Paniikki.

Meinasin kuolla pelosta yöllä. 
Näin ihan kamalaa painajaista. En muista tarkalleen, mutta kerron nyt sellaisia kohtia mitkä jäivät mieleen. 


Yhdessä kohtaa olin erään kaverini seurassa, ja hän vältteli minua koko ajan. Hän ei halunnut ollenkaan olla kanssani missään tekemisissä. Tuo ei ollut pelottava, mutta kamala kuitenkin. En voisi elää ilman kyseistä kaveria. 

Toisessa kohtaa olin ulkona, oli talvi ja lunta ja kylmä. Ulkona oli myös pikkusiskoni (14v), pikkuveljeni (15v) ja isäni ja joku nainen. He ampuivat raketteja. Raketit olivat kasassa maassa, ja siskoni seisoi niiden vieressä. Yhtäkkiä rakettikasa räjähti ja siskoni vaatteet ja hiukset syttyivät tuleen. Sain kamalan kohtauksen, aloin huutaa ja juoksin siskoni luo, nappasin hänet syliini, siskoni huusi ja itki tuskissaan, minä lähdin juoksemaan sisälle huutaen samalla että nyt äkkiä viileää vettä amme täyteen ja ilmeisesti Otto sitten laittoi ammeeseen vettä. Laskin siskoni ammeeseen ja tuudittelin häntä samalla puoliksi sylissäni koittaen rauhoitella. 
Sitten kuva vaihtui, siskoni oli sairaalassa. Olin siellä myös. Sairaalaan oltiin tuomassa kuollutta naista, mutta näin että hän olikin elossa. Nainen oli kalpea ja mustahiuksinen. Hänet kärrättiin siskoni vasemmalle puolelle, heidän sängyillään oli noin metri väliä. Nainen tuijotti siskoani koko ajan. 
Lääkäri tuli sitten paikalle ja alkoi saksilla leikata siskoni päänahasta tikkejä auki, "kuollut" nainen tuijotti koko ajan vieressä. Kun lääkäri oli leikannut tikit auki siskoltani, hän otti saksista tukevamman otteen, hänen ilmeenä muuttui häijymmäksi ja hän alkoi hitaasti pistellä saksilla siskoani kaulaan. Veri lensi, aavemainen taustamusiikki oli taustalla, siskoni korahteli kuoleman kielissä ja kuollut nainen tuijotti toimitusta vieressä.
Sitten heräsin itkien ja pelkäsin kuollakseni. Itkin vielä kun nukahdin uudestaan. 


Aloin nähdä seuraavanlaista unta. Siinä oli kummitätini ja minä, ja pari muutakin tyyppiä. Kummitätini teki kuolemaa ja minun ja parin muun tyypin piti käydä hautaamassa hänet metsään. Seurueessamme oli ainakin yksi mies, joka jaksoi kummitätini kantaa. Matkalla metsään huomasimme että kummitätini on jo alkanut mädäntyä sisältäpäin, ja hänen ihonsa oli kalpea ja limainen, hänen hengityksensä haisi kamalalta ja hän oli aivan veltto, vaikkakin hengissä yhä. Muistan kuinka itkin koko ajan ja hoin kummitädilleni kuinka rakastan häntä enkä ikinä unohda häntä, ja sitten seurueemme mies joka kantoi häntä, sanoi minulle että minun täytyisi suudella kummitätini limaista poskea, koska muuten en oikeasti rakasta häntä. Tein työtä käskettyä mutta meinasin oksentaa ihon limaisuuden takia. 


Muuta en kunnolla muista, tai muistan, mutta ihan pieniä pätkiä, joten ei ole hyödyllistä kirjoittaa niitä tänne, eiköhän tuossakin ole jo tarpeeksi kauhua.