Maagisia päiviä.

Oli mukavaa herätä tänään kuudelta valmiina lähtemään tatuoinninhakureissulle, kun Facebookissa käväistessä huomasinkin sitten tatskaajan laittaneen viestiä että kuvan teko siirtyy viikolla. Ei siinä, tiesin tämän, eilisestä asti minulla oli sellainen olo että tänään aamusta en ole lähdössä mihinkään, ja näin sitten kävi. En edes yllättynyt. No, ensi viikolla sitten. 

Toissapäivänä ystävä oli kylässä. Sekoilimme tapamme mukaan ja kysyimme kaikenlaisia asioita riimukiviltä. 

Alemmassa kuvassa näkyvä musta pussukka on nykyään riimukivilläni käytössä. En koskaan oikein pitänyt tuosta punaisesta vaikka kivet ehtivät majailla siinä useamman vuoden. Sain kuitenkin oikeastikin hyvän syyn vaihtaa pussukkaa, kun punainen meni vahingossa likaiseksi. Tosin punainen saa nyt väistyä mustan pussukan tieltä, joka tapauksessa. 

En voi muuta sanoa kuin sen että kyllä vaan nuo pikkuiset kivet osuvat kyllä joka kerta oikeaan. Riimukivissähän on siis kyse lähinnä siitä, että kun kysyt niiltä, haet apua ja koitat nostaa pintaan sen ajatuksen mikä sinulla on valmiiksi jo alitajunnassasi. Kivet tai kortit tai kristallipallo tai mikä tahansa pyrkii tuomaan piilossa olevat ajatukset vain esille. Olen kyllä todella hyvää pataa näiden riimukivien kanssa, ne eivät petä minua koskaan. 

Tutustutimme Taruakin riimukivien ihmeelliseen maailmaan, ja tyttöhän tykkäsi hiplata ja järjestellä niitä. 

Tyttö tulee äitiinsä, molemmat näyttävät ihan hölmöiltä. :D

Kun lapset olivat menneet unten maille, hipelöimme ystävän kanssa edelleen riimukiviä kunnes minä sain luovuuspuuskan ja rupesin askartelemaan sieniä ikkunoihin laitettavaksi. 

Kyllä noista kuvista näkee että sienten piirtäminen edistyi, vaikka muuten näytänkin melkein samalta joka kuvassa. :D

Eilen käväisin kaupungilla ystävän kanssa ja ostin päiväkirjan. Maksoin siitä seitsemän euroa, mutta kun halusin nimenomaan kovakantisen. Suunnitelmana on alkaa kirjoittaa ylös noituuteen liittyviä asioita, päiväkirjan muodossa. Kyseessä on siis eri systeemi kuin Varjojen Kirja. 

Kaupunkireissun jälkeen tulimme jälleen kerran meille polttelemaan kynttilöitä, tulkitsemaan riimuja ja juomaan kahvia ja teetä. 

Ostin myöskin uuden violetin pöytäliinan, joka taitaakin vilahdella osassa näistä kuvista. Ainakin tuossa kynttiläkuvassa se näkyy. Ostin myös kynttilöitä, kaksitoista mustaa ja kaksi keltaista. Keltaisia minulla ei ollu ennestään ollenkaan ja keltainen on ilmaelementin sekä etelätuulen väri. Eurokankaasta lähti violetin loimusametin lisäksi mukaan myös kolme metriä mustaa loimusamettia, josta on tuleva makuuhuoneeseen verhot sekä keittiöön pöytäliina.

 Yhdessä vaiheessa iltaa minua taisi hiukan wituttaa jokin. 

Ja yhdessä vaiheessa iltaa jumitin.

Tänään olisi luvassa leffaa illalla, ja hyvä minä kun en muista mikä leffa on kyseessä. Menen kuitenkin katsomaan sen Oton ja Oskun (eli Oton veljen) kanssa.