Reikäisää.

Sain kuin sainkin eilen aikaiseksi vaikka mitä! Mekko valmistui, kaula-aukosta tuli ehkä aavistuksen liian pieni minun makuuni, joten on harkinnassa pitäisiköhän sitä vielä hiukan suurentaa... Siinä hommassa ei menisi edes kauaa, hiukan vaan leikkaisi ja sitten ompelisi uudelleen kiinni. En tosin tiedä, katson ensin miten se tuollaisenaan asettuu korujen kanssa ja sitten teen päätöksen. Onhan tässä vielä aikaa. 

Tein myös kolmet uudet korvalävistykset eilen. Tai siis Otto lävisti ja minä hoidin muun. En itse saa laitettua neulaa läpi jos lävistys on kivulias, paljon helpompi kun joku toinen sen survaisee. 

Vasempaan korvaan tuli kaksi uutta (ja tosi nätisti yön jäljiltä on kuivunutta vertakin...) 

Oikeaan tuli yksi uusi. Tavoitteena on saada korvat täyteen renkaita, alhaalta ylös asti, ja oikea korva näyttäisi olevan jo aikasta hyvällä mallilla! Odottelen jahka nämä lävistykset paranevat, sitten voi jo laittaa taas seuraavat. 

Tänään olisi tiedossa vielä synttärikortin vääntämistä ja hiusten värjäystä, sekä sitten nuo kaikki muut pakolliset laittautumiset eli meikkaus ja niin eespäin. Katsotaan jos joudun sen mekon kaula-aukonkin vielä tuunaamaan... Kuvia siitä tulee vapun jälkeen, toivottavasti saisi edes jonkinmoista kuvasatoa minustakin tänä vappuna, yleensä jäänyt vähän niukaksi sillä minä olen yleensä se joka valokuvaa.

Punainen. Onko se vihan väri? Vai rakkauden?

Olin eilen Sellossa ostamassa äidille lahjaa. Löytyihän sitten lopulta pienen pohdinnan jälkeen ihan kelpo lahja, vielä kun väännän kortin niin kaikki on hyvin. 

Itsellenikin ostin pari juttua. Vaaleanruskean kulmakynän sillä edellinen on jo ihan lopussa, ja erään hajuveden mitä olen himoinnut jo varmaan vuoden päivät. 

Rakastan tuota tuoksua. <3 Aivan ihana. Voisin vaan tuoksutella sitä koko päivän!

Tekisi pitkästä aikaa mieli ommella, vappumekkoa minulla ei vielä olekaan. Tai no onhan minulla mekkoja pilvin pimein, mutta nyt hakusessa olisi vihreä, ja eilen kauppoja kierrellessä ei löytynyt, joten viimeiseksi vaihtoehdoksi jää se että ompelisin itse. Toivottavasti minulla on vihreää, veikkaan että vihreää loimusamettia pitäisi ainakin olla. Ellen sitten tyydy vihreään hameeseen, silloin minulla olisi jo kaikki valmiina. Katsotaan nyt mihin tulokseen päädyn, mutta jos ompelen itse niin tulen esittelemään tuotoksen sitten tännekin!

Jani sai vapputukan, ai että pojasta tuli suloinen! Laittelen kuvia varmaan sitten vapun jälkeen ettei kukaan täältä etukäteen käy kyyläilemässä. ;) Mutta sen vaan sanon että tätä menoa poika tulee kyllä erittäin paljon äitiinsä! Vaikkei nyt kuitenkaan Janilla punaista tukkaa ole, sentäs.

Tänään on äidin oikea synttäripäivä vaikka huomenna vasta juhlitaan, kävimme kuitenkin aamulla Cafe Picnicissä äidin kanssa synttäriaamiaisella! Minun aamiaiseni koostui Cafe Lattesta, en pysty aamuisin syömään mitään. Mutta ihan kivaa oli kun tunti heräämisen jälkeen pääsi jo ihmisten ilmoille, vähän vaihtelua ja piristystä muuten niin sateiseen ja harmaaseen päivään! 

Minun täytyy tänään hiukan hosua neulojen kanssa ja huomenna hiusvärin. Tänään tuskin jaksan alkaa tukkaa laittamaan, etenkin sitten jos joudun ompelupuuhiin. 

Vielä kun keksisi että mitkähän kengät sitä laittaisi huomenna niin olisin vielä iloisempi. Jotain juhlavaa mutta samalla mukavaa, kas siinäpä varsinainen pähkinä! 

Pursuilen vaihteeksi energiaa, tuntuu että oikein säteilen tai jotakin. Pitäisiköhän sitä ommella myös laukku? Tai edes se, jos en mekkoa tarvitsekaan. Hmmmmmmm, siinäpä minulle toinen arvoitus.

Painajainen.

Näin sellaisen. Siinä kävi siten että hiuksistani oli kulunut kirkas punainen väri kokonaan pois jo kolmen pesun jälkeen ja koitin sitten värjäillä sitä takaisin sairaalan vessassa parissa minuutissa. Ehkä mulla sittenkin on kieroutuneet aivot. 

Pomppasin sängystä kuten vieteriukko (siis melkein) kun tajusin että on aamu ja että ulkona paistaa aurinko! Vilkaisin äsken mittaria ja se näytti jo plus viittä, toivottavasti tulee lämmin päivä! Tänään olisi tarkoitus mennä isän kanssa käymään kaupungilla vaihtamassa puhelinliittymäni kokonaan omiin nimiini. Se on tässä vähän jäänyt vaikka piti mennä jo silloin kun olin täyttänyt kahdeksantoista. :D No, mitäs tuosta, pari vuotta sinne tai tänne...

Pitäisi myös etsiä syntymäpäivälahjaa äidille. Ylihuomenna hänellä on jo synttärit. Ja kerta kun tänään olen muutenkin keskustan suuntaan menossa niin voisi katsoa josko löytyisi jotakin kivaa ja sopusuhtaisen hintaista. Jos ei löydy niin joku kiva alkoholia sisältävä pullo on lähes aina varma valinta! Pullo viiniä, ehkä se olisi hyvä.

Pitäisiköhän sitä lähteä kenties aamulenkille tai jotain, tuolla on oikeasti niin hemmetin vetävä ilma! Sääli että on arkipäivä niin ei oikein pysty raahaamaan ketään mukaan, Otto on köhässä niin että sitä tuskin kiinnostaa mitkään ulkoilut. Minulla itselläni taitaa lunssa olla jo loppusuoralla, eilen jouduin niistämään vain pari kertaa ja pää ei ollut ollenkaan enää tukossa ja makuaisti oli jo palannut täysin!

Tai sitten jos tänään kävisi siellä Sellossa kaverin kanssa, sieltä löytyy muutamat ihan perus kaupat (Seppälät sun muut) ja lisäksi vielä kaksi isoa markettia ja Alko, sieltä löytäisi takuuvarmasti kivan lahjan äidille siten ettei tarvitsisi raahautua ympäri keskustaa jalat muusina. Saas nyt nähdä, aikataulu on isän kanssa vielä vähän avoinna, toivottavasti se kuitenkin hoituu nopeasti alta pois ettei koko päivää tarvitse olla lähtövalmiudessa.

Onkohan räkäjumalia olemassa?

Jos on, niin ne toden totta mellastivat kohdallani eilen. Olin niin tukossa etten maistanut mitään. Siis yhtään mitään. Ja viiden minuutin välein piti olla niistämässä. Nyt on onneksi jo makuaisti palautunut ja vielä en ole kertaakaan joutunut niistämään, että josko se tästä...? Uskallan jo hiljaa toivoa, mutta saas nähdä nyt. 

Eilen lukaisin tukkoisuuden ratoksi Neverwheren ties kuinka monennen kerran, ja aina se jaksaa vain olla mainio! Aloitin eilen lukemaan myös Ruttolinnaa - enkä sitäkään suinkaan ensimmäistä kertaa. Minulla taitaa olla jo ainakin viisi kirjaa valmiina palautettaviksi kirjastoon, jospa sitä tänään uskaltaisi lähteä viemään ne. Jos räkähyökkäys ei uusiudu niin sitten lähden, jahka olen topannut itseni ensin kunnon palloksi niin etten saa ainakaan kylmää edes vahingossa. 

Asuntohomma ei meinaa edistyä, moneen päivään ei ole ilmestynyt uusia. Alkaa jo toivo hiipua vaikka irtisanomisaikakaan ei ole vielä alkanut. Minulla vain olisi kamala tarve saada tämä asia pois alta niin ettei sitten kesällä tarvitsisi stressata, ja että voisi nauttia kesästä omalla parvekkeella! Sormeni syyhyävät jo kaikkien ihanien kasvien perään joita voisin laittaa parvekkeelle, toivottavasti tänä kesänä vielä ehtii, en malttaisi odottaa vuotta! Näin kyllä unta jostakin asunnosta jota meille tarjottiin, siinä olisi ollut vähän päälle seitsemänkymmentä neliötä ja jotain, hitsi kun en muista unesta enempää. 

Hingun yhäkin terassikahvien perään, ja himottaisi samaten myös mennä valokuvaamaan henkiin heräävää luontoa. On ihanaa katsoa ikkunasta ulos ja nähdä jo kesän merkkejä. Pihapiirissämme olevalla pihlajalla on jo selkeät isot silmut! 

Voisi pohtia suht vakavasti jos tänään menisin käymään Sellossa, jos siis räkä ei tee paluuta ja kaveri lähtee seuraksi. Ei tarvitsisi pelätä edes kylmettymistä kun ei tarvitsisi sillä keikalla olla ulkonakaan, autolla kun menisimme suoraan pihasta parkkihalliin. Olemme viimeksi käyneet yhdessä Sellossa joskus reilusti ennen joulua, alkaa siitä olemaan piakkoin jo puoli vuotta! Vaikkei Sello olekaan niin ihmeellinen paikka, niin jotain vaihtelua sentään ainaiseen Helsingin keskustassa ravaamiseen ja lähinnä ne automatkat ovat mukavia. Musiikki täysille ja kaasu pohjaan! Aijai, olisi varmaan kivaa olla amis. :D

Unisuutta ja aurinkoa.

Vihaan otsikointia. 

Olimme eilen Tivoli Seiterässä ja oli aivan hervottoman hauskaa!

Eilisen asussa näkyy parit uuden hankinnat, eli liivi ja hame, molemmat Seppälästä. 

Paita H&M. 

Kengät Andiamo. 

Tivolissa kiersimme markkinat ja minä kävin jopa kolmessa eri vekottimessakin, joista yksi oli ihan uutuuttaan kiiltävä ja se nousi kyllä melkein ykköseksi! Huom. melkein. 

Söimme vatsamme täyteen makkaraperunoita ja hattaraa ja oli ihan hemmetin hauskaa. Sääli että menee taas vuosi ennen kuin tivoli saapuu tänne taas. Onneksi kohta on kesä niin että pääsee Linnanmäelle!

Pää on edelleen täynnä räkää ja ei tunnun kovinkaan mukavalta. Kuumetta ei kuitenkaan ole joten olen vapaa tekemään mitä lystään, kunhan hommaan ei sisälly kauheasti kumartelua, sillä silloin on vaarana että räkähanat aukeavat oikein toden teolla. Kävin tänään jo eräässä paikassa aamulla, jouduin nousemaan kuudelta, voin sanoa että se EI ollut kivaa. Olisin mieluusti jäänyt nukkumaan vielä pariksi tunniksi. Josko sitä menisi vaikka päikkäreille!

Taru nautiskeli pillimehusta tivolissa. 

Jani osaa näyttää niin älylliseltä. 

Tästä päivästä taitaa tulla suht lämpöinen, jos sitä vaikka saisi itsensä raahattua pienelle kävelylle jossakin vaiheessa. Terassikahveet kuulostaisivat kyllä aika houkuttelevilta! Lähtisiköhän joku seuraksi... 

Perjantaina olisi tarkoitus mennä juhlistamaan äitini syntymäpäiviä, katsotaan millainen alkoholinhuuruinen tilaisuus siitäkin tulee. Tuskin kovin, lapset kun ovat mukana tottakai. 

Nyt olisi ehkä pienten päikkäreiden aika!

Pitkästä aikaa.

Luulin eilen jo selättäneeni kuumeen kunnes sitten eilen illalla pamahti taas melkein 37 mittariin, nyt on kyllä taas ihan hyvä olo jos ei yskää ja nuhaa lasketa. 

Olin eilen äidin seurana kaupngilla sillä hän oli varoissaan, ja uskokaa tai älkää niin minulla ei mennyt senttiäkään rahaa muuhun kuin bussimatkoihin. Mukaan tarttui kuitenkin pari vaatetta, pari kirjaa, levy, hiusväriä ja mitähän kaikkea... Sen verran kamaa ainakin että oli mukavasti kannettavaa. Esittelen uutuuksia sitten jahka jaksan, vaatteet tulevat esille sitten lähinnä asukuvien yhteydessä. En jaksa niitä alkaa erikseen kuvailemaan. 

Tässä kuitenkin asu jolla olin liikenteessä. 

 Liivi Seppälä. 

Paita H&M. 

Hame H&M. 

Kengät Dinsko. 

Korut vähän sieltä sun täältä. 

Oli muuten tosi kiva asu, tykkäsin kauheasti! 

Tänään olisi tarkoitus lähteä päivällä Tivoli Seiterään ja markkinoille, minkähän kokoinen rahareikä se tulee olemaan, voisin veikata että kyllä sinne aika paljon menee jos vaan haluaa... Tänä vuonna tosin laiteliput taitavat olla halvempia kuin viime vuonna, että sikäli ei kuulosta kamalan pahalta. Laitelippu on kuulemma vain kolme euroa. Saapi nähdä onko markkinoilla enää mitään edes katsomisen arvoista, nyt kun on jo niiden toinen päivä. Sitten näkee kun katsoo. 

Enkä voi muuta sanoa kuin että on aivan ihanaa että olen jälleen punapää! Violettikin tuntui kyllä tosi omalta, mutta kyllä tämä punainen tuntuu omalta vieläkin enemmän.

Aika perkeleellistä.

Ai että voi elämä joskus ottaa aivoon. Ensinnäkin olen nyt flunssassa, toiseksi kävimme eilen katsomassa erästä asuntoehdokasta, jätimme hakemuksen ja emme saaneet kyseistä kämppää, ja erääseen toiseenkin asuntoon olemme laittaneet hakemuksen ja nyt se on kadonnut netistä ja meihin ei ainakaan vielä ole asian tiimoilta otettu yhteyttä, joten voinemme olettaa että sekin kämppä meni sivu suun. MINKÄ HELVETIN TAKIA MINÄ OLEN EDELLEEN HOITOVAPAALLA ENKÄ ESIM. VAIKKA OPISKELIJA JA MIKSI HITOSSA OTTO EI SAA MISTÄÄN TÖITÄ!? Kukaan ei halua antaa meille asuntoa vuokralle kun luulevat että olemme rahattomia. Jumalauta. 

Se siitä nipotuksesta. Palatkaamme parin päivän takaisiin asioihin, johon liittyvät olennaisena osana lävistykset sekä hiukset. Kuten saatatte huomata jo edeltävästä kuvasta, niin septum sujahti pienen huuleen tarkoitetun korun avuin piiloon ja oikeanpuoleinen nostril lähti kävelemään. Ja jos huomannette niin myöskin jäljelle jääneeseen nostriliin vaihtui rengas tapin sijaan. 

Kuvat ovat eräältä hiukan jumitusluontoiselta illalta. Taisi siihen samaiseen päivään liittyä kirjastoreissukin. 

Ja toissapäivänä kävi näin. Jollette ole sokeita, huomaatte kyllä eron. :D Monelta ihmiseltä tuli kuittia että "no nythän se on taas ittensä näkönen!" ja siltä kieltämättä kyllä tuntuukin. Vielä kun tämä flunssa kaikkoaisi niin jaksaisin panostaa hiusten kihartamiseen vaikka edes joka toinen päivä. 

Jotta näin. Kylven hiessä tämän kirjoittamisen takia, pitänee häiväistä tästä. Palailen kunhan on taas jotain valitettavaa tai hehkutettavaa. 

Jokohan alkaisi pikkuhiljaa asuntoasiat rullaamaan.

Siis ihan toden teolla. Nyt meillä on jo kolme ehdokasta, ja tilanne on tämä. 
Yhtä, joka on autolla matkaten 5-10 minuutin matkan päässä täältä, menemme katsomaan tänään. Asunnossa on 72 neliötä, 3 huonetta, lasitettu parveke ja vuokra on 1100€. 
Toisesta, joka olisi ihan tässä kilometrin päässä ja sijainniltaan näistä kolmesta parhain, emme ole saaneet edes näytöstä vielä tietoa, mutta varmaankin viikon sisällä asia edistyy suuntaan tai toiseen. Tässä olisi 60 neliötä, kolme huonetta ja parveke ja vuokra olisi 950€. 
Kolmas, joka olisi autolla matkaten parin minuutin päässä tästä ja sinällään hyvällä sijainnilla, on sellainen johon pitäisi laittaa hakemus ennen kuin pääsisi edes katsomaan. Asunnossa on 3 huonetta, 73 neliötä, parveke ja sauna ja vuokra olisi 1095€. 

Kaksi jälkimmäistä ovat sellaiset jotka ennemmin haluaisin ihan jo sijaintinsa vuoksi, vaikka hinta-laatu- suhteeltaan asunnot menevät siten että ensiksi olisi tuo kolmas, toiseksi ensimmäinen ja viimeiseksi keskimmäinen. Siltikin sijainti merkitsee nyt toistaiseksi pienten lasten kanssa hiukan enemmän kun se asunnon koko, vaikkei asunto siltikään saa olla liian pieni tai liian hintava. Tahtoisin että asuisimme lähellä tätä nykyistä asuinpaikkaa sillä täällä asuu äitini ja isovanhempani, ja Jani rakastaa vierailla heidän luonaan. Isovanhempani myöskään tuskin elävät enää kauaa, joten haluan että saamme kaiken irti heidän elonhetkistään vielä kun se on mahdollista näin fyysisessä maailmassa. 

Pitää katsoa miten tilanne kehittyy. Voisin veikata että hyvin suurella todennäköisyydellä saisimme jonkin noista kolmesta, sinänsä minulle melkein yksi ja sama onko se tuo toinen vai kolmas. Tai itseasiassa haluaisin siltikin että se olisi tuo toinen. Mutta katsellaan, katsellaan. Minulle on tärkeää asua mahdollisimman lähellä luontoa, ja tuo toinen vahtoehto olisi juuri passeli siihen hommaan. Tosin tuosta kolmannesta vaihtoehdosta ei ole pitkää matkaa luonnon ääreen, mutta siltikin voin huonosti kun minulla ei ole kasveja ympärilläni. Jos muuttaisimme tuohon kolmanteen vaihtoehtoon, vuoraisin takuuvarmasti ainakin parvekkkeen viherkasveilla. :D Voisi tuntea astuvansa suoraan viidakkoon kun käy tupakalla. 

Odotan jo innolla muuttoa vaikka se tuleekin olemaan kamala hässäkkä. En ole muuttanut kolmeen vuoteen, siis vau, joten on jo ehkä aikakin taas, varsinkin kun kerran saimme tästä ns. häädön ja tämä asunto ei oikein muutenkaan palvele tarkoituksiamme kamalan hyvin. Parvekkeen puuttuminen on se suurin ongelma, koko on muuten kyllä ihan hyvä. Ja sijainti! 
Asuntojen kalastelu on itseasiassa hauskaa puuhaa varsinkin kun nyt ei ole vielä hirmu kiire muuttaa. Jotenkin kutkuttavaa (ja oikeastikin stressaavaa) kun jättää asuntohakemuksen ja sitten saa odottaa että mikähän on tuomio. Ja pakko sanoa että nyt on kyllä korkeammat voimat apuna, en ole ikinä ennen asuntoja katsellessa löytänyt parin päivän sisällä kolme todellakin potentiaalista ehdokasta niin että ne ovat sopuisassa suhteessa hintaan!

Rakastan kevättä.

Ja ihanaa että nyt se on jo tosissaan täällä. Tivoli Seiterä, joka kuuluu olennaisena osana kevääseen, saapui eilen, tosin se aukeaa vasta torstaina. 


Emme saaneet asuntoa josta kerroin. Mutta nyt on kaksi potentiaalista ehdokasta, toinen on vähän kauempana mutta vaikuttaa vuokraltaan ja kooltaan lupaavalta, toinen on hiukan pienempi mutta paljon lähempänä. Kauempana olevaa menemme katsomaan keskiviikkona, lähemmän asunnon näyttöaikaa emme vielä tiedä. 

Tässä olisi uusin kuvaseni, jonka ottamisesta on jo pieni hetki mutta nyt vasta jaksoin tulla esittelemään tämän. Älkää välittäkö karvajalastani. :D


Onkohan minulle edes tapahtunut mitään mielenkiintoista, joka olisi kertomisen arvoista? Ei tule nyt ihan hetimmiten mieleen. 

Eikun joo, tänään ollaan menossa Tarun kanssa sairaalalle ottamaan taas verikokeita. :( Taru on maailman urhein tyttö kun sitä "kidutetaan" koko ajan vaikka se kaikki onkin Tarun omaksi parhaaksi, ja silti tyttö on maailman hymyilevin ja iloisin. Tosin nyt alkaa tulla jo näkyviin selkeää temperamenttia tytöllä, mihin vielä joudun noiden lasten kanssa... Huutavat kurkku suorana vuorotellen ja jos huonosti sattuu niin samaan aikaan. :D En siis malta odottaa noiden riiviöiden murros- ja teini-ikää. Ensiksi mainittu ei ole enää niin kamalan monen vuoden päässä, apua. 

Kaikesta selviää pienellä irvistelyllä kuten kuvista näkyy. :D 

Olen miettinyt tulevaa ammattiani, ja syytä olisikin sillä minulla ei ole vielä mitään hajua mikä se tulee olemaan. Yritän rääkätä aivojani jotta keksisin sellaisen työn joka on miellyttävä mutta josta saa myös ihan hyvää palkkaa. Vielä ei ole kriteereitä täyttävää vaihtoehtoa pompannut eteen, mutta ehkä se vielä!

Nyt keskityn aamukahveeseen ja selailen taas vaihteeksi asuntosivut läpi vaikka veikkaankin että sinne ei ole ilmestynyt mitään uutta. 

Paniikkipaniikkipaniikki.

Kävimme eilen katsastamassa sen asunnon josta mainitsin edellisessä postauksessa. Asunto oli aivan mahtava, ehkä hiukan pieni mutta ei kuitenkaan liian, ja sijainti on aivan täydellinen! Lähellä palveluita ja bussipysäkkejä mutta kuitenkin syrjemmässä. Haimme sitä tietenkin, ja katsotaan nyt miten käy... Välittäjä lupasi soitella tänään. APUA. Olen panikoinut koko eilisillan ja tämän aamun, kohta katkeaa verisuoni päästä. 

Eilen minulla oli myöskin kaksi lävistysasiakasta, ja ystäväni napsi kuvia kun piikitin avutonta asiakasta numero yksi. 

Enkös olekin luotettavan ja asiantuntevan näköinen. 

Paikan merkkaamista.

"Perkele kun on pieni pallo!"

Olen epätoivoisesti koittanut saada ajatuksia muualle asuntoasiasta. Mm. katselin ja muokkasin nämä kuvat, kirjoitin tämän merkinnän, pelasin Oton kanssa korttia, tiskasin, pesin pyykkiä ja nyt ajattelin laitella pyykkejä vähän lisää ja lueskella hiukan. Ja panikoida silti. Siitä ei pääse mihinkään. Juttelimme jo eilen ties mitä että mitä sitten jos saisimme asunnon, ja nyt en sitten tiedä oliko se hyvä vai huono elätellä kauheasti toivoa sen suhteen että saisimme tuon. Toisaalta olosuhteet huomioon ottaen meillä olisi todella hyvä sauma saada tuo kämppä, ainakin hirveän moni kenelle olemme asiasta maininneet ovat sanoneet samaa. AAAAAAARGH. 

Nyt rauhoitun (tai siis yritän) ja menen juomaan kahvia.

Lisäystä kenkäkokoelmaan.

Mutta tämä hankinta on sentään perusteltu (niinhän ne kaikki...). Minulla kyllä oli ballerinat, mutta ne olivat jotenkin ihan karseat, levenivät jotenkin ihmeellisen paljon päkiästä niin että jalat näyttivät lähinnä räpylöiltä. Nämä sen sijaan ovat 100% minun tyyliäni, ja hintakaan ei päätä pakottanut, vain kaksikymppiä! Ja en voi uskoa, kenkäparin koko joka lähti mukaan oli 35. O.o Yleensä on käynyt siten että 35 on ollut hiukan liian pieni, että 36 on ollut juuri passeli, mutta näissä oli sitten ehkä tavallista isommat koot tai sitten jalkani ovat kutistuneet. 
Ai niin ja hiukan jälkikäteen muokkausta, että kengäthän on ostettu siis Andiamosta. 

Noilla on ihan tajuttoman hyvä kävellä. Auton ajaminen noilla on tosin vähän arveluttavaa, noissa kun on suht liukas pohja niin että meinaavat luiskahtaa välillä kytkimeltä, mutta eipä siinä, tuleepahan jalkalihasreeniä kun joutuu jännittämään jalkoja oikein kunnolla ajaessa. :D

Pari päivää sitten isännöitsijä tuli meillä käymään ja saimme kuulla sellaisia uutisia että taloyhtiö on päättänyt myydä asuntomme. Meillä olisi etuosto-oikeus, mutta en ole tätä ostamassa sillä ensinnäkään ei ole rahaa ja toistaiseksi tämä ei ole unelma-asuntoni. Tässä ei ole edes parveketta. 
Niinpä sitten olemme tänään menossa katsomaan erästä asuntoa joka ei ole kaukana tästä, siinä on kolme huonetta ja parveke ja neliöitä 60,5. Viitisen neliötä vähemmän kuin tässä, mutta se ei haittaa mitään jos pohjaratkaisu on hyvä. Pitää katsoa, pitää katsoa... Toivoisin että asunto olisi hyvä, ja saisimme sen, pääsisimme siten muuttamaan jo ensi kuussa ja kesään mennessä olisimme jo asettuneet uuteen kotiin! Tulen tänne varmasti raportoimaan asian edistymistä, toivottavasti käy hyvin!

Tulee hiukan hajanaista tekstiä, mutta eipä tuo mitään. Eilen shoppaillessa ostin myös kirjan nimeltä Shamanismin Salaisuudet, ja muutaman ensimmäisen sivun sekä sisällysluettelon perusteella kirja vaikuttaa todella lupaavalta. 
H&M:ltä tarttui mukaan myös musta ja harmaa perusmekko sekä pastellinvihreä toppi. Viimeisin ei ole ehkä minun väriäni, mutta muutamilla erinäisillä "rankemmilla" koruilla sekä vyöllä siitä tulee oikein oivallinen tarpeisiini! 

Aamun olen viettänyt juoden kahvia ja lueskellen sekä pesten pyykkiä. Parastaikaa on pesukone päällä. En meinaa pysyä housuissani sen asuntoesittelyn takia, koitan vain keksiä mahdollisimman paljon aktiviteettia. Voi tulla haastavaa, sillä näyttö on vasta puoli viideltä...

Kiviä.

Olemme olleet kovin maagisella päällä ystävän kanssa parit viime päivät. Niinpä lähdimme eilen etsimään kiviä rannasta, ja samalla nappailimme kuvia. 

Tässä sitten hieman kuvamateriaalia kivistä, jotka keräsin kotiin.

Oli todella hauskaa raahata monen kilon painoista (tai siltä se ainakin tuntui) kivisäkkiä kotiin... Lähdimme myöhemmin illalla vielä toistamiseen keräilemään vähän lisää, mutta siitä kivisadosta minulla ei nyt ole kuvamateriaalia. 

Huomasin muuten tutkiessani Viherpajasta ostamiani kasveja, että kaksi niistä on kasvaneet! <3

Tämä yksilö on kasvattanut piikkejään aika reippaasti. 

Ja tämä pikkuruinen on saanut lisää pituutta hiukan! Kasvin juuresta huomaa että siellä on paljon enemmän vihreää kuin mitä oli silloin kun tämän kotiutin. 

Tänään olisi tiedossa kaupungilla käväiseminen ja huomenna samaten. Nyt juon kuitenkin aamukahvetta.

Maagisia päiviä.

Oli mukavaa herätä tänään kuudelta valmiina lähtemään tatuoinninhakureissulle, kun Facebookissa käväistessä huomasinkin sitten tatskaajan laittaneen viestiä että kuvan teko siirtyy viikolla. Ei siinä, tiesin tämän, eilisestä asti minulla oli sellainen olo että tänään aamusta en ole lähdössä mihinkään, ja näin sitten kävi. En edes yllättynyt. No, ensi viikolla sitten. 

Toissapäivänä ystävä oli kylässä. Sekoilimme tapamme mukaan ja kysyimme kaikenlaisia asioita riimukiviltä. 

Alemmassa kuvassa näkyvä musta pussukka on nykyään riimukivilläni käytössä. En koskaan oikein pitänyt tuosta punaisesta vaikka kivet ehtivät majailla siinä useamman vuoden. Sain kuitenkin oikeastikin hyvän syyn vaihtaa pussukkaa, kun punainen meni vahingossa likaiseksi. Tosin punainen saa nyt väistyä mustan pussukan tieltä, joka tapauksessa. 

En voi muuta sanoa kuin sen että kyllä vaan nuo pikkuiset kivet osuvat kyllä joka kerta oikeaan. Riimukivissähän on siis kyse lähinnä siitä, että kun kysyt niiltä, haet apua ja koitat nostaa pintaan sen ajatuksen mikä sinulla on valmiiksi jo alitajunnassasi. Kivet tai kortit tai kristallipallo tai mikä tahansa pyrkii tuomaan piilossa olevat ajatukset vain esille. Olen kyllä todella hyvää pataa näiden riimukivien kanssa, ne eivät petä minua koskaan. 

Tutustutimme Taruakin riimukivien ihmeelliseen maailmaan, ja tyttöhän tykkäsi hiplata ja järjestellä niitä. 

Tyttö tulee äitiinsä, molemmat näyttävät ihan hölmöiltä. :D

Kun lapset olivat menneet unten maille, hipelöimme ystävän kanssa edelleen riimukiviä kunnes minä sain luovuuspuuskan ja rupesin askartelemaan sieniä ikkunoihin laitettavaksi. 

Kyllä noista kuvista näkee että sienten piirtäminen edistyi, vaikka muuten näytänkin melkein samalta joka kuvassa. :D

Eilen käväisin kaupungilla ystävän kanssa ja ostin päiväkirjan. Maksoin siitä seitsemän euroa, mutta kun halusin nimenomaan kovakantisen. Suunnitelmana on alkaa kirjoittaa ylös noituuteen liittyviä asioita, päiväkirjan muodossa. Kyseessä on siis eri systeemi kuin Varjojen Kirja. 

Kaupunkireissun jälkeen tulimme jälleen kerran meille polttelemaan kynttilöitä, tulkitsemaan riimuja ja juomaan kahvia ja teetä. 

Ostin myöskin uuden violetin pöytäliinan, joka taitaakin vilahdella osassa näistä kuvista. Ainakin tuossa kynttiläkuvassa se näkyy. Ostin myös kynttilöitä, kaksitoista mustaa ja kaksi keltaista. Keltaisia minulla ei ollu ennestään ollenkaan ja keltainen on ilmaelementin sekä etelätuulen väri. Eurokankaasta lähti violetin loimusametin lisäksi mukaan myös kolme metriä mustaa loimusamettia, josta on tuleva makuuhuoneeseen verhot sekä keittiöön pöytäliina.

 Yhdessä vaiheessa iltaa minua taisi hiukan wituttaa jokin. 

Ja yhdessä vaiheessa iltaa jumitin.

Tänään olisi luvassa leffaa illalla, ja hyvä minä kun en muista mikä leffa on kyseessä. Menen kuitenkin katsomaan sen Oton ja Oskun (eli Oton veljen) kanssa.

Irish dance.

Olen harrastanut Irlantilaista tanssia noin kuusi vuotta. Pieni tauko tuli, kun aloin odottaa Jania ja sen jälkeen Tarua, mutta suunnitelmana on aloittaa tanssiminen uudelleen syksyllä, jahka vähennän tupakanpolttoa tai lopetan kokonaan kevään ja kesän aikana ja kohotan samalla kuntoa. 

Irlantilaisessa tanssissa minua viehättää kaikki. Melkeinpä mikään tanssi ei ole kauniimpaa. Rakastan muutenkin kelttiläistä perinnettä ja mytologiaa, Irlanti on aina ollut lähellä sydäntäni ja Irlantilaisen tanssin musiikki ja liikkeet ovat jotain niin kaunista ja upeaa. 

Maanantai-iltana ystäväni oli meillä kylässä ja kuuntelimme Irlantilaista musiikkia. Sain sitten päähäni kokeilla mahtuuko kasiluokalla esiintymisasuna käyttämäni irkkupuku vielä ylleni, ja mahtuihan se! Puvun värit eivät ole enää mitenkään mieltäni hivelevät, mutta nostalginen ja rakas kyseinen puku minulle on. Päädyin sitten tanssahtelemaan ympäri kämppää ystävä napsiessa kuvia, joista edustavimmat tulevat tässä. 

Tossut jalkaan niin että saa vähän lisää asiantuntevaa henkeä. 

Tämä EI ole oikeaoppinen irkkuposeeraus, mutta menköön. ;)

Hyppii hyppii, polvi on muuten liian edessä. Syytän tilanpuutetta. 

Jos saa hiukan kehua itseään, niin tämä näyttää oikeaoppiselta. Kyseessä oli siis saksaus jota ei kylläkään saatu vangittua kuvaan, mutta kuvassa on sellainen vaihe että olen laskemassa ylhäällä olevaa jalkaa ja nostamassa alhaalla olevaa niin että hiukan ylempänä kantapäät osuvat yhteen. 

No niin, ei jaksa enää. Tossujen riisumis -operaatio.

Mainittakoon nyt vielä että ollessani kaksitoistavuotias, voitin Nordic Feis Of Irish Dancingissa Light Jig -sarjassa hopeaa. Ja olin nuorin koko kilpailussa. Silloin vielä ei ollut ainakaan aikuisten-, lasten- ja nuortensarjoja erikseen, en kyllä ole kuullut että nykyäänkään olisi. Ainoat sarjat mitä on ovat muistaakseni kehitystasoon liittyviä, eli aloittelija, konkari ja sitä rataa.