En ole moneen vuoteen omistanut aurinkolaseja, vaikka haku oli päällä jo viime kesänä. Ensin ajattelin että ihan perus mustat ja hillityt, tavalliset. Eilen kuitenkin äidin kanssa törmäsimme Citymarketissa suht laajaan valikoimaan aurinkolaseja, löyty melkein mitä tahansa kokoa ja näköä. Minäpä sitten siinä ensin kokeilin nätisti mustia tai muita tummia laseja, ja sain todeta että mitkään niistä eivät sopineet. Sitten iskin silmäni ihan järkyttäviin sporttilaseihin, joissa on kyllä hiton hienon väriset linssit! En siedä yleensä mitään mikä viittaa liiaksi sporttisuuteen, mutta niitä laseja oli ihan pakko kokeilla, olivat ne sen verran hassut. :D Ja arvaatte varmaan kuinka siinä kävi...
Olihan mun pakko nuo lasit sitten ostaa, ne olivat järkyttävällä tavalla ihan tajuttoman siistit (vaikka tuollaiset "sporttiset" ovatkin)! Linssit ovat sinivihreät, ja mielestäni ne jopa sointuvat jännällä tavalla hiusteni kanssa. Saa nauraa, itsekin naureskelin testatessani noita. :D Ja naureskelen itse asiassa vieläkin kun tuijottelen tuota kuvaa.
Niin ja laseilla oli hintaa kuutisentoista euroa.
Tänään näyttäisi tulevan kaunis päivä, voisi mennä ensimmäistä kertaa vaikka ulkoiluttamaan noita laseja. Eilen olimme äitini kanssa ensin Cittarissa ja sen jälkeen vielä kahteen otteeseen kävelyllä. Ja voin sanoa että ulkoilukiintiöni jäi siltikin vajaaksi!
keskiviikko 26. toukokuuta 2010
sunnuntai 23. toukokuuta 2010
Asujuttuja.
Pitkästä aikaa olisi luvassa ihan kunnon asukuviakin, perjantailta siis nämä!
Toppi joululahja muistaakseni serkuiltani.
Shortsit KappAhlin lastenosastolta.
Kengät Andiamo.
Korut ja lärpäkkeet vähän mistä sattuu.
Perjantaina kaveri oli kylässä ja oli mukavaa. Kuuntelimme kertaalleen YouTubesta Putouksen Kapakkatappelun, jonka jälkeen se soi pitkään päässämme. "..jonka sai päähän Jussi!!"
Eilen käväisimme perheemme voimin Citymarketissa tekemässä vähän ostoksia, nykyään on huonontunut kauheasti valikoima meidän lähikaupoissamme. Sieltä ei saa enää jääkahvia eikä lempisipsejäni, joten piti sitten Cittariin asti lähteä. Kauppareissun jälkeen istuskelimme nurmikolla hetken aikaa ja Tarulla oli kivaa kun se nyppi erään voikukan ihan palasiksi. Toivottavasti kyseinen kukka ei pahastunut, minä kyllä olen vähän sillä kannalla että tuommoinen ei ole kivaa, mutta toisaalta taas saapa Taru jotakin kosketusta luontoon ja mielestäni se on hyvä... Tosin voisihan sen luontokoskettelun kiltimminkin hoitaa.
Tänään olisi tiedossa kävelyreissu erään ihanan ystävän kanssa, jos nyt suinkin hän on siinä kunnossa että kykenee näkemään. :D Kertoi että eilen oli ollut joissain bileissä, niin että saa nyt nähdä.. Kyllä uskon että näemme. Toivottavasti ainakin, olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa!
Eilen tienasin myöskin vähän päälle parikymppiä kun tein siskoni parille tutulle napalävistykset. Hemmetin paksut nahat tytöillä, ei meinannut neula mennä läpi! Tuli ihan hiki kun siinä puski. :D Ikinä ennen en ole joutunut tuollaiseen tilanteeseen, en ikinä...
Tänään meillä pitäisi olla vesikatkos yhdeksästä kolmeen, ellei sitten lapussa ole ollut kirjoitusvirhettä. En ymmärrä miksi sunnuntaina olisi katkos, eihän kukaan putkimies ole tänään töissäkään!?
Pitää kuitenkin pelata varman päälle ja mennä äidille suihkuun, en uskalla laskea sen varaan että täältä ehkä tulisikin vettä ja sitten ei tulisikaan. Ja mikäs siinä äidillä käydessä, matkaa muutama kymmenen metriä että eipä ole paha ollenkaan.
Aloitin eilen lukemaan uudestaan Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa, ja pohdin siinä sitten että saankohan sen kesän loppuun mennessä luettua. Otto sitten totesi että mitä ihmettä oikein lässytän, sehän on saletisti jo huomenna luettu! Ai miten niin lukutoukka, en kai..?
perjantai 21. toukokuuta 2010
Harvinainen aamujumitus.
Aamujumitus yleensä ei kohdallani ole harvinainen, mutta näin valoisan aikaan se kyllä on. Yleensä olen pirteä kuin peipponen jos aurinko suinkin paistaa vaikka nousisin ylös kuudelta, ja tänään sentään nousin puoli kahdeksan maissa ja siltikin jumittaa.
Kymmeneltä minulla on eräs juttu, joten pitää ihan juuri mennä suihkuun ja meikkauspuuhiin, mutta sitä ennen kerron teille hieman mitä eilen tarttui mukaan kaupungilta. Olin äitini kanssa siis shoppailemassa hiukkasen.
Ostin topin josta ajattelin katkaista napapaidan ja ostin myöskin shortsit, sillä aina ei jaksa hametta kun saa pelätä että se hilautuu korviin ja tällaisilla helteillä ei todellakaan kykene farkkuja päälleen laittamaan. Samaten ostin punaisen hiusvärin, sillä edellinen alkaa olla jo lopuillaan ja jo parin viikon päästä pitää taas värjäillä hiuksia. Sanottakoon vielä, että hämmästyin erittäin kovasti kun ihan mielijohteesta kävimme katsomassa niitä shortseja KappAhlin lastenosastolta, josta nappasin 152 senttisille mitoitetut ja ne istuivat aivan täydellisesti. En nyt tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu, hei, olen Terhi 20v ja ostin juuri lastenosastolta shortsit jotka on mitoitettu kymmenen senttiä lyhyemmälle kuin mitä minä olen. x)
Kymmeneltä minulla on eräs juttu, joten pitää ihan juuri mennä suihkuun ja meikkauspuuhiin, mutta sitä ennen kerron teille hieman mitä eilen tarttui mukaan kaupungilta. Olin äitini kanssa siis shoppailemassa hiukkasen.
Ostin topin josta ajattelin katkaista napapaidan ja ostin myöskin shortsit, sillä aina ei jaksa hametta kun saa pelätä että se hilautuu korviin ja tällaisilla helteillä ei todellakaan kykene farkkuja päälleen laittamaan. Samaten ostin punaisen hiusvärin, sillä edellinen alkaa olla jo lopuillaan ja jo parin viikon päästä pitää taas värjäillä hiuksia. Sanottakoon vielä, että hämmästyin erittäin kovasti kun ihan mielijohteesta kävimme katsomassa niitä shortseja KappAhlin lastenosastolta, josta nappasin 152 senttisille mitoitetut ja ne istuivat aivan täydellisesti. En nyt tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu, hei, olen Terhi 20v ja ostin juuri lastenosastolta shortsit jotka on mitoitettu kymmenen senttiä lyhyemmälle kuin mitä minä olen. x)
torstai 20. toukokuuta 2010
Jalkapalloa ja hellettä.
Uusi puhelin on nyt maanantaista asti ollut käytössä ja olen jo oikein hyvin tottunut siihen, ei se niin vaikeaa ollutkaan kuin luulin! Sim-kortin vaihtokin meni oikein kivasti, ei edes kirpaissut kaikkien puhelinnumeroiden uudelleennäpyttely, paitsi vähän selkään kun istuin toimituksen ajan ihan hiton huonossa asennossa.
Eilen olin katsomassa jalkapalloa. Kyseessä oli matsi, jossa pelasivat Oton isän duuniporukka ja jonkun toisen firman porukka. Otto pelasi isänsä työpaikan joukkueessa, samoin Oton pikkuveli ja hänen kaverinsakin. Oli ihan kiva katsoa vaihteeksi jalkapalloa, sitä on ihan kiva katsoa tuolla tavalla livenä jos kyseessä on hupi tai harrastus, mutta "ihan oikeeta" jalkapalloa en kyllä jaksaisi katsoa. Lätkää kylläkin! Siitä muistuikin mieleeni että täytyy vilkaista koska on seuraava Suomen matsi... Kappas, tänään! Suomi-Tshekki kello 17. Pitänee muistaa katsoa.
Illalla pesin meikkejä ja jäin sitten tuijottelemaan tatuointejani peilistä, ja ette arvaa ikinä minkä TÄYSIN ENNENKUULUMATTOMAN löydön tein. Minulla on perkule rusketusraidat selässä! En ole auringon ottaja, en kärvennä itseäni rannalla ja muutenkin hakeudun aika hyvin varjoon, mutta pieni rusketus ei haittaa ja nyt minulla toden teolla on sellainen... Olen niin vaalea että pienen rusketuksen huomaa heti, ja olkapääni ja yläselkäni, käsivarteni ja jalkani ovat pikkuisen kyllä ruskettuneet. Selästä sen etenkin näkee niiden rusketusraitojen takia. :D On tullut kyllä ilmeisesti sitten ulkoiltua näillä helteillä aika hyvin...
En malttaisi odottaa viikonloppua, vaikka se tarkoittaakin sitä että perjantaina täytyy oikein tankata että ruokatarvikkeet eivät varmasti lopu viikonloppuna, äitini sanoi että kaupat ovat kuulemma kiinni. Onneksi minulla on hänet, muuten olisi aina autuaasti sekaisin niistä päivistä milloin ei kaupasta saakaan mitään...
Viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä paria kaveria, toinen on sellainen jonka olen pari kuukautta sitten nähnyt viimeksi ja toinen on sellainen jonka olen nähnyt viime vuoden kesällä viimeksi, jos nyt oikein muistan. :s Harmittaa, juttelimme jälkimmäisen kaverin kanssa kuinka olisi aivan ihanaa nähdä useammin, näemme ihan liian harvoin... Olimme bestiksiä ala-asteella mutta sitten tiemme erkanivat kun minä menin eri kouluun yläasteelle kuin hän. Onneksi kuitenkin yhä asumme molemmat Helsingissä ja välimatkaa ei ole kamalasti, niin että näkeminen yhä onnistuu. Ja kiitän kaikkia korkeampia voimia siitä että olemme yhä ystäviä, voimme puhua ihan kaikesta yhä edelleen vaikka emme olisi puhuneet vuoteen ja toinen ymmärtää!
Tuo yllä oleva kuva on muuten otettu uuden kännykän kameralla, aika tasokasta etten sanoisi!
Aivan ihana ilma ulkona taas, toivottavasti Oton nilkka on sellaisessa kunnossa että voin raahata koko konkkaronkkamme kävelylle... Otolta muljahti nilkka eilisessä matsissa, astui lennosta suoraan pallon päälle.. Illalla valitteli että se on hiton kipeä, toivottavasti olisi yön aikana vähän rauhoittunut.
Eilen olin katsomassa jalkapalloa. Kyseessä oli matsi, jossa pelasivat Oton isän duuniporukka ja jonkun toisen firman porukka. Otto pelasi isänsä työpaikan joukkueessa, samoin Oton pikkuveli ja hänen kaverinsakin. Oli ihan kiva katsoa vaihteeksi jalkapalloa, sitä on ihan kiva katsoa tuolla tavalla livenä jos kyseessä on hupi tai harrastus, mutta "ihan oikeeta" jalkapalloa en kyllä jaksaisi katsoa. Lätkää kylläkin! Siitä muistuikin mieleeni että täytyy vilkaista koska on seuraava Suomen matsi... Kappas, tänään! Suomi-Tshekki kello 17. Pitänee muistaa katsoa.
Illalla pesin meikkejä ja jäin sitten tuijottelemaan tatuointejani peilistä, ja ette arvaa ikinä minkä TÄYSIN ENNENKUULUMATTOMAN löydön tein. Minulla on perkule rusketusraidat selässä! En ole auringon ottaja, en kärvennä itseäni rannalla ja muutenkin hakeudun aika hyvin varjoon, mutta pieni rusketus ei haittaa ja nyt minulla toden teolla on sellainen... Olen niin vaalea että pienen rusketuksen huomaa heti, ja olkapääni ja yläselkäni, käsivarteni ja jalkani ovat pikkuisen kyllä ruskettuneet. Selästä sen etenkin näkee niiden rusketusraitojen takia. :D On tullut kyllä ilmeisesti sitten ulkoiltua näillä helteillä aika hyvin...
En malttaisi odottaa viikonloppua, vaikka se tarkoittaakin sitä että perjantaina täytyy oikein tankata että ruokatarvikkeet eivät varmasti lopu viikonloppuna, äitini sanoi että kaupat ovat kuulemma kiinni. Onneksi minulla on hänet, muuten olisi aina autuaasti sekaisin niistä päivistä milloin ei kaupasta saakaan mitään...
