Lasken päiviä maaliskuuhun.

Enää yhdeksän yötä niin on maaliskuun ensimmäinen päivä! Voiton puolella ollaan siis jo ja reilusti! Aivan mahtavaa. 

Tänään olisi tiedossa lapsettomat pari tuntia! Tai oikeastaan enemmänkin kuin pari. Lähdemme meinaan Oton kanssa ihan kahdestaan kaupungille vähän syömään ja shoppailemaan ja tuollaisten mukavien ajanvietteiden jälkeen menemme katsomaan Sherlock Holmesin. Aivan hemmetin hienoa! Tässä tarvitseekin jo pienen hengähdystauon perus elämästä, sillä tuo sairastelu vei mehuja ihan kivasti. Nyt kun me kaikki olemme jo suunnilleen terveitä (jos ei oteta lukuun Janin yskää) niin on jo aikakin saada pieni hetki ihan itselle. Ilman että joutuu kuulostelemaan että apua apua, itkeekö Taru tai voi ei, tarvitseekohan Jani nyt jotakin. Lapset tulevat olemaan hyvässä hoidossa, Jani on ainakin osan aikaa isovanhemmillani ja äitini tulee vahtimaan Tarua. Taru tykkää ihan hirveästi äidistäni, samaten kuin Jani, joten tiedossa on siis kiva päivä kaikille osapuolille, ainakin toivon mukaan!

Eilenkin oli kiva päivä. Kaveri tuli meille iltapäivällä teelle ja hän lähti kotiooseen vasta kahdeksan kieppeillä. Sen jälkeen "pikku"veljeni tuli käymään hetkeksi. Sana "pikku" on lainausmerkeissä siksi, että veljeni ei todellakaan ole mikään pieni enää, ikää on jo 16-vuotta ja pituutta häneltä löytyy melkein 180cm... Että koitas siinä sitten olla vakuuttava isosisko. :D Viimeksi taisi vakuuttavan isosiskon rooli onnistua ehkä siinä viitisen vuotta sitten, silloin ei veljeni ollut vielä tuommoinen hemmetin hujoppi.. Mutta on siitä pituudesta jotain hyötyäkin. Minä olen jo suunnitellut että sitten kun veljeni on täysi-ikäinen, hänestä saa hyvän henkivartijan vaikka baarireissulle (jos joskus baariin satun eksymään). 

Olen alkanut tottua näihin rastoihin ja tykkään näistä päivä päivältä vain enemmän. Nämä eivät ole pituutensa puolestakaan niin hankalasti totuttavat, sillä enää ei ole kamalan paljon pituuseroa omiin hiuksiin, mutta esim. viime talvena pituusero oli vielä todella radikaali ja sen huomasikin heti. Nyt ei ole enää samaa ongelmaa ja kaiken lisäksi nyt on väritkin niin kohdillaan että omia hiuksia ei tuolta niin herkästi huomaa. 
Ainakin osittainen hiustenpesu olisi suoritettava tänään, ja katsotaan miten siinä onnistun ilman että kastelen rastoja. Niillä kestää meinaan niin kamalan kauan kuivua niin että en nyt jaksa odotella. Ja ne takkuuntuvatkin paljon helpommin jos ne kastelee, kun ei niitä rastojen väleihin jääviä hiuksia pysty harjaamaan selviksi oikein mitenkään. Ainakaan kunnolla. Pitänee siis pestä ainakin otsatukka ja toivottavasti nuo rastojen alla vapaana olevat hiukset, katsotaan onnistuuko yksin vai pitääkö pyytää Otto apuun. 

Tässä taas tämän kirjoittamisen ohella juopottelen aamukahvia, ja toistaiseksi olen vielä ihan yksin hereillä. Kohta täytyy kuitenkin mennä herättelemään Otto, että ehdin saada itseni valmiiksi yhteentoista mennessä. 

Nytpä taidan tästä taas lopetella, ja lupaan että yritän saada sen viimeisen hömppäasun tänne blogiin viimeistään huomenna! Hauskaa päivää kaikille!