Uskonnonopetus kouluissa.

Törmäsin nettiä selaillesani tällaiseen artikkeliin: Paarma: Uskonnonopetus kouluissa on perusoikeus. 

Tämä artikkeli herätti minussa hiukan eriäviä mielipiteitä. 


Paarma moitti artikkelissa niitä vanhempia jotka eivät anna lapsilleen lainkaan uskontokasvatusta kotona. Paarman mielestä ihminen tarvitsee rakennusaineita jotta pystyy löytämään oman uskonsa. Totta, totta, rakennusaineita tarvitaan. 
Ikään kuin Suomessa ei olisi aika montaa eri uskonnon edustajaa ihan vapaalla jalalla, joka tarkoittaa myös sitä, että väistämättä törmää eri uskontosuuntauksiin vaikkapa nettiä selaillessaan. Ja jos joku niistä kolahtaa, niin aina voi vanhemmiltaan kysyä asiasta tai etsiä itse tietoa. Väistämättä ihminen saa rakennusaineet uskonnolliselta kannalta, jos sen ei tarvitse olla sitä että kasvatetaan suoraan esim. kristinuskoon. 

Minä näen asian sillä tavalla, että ei ole ehkä maailman järkevintä tunkea lapsi tiettyyn muottiin. Myönnän sen että omat lapseni ovat kristittyjä, mutta se johtuu siitä, etten ollut ajatellut asiaa tarpeeksi, muuten olisin pitänyt lapsosille vain nimenantojuhlat ja se siitä. Olisivat tosiaan ihan itse saaneet sitten etsiä rakennusaineensa uskontoaan varten. Eikä ihan niinkään. Kotonahan meillä on ainakin yksi jonkun uskonnon edustaja, eli minä. Lasten mummi on kristitty, sieltä he saavat sen suuntaisia vaikutteita. Koulussa he kävisivät ET-tunneilla, siellä he saisivat tietoa eri uskonnoista. 
Mikä siis mättää tämän Paarman mielestä? Eikö ole parempi antaa lapselle eri mahdollisuuksia ilman että tunkee heitä suoraan tiettyyn muottiin?

Aion toki antaa lapsilleni "pakanallisen" kasvatuksen. Tarkoittaen sitä, että väistämättähän lapseni tulevat huomaamaan minun aatteeni, kun kerran saman katon alla asumme. He viettävät kanssani sapatteja. He tulevat huomaamaan jo puheestani mitä ajattelen joistain asioista ja miksi niin on, kyllä lapset kysellä osaavat ja en näe mitään järkeä sensuroida näitä asioita heiltä. 
En edellytä heiltä mitään uskonnollisuuden suhteen. He saavat uskoa ihan mihin tahtovat, ja rakastan ja tuen heitä silti. En aio tuputtaa heille omaa uskontoani - se ei kuulu "toimenkuvaan". Pointti oli se että he väistämättä saavat vaikutteita. Aivan kuten minä itse sain. Eräänlaisena esimerkkinä se että äitini tahtoi aina jouluisin että luemme jouluevankeliumin raamatusta. Minä, vanhin lapsi kun olin, jouduin sen hoitamaan. En tosin itse enää vilkaisekaan Raamattuun päin ainakaan vapaaehtoisesti, enkä tarkoita tätä sillä että halveksisin kristinuskoa - en halveksi. Jokainen uskokoon mihin tahtoo ja sillä hyvä! Tällä kuitenkin tarkoitan sitä että vaikka kuinka esim. koulussa opetettaisiin tiettyä uskontoa, se ei välttämättä tule olemaan ollenkaan se mikä on ns. oma.

Samaten erääksi esimerkiksi voisi sanoa sen, että auttelin äitiä aina jouluisin esim. ruuanlaitossa. Ja olen omaksunut joitain asioita häneltä, eli teen jotkut asiat samalla tavalla kuin hän. Samallailla voi käydä uskonnon suhteen tai minkä tahansa muun asian suhteen.

Asiani hieman rönsyili alkuperäisideasta. Kiintoisa ilmiö.