Jossakin kirjoituksessa viime vuoden puolella mainitsin että elämä on mukavampaa kun on jotain mitä odottaa. Pystyn elämään paremmin tässä hetkessä, kun tiedän että tulevaisuudessa tapahtuu jotain mukavaa, jotain joka on odottamisen arvoista.
Tällä hetkellä on muutamia asioita joita en malttaisi odottaa, mutta pakkohan se on.
Odotan...
-...kevättä ja kesää.
-...tatuointiaikaa, joka pitäisi käydä varaamassa, parin viikon sisällä olisi mentävä.
-... seuraavaa kertaa jolloin pääsen laittautumaan taas hyvännäköiseksi.
-...tilaamieni kenkien saapumista.
-...sitä että saan käytyä ostamassa rastoja ja että saan ne myös päähäni. Tämä on sellainen jossa saattaa kestää kauankin, ja saattaa olla että tämä jää myöskin tapahtumatta.
-...lumien sulamista.
-...sitä että autokoulun kakkosvaihe on ohi. En odota tätä innolla, mutta odotan kuitenkin, tahdon sen pois päiväjärjestyksestä. Väliaikainen ajokorttini menee umpeen 15.5.10, sitä ennen täytyy olla homma hoidettuna.
-...sellaista hetkeä että saan uppoutua musiikkiin kaikessa rauhassa.
-...sitä että saan laulaa sydämeni kyllyydestä.
-...hauskanpitoiltaa kavereiden kesken. En tiedä koska tämä tulee tapahtumaan, mutta odotan!
-...sitä että saan tavata kavereita taas ja viettää hauskaa aikaa heidän kanssaan.
Siinä oli muutama asia, toivotaan että joku noista tapahtuisi pian!
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Asu #3: Sininen.
Ja kolmatta asua kehiin! Nyt on vuorossa sininen, kuten otsikkokin kertoo. Pari sanaa tästä asusta ensin, nimittäin mielestäni tämä oli todella kiva, jos vaan ottaisi päähuivin veks ja vaihtaisi kengät!
Sain pariin otteeseen kuulla näyttäväni hieman Jack Sparrowlta (johtunee huivista), minkä otan todellakin kohteliaisuutena, vaikken olekaan mies. ;) Sparrow on hottis, ihan vain näin yksinkertaisesti sanottuna.
Vihreä huivi ikivanha.
Sain pariin otteeseen kuulla näyttäväni hieman Jack Sparrowlta (johtunee huivista), minkä otan todellakin kohteliaisuutena, vaikken olekaan mies. ;) Sparrow on hottis, ihan vain näin yksinkertaisesti sanottuna.
Vihreä huivi ikivanha.
Hopeinen vyö jostakin aamutakista.
Body ikivanha.
Hame on äidin vanha flamencohame.
Kengät Morticia.
Siinä oli sitten sinistä kerrakseen, mitäpä piditte? Mielestäni tämä asu oli jopa kaunis, eikä pelkästää hassu, kuten esimerkiksi se ihan ensimmäinen eli vaaleanpunainen asu.
Huomenna jatketaan, seuraavan asun väri on valkoinen.
Huomenna jatketaan, seuraavan asun väri on valkoinen.
lauantai 30. tammikuuta 2010
Hassunhauska kysely jonka nappasin jostakin.
Avaa Wikipedia ja etsi vastaukset allaoleviin kysymyksiin klikkaamalla linkkiä Satunnainen artikkeli.
1. Mitä pelkäät?
-Fay Kaninia, joka on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja. (Joo, käsikirjoittajat on tosi pelottavia... Se ammattinimikekin saa jo kauhunväreet kiirimään pitkin selkäpiitä.)
2. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
-Karisuvannon, joka on kylä Hamarin ja Soikon kylien välissä Simojoen itärannalla. (Kyllä sinne autiolle saarelle pitää kylä rakentaa! Ja parempihan se vain on jos jostain saa jo valmiiksi rakennetun kylän ja siirtää sen sitten vain sinne!)
3. Mitä haluaisit häälahjaksi?
-Ikujiro Nonakan, hän on japanilainen professori. (Unelmalahja.)
4. Mitä palvot?
-Kirsi Boströmiä. Hän on entinen suomalainen huippusuunnistaja. (Nyt tuli esille tämäkin salainen pahe, siis rrrrakastan suunnistusta ja kaikkea siihen liittyvää.)
5. Mistä näet unta ensi yönä?
-At The Speed Of Lifesta, se on rapartisti Xzibitin debyyttialbumi. (Jep, räppi on tosi lähellä sydäntäni...)
6. Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
-Novohrad-Volynskyin, joka on eräs kaupunki pohjoisessa Ukrainassa. (Olen aina halunnut Unkariin! Ja mieluiten oman kylän eikä pelkkää huvilaa!)
7. Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
-Olympia Snowesta. Hän on yhdysvaltalainen vaikutusvaltainen republikaaninen poliitikko. (Siitä kirjasta tulisi tasan tuon pituinen.)
8. Mitä keräilet?
-Daniel Jenseniin liittyviä asioita. Hän on tanskalainