Hiuskriisi.

Nyt alkaa mennä jo hermo ihan totaalisesti näihin keltaisiin hiuksiin. (Koittakaa vielä hetki jaksaa tätä vikinää, kohta tulee tilanteeseen muutos). Jos Otto ei tänään suostu tekemään erästä juttua näille hiuksille niin menen äitini luokse sitten josko hän jaksaisi. Äiti asuu onneksi ihan tässä vieressä, niin että voin kepeästi mennä vaikka sinne värjäilypuuhiin. Toivotaan että suunnitelmani auttaa.. En vain näköjään ole sitä tyyppiä joka jaksaisi odottaa viikkotolkulla hiusten vaalenemista, kaikki mulle heti nyt. ;) No mutta ei se mitään, en kuitenkaan enää sentään vaalenna niin että eivät nämä tästä enää kauheasti kärsi. 

Eilen illalla katsoin Noitavainot. Se oli todella ahdistava elokuva ja yhdessä kohtaa se oli myös erittäin pelottava, mutta silti se oli mielestäni todella asiallisesti ja todenmukaisesti kerrottu. On hirveää että elokuvan tekstien mukaan Salemin noitavainoissa hirtettiin kaksikymmentä syytöntä syytettynä noituudesta. Ihmiset eivät kuunnelleet todisteita syyttömyydestä, vaan he halusivat oman pelkonsa takia tappaa viattomia ihmisiä. Tottakai se on ymmärrettävää, kun kerran 1600-lukua elettiin tuolloin, mutta silti aivan kauheaa. 

Tänään olisi mukavaa nähdä myös vaikka jotakuta kaveria, viikonloppu kun on niin olisi aikaakin. Se on kyllä varmaa että näillä hiuksilla en ole enää ulos menossa ellei ole jostain syystä todellakin pakko. Tunnen oloni aina todella epävarmaksi jos minulla on epämiellyttävät hiukset. Meikittömyys ei minua haittaa mutta hiukset ovat se suurin ongelma, kuten jo jossain aiemmassa postauksessa kerroinkin.