lauantai 27. helmikuuta 2010

Tästä tuleekin pitkä teksti.

Olen kyllä maailman paras otsikon keksijä. 

No mutta. Minulla oli suunnitelmissa kirjoittaa tänne jo pari päivää sitten, mutta sitten Blogger ei jostain syystä suostunut ollenkaan yhteistyöhön. Tekstinkirjoituskenttä ei suostunut aukeamaan, ja sitten olikin pari päivää niin kiireistä etten ole ehtinyt pahemmin edes ajatella kirjoittamista. Nyt kuitenkin yritän saada tämän merkinnän kirjoitettua!

Aloitetaanpa alusta. 

Muutama päivä sitten menimme kaverin kanssa Oranssitorille, joka on siis kirppis. Sieltä tarttui mukaan parit kuteet. 

Tällainen söpö mekko, jossa oli etumuksessa kiinni tuollainen raitahässäkkä. Se lähti kyllä kälppimään, joten nyt voi itse valita minkä väriseltä haluaa mekon etumuksen näyttävän laittamalla erivärisen paidan alle. Nerokasta, mikä järjen riemuvoitto. Tästä maksoin 4€, eli ei todellakaan paha hinta!

 Tällainenkin mekko lähti kahdella egellä messiin. Tuo ei jää tuollaiseksi, ajattelin muokata hieman mekon etumusta ja helmaa, kuvaa saatte tuunauksesta sitten kun ehdin muokata ja kuvata. 

Mukaan lähti myös eurolla kiva kasa kangasta joka on tällä hetkellä jonkin iltapuvun muodossa. Se on ihan nätti, pitää vaan ensin katsoa saako sitä käytettyä sellaisenaan pieniä muokkauksia tehden vai revinkö koko kasan vaan kankaaksi. Samaten mukaan lähti kolmella eurolla suuri mustavalkoinen huivi josta nyt ei ole kuvaa koska unohdin napata, mutta myöhemmin sitten jos suinkin muistan. 

Tulimme kaverin kanssa kirppiskäynnin jälkeen meille, ja kaverin ehdotuksesta sitten katsoimme minun koko vaate- ja koruvarastoni lävitse sillä periaatteella että kaikki mitä en käytä, niin lähtee mäkeen. Ja kuinkas kävikään...

 Kahdeksan kassillista turhia vaatteita ja kenkiä lähti! Rankalla kädellä karsin siis, mutta se oli hyvä, sillä nyt minulla on paljon enemmän tilaa kaapissani. Ja vaikka olenkin kunnon kenkäfriikki, niin kahdeksan paria kenkiäkin lähti. Vaiko peräti yhdeksän, en nyt muista. 

 Pääasiassa kaapistani haihtui kaikki missä oli väriä. Ja liikaa hörhelöä. Vaikka rimpsuiset vaatteet ovatkin nättejä ja ilo silmälle, ne eivät kuitenkaan ole ollenkaan minua. 

 Jos jotakuta kiinnostaa tarkemmin mitä lähti pois, voi kysäistä löytyisikö minulta jotakin mitä etsii. Voin myös tehdä erillisen postauksen myytävänä olevista kengistä, jos joku haluaisi ehkäpä ostaa niitä pois minun nurkistani pyörimästä? 

Tein myös omasta kaapistani löydän tämän vaatteiden poisheittämisen keskellä. Olen pitkään haaveillut revitystä mustasta paidasta, ja etsin melkein vuoden kaupoista. 

En siis muistanut että minulla kökötti kaapissani tällainen käyttämättömänä. En tajua miksei idea tullut aiemmin mieleeni, mutta leikkasin tästä paidasta tuon pinkin osasen pois ja voila!

 Minulla on musta revitty paita! Ja sinänsä ilmaiseksi!

Katsoimme kaverin kanssa myös koruni läpi ja vietimme rattoisan tunnin selvitellen koruja solmuista. Miten voivat pienet metalliset ketjut vääntäytyä ihan hulluihin solmuihin vaikkei niihin edes koske! Niinpä sitten ehkäistäkseni myöhemmät solmuuntumiset, ripustin kaikki koruni naulojen avulla seinille roikkumaan. 



Keskiviikkona sitten käväisin kaverillani tällaisilla kuteilla:

 Tuo musta paita on se vastarevitty, alunperin sen ostin varmaankin Backstreetistä.
Toppi H&M.
Housut Seppälä.
Korut hiukan mistä sattuu, taas kerran.

Palatakseni vielä hieman viime lauantain ostoksiin, esittelen teille nyt violetin luomivärin jota vailla olen ollut yli vuoden mutta jonka vihdoin löysin täydellisempänä kuin koskaan!

Nivean Pure Diamond. Tuolla yhdellä paletilla saa täydellisen meikin, eikä rajauskyniä tai eyelinereitä tarvita, sillä silmän rajaukseen käy todella hyvin tuo kaikista tummin väri. Tietenkin mustaa rajausta kehiin jos haluaa dramaattisemman lopputuloksen, mutta esimerkiksi ihan perus arkikäyttöön niitä ei tarvita. 

Samaten ylistän teille näitä. Minulla oli aiemmin käytössä Rimmelin meikkivoide ja puuteri, mutta vaikka ne olivatkin vaaleinta sävyä, ne tekivät naamani ihan keltaiseksi. Nämä eivät sitä tee! Sävy näissä on 10 Vanilla, se vaalein, ja näillä saan ihan täydellisen vaalea meikkipohjan ilman häiritseviä sävyeroja jossain kohtaa naamaa. Edellisillä tarvikkeilla sävyeroja tuli väistämättä vaikka kuinka huolellisesti yritin laittaa. Samaten näillä kasvoille ei tule sellainen kauhea maskimainen tunne niinkuin niillä edellisillä jos laittoi yhtään enempää. 

Eilen käväisin isäni kanssa syömässä ja leffassa. Sitä ennen minun piti käydä viemässä Lastenklinikalle Tarun pissanäyte, ja olin keskustassa jo vähän vaille viisi vaikka minun piti tavata isäni vasta kymmentä yli sen. Kulutin siis aikaani Anttilassa josta mukaani tarttui Reckless Loven levy hintaan 19,95, ja tämä vain yhden hyvän biisin takia! Toivoa sopii että levyn muutkin kappaleet ovat hyviä, tai muuten minä suutun... 
Viidellätoista eurolla ostin myös uudet kuulokkeet iPodiin, edelliset kun vetelevät jo pikkuhiljaa viimeisiään.

Noissa on tuossa kuulokeosassa tuo pieni väriraita, näissä se on violetti. Vaihtoehtoina oli myös pinkki ja turkoosi, mutta niistä väreistä en ole koskaan pahemmin pitänyt. Vihreä olisi ollut juuri passeli sillä soittimenikin on vihreä, mutta kun ei siellä ollut niin violetti käy kyllä ihan yhtä hyvin! En vain malttaisi odottaa että edelliset kuulokkeet tosissaan hajoavat, silloin vasta pääsen nämä ottamaan käyttöön. Noh, poissa silmistä, poissa mielestä - mikä tarkoittaa siis sitä että tungen nämä uudet kuulaimet syvälle laatikkoon odottamaan palvelustaan ja pahalla tuurilla vielä unohdankin ne sinne.

Kävimme eilen katsastamassa I love you Phillip Morris -elokuvan. Päänäyttelijöinä oli Jim Carrey ja Ewan McGregor. Kyseessähän on siis ns. homoleffa, joka ainakin elokuvan tekstien mukaan perustuu tositapahtumiin. Leffa oli ihan hyvä ja suhteellisen nerokas, isäni mielestä siinä oli liikaa homoilua mutta minun mielestäni ei! Oli vain suloista katsella kuinka Carrey ja McGregor esittivät todella rakastunutta pariskuntaa. Ja lienee turhaa sanoa että meinasin kuolla tuijottaessani Ewania. Aivan ihana ilmestys kertakaikkiaan! Niin suloinen!

Pisteet sille joka jaksoi lukea koko merkinnän, taisi tulla aika pitkä! Nyt menen viihdyttämään lapsosia ja keksimään jotakin rattoisaa puuhaa viikonlopuksi. 

Ps. On varmaan turhaa mainita myös se että eilinen Suomi - USA ottelu meni jo alusta niin perseelleen etten kyennyt katsomaan kuin ensimmäisen erän sillä olin hajottaa television. Niin että eikös vain olekin niin että USA voitti sitten lopulta? Joku voisi kertoa minulle. Mieluiten rauhallisesti, sillä en takaa miten räjähdän jos USA todellakin voitti. 

Pps. Otto kertoi että Suomi hävisi 6-1. Noh, pelaavat sentään pronssista mutta en voi kieltää etteikö minua hiukan vituta ja että olisi kyllä ollut aika mahtavaa jos Suomi olisi saanut Olympiakultaa.

3 kommenttia:

Camilla kirjoitti...

Hei mitä huulipunaa sulla on tuossa keskiviikon asun yhteydessä? Olen mielestäni bongannut saman värin ennenkin sun jutuissa...vai voiko olla, että sun huulet on luonnostaan aivan täydellisen väriset? :D

Joo ja ehdottomasti haluaisin käydä sun poislähtevät vaatteet lävitse, mutta olen varmaan kymmenen kokoa isompi kuin sinä niin ei ehkä toimisi. :( Kuitenkin, hienoa että sait inventaarion aikaan, nyt mahtuu paljon uutta tilalle! ;)

Ofelia kirjoitti...

Heh, muakin kiinnostais noi sun vaatekassit, mutta olet niin laiha että tuskin sun vaatteet mahtuis ees mun ultrahoikalle siskolle! =D

Sitä vähän ihmettelen että millä varoilla ostelet noita kaikkia... Minä kun olen tällainen köyhyyteen perehtynyt köyhä yksilö, niin ajattelen että sit KAIKKI lapsiperheet on köyhiä, jos kerran suurin osa suomalaisista lapsiperheistä kitkuttaa, ainakin uutisten ja kirjojen mukaan. =) Mulla ei oo varaa ostaa kuin kirppisvaatteita pari kertaa vuodessa ja kenkiä ei koskaan! Mut mähän en silti käykään töissä.

Oot muuten tosi nätti noissa kuvissa!

Anni kirjoitti...

Uih, oon kuolannut tuota samaista luomiväriä jo jonkin aikaa. Violetti on nättiä! Ehkä vielä joskus se kotiutuu minullekin.