Mekko on ostettu vähän päälle kolme vuotta sitten Lindexiltä. Kuten huomaatte, se on mustavalkovihreä ja siinä on kukkakuviota. Kukkakuvio on mielestäni yleensä ihan nätin näköistä ja joskus jopa erittäin hurmaavaa, mutta en käytä kukkakuosisia vaatteita, paitsi tätä yhtä ja ainoaa. Eilen pengoin kuumeisesti kaappeja sillä halusin löytää jonkun suht kevyen mekon helteiden takia ja tämän sitten löysin! Oton ensimmäinen kommentti oli että "uuuuu mikä seksikäs kotiäiti" ja virnuilua siihen päälle. :D Mielestäni minusta ei saa ihan perus kotiäidin näköistä vaikka pukeutuisin verkkaripukuun.. :D
Minulla oli näköjään joku irvistelyvaihe päällä.
Käväisimme tosiaan äidin kanssa Oranssitorilla tutkimassa vielä kerran, ja kappas vain! Löysin kolme kirjaa, ja ne maksoivat yhteensä alle kymmenen euroa.
Aloitin jo lukemaan tuota Kehtolaulua, se on kauhukirja. Olen lukenut jo ihan mukavasti sitä ja voi jessus että teki tiukkaa mennä eilen yksin nukkumaan kun Otto jäi vielä koneelle...
Sitten pääsemmekin siihen tärkeimpään, eli asuntonäyttöön! Koitan mahduttaa kaiken oleellisen mukaan ja älkää välittäkö jos teksti on vain siinä rajoilla saako siitä mitään selvää, sillä olen ihan täpinöissäni!
Menimme paikan päälle kuuden jälkeen ja jäimme sitten kadunvarteen arpomaan että kumpi talo se oli, sillä kahdessa talossa oli julkisivuremppa menossa ja toinen niistä oli nelonen ja toinen kakkonen, ja kakkonen oli se mitä etsimmekin. Kadunvarressa seisoi vanhahko nainen joka tuli meiltä kysymään hieman huonolla suomella että mitä etsimme. Sanoimme etsivämme numero kakkosta ja hän osoitti talon ja kysyi sitten tulimmeko katsomaan asuntoa. Se nainen oli siis kyseisen asunnon omistaja! Hän on kai saksalainen joten puhuu sillä korostuksella suomea, mutta puheesta saa hyvin selvää ja nainen vaikutti todella mukavalta. Jo puhelimessa olin saanut hänestä mukavan ja järkevän vaikutelman, eikä vaikutelma karissut kohdatessakaan.
Menimme sitten hissillä kolmanteen kerrokseen ja suoraan asuntoon sisään. Se oli ihan täynnä kamaa kun edellinen vuokralainen vielä asui siellä, mutta kyllä asunnon koosta sai käsityksen. Ensin ovesta sisään mennessä tuli vastaan makkari oikealla puolella ja pieni vessa vasemmalla. Eteinen oli pitkä ja suht kookas, vasemmalle siitä haarautui pieni naulakkosyvennys josta pääsi myös toiseen makkariin josta taas pääsi olohuoneeseen. Kun käveli eteistä eteenpäin, suoraan edessä tuli kylpyhuone ja vasemmalle olohuone ja oikealle keittiö joka oli muuten hemmetin iso. Siihen mahtui kevyesti ruokapöytä ja tilaa jäi silti vielä ties millä mitalla! Kylpyhuoneeseen mahtui pesukone.
Olohuoneesta pääsisi hiton isolle lasitetulle parvekkeelle jahka se ensin valmistuisi. Ai että!!
Kun olimme katsastaneet asunnon kävimme katsomassa vielä kellaritilat. Asuntoon kuuluu kylmäkomero ja kellarikomero ai jessus.. Samaten talossa on saunat ja uima-allas!! Nainen sanoi että saunavuoro olisi kai kympin kuussa tai jotakin.
Juttelimme sitten vielä käytännön asioista ja nainen kysyi sitten että missä olemme töissä. Otto vastasi sitten että vartijana eräässä kauppakeskuksessa ja siitäkös sikisi keskustelu että onko vaikeakin työ ja mahtaa olla rankkaa. Aivan eri vastaanotto kuin mitä silloin oli kun totesimme että Otto on työtön.. Minä sitten sanoin että olen vielä toistaiseksi hoitovapaalla Tarun vuoksi, ja nainen sitten kehui että lapset ovat erittäin suloisia ja kyseli heidän ikänsä ja vaikka mitä. :)
Rahoitushommista vielä sen verran oli puhetta että kun totesin tosiaan vuokran olevan liian kallis jos se olisi se 1250€ + vesimaksut noin 60€/kk, nainen sanoi vielä uudelleen että maksaisimme vain sen vuokran ja hän unohtaisi kohdaltamme vesimaksut. Hän kuulosti siltä että tahtoisi meidät vuokralaisiksi, sanoi hakevansa pitkäaikaisia vuokralaisia ja me todellakin olisimme sellaisia! Mainitsimme vielä sen että lokakuussa meidän täytyisi viimeistään löytää jokin kämppä irtisanomisemme takia. Tuli vielä ilmi että sinä aikana kun parveke ei ole käytössä, vuokra olisi vain 900€, nainen sanoi että ei kukaan täysijärkinen maksa täyttä vuokraa jos asunto on keskeneräinen. Siinä oli järkevä nainen ja hän taitaa todellakin ymmärtää tilanteemme!
Hän kysyi että olemmeko kiinnostuneita, ja sanoimme kyllä olevamme. Hän sanoi siihen että jos vielä mietimme niin soitamme hänelle sunnuntaina yhdeksän jälkeen jos olemme kiinnostuneita ja hän tekee samana päivänä päätöksen kuka asunnon saa.
Nyt on enää se ongelmana että jaksan pitää itseni kurissa huomiseen, ajattelin soittaa heti silloin yhdeksän jälkeen ja olla erittäin innostuneena ottamassa kyseisen asunnon, saa nähdä kuin ämmän käy! Mielenkiintoiseksi tämän tekee se että jos yhtään luotan intuitiooni niin veikkaan että asunnolla on vain ehkä kaksi tai kolme eri hakijaa... Asunto tuli meinaan nettiin toissapäivänä ja soitin siitä silloin heti samana päivänä ja seuraavalla päivälle eli eiliselle saimme esittelyajan.
EN PYSY HOUSUISSANI!!! Minä haluan tuon kämpän, haluan haluan haluan HALUAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti