Nyt aloin kuitenkin miettimään nimiä vähän muutenkin kuin numerologiselta kantilta.
Pohdin tässä vaiheessa ties kuinka pitkään viitsinkö kertoa sukunimeäni täällä blogin puolella, kunnes tajusin että Facebook-profiilistani jokainen halukas voi tuon asian kuitenkin tarkistaa, niin päätinpä sitten jatkaa tästä ilman mitään sen kummempia kirjainkoodeja. :D
Asiahan on nyt se, että äitini oli naimaton saadessaan minut. Sukunimi oli tuolloin Lehtinen. Sitten noin neljä vuotta syntymästäni äitini tapasi isäni (joka on btw adoptoinut minut, joku kuitenkin kysyisi kun tässä tuli tämmöinen hassu pieni kommervenkki tuohon väliin ;) ja he menivät naimisiin, jolloin äitini ja minun sukunimet muuttuivat Lehtisestä Kumpulaiseksi.
Ollessani siinä viidentoista ikävuoden hujakoilla aloin miettimään vanhaa sukunimeäni. Isovanhempani sekä äitini veljet perheineen olivat Lehtisiä ja minä oli aina pitänyt kyseisestä sukunimestä. Oivalsin että minähän saatoin saada kyseisen sukunimen vielä joskus jos vain suinkin halusin!
Jätin asian hautumaan ja päivä päivältä tulin entistä varmemmaksi siitä, että vielä jonain päivänä haluan olla taas Lehtinen. Tänään postitin maistraatille sukunimenmuutoshakemuksen.
Nimen vaihtamiselle ei pitäisi olla mitään esteitä, mutta olen henkeen ja vereen pessimisti. ;)
Kertomastani johtuen kuitenkin aloin pohtia sitä mitä nimi todella merkitsee. "Ei nimi miestä pahenna" vai miten se meni. Onko asia tosiaan näin? Jos tätä oikein pohtii, eikä tarvitse edes niin paljon pohtiakaan, niin eikös vain olekin niin että jos et pidä nimestäsi, se heijastuu elämääsi, joskus liikaakin? Itse en ole ikinä sen kummemmin pitänyt nykyisestä sukunimestäni, ja olenkin ihan luvattoman iloinen siitä että se (toivon mukaan) tulee vaihtumaan pian.
En ole koskaan masentunut sukunimeni johdosta, mutta en tosiaan ole siitä pitänytkään. Minua jopa hiukan kiusoiteltiin siitä ala-asteella, lähinnä siinä olevan "kumpu"-sanan vuoksi ja senhän nyt tietää mitä se murrosiän kynnyksellä olevien ihmisalkujen mieleen ensimmäiseksi tuo. Kiusaamisen vuoksi en kuitenkaan ole nimeäni vaihtamassa, eihän minua siitä enää nykyään kiusata. En vain ole siitä oppinut pitämään vaikka siihen tottunut olenkin.
Jotkut ajattelevat että ei se nimi mihinkään vaikuta - nimi mikä nimi. Minä kuitenkin olen sen kannalla, että nimi voi hyvinkin tarkasti määrittää ihmisen (enhän muuten vehtaisi numerologian kanssa). Jos pidät nimestäsi, olet todennäköisesti itsevarmempi kuin jos et pitäisi siitä.
Esimerkiksi juuri numerologisessa mielessä ajatellen ihminen muuttuu jos nimi muuttuu. Minä olen sillä kannalla että näin on, hyvinkin pitkälti. Vai eikö nimi näyttelekin suurta roolia osassa ihmisen elämän rajapyykeistä? Se kun ylipäätään saat nimen - sinusta tulee SINÄ eikä pelkkä vauva (tai vaihtoehtoisesti Nokkahiiri kuten me kutsuimme Jania vielä silloin kun hän oli masussani ;). Se kun menet naimisiin (jos siis päätät silloin nimesi vaihtaa) - sinusta tulee Senjasen vaimo sen lisäksi että olet oma itsesi. Se kun otat avioeron (jos siis silloin nimesi vaihdat) - sinusta voikin tulla taas Noita Nokkonen sen sijaan että avioliitossa vaimona ollessasi olitkin Noita Napisija.
Vaikka nimenmuutos ei välttämättä ole välttämätön ihmisen muuttumiselle, voi se joissain tapauksissa kantaa jopa melkein vastuuta siitä, tai olla siitä hyvin vakava oire. Tässä kohdin puhun nyt ensisijaisesti itsestäni. Olisin voinut muuttaa nimeni missä vaiheessa tahansa viimeisen kolmen vuoden aikana jos realistisesti ajattelee - vaan enpä muuttanut. Kuitenkin sitten kun saapui tämä hetki muassaan asiat jotka ovat tapahtuneet, vaihdankin yhtäkkiä nimeni. Nimenmuutos yhdessä tapahtumien ja ajatusteni kanssa, niin elämä ei ole enää entisellään. Itse asiassa, kuten aiemmin kerroin, kun vuoden vaihtuessa tunsin muutosten tuulet todella vahvana (tästä lisää myöhemmin), enteilivät ne osaltaan nimenmuutosta, joka on ison muutoksen lisäksi vahva oire jostain aivan muusta, kuten sain huomata kun tätä tekstiä kirjoitin, en meinaan muista milloin aiemmin oivalsin alitajuisia ajatuksiani tätä paremmin. :D
En tietenkään mene väittämään että tämä toimisi kaikkien kohdalla samalla tavalla tai muuta, mutta ymmärsitte varmasti perusideani tästä usvaverhon takaa kumpuavasta tekstinpätkästä.
Nyt tämä tyttö lähtee jatkamaan syvällisiä pohdintoja äidin nurkkiin, ja katsotaan nyt jos vaikka kyseisen vierailun seurauksena pikkusisko löytääkin kielestään palasen rautaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti