kaksi). Kuten pari postausta sitten kerroin niin minulla on se kenkärahani vielä tallella, se on melkein se kahdeksankymppiä. Kunhan rahaa kolisee tilille (veronpalautuksen sun muut) ja kunhan joulu on mennyt ensin (ellei nyt joku ihmerikastuminen käy ennen joulua) niin marssin suoraan Seppälään ja ostan ne kengät ja paidat (tai ainakin toisen) pois sieltä. Siellä oli myös ihana harmaa kynsilakka, samaa merkkiä kuin tuo keltainen, joka myöskin lähtee mukaan, jahka olen varoissani. Eipä se paljoa maksa, mutta en siltikään eilen sitä viitsinyt sieltä kahmaista mukaani. Onpahan jotain mitä odottaa!

Ensi viikolla on sitten synttäripileet. Mua. Ei. Huvita. En jaksa. Stressaan varmaan sitä että kaikki muut juovat siellä alkoholia mutta minä itse tuskin haluan. Tosin on minulla yksi pullo kaljaa. 

Tuollainen. Ostin tuon ihan vain tuon pullon takia, se on niin nätti. Tuo on isompi kuin normaalit kaljapullot muttei tuo kuitenkaan litraa ole. Ajattelin että jos nyt tuon vetäisisi nassuun sitten jos sattuu tekemään mieli, ei pitäisi tulla krapulaakaan tuollaisesta määrästä jos sen vetelee hitaasti ja hillitysti. Minä kun en vain ole juomaveikkoja, ei mahda mitään. Kalja on kuitenkin ihan hyvää enkä puoleen vuoteen ole ottanut ollenkaan mitään (jos ei lasketa sitä että otin Otolta yksi päivä huikan kun maistoin sitä jotain energiajuoman makuista lonkeroa). Ja kuka sanoo että kaksikymppisbileissä pitäisi vetää kauhiat perseet!?

Huomenna olisi sitten se pajatson MM. Päästään kai jotenkin vippinä sinne kun ollaan isukin tukijoukkoja. Meidän pitää mennä sinne jo kahdeltatoista vaikka tilaisuus varsinaisesti alkaa vasta neljältä. Koko homma loppuu kuudelta. Ei siinä, en pelkää vaikka tulisikin tylsää, kunhan pääsen välillä tuulettelemaan tunteitani ja kisajännitystä ulkoilmaan tupakan muodossa. Pitäisi kyllä sekin perkuleen pössyttely lopettaa, ei siinä ole mitään järkeä. 

Eilinen päivän asu.

Olin kaverilla käymässä pari tuntia eilen ja tämän näköiset vermeet olin saanut kiskottua ylleni:

Mekko seconhand ja itse tuunattu. 

Vyö kadonneesta hameesta. 

Sukkahousut Cybershop. 

Korut vähän mistä sattuu. 

Kengät JoyBoots.

Hattu H&M. 

Huivi ikivanha. 

Takki varmaankin Backstreet. 

Erittäin mukavat kuteet, kenkiä lukuunottamatta. Ne kun ovat hitusen liian isot niin niillä on ehkä vähän hidas kävellä, mutta harjaannun siinäkin koko ajan paremmaksi! ;) Kyllä tämä vielä tästä lähtee sujumaan. Pohjalliset kun saisi hankittua noihin kenkuleihin niin uskon että olisi ihan suht jees. 

Tämän päivän ohjelmasta ei ole muuta tietoa kuin se että Jani menee todennäköisesti isovanhemmilleni kylään. Se tarkoittaa sitä että minulla olisi aikaa esim. ommella. Housut pitäisi tehdä ja samaten pitäisi myös tuunata reippaalla kädellä tulevaa naamiaisasuani. Tässä ei ole kuin alle kaksi viikkoa niihinkin partyihin joten pitäisi ihan oikeasti tarttua jo toimeen, vaan minkäs teet kun olet laiska... Ja saamaton. Tällä hetkellä ei voisi vähempää ompeluttaa. Ehkä saan itseni vielä psyykattua. 

Kirjastossa voisi käväistä, eräs kirja (tai pari) pitäisi viedä takaisin. 

Minä ja Jani olemme ainoat hereillä, Taru jotain inisi hetki sitten tuolla huoneessaan mutta taisi tyttö kuukahtaa uusiksi. Jani loikoilee sohvalla ja sihisee omiaan. Eilen en meinannut poikaa sängystä ylös saada vaikka oli jo kiire kerhoon, poju totesi vain unisena että "mää nukun vielä vähän aikaa ja nousen sitten". On isältään oppinut... Otto tekee tuota aina. Joka hemmetin aamu. Vaikka olisi kiire mihin tahansa. Sen sijaan silloin kun MINÄ olin nuori, minä pomppasin aina aamuisin kiltisti sängystä ylös, etenkin jos äiti tuli herättämään! Eikä sen kyllä koskaan melkein tarvinnut edes, nousin aina itse ajoissa. Kuten nousen edelleen. Hyvä minä. 

Minusta on muutenkin tullut ihan tajuton aamuvirkku. Iltaisin menen hemmetin aikaisin nukkumaan, verrattuna aikaisempaan. Jos on mielekästä tekemistä niin ei meinaa nukuttaa kirveelläkään, mutta auta armias jos on yhtään tylsää niin tämä tyttö tuhisee höyhensaarilla jo ennen yhdeksää. Ihan kiva muuten, mutta se vain tarkoittaa sitä että kukun ylhäällä jo kuuden maissa sitten... Se ei ole kivaa. Silloin tulee heti aamusta tylsää. 

Nyt alan valmistautumaan henkisesti siihen että pitää kohta mennä repimään Otto ylös sängystä taas jollain ilveellä. On sen vuoro viedä Jani kerhoon.

Hyvä että silmät edes pysyy auki.

Olen ollut ehkä vähän laiska blogin suhteen. Tai oikeastaan aika paljonkin. :D Tästä eteenpäin lupaan tsempata taas, ottaa asukuvia ja kaikkea mitä ennenkin. Paitsi ostoksia en ole nyt voinut tietenkään esitellä, kun en ole ostanut mitään... Mutta kohta on joulu ja sitten tippuu kyllä varmasti kuvia jouluisesta asunnosta ja kaikkea, keksin kyllä jotakin kivaa. :)

Sähköpostiviestini sinne nettikenkäkauppaan tuotti tulosta. Sain koko summan takaisin jonka olin maksanut kun en kerta kenkiä saanut. No, joulun jälkeen pääsen varmaan käsiksi sitten tuohon rahaan ja ostan jotkut tosi kivat kenkulit kun en niitä saanut mitkä halusin. Tällä hetkellä rahasta tekee hiukan tiukkaa niin sitä ei voi käyttää vielä. 


Olen alkanut näkemään ihan kummallisia unia... Lähes joka yö.  Niissä seikkailee aina melkein samat henkilöt, yleensä ei ole ollut niin. Minulla on sellainen tunne että näillä unilla on joku syvempi merkitys unessa olevien henkilöiden siuhteen, tai siltä ne ainakin vaikuttavat. 

Eilen sain kaverin kanssa naurun aihetta. Jani tuli tomerasti seisomaan eteemme ja totesi että "mää meen kuselle!". O.o Emme tietenkään nauraneet Janin nähden tai kuullen ettei poika saisi lisää pontta kiroiluun, mutta aloimme miettimään mistä Jani on omaksunut tuon sanontatavan, meillä kotona kun sanotaan että mennään vessaan tai pissalle. Olisikohan kerhossa kuullut jonkun toisen lapsen sanovan niin? Kyllä Jani sitten uskoi kun sanoin että noin ei saa sanoa, että se on rumaa. Etenkin kolmivuotiaan suusta. 

Että sellaista... Yritän nyt tsempata sen verran että jos tänään suinkin on jotain menoa niin otan asukuvan. Ainakin asukuvaa luvassa viikonloppuna, sillä silloin on menoa joten täytyy pistää kudetta niskaan. Tai siis jotain sellaista mikä on ainakin kuvaamisen arvoista. Lupaan ja vannon että tsemppaan blogini suhteen, ellei nyt jotain oikeaa estettä tule, muuta kuin laiskuus. 

Pajatsohässäkkää.

Olimme sitten eilen siellä Tennispalatsissa katsomassa pajatsonpeluuta. Ajattelin aluksi että tulee varmaan tylsä tilaisuus kun isä ei pelaa, mutta siellä olikin hiton hauskaa! Lenni-Kalle Taipale oli pianoa siellä rämppäämässä ja jumalauta että oli mainiota musiikkia. Joku laulajakin siellä oli, mutta se laulu oli jotain ihan hirveää... Kyseessä siis joku mies. Noh, selvittiinpä sieltä sitten kuitenkin hengissä, kamalasta laulusta huolimatta, ja saatiinkin palkaksi leffalippu per naama. Ensi lauantaina on sitten itse MM-kisat, joissa isä pelaa ja koittaa kovasti saada pidettyä maailmanmestarin tittelin itsellään.. Tilaisuus on muistaakseni Kinopalatsissa neljältä ja se tulee suorana MTV3:lta. Sieltäkin saa käsittääkseni leffalipun palkaksi kisojen jälkeen. Ja vaikkei saisikaan niin minähän menen sinne tsemppaamaan isukkia! Olin kotiyleisönä vuonna 2007, kun olivat viime kisat, jos tällä kertaa menisi ihan paikan päälle. Noihin tapahtumiin on ikärajatkin, alle viisitoistavuotiaalla täytyy olla huoltaja mukana. Ilmeisestikin toki kun on rahapelistä kyse ja niissä on muutenkin ikärajat. 
Olisi ihan mahtavaa teettää paita noita MM-kisoja varten, Otto heitti hyvän ehdotuksenkin siihen eilen. Sellainen että painattaa paitaan isän kasvokuvan ja viereen isolla tekstillä CHAMPION. Sääli ettei ole aikaa eikä rahaa tehdä sellaista. :D
Ja pitää muistaa ottaa kamera mukaan, saa vähän tunnelmakuviakin... En malttaisi odottaa, siihen on vielä viikko! Tai oikeastaan kyllä alle. No, viikko menee nopeasti. 


Ensi viikon tiistaina onkin sitten joulukuun ensimmäinen päivä. Ihanaa. Nyt on alkanut jo minullekin iskeä ihan kunnolla sellainen joulufiilis päälle. Enää viikko ja sitten saa tehdä ensimmäiset joulutortut ja lähettää joulukortit ja juoda glögiä! Meinaan siihen en rupea ennen joulukuuta, jouluruokiin kyllästyy nopeammin kuin joulumusiikkiin. 


Nyt lähetän vihaisen sähköpostin sinne nettikauppaan josta tilasin kengät, jotka eivät ole tulleet eikä myöskään sähköpostia ole tullut vaikka olen heille lähettänyt jo kaksi viestiä. Pakko se on alkaa kohta tekemään rikosilmoitusta... Yksi posti vielä ja jossei muutamaan päivään tule kenkiä tai rahoja takaisin niin sitten on pakko tehdä. Kysyin poliisiltakin jo tästä ja sanoivat että rikosilmoitusta vaan sitten. On meinaan yli kuusi viikkoa jo siitä kun maksoin kengät.