Ammattiasiaa.

Tämä on ollut minulla aika vallitseva päänvaiva parin viime vuoden ajan. En muista kunnolla mitä pienenä ajattelin, että miksikä haluan tulla isona, mutta sitten joskus siinä teini-iässä aloin kunnolla pohtimaan ja ajattelin sitten että alanpa opiskella lakimieheksi jahka joskus käyn ensin lukion. 

Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat vähän päälle vuosi sitten. Olin ihan varma että minusta ei ikinä voi tulla lakimiestä näillä aivoilla, ja kun aika taiteellinen ihminen olen, aloin sitten pohtimaan ompelijan ammattia. Ajatus tuntui kiehtovalta, ja yhdessä vaiheessa olin jo melkein varma että opiskelen ompelijaksi, kunnes sitten taas aloin pohtia asioita ihan uudelta kantilta, kun tuntui, että ei minusta oikein ole ompelijaksikaan loppupeleissä. Ajatus ei oikeastaan tunnu kovinkaan vetävältä. 


Olisi mahtavaa olla kirjailija, näyttelijä tai laulaja, mutta kun nuo kolme ovat sellaisia että siinä olisi vähän pakostakin oltava jokin vakituinen työ sivussa, niin tänäänpä taas aloin miettimään ammattiasiaa uudelleen. 


Sain huomata, että lakiin liittyvä ammatti tuntuu edelleen todella vetoavalta jostain ihmeen syystä. Palkka ainakin vetoaa puoleensa, mutta muuten en osaakaan sanoa mikä hemmetti siinä niin viehättää. :D Vaikka harkitsin ompelijaksi ryhtymistä, sain huomata että ammattinimike "lakimies" veti minua puoleensa edelleen.. Ja tänään päässä napsahti. En ole vielä käynyt edes lukiota, mutta silti vedin lakimiehestä jo askeleen pitemmälle. Minusta voisi tulla tuomari.. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun asiaa mietin, mutta tänään otin jo selvää miten tuomariksi opiskellaan. Se kertonee jotain siitä että voi olla vähän niin että muutaman vuoden kuluttua tätä blogia kirjoitteleekin sitten lakia opiskeleva Seamrog, olettaen että silloin kirjoitan edelleen blogia. 


Minulla kuitenkin taitaa olla edellytyksiä lukea itseni tuomariksi asti, sillä pisimpään olen harrastanut lukemista ja kirjoittamista (ja tanssia, mutta se ei liity tähän). Ompelu sun muut tulivat mukaan vasta paljon myöhemmin. Ja lain opiskelemisessa tarvitsee aika hiton hyvää lukupäätä, ja tuomarin ammatissa täytyy olla hyvä ilmaisemaan itseään suullisesti (ja se taito on hallussa, vähän liiankin hyvin, ainakin jos uskon kuulemiini kommentteihin ;) ). 


Hullunkurista tässä on se että pystyn kepeästi kuvittelemaan itseni tuomariksi, mutta en todellakaan ompelijaksi. :D