Kortinpeluuta ja toivottavasti ohi mennyt vatsatauti.

Toissapäivänä illalla sain isovanhemmiltani soiton että Jani oli oksentanut kolmesti. Minähän siitä sitten oksentamiskammoisena vedin kauheat paniikit että apua apua nyt minäkin olen varmasti kipeä. Yö meni sängyssä kieriessä pelon kourissa ja eilen aamulla Jani oksensi vielä kerran. Koko päivän soittelin isovanhemmilleni kysellen Janin vointia. Jania ei tuotu kotiin heidän pyynnöstään, pakkasessa kun olisi joutunut tarpomaan, he sanoivat hoitavansa Jania mielellään. Olin salaa helpottunut sillä kammoan oksentamista yli kaiken vaikka tottakai olisin halunnut Janin kotiin sairastamaan. Onneksi nyt taisi olla kyse vain pienestä taudista, Jani ei ole eilisen aamun jälkeen edes yökännyt, ja on juonut hyvin ja jaksanut kiukutellakin. Luojan kiitos. Eivät kuulemma tänäänkään vielä mielellään antaisi Jania kotiin tuon kylmän sään vuoksi, voi siis olla että saan poikasen huomenna hoiviini. Ihanaa kuitenkin että Jani on jo paranemaan päin ja hyvällä tuurilla isovanhemmat tai me ei saada tautia, näytti olevan sen verta lieväkin. Toivotaan parasta!

Eilen aamulla oli ihan mukava herätä kammontäyteisen yön jälkeen siihen että Otto toi aamupalan sänkyyn. Taru oli sitten seuranani syömässä ja veti puolet leivästäni, syöppö kun on. Ihan hyvä vain, en itse ole ollenkaan aamusyöjä, niin eipähän leipä mennyt hukkaan! 

Päivä meni kotona koomaillessa ja tosiaan isovanhempien luokse soitellessa, illalla mentiin jo ennen yhtätoista tutimaan ja sitä ennen pelasimme korttia kolme erää. Hävisin kaikki. Olisin halunnut pelata niin kauan kunnes voitan, mutta Oton oli päästävä nukkumaan. Jos sitten vaikka tänään uusiksi niin että jopa minä pääsisin voitolle! 

Kortinpeluusta pääsemmekin sujuvasti tähän aamuun.

  
Tältä näytän nyt ja koitan epätoivoisesti saada aamujumituksen pois kahvin avulla. Toivotan kaikille kuitenkin hyvää huomenta ja niin päin pois. :) 


Taidan lähteä tästä haaveilemaan uusista vaatteista joihin ei ole varaa mutta jotka ovat ihania. ;)