Tämä aamu ei taas ole sieltä parhaimmasta päästä minulla, väsyttää niin vietävästi vaikka nukuin ainakin kahdeksan tuntia. Mikään muu ei tuntuisi juuri nyt niin hyvältä kuin hiljainen kämppä ja se että saisi kaivautua erittäin syvälle peiton alle raikkaan ilman leyhähdellessä ikkunasta kasvoille. Sääli vain että noista on mahdollinen vain tuo raikas ilma. On kummallista kun mittari näyttää viittätoista astetta kun on tottunut siihen että se on tähän aikaan jo ties missä lukemissa. Täällä sisällä kuitenkin hiki virtaa, ei kiva...
Pitkästä aikaa on sellainen olo että voisi mennä ulos ottamaan valokuvia, muistaakseni olen viimeksi ollut kuvailemassa joskus toukokuussa.
Lapset huutavat kilpaa ja mikään ei taas kelpaa. Tämä on yksi niistä päivistä kun ajattelee että tekisi mitä tahansa jotta lapset eivät olisi koskaan syntyneetkään (vaikka sitten kun fiilis vähän paranee niin eivät ne ajatukset sitten enää ole yhtään tuon suuntaisia...). Minulla ei muutenkaan ole hyvät hermot, saati sitten silloin kun olen väsynyt ja lapset kiukuttelevat.
Kahvi alkaa toivottavasti kohta langettamaan lumevaikutustaan ylleni, sillä senhän me jo tiedämme että kahvi ei minuun enää vaikuta oikeasti. Jos kahvia on juonut viimeiset yhdeksäntoista vuotta, ei ole muuta mahdollisuutta kuin se että kofeiinille on tullut immuuniksi.
Toivottavasti ikkunasta sisään virtaava raikas ilma piristäisi edes jonkun verran, en kestä kohta enää. Väsymys- ja vitutuskynnys ovat nyt ihan liian matalalla, en kaipaa tähän lisäksi enää hidasta tukehtumiskuolemaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti