tiistai 16. helmikuuta 2010

Miellyttävää aamua kaikille!

Minun kohdallani tämä ei sitten olekaan niin miellyttävä. Heräsin viideltä jotta ehdin koomata rauhassa ennen kuin pitää pukea ja laittaa meikit naamaan, sillä seitsemältä on jo oltava ulkona kämpästä sillä minulla on lääkäri. Ja aamuruuhkassa sinne on varmaan lähemmäs tunnin matka, etenkin jos joutuu odottelemaan bussia ja ratikkaa ja jos sattuu liikennettä olemaan yhtään enemmän. Havahduin hereille ensimmäisen kerran puoli viisi kauhunhiestä märkänä, sillä luulin että olen nukkunut totaalisesti pommiin (ei olisi ollut eka kerta..). Sain onneksi huomata että kello oli vasta niin vähän ja sain nukkua vielä puoli tuntia. Kun kello soi viideltä, en meinannut saada silmiä auki ja tärisin kylmästä. Minulle kesken unien väkisin herääminen tuottaa fyysistä tuskaa, ihan oikeasti, en osaa selittää tarkalleen miltä se tuntuu mutta se sattuu ja paljon! Sain kuitenkin itseni raahattua kunnialla ylös sängystä heti ja keittelin kaikessa hiljaisuudessa kahvit heti kunhan olin saanut paksun villatakin niskaan. Sitten rojahdin kahvikuppini kanssa tähän tietokoneen ääreen, luin läpi lempiblogien uudet merkinnät ja laitoin iPodin lataukseen ja nyt kirjoittelen tätä. Minulla on tässä tätä kirjoittaessa vielä parikymmentä minuuttia luppoaikaa, sitten pitää alkaa valmistautua. 

Voisi sanoa että minulla on pienoinen vaatekriisi. Haluaisin laittaa päälleni mekon, mutta mielestäni ei ole kivannäköistä jos minulla on mekko ja maiharit. Ulkosalla se menee, se on oikeastaan tosi jees, mutta koska lääkärissä pitää ottaa ulkovaatteet pois ja jättää kengät jalkaan, tuo yhdistelmä ei enää kuulostakaan kivalta. Minulla on nimittäin joku ihme pakkomielle sen suhteen että jalat eivät saa näyttää liian isoilta, miltä ne todellakin näyttävät maiharit jalassa ja mekko päällä. :D Ongelma piilee siinä että maiharit ovat kokoa 38 vaikka jalkani on kokoa 35-37. En tiedä miksi ostin niin isot maiharit, tai oikeastaan tiedän. Olen aina luullut että jalkani on paljon isompi kuin se on, ja haluan että maihareihin mahtuu tarvittaessa paksu villasukka tai pari, mutta että ne pysyvät kuitenkin jalassa ilman niitäkin. Tosin koko 37:kin olisi käynyt tuohon tarkoitukseen... No, ei voi mitään, näillä mennään mitä on! En silti malttaisi odottaa lumien sulamista, pääsisi käyttämään muitakin kenkiä kuin vain maihareita ilman jalkojen joutumista kuolioon kylmän takia.
Tästä pääsemmekin sitten siihen päätelmään että on pakko sonnustautua housuihin. 

Eilen olin tosiaan Tarun kanssa Lastenklinikalla. Hänellä tutkitaan nyt joitakin kasvamiseen ja liikkumiseen liittyviä asioita. Joudumme siis menemään neurologille ja fysioterapeutille ja perinnöllisyysvastaanotolle... Täytyy vain toivoa että kaikki olisi hyvin, Taru ei kaipaisi yhtään lisää ongelmia ja kärsimystä!
Mutta vielä eiliseen. Eilen kävimme vain otattamassa veri- ja pissanäytteet Tarulta. Minua alkoi tosissaan kyrsiä se labratäti jonka luona olimme, hän ei meinannut millään löytää Tarun kädestä verisuonta (joo, Tarulla on aika vaikeasti ne suonet, olen huomannut itsekin ja tyttö on muutenkin niin pikkuruinen) ja täti joutui pistämään Tarua kahdesti! Toisella kerralla vasta löytyi se suoni, mutta ai että teki mieli tirvaista sitä tätiä. Miksei se voinut tutkia ekalla kerralla että se suoni on varmasti siinä mihin hän pistää? Minusta ei ollut todellakaan kivaa istua siinä pidellen itkevää lasta sylissä, joka ei ymmärrä miksi häneen sattuu. :( Kaiken päälle vielä se että minua alkaa aina kuvottamaan ja pyörryttämään verikoetta ottaessa, oli kyseessä sitten minä tai joku muu mutta jos olen siinä läsnä. Hassua sinänsä, sillä lävistän ihmisiä, mutta ei minua silloin häiritse katsoa neulaa joka sujahtaa ihon ja läpi ja jos tuleekin verta. Mielestäni on vain erittäin kuvottavaa kun pistetään neula suonen sisään ja sitten neulan toisesta päästä alkaa tihkumaan verta... Ja kun sen neulan näkee koko ajan sen käsivarren ihon läpi, hyi HEMMETTI!!

En ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä varaamassa tatska-aikaa. Voisi koittaa jos tällä viikolla pääsisi, tässä on vielä hyvät mahdollisuudet saada raahattua sinne joku mukaankin, kun on vasta alkuviikko. Tosin olisi mentävä sitten huomenna tai torstaina, sillä silloin Otolla on koulusta vapaata ja perjantaina minun täytyy muutenkin koko ajan kuulostella jos puhelin soi kun lääkäri soittaa niistä Tarun kokeiden tuloksista. Ja päivystäminen on helpompi hoitaa kotosalla, saa sitten puhuakin rauhassa. 

Nyt täytyy ilmeisesti ruokkia Taru ja sitten kipinkapin meikkauspuuhiin että pääsen lähtemään ajoissa.

Ei kommentteja: