perjantai 17. syyskuuta 2010

Jotakin hyvää.

Olen nykyään alkanut hyljeksiä syksyä ja talvea. Minua ahdistaa silloin aina ihan tuhottomasti. Siispä ajattelin nyt miettiä mitä kaikkea hyvää syksyssä on, positiivisuus auttaa jo aika pitkälle!

Ei ole liian kuuma. Voi siis heittää ylleen ihan mitä tahansa kunhan vain katsoo että pysyy tarpeeksi lämpimänä. 


Paksut villatakit, kaulahuivit ja pipot. En ole sinänsä mitään sen kummempia pipoihmisiä, mutta parina viime talvena olen vihdoin oppinut käyttämään niitä niin että minä tunnen itseni kauniiksi ja myös olen! On aivan ihanaa kun saa kääriytyä paksuun huiviin ja takkiin ja heittää pipon päähän ja kuikuilla vaatekerroksen lämmöstä maailman menoa. 


Väriloisto. Syksyn värit ovat todella upeat. Niitä voisi valokuvata ikuisesti. 


Pimenevät illat. Ulkona jo pimeää mutta vielä ei ole nukkuma-aika, siispä pitkin pituuttaan makaamaan petiin tai sohvalle vieressä kuppi kuumaa kahvia tai teetä ja jotain herkkua, seurana hyvä kirja, leffa tai tv-sarja. 
Samaten samaan kategoriaan liittyy se että kynttilöitä voi polttaa mielin määrin kun ne jotenkuten erottuvatkin pimeän keskeltä, kesäisin kun ei ole pimeää niin ei sinänsä ole ideaa poltella kynttilöitä sen pahemmin. 

Samhain. Se on siis lokakuussa ja se on pakanallinen vuodenvaihde ja silloin elävien ja kuolleiden raja on erittäin häilyvä. Nykyaikaisempi ilmaus olisi siis periaatteessa Halloween. 


Jännitys. Tieto siitä että enää ei ole pitkä aika jouluun on sekin omanlaisensa mukava tunne, etenkin kun minulla sattuu olemaan joulu ja syntymäpäivä sama, sitä odottaa tuplasti enemmän vaikka periaatteessa en enää odotakaan syntymäpäiviäni. :D Ikäkriisia tai jotain...?


Se hetki kun on viimeinen virallinen syyspäivä. Eli onkos se nyt sitten marraskuun lopulla? Se on mahtavaa, sillä silloin tietää että kohta on taas päivät täynnä vilskettä ja vilinää kun joulu tulee ja mikä parasta - enää kolmisen kuukautta ensimmäiseen viralliseen kevätpäivään!


Voi olla että unohdin tästä jotain todella olennaistakin, mutta vajaa tunti sitten heränneenä ja lasten vikistessä korvan juuressa on vaikea keskittyä mihinkään kauhean syvälliseen. :D

Ei kommentteja: