Paniikkipaniikkipaniikki.

Kävimme eilen katsastamassa sen asunnon josta mainitsin edellisessä postauksessa. Asunto oli aivan mahtava, ehkä hiukan pieni mutta ei kuitenkaan liian, ja sijainti on aivan täydellinen! Lähellä palveluita ja bussipysäkkejä mutta kuitenkin syrjemmässä. Haimme sitä tietenkin, ja katsotaan nyt miten käy... Välittäjä lupasi soitella tänään. APUA. Olen panikoinut koko eilisillan ja tämän aamun, kohta katkeaa verisuoni päästä. 

Eilen minulla oli myöskin kaksi lävistysasiakasta, ja ystäväni napsi kuvia kun piikitin avutonta asiakasta numero yksi. 

Enkös olekin luotettavan ja asiantuntevan näköinen. 

Paikan merkkaamista.

"Perkele kun on pieni pallo!"

Olen epätoivoisesti koittanut saada ajatuksia muualle asuntoasiasta. Mm. katselin ja muokkasin nämä kuvat, kirjoitin tämän merkinnän, pelasin Oton kanssa korttia, tiskasin, pesin pyykkiä ja nyt ajattelin laitella pyykkejä vähän lisää ja lueskella hiukan. Ja panikoida silti. Siitä ei pääse mihinkään. Juttelimme jo eilen ties mitä että mitä sitten jos saisimme asunnon, ja nyt en sitten tiedä oliko se hyvä vai huono elätellä kauheasti toivoa sen suhteen että saisimme tuon. Toisaalta olosuhteet huomioon ottaen meillä olisi todella hyvä sauma saada tuo kämppä, ainakin hirveän moni kenelle olemme asiasta maininneet ovat sanoneet samaa. AAAAAAARGH. 

Nyt rauhoitun (tai siis yritän) ja menen juomaan kahvia.