sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Eilisen asua.



Eilisen asu oli aika musta, kuten huomaatte. Minä sain näistä vaatteista hiukan sellaisen hippimäisen vaikutelman yhdistettynä noihin hiuksiini, tykkäsin tästä kyllä tosi kovasti! Asu oli kaunis mutta myös todella mukava. 

 Korut vähän mistä sattuu, tosin tuo iso pöllökoru taisi ehkä olla Indiskasta. 
Toppi Gina Tricot. 
Hame Only. 
Polvisukat jotka kylläkin näkyvät kuvasta huonosti, Boutique LouLou. Sukissa on kuviona hämähäkinseittiä. 

Nyt se kaupunkireissu sitten varmistui! Otolle on ok vahtia lapsia ja äiti lähtee seuraneidikseni, toivotaan että kengät olisivat sopivat ja minulla olisi oikeasti varaa niihin. Tai sitten jos minulla ei millään olisi varaa niin toivotaan että kengät eivät ole sopivat...  :D

Nyt häippäisen tästä herättelemään Otto ja hiukan siivoilemaan. Pesukone pyörii tuolla paraikaa, en malttaisi odottaa että ohjelma loppuu. Rakastan ripustaa pyykkejä kuivumaan!

Kenkähaaveilua.

Minulla ei ole moneen vuoteen ollut mustia sandaaleita joilla pystyisi jopa kävelemäänkin kunnolla. Eilen sitten satuimme käväisemään Dinskossa ja siellähän ne täydelliset kengät komeilivat hyllyllä viidenkympin hintalappu kyljessään! Rakastuin totaalisesti heti. En kuitenkaan ehtinyt kyseisiä namuja sovittamaan sillä meillä oli hiukan kiire leffaan, mutta päätin että noiden kenkien haaveilemisesta en luovu ennen kuin vasta sitten jos ne eivät vaan kertakaikkiaan istu. Niinpä sitten mietin pitäisikö minun tänään karata kaupungille sovittamaan niitä, sillä en saa niitä mielestäni! Hyvä etteivät ne tulleet uniinikin. Jos ne ovat sopivat, voisin sitten käyttää nerokasta rahoitussuunnitelmaani. Satuin eilen huomaamaan, että hyllyssä oli kokoa 37, joka näytti suhteellisen pieneltä. Minulla siis voisi olla mahdollisuus jopa saada ne kaunokaiset. Kuitenkin mielessäni kuhisee kaikenlaisia kauhukuvitelmia, esimerkiksi että sitten jos yhtään viivytän niin kaikki mahdollisesti sopivan kokoiset myydään nenän edestä ja en saa niitä enää mistään edes sovitettavaksi. Onneksi Helsingissä on sentään kolme myymälää, joista kaksi on ihan keskustassa. 

Nyt yritän saada ne kenkäset hetkeksi mielestäni. Sain eilen kuitenkin aivan ihanan mekon. Laitan siitä teille kuvan myöhemmin jahka ehdin sellaisen napsaista, mutta se on täydellinen! 

Kävimme eilen katsastamassa Sherlock Holmesin ja oli kyllä hyvä. Todella nerokas elokuva mielestäni, ja hyvällä huumorilla höystetty. Voin siis suositella sitä jos sattuu mikään tieteellisen ja toiminnan ja huumorin sekoitus kiinnostaa!

Päivän asuakin on luvassa kunhan kerkeän ne kuvat tänne pistää. 

lauantai 20. helmikuuta 2010

Lasken päiviä maaliskuuhun.

Enää yhdeksän yötä niin on maaliskuun ensimmäinen päivä! Voiton puolella ollaan siis jo ja reilusti! Aivan mahtavaa. 