Viikonloppuna olisi tarkoitus nähdä paria kaveria, toinen on sellainen jonka olen pari kuukautta sitten nähnyt viimeksi ja toinen on sellainen jonka olen nähnyt viime vuoden kesällä viimeksi, jos nyt oikein muistan. :s Harmittaa, juttelimme jälkimmäisen kaverin kanssa kuinka olisi aivan ihanaa nähdä useammin, näemme ihan liian harvoin... Olimme bestiksiä ala-asteella mutta sitten tiemme erkanivat kun minä menin eri kouluun yläasteelle kuin hän. Onneksi kuitenkin yhä asumme molemmat Helsingissä ja välimatkaa ei ole kamalasti, niin että näkeminen yhä onnistuu. Ja kiitän kaikkia korkeampia voimia siitä että olemme yhä ystäviä, voimme puhua ihan kaikesta yhä edelleen vaikka emme olisi puhuneet vuoteen ja toinen ymmärtää!
Tuo yllä oleva kuva on muuten otettu uuden kännykän kameralla, aika tasokasta etten sanoisi!
Aivan ihana ilma ulkona taas, toivottavasti Oton nilkka on sellaisessa kunnossa että voin raahata koko konkkaronkkamme kävelylle... Otolta muljahti nilkka eilisessä matsissa, astui lennosta suoraan pallon päälle.. Illalla valitteli että se on hiton kipeä, toivottavasti olisi yön aikana vähän rauhoittunut.
tiistai 18. toukokuuta 2010
Elektroniikkaa ja kiviä.
Uusi puhelimeni ja sim-korttini saapuivat eilen. Illalla sormet syyhysivät jo siihen malliin puhelimen perään etten meinannut malttaa odottaa että akku latautuu täyteen, mutta niin tapahtui viimein ja pääsin sähläilemään puhelimen kanssa! On muuten tosi hyvä puhelin, varsinkin kunhan ensin sai vähän tolkkua siitä kosketusnäyttöjutusta. Osaan tehdä tuolla jo vaikka ja mitä, siirsin jo eilen puhelimesta musiikkiakin siihen soittoäänen vaihtoa ajatellen, ja onnistuin täydellisesti vaikka puhelin jostain syystä herjasi ettei onnistunut. :D
Olimme eilenkin kahlailemassa ja löysin kahdeksan samanlaista kiveä lisää kuin ensimmäisellä kahlauskerralla. Kivissä on kaikissa samanlainen sileä ja kiiltävä pinta, ja osa niistä on jopa sileämpiä kuin ensimmäinen. Ovathan kivet toki eri kokoisia ja muotoisia, mutta noin pääsääntöisesti pieniä.
Yhdentoista hujakoilla oon Tarulla kasvukontrolli sairaalassa, katsotaan mitä siellä sanotaan... Sen jälkeen ajattelin että voisi varmaan nähdä kaveria, meillä kun meni lauantai vähän persauksilleen vaikka silloin piti nähdä. Parempi onni tänään! Jos suinkin aikataulut sopivat yhteen. Tänään minun täytyy sählätä vielä lisää puhelimen kanssa, meinaan numeronsiirto tapahtuu tänään ja se tarkoittaa sitä etten ole hetkeen tavoitettavissa puhelimella ja se tarkoittaa myös sitä, että minun täytyy kopioida kaikki yhteystiedot uudelleen.. Nooh, nopsastikos se käy. Kunhan tarkistaa etten näillä töppösormillani tee kamalan monta näppäilyvirhettä puhelinnumeroihin. :D
Olimme eilenkin kahlailemassa ja löysin kahdeksan samanlaista kiveä lisää kuin ensimmäisellä kahlauskerralla. Kivissä on kaikissa samanlainen sileä ja kiiltävä pinta, ja osa niistä on jopa sileämpiä kuin ensimmäinen. Ovathan kivet toki eri kokoisia ja muotoisia, mutta noin pääsääntöisesti pieniä.
Yhdentoista hujakoilla oon Tarulla kasvukontrolli sairaalassa, katsotaan mitä siellä sanotaan... Sen jälkeen ajattelin että voisi varmaan nähdä kaveria, meillä kun meni lauantai vähän persauksilleen vaikka silloin piti nähdä. Parempi onni tänään! Jos suinkin aikataulut sopivat yhteen. Tänään minun täytyy sählätä vielä lisää puhelimen kanssa, meinaan numeronsiirto tapahtuu tänään ja se tarkoittaa sitä etten ole hetkeen tavoitettavissa puhelimella ja se tarkoittaa myös sitä, että minun täytyy kopioida kaikki yhteystiedot uudelleen.. Nooh, nopsastikos se käy. Kunhan tarkistaa etten näillä töppösormillani tee kamalan monta näppäilyvirhettä puhelinnumeroihin. :D
Tilaa:
Kommentit (Atom)




