Marraskuu.

Sekin tuntui saapuvan taas niin äkkiä. Minusta tuntuu kuin lokakuun ensimmäisestä päivästä ei olisi kuin ehkä korkeintaan viikko, ihan oikeasti. En tiedä elänkö jossain ajatusmaailmassa kun tämä oikean maailman aika lipuu niin hemmetin äkkiä ohi. 

Tässä kuussa pitää käydä ostamassa joululahjat. Sain äsken lievän paniikkikohtauksen Otolle siitä että ensi kuu on joulukuu. ENSI KUU! Tavallaan en yhtään odota joulua sen hitonmoisen rahanmenon takia mikä se aina on, mutta toisaalta taas... Kyllä minä rakastan joulua. Se on yksi lempijuhlistani. En siis vietä joulua kristillisessä mielessä. Saatan kuunnella kristillisiä joululauluja, mutta kuuntelen niitä sen takia että niitä on kuunneltu aina perheessämme joten ne kuuluvat tavallaan asiaan ja tuovat ihania muistoja. Ja ne ovat kauniita, yleensä musiikiltaan, en sinänsä kannata ja usko niihin mitä niissä lauletaan. Meillä tosin kuunnellaan hevi- ja metalliversioisia joululauluja lähinnä. Kyllä niitä ihan perinteisiäkin, mutta enemmän noita metalliversioita. 
Ahdistaa ajatella syntymäpäivääni. Ei muuten pahemmin, mutta tosiaan lähinnä se että miten niitä juhlistaisin... En tiedä ketä kutsun, en tiedä mitä haluan tehdä. Haluaisin pitää vaikkapa jotkut pukujuhlat (eli siis vähän niin kuin naamiaiset), sillä Halloween-naamiaiset jäivät nyt minulta välistä ja muutenkin olisi kiva keksiä jotakin erikoisempaa, täytänhän sentään kaksikymmentä. Tahtoisin ikimuistoiset pippalot, eri asia vain että saanko sellaiset. Kaikkeni kyllä yritän ainakin omalta osaltani. 
Mieltä ei yhtään ylennä se että ei ole kuin kaksi kuukautta ja sitten on vuosi 2010 ja tulee tammikuu ja helmikuu.. Maaliskuussa Jani täyttää jo neljä..! Ja huhtikuussa pääsee sitten jo fiilistelemään tulevaa kevättä. <3 Rakastan kevättä. Luonto herää uudelleen henkiin. Linnut alkavat laulaa. Kasvit alkavat versota, puihin tulee silmuja ja aurinko alkaa jo hiukkasen lämmittääkin. 
Ehkä pitäydyn nyt tässä vuodenajassa. Marraskuu. Vai että marraskuu... Mitä enemmän tulee ikää, sitä nopeammin aika menee. Olen kuullut tämän kaikilta tutuiltani, kummallinen ilmiö. Muutama vuosi sitten tässä kestäisi kokonainen ikuisuus vielä jouluun, nyt tuntuu että kestäisi korkeintaan kuukausi vaikka siihen on vielä melkein pari. Aika on kummallinen käsite. 


Taru kävi äsken aamukylvyssä. Jani on ollut nyt koko viikonlopun mummulassa (siis minun isovanhemmillani). Tänään poitsu rantautuu sitten kotiooseen. Käyn hänet sieltä autolla hakemassa tässä jossain vaiheessa. Onkin jo ikävä sitä pientä kiukuttelijaa.