Tänään olisi tiedossa lapsettomat pari tuntia! Tai oikeastaan enemmänkin kuin pari. Lähdemme meinaan Oton kanssa ihan kahdestaan kaupungille vähän syömään ja shoppailemaan ja tuollaisten mukavien ajanvietteiden jälkeen menemme katsomaan Sherlock Holmesin. Aivan hemmetin hienoa! Tässä tarvitseekin jo pienen hengähdystauon perus elämästä, sillä tuo sairastelu vei mehuja ihan kivasti. Nyt kun me kaikki olemme jo suunnilleen terveitä (jos ei oteta lukuun Janin yskää) niin on jo aikakin saada pieni hetki ihan itselle. Ilman että joutuu kuulostelemaan että apua apua, itkeekö Taru tai voi ei, tarvitseekohan Jani nyt jotakin. Lapset tulevat olemaan hyvässä hoidossa, Jani on ainakin osan aikaa isovanhemmillani ja äitini tulee vahtimaan Tarua. Taru tykkää ihan hirveästi äidistäni, samaten kuin Jani, joten tiedossa on siis kiva päivä kaikille osapuolille, ainakin toivon mukaan!

Eilenkin oli kiva päivä. Kaveri tuli meille iltapäivällä teelle ja hän lähti kotiooseen vasta kahdeksan kieppeillä. Sen jälkeen "pikku"veljeni tuli käymään hetkeksi. Sana "pikku" on lainausmerkeissä siksi, että veljeni ei todellakaan ole mikään pieni enää, ikää on jo 16-vuotta ja pituutta häneltä löytyy melkein 180cm... Että koitas siinä sitten olla vakuuttava isosisko. :D Viimeksi taisi vakuuttavan isosiskon rooli onnistua ehkä siinä viitisen vuotta sitten, silloin ei veljeni ollut vielä tuommoinen hemmetin hujoppi.. Mutta on siitä pituudesta jotain hyötyäkin. Minä olen jo suunnitellut että sitten kun veljeni on täysi-ikäinen, hänestä saa hyvän henkivartijan vaikka baarireissulle (jos joskus baariin satun eksymään). 

Olen alkanut tottua näihin rastoihin ja tykkään näistä päivä päivältä vain enemmän. Nämä eivät ole pituutensa puolestakaan niin hankalasti totuttavat, sillä enää ei ole kamalan paljon pituuseroa omiin hiuksiin, mutta esim. viime talvena pituusero oli vielä todella radikaali ja sen huomasikin heti. Nyt ei ole enää samaa ongelmaa ja kaiken lisäksi nyt on väritkin niin kohdillaan että omia hiuksia ei tuolta niin herkästi huomaa. 
Ainakin osittainen hiustenpesu olisi suoritettava tänään, ja katsotaan miten siinä onnistun ilman että kastelen rastoja. Niillä kestää meinaan niin kamalan kauan kuivua niin että en nyt jaksa odotella. Ja ne takkuuntuvatkin paljon helpommin jos ne kastelee, kun ei niitä rastojen väleihin jääviä hiuksia pysty harjaamaan selviksi oikein mitenkään. Ainakaan kunnolla. Pitänee siis pestä ainakin otsatukka ja toivottavasti nuo rastojen alla vapaana olevat hiukset, katsotaan onnistuuko yksin vai pitääkö pyytää Otto apuun. 

Tässä taas tämän kirjoittamisen ohella juopottelen aamukahvia, ja toistaiseksi olen vielä ihan yksin hereillä. Kohta täytyy kuitenkin mennä herättelemään Otto, että ehdin saada itseni valmiiksi yhteentoista mennessä. 

Nytpä taidan tästä taas lopetella, ja lupaan että yritän saada sen viimeisen hömppäasun tänne blogiin viimeistään huomenna! Hauskaa päivää kaikille!

torstai 18. helmikuuta 2010

Hiuksia ja asua.

Erittäin mielikuvituksellinen otsikko!

Noh, eilen taisin kirjoitella että jos käy hyvä tuuri, niin minulla on teille tänään jotain oikein kivaa kerrottavaa. Tuuri sitten tosiaan kävi ja hiukset saivat aivan uuden ilmeen pitkästä aikaa!


Siinä! En voisi olla tyytyväisempi! Päälaelle laitettiin siis rastoja, ja tuosta kuvasta näkee aika mukavasti väriskaalankin: musta, vihreä ja violetti. On aivan ihanaa kun on pitkästä aikaa iiiiiso tukka, ja saa nähdä jos jaksan tätä alkaa nypläämään vielä itsekseni niin tulee vielä isompi! Tällä mennään kuitenkin jonkun aikaa. Kiitokset vaan kärsivälliselle serkulleni joka nämä minun päähäni lätkäisi. Kolmisen tuntia siinä meni... Tosin se ei tuntunut missään kun vertaa siihen että pari vuotta takaperin meillä meni viisi tuntia saada rastat päähäni. En halua edes muistella sitä, oli se sen verran nihkeää...

Sitten voisinkin esitellä teille päivän asun.

Hiuspanta jostakin. :D
Skraka Cybershop (pari päivää sitten ostettu).
Korut vähän mistä sattuu. 
Toppi Gina Tricot.
Hame Seppälä, ehkä.
Raitasukat Morticia tms.
Säärystimet jostain.

Näitä kuvia kun katselen niin en voi olla miettimättä että olen ihan erinäköinen nyt kun on rastat ja kun mustat naamakorut on vaihtuneet hopeisiin. Noista kahdesta kuvasta ei melkein edes näe että minulla on kasvoissa reikiä, alimmasta etenkään.
Se leikkimielinen asuhomma jatkuu varmaankin huomenissa, tai viimeistään viikonloppuna. Tänään en ehdi, sillä olen piakkoin lähdössä ystävää tapaamaan niin en millään kerkiä sitä ennen, ja tänään oli aiemminkin sen verran hässäkkää etten ehtinyt sitä asuhommaa tehdä. Mutta kyllä me sen päätökseen saamme, enää on se yksi asu jäljellä!

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Silver.

Jos hyvin käy niin saatte pian lueskella jotakin kivaa hiuksiin liittyen, mutta nähtäväksi jää. ;) Sen sijaan nyt keskitymme naama-asioihin, tarkemmin sanottuna lävistyksiin. 

Minulla on ollut viimeiset kaksi vuotta mustat lävistyskorut naamassa, ja sitä ennen oli hopeaa muutama vuosi. Viime aikoina minä olen kovasti haikaillut jotain muutosta naamaan, mutten ole keksinyt mitä. Eilen minulla sitten välähti, ja vaihdoin lävistyskorut kasvojen reikäsiin!


Tadaa! Pahoittelen tosi huonoa kuvanlaatua, kännykällä kun kuva on otettu, mutta kuitenkin muutos oli seuraavanlainen: korujen väri on nykyjään hopea, nenänsivulävistyksiin laitoin paljon pienemmät pallot, septumiin paljon pienemmän renkaan, ja huulilävistyksiin kolmiopiikit. Omaan silmääni tulos on paljon hillitympi ja "aikuisempi", paljon huomaamattomampi.


Ainakaan omaan silmääni eivät lävistykset enää pomppaa esim. kuvasta heti ensimmäisenä. Mustien korujen aikana huomio kiinnittyi lähes aina ensimmäisenä kasvoissa oleviin koruihin. Septumia ei melkein edes huomaa.

Eivätkä uutiset tähän lopu! Sain eilen vihdoin ja viimein aikaiseksi sen verran että kävin varaamassa tatska-ajan! Käsiprojekti siis jatkuu 12.5. jossei mitään elämää suurempaa estettä tule. Hiukan harmittaa kun aika meni noinkin pitkälle, mutta on siinä hyvätkin puolensa. Eipä tarvitse värjötellä bussipysäkeillä sitten kun on jo paljon lämpimäpi kuin nyt, ainakin toivon mukaan. ;)
Ja samaten jos hyvin käy, jalkaprojekti jatkuu huhtikuun alussa, tosin siitä en ole ihan vielä kunnolla selvillä mutta eiköhän sekin homma tässä pikku hiljaa selkiinny kunhan vain olen kärsivällinen.