Tunnelmointia.

Jani tuli tänään kotiin aamupäivällä. Poika vaikuttaa jo ihan terveeltä, ainakin jos sellaista voi mitenkään päätellä kitinän määrästä tai äänenvoimakkuudesta.. Tämä pieni ärripurri jaksoi olla puoli päivää ihan nätisti, minä sain rauhassa siivoiltua vaikka lapset vähän väliä kränäsivätkin jotain, mutta autapa armias kun alkoi ilta hiukan hämärtää niin johan poju keksi että television vieressä oleva lamppu häikäisee silmiin televisiota katsellessa. Minä sitten kilttinä ja taipuvaisena mammana läväytin valon kiinni ja laitoin kynttilöitä palamaan. Ihan mukavaa vaihtelua, kuitenkin jo melkein viimeisiä viedään sillä saralla että asuntoa voi valaista kynttilöin! Minä henkilökohtaisesti en kovinkaan paljon kynttilöitä käytä keväällä ja kesällä, mielestäni kynttilät kuuluvat valaistustehtävältään ennemmin syksyyn ja talveen. Sitä kylläkin rakastan, kun kesällä ulkona sataa kaatamalla ja ukkostaa mikä tekee sään harmaaksi ja hämäräksi, silloin on ihana laittaa kynttilöitä palamaan ja sammuttaa kaikki sähkölaitteet ja olla vain ja kuunnella sadetta ja ukkosta. Siinä kyllä hermo lepää (kaupungissa ollessa, mökillä saakin sitten olla kusi sukassa että iskeekö salama mökkiin vai ei...). 

Veikkaan etten ole ainoa joka nyt puhuu sellaisesta aiheesta kuin kevät ja kesä. Itseasiassa jopa tiedän etten ole ainoa. Kukapa ei alkaisi innolla odottamaan kevättä siinä vaiheessa kun uudestavuodestakin jo selvitty kunnialla (tai vähemmän kunnialla). 
Henkilökohtaisesti odotan keväässä sitä että päivät alkavat pidetä ja sitä että ulkona on paljon lämpimämpi. Keväällä voi hyvillä mielin laittaa päälleen hienon mekon joka näkyy jopa ulkonakin liikkuessa, ja laittaa jalkaan korkkarit joita talvella käyttäessä jäätyisi varpaat heti kun on avannut ulko-oven, tai mahdollisesti jäätyminen tapahtuisi jo siinä vaiheessa kun edes ajattelee korkkareita silloin kun ulkosalla on vähänkään miinusasteita.

Kuva otettu huhtikuun tienoilla vuonna -09.

Kesän ihania ominaisuuksia minun tuskin tarvitsee sanoakaan. Jokainen joka yhtään tykkää kesästä yhtään enemmän kuin talvesta, tietää mitä tarkoitan. ;) 

Kuva otettu kesä- tai heinäkuussa vuonna 2009.

Tässä huomaa aika hyvin tämän hiusvärivaihteluhommelin. Yleensä tunnen oloni talvisin ja keväisin sen verran synkäksi että musta väri on paikallaan, kesäisin ja syksyisin jaksan sitten vielä olla hitusen pirteämpi. Tietenkin tämä kaava rikkoutuu välissä eikä tämä mikään ihan noidankehä ole, mutta sen olen tässä parina vuonna huomannut. Jännä ja kiintoisa ilmiö. Katsotaan missä vaiheessa vuotta ollaan sitten kun päätän taas "kyllästyä" mustapäänä keikkumiseen ja vaihdan - yllätys yllätys -punaiseen, ellei välissä satu jokin aivovamma iskemään niin että värjäänkin kuontaloni hetkellisesti jonkin muun väriseksi. 

Ajattelin tässä, että voisin tehdä postauksen "minä ja monet hiukseni". Teen sen kuitenkin sitten kun aikaa, inspistä ja muitakin resursseja löytyy, mutta huvikseni tässä päätin kysäistä että kiinnostaako ketään erityisesti juuri tämä? (Jos tälläisellä suoralla kysymyksellä saisi vaikka pari kommenttia... ;)