Laululätinää.

Joku harrastus olisi nyt paikallaan. Meinaa pää hajota kun viettää kaiken aikansa lähinnä kotona ja lasten kanssa, vaikka lapset minulle kaikki kaikessa ovatkin. Silti tahtoisin jotain omaa, jonkun sellaisen ihan oman jutun. 
Ja kyllähän niitä on ollut ennen, ja on itseasiassa edelleenkin, toteutus vain nykyisin jää vähän vähemmälle. Tykkään tosi kovasti kirjoittaa, lukea, valokuvata ja laulaa (omaksi ilokseni). Laulamista olen viime päivinä harjoittanut näistä useimmin, vaikka kyllä on tullut jotain luettuakin. 
Mitä sitä ennen sitten on tullut tehtyä? Flamenco, Irlantilainen tanssi, uinti, karate, oboensoitto, showtanssi... Kyllä näitä on. Ei vain mikään ole tuntunut vielä kovinkaan omalta, paitsi irkku. Se on asia joka tulee aina olemaan se minun ykkösjuttuni, vaikken nykyään tunneilla käykään. Ensinnäkin tupakoin, ja toiseksi polveni ovat menneet yhä vain huonompaan kuntoon mitä vanhemmaksi olen tullut. Sääli sinänsä. Kyllä haaveissa olisi aloittaa joskus irkku uusiksi ja siinä sivussa tai sen sijaan joku muukin tanssiharrastus. Mutta se tuskin tulee olemaan ihan tämän hetken asia. 

Olen tässä jonkin aikaa nyt alkanut laulamisesta haaveilla. Mielestäni minulla on ihan suhteellisen siedettävä ääni, sellaista karaoketasoa. Olen aina rakastanut laulamista, ja olen myös bänditoiminnasta haaveillut, mutta jotenkin pieneen mieleeni oli iskostunut että "jos ei kerran ole luonnonlahjakkuus niin ei minusta sillä saralla ikinä mitään tule". Olen myös ennen ollut todella ujo lauluäänen käytön suhteen, mutta tässä parina viime vuonna olen alkanut uskaltaa laulaa juurikin esim. karaokea tai singstaria. Tai sitten olen hoilotellut ihan muuten vain, vaikka olisikin ollut porukkaa lähettyvillä. 
Muutama päivä sitten silmäni avautuivat. Miksi minä en voisi laulaa? Kuka sanoo etten voisi mennä laulutunneille tai sitten treenata ihan vain keskenäni? Kuka muka sanoo että minusta EI tulisi ikinä laulajaa? Mitä minä menetän jos yritän?
Tällainen asia saattaa tulla yllätyksenä aika monellekin tutulle, jos joku tuttu tätä lukee. En nimittäin ole oikeastaan koskaan kellekään maininnut että minua kiinnostaa laulaminen kovastikin tai etenkään bänditoiminta. Kaikki tuttuni kyllä tietävät että musiikki on minulle kaikki kaikessa ja että minulla olisi kova hinku oppia soittamaan sähkökitaraa, mutta laulamishinku tulee kaikille varmasti todella kovana yllätyksenä. Enkä ihmettele. Olen itsekin aina mieltänyt asian niin että laulu sopii kaikille muille paitsi minulle. Luojan kiitos olen saanut nyt erilaisen ajattelusuunnan tähän. 

Terhi 17 vee kitaranvarressa kiinni.

Jonkin verran olen itsekseni koittanut saada lauluääntä paremmaksi, ja tässä parina päivänä olenkin sitten tehnyt havainnon kyseisestä asiasta. Huomasin, että olen oppinut hiukan paremman tavan laulaa kun vertaa muutaman vuoden takaisiin laulamisyrityksiin. En rääkkää enää ääntäni. Jos huomaan että en pääse niin korkealle / matalalle, laulan suosiolla päinvastoin mutta kuitenkin siten että yritän pysyä / pysyn oikeassa nuotissa. Sain pienoiset täpinät kun tajusin että olen ihan oikeasti ja melkein huomaamattani jo hiukan treenannut! En vain ymmärrä miten en ole aiemmin saanut iskostettua kallooni että voisin ihan oikeasti treenata, sillä selkeästihän minä haluan laulaa, kun kerran olen itseksenikin jo pohtinut miten voisin tulla paremmaksi kuin olen (vaikkakin lähes tiedostamattomasti olenkin koittanut parantaa). 
Vaikka olenkin tähän asti laulanut vain omaksi ilokseni, en silti koskaan ole halunnut laulaa sellaisia kappaleita joita en osaa. Jos olen kovasti halunnut laulaa jonkin kappaleen, olen yrittänyt opetella sen, ainakin siten että kehtaan edes itse kuunnella omaa kiekumistani. Jotkut kappaleet eivät kylläkään vain sovi äänelleni, tai sitten en vain ole oppinut oikeanlaista tekniikkaa jolla saisin ne kuulostamaan miltään. Esimerkiksi yksi tällainen hemmetin vaikea kappale on Zen Cafen Todella Kaunis. Toinen joka on suhteellisen haastava, joka äkkiseltään tulee mieleen, on Happoradion Che Guevara. Siitä menee jotenkuten kertosäe, mutta muuten se on aika tuskaa laulaa... Tosin senkin olen huomannut, että jos aloittelen minulle sopivammilla kappaleilla ja sitten koitan laulaa esimerkiksi tuon jälkimmäisen, se menee jo ehkä suunnilleen vähän siedettävästi. Eli toisinsanoen äänenavaus auttaa (tottakai), en vain ole ikinä avannut ääntä muuten kuin laulamalla joitain helppoja biisejä. Vielä en ole koittanut millään lailla "virallisesti" avata ääntä ennen laulamista, sillä en halua laulaa Oton kuullen sellaisia kappaleita joita en osaa YHTÄÄN (ja Otto on ollut tässä pari päivää kotona niin en ole päässyt kiekumaan). Lasten läsnäolo ei häiritse, mutta asian tajuavien läsnäolo kyllä häiritsee.

Olisi mahtavaa jos laulua voisin treenata kotosalla, mutta en usko että onnistuu, ainakaan minun tapauksessani. Tarvitsen asiantuntevan apua, tahdon tosiaan tietää mikä on ensinnäkin äänialani, ja mitä teen väärin. Kyllä minä itse kuulen jos menee nuotin vierestä tai vastaavaa, sillä uskon että minulla on sävelkorvaa sekä rytmitajua, mutta oikeastaan voisin luottaa vain ammattilaisen mielipiteeseen siitä onko minulla kehityskelpoinen tai minkään kuuloinen ääni yleensäkään, ja jos on, niin minkä tyyliseen musiikkiin se tavallaan "kylmiltään" sopisi parhaiten. Ainahan äänen voi treenata sopimaan melkein mihin vaan jos vain tulkinta on kohdallaan muuten. 
Minun haaveenani olisi kuitenkin laulaa hiukan rankempaa musiikkia, eli sellaista mitä itsekin kuuntelen. Ei siitä vain pääse mihinkään, minä olen hevi- ja rock-tyttö henkeen ja vereen. Satunnaiset popitukset menee, mutta jos laulaisin bändissä (tai vaikka ihan yksinänikin), niin en osaisi kuvitella laulavani muuta kuin jotain vähän rankempaa (ei mitään örinöitä, mutta musiikillisesti rankempaa). Toki olen laulellut joitakin popkappaleita, mutta ne ovat lähinnä olleet sitten joitain ns. balladeja. Esimerkiksi yksi minkä mielestäni osasin suht hyvin laulaa näin amatööriksi ja yleensäkään minun äänelläni, oli Ricky Martinin Private Emotion. Erittäin kaunis kappale, se täytyy myöntää. 


Ehkäpä tämä riittää taas tästä aiheesta, asiaa kyllä olisi vaikka ja miten paljon mutta en osaa tällä hetkellä pukea niitä sanoiksi. Laulattaa niin hitosti ettei ole tosikaan, onneksi lähden tänään hiukan autoilemaan ihan keskenäni niin että voin harrastaa sitä maailmankuulua autohoilantaa. Jota ei kuulemma suositella, mutta minkäs teet, se nyt on vaan niin hemmetin MAHTAVAA!