Jani ei mennyt eilen kerhoon sillä hän on taas yskässä. Tänäänkin on vielä kotipäivä kun yskä on vielä sen verran kova, mutta josko huomenna poju pääsisi kerhoon.
Näin viime yönäkin tavallaan painajaista. Ei sinänsä että se olisi pelottava ollut, mutta ei se ollut mukavakaan. Siinä äitini vihasi minua. En tosiaan tiedä mistä ihmeestä nyt olen alkanut repiä näitä pahoja unia, yleensä en näe niitä melkein koskaan. Ehkä kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa normaalisti.
Aloinkin miettimään että selkeästi jollakulla tai sitten itselläni on jotain mitä täytyy viestittää tajuntaani. En keksi muutakaan syytä. Etenkin kun kahdessa yössä kaksi unta joissa joku vihaa minua, pitäisi todella ottaa asiaksi nyt selvittää tuo asia. Jos pääsisin hetkeksi vaikka hiljenemään makuuhuoneeseen ihan keskenäni vaikkapa Tarun päiväunien ajaksi niin voisin selvitellä.
Tahtoisin erään kirjan. Tai vaikka useammankin. Unio Mystica olisi kyllä tänään auki ja bussirahaakin olisi, pitäisiköhän lähteä käymään.. Saattaisin hyvällä tuurilla saada kaverinkin mukaan.
Pitäisi myös siivota pari kansiota tuosta hyllystä. Niissä on aika reilut kasat paperia ja osassa papereista on samoja juttuja, voisi osan heitellä pois niin saisi enemmän tilaa. Pitäisi lukea ne myös läpi.
Eilen oli illalla kaverilla kylässä. Litkimme teetä ja söimme muffinsseja ja popcornia, juttelimme vähän kaikesta ja meillä oli suhteellisen hauskaa kun keksimme "kumpaa panisit" -juttuja.
2 kommenttia:
Navettaoutouksia osa1.
Meille syntyi vasikka. Se nyt ei ole outoa. Vasikan emä kohteli vastasyntynyttään kovasti kaltoin. Mm. puski ja viskeli. Saimme juuri ja juuri pelastettua vasikan. Kovasta alustaan huolimatta vasikka söi hyvin ja kasvoi. Siihen aikaan meillä oli vielä vasikat ja hiehot vanhassa navetassa. YHtenä aamuna vasikka voi todella huonosti. Se vain makasi ja hengitti vaikeasti. Siitä paikasta tiesin, että vasikka ei selviä. Kävin tuvassa sanomassa tyttärelleni, että nyt pitäsi tulla hyvästelemään. Tyttäreni istui kauan vasikan vieressä ja silitti sitä. Myöhemmin vasikka kuoli. Tuosta meni pari kuukautta. Olin lähdössä tyttäreni kanssa iltatöille, ne aloitettiin aina ensin vanhasta navetasta. Jostain syystä oma lähtöni viivästyi ja tyttäreni meni jo aloittelemaan hommia. Hän oli seissyt toisessa päässä ruokintapöydällä kun kuollut vasikka oli ilmestynyt pöydän toiseen päähän . Se oli syönyt rehuja pöydältä ja sitten kääntynyt katsomaan tytärtäni. Ja sitten kadonnut. Ehkä se halusi käydä kiittämässä tytärtäni. Tyttäreni kertoi tuon minulle vasta viime talvena. Hän oli silloin 12-vuotias, ja tuskin keksi omasta päästään. Sillä hän itki, kun kertoi tapahtumasta.
Mielenkiintoista. :)
Varmaankin vasikka halusi käydä kiittämässä, se ainakin tuntuisi loogiseltakin. Enkä usko että tyttäresi valehteli, itkua on hyvin vaikea teeskennellä ja tuon ikäisinä lapset ovat vielä suhteellisen rehellisiä, etenkin hiukan pelottavien asioiden suhteen (ja tuo voisi lukeutua niihin).
Lähetä kommentti