Mustaa ja violettia pitsiä.

Minulla on musta ilmeisestikin gothic lolita -tyylinen mekko, jonka ostin kolmisen vuotta sitten Morticiasta ja jota olen käyttänyt ehkä kolmisen kertaa. Syy vähäiseen käyttöön on se, että mekko on täynnä pitsiä ja siinä on puhvihihat... Burps. Ei minun tyyliäni ollenkaan. 

Erittäin kaunis muuten kyllä. Mielestäni myös jokseenkin seksikäs, mutta nuo hihat ja tuo kaulapitsi olivat ne suurimmat syyt miksi en mekkoa pahemmin käyttänyt. Aikomuksenani oli napsaista hihat ja kaulus pois, mutta lopulta päädyin napsimaan vain hihat irti, ja johan näyttää enemmän minunlaiseltani, joskaan ei silti ehkä heti arkikäyttöön pääse tuo mekko.

  
Vaikka olkaröyhelö vai mikä lie jäikin, niin hihojen lähdettyä on jo paaaljon parempi! Korsetin kanssa tuo on erittäin namu, meinasin jo tänään laittaa kyseisen korsetti-mekko -yhdistelmän päälleni, mutta suunnitelma jäi siihen että kotona on tosi ilkeä olla tiukoissa vaatteissa. Enkä jaksa korsetin kanssa lähteä tarpomaan Filmtowniin, ottaa kunnon päälle kun ei saa kunnolla happea. ;) Päädyin sitten mukavampaan ja vielä enemmän minun näköiseeni asuun. 

Paita Seppälä. 

Housut Morticia.

Korut taas vähän mistä sattuu... :D

 En edes muista koska olen viimeksi pitänyt niittikaulapantaa vaikka rakastankin kovasti kyseisiä vekottimia. Joskus ne tuntuvat liian bondage- ja fetissimeiningiltä, mutta nyt kun on kuitenkin suht hillityt mutta kuitenkin tummanpuhuvat vaatteet (kuten kyllä yleensäkin), päätin laittaa niittipannat ranteeseen ja kaulaan. Mielestäni ovat tosi kivat pitkästä aikaa ja sopivat asuun!

Etsiskelin lävistyskorujeni seasta mustaa pallotonta rengasta septumiin, mutta sitten muistin etten omista kyseistä korua mustana, hopeana vain. Sääli, sillä en halua vain yhtä hopeista korua nassuun, muidenkin pitäisi silloin olla hopeisia, ja mielestäni mustat korut ovat kivemmat. Pitänee siis jonain kauniina päivänä taas tehdä korutilaus, muutenkin on kielikorut loppu, niitäkin pitäisi tilata lisää..

  

Johan noita omiakin koruja on kertynyt ihan mukavasti..

Tänään voisin nähdä erästä toista ystävääni, siitäkin on jo ehkä peräti melkein viikko kun viimeksi näimme! Voi jestas, miten näin onkaan päässyt käymään. Pitää katsoa tuleeko hän kahvittelemaan tähän suuntaan vai matkaanko minä tuohon kilometrin päähän. Olisi kyllä ihan mukava mennä, pääsisin taas pukeutumaan ihanaiseen takkiini. ;) Koskahan tämä hehkutukseni loppuu... Ei varmaan ikinä. 

Loppuun vielä aivan tajuttoman kaunis kappale jota olen luukuttanut aamusta asti. Taidan olla rakastunut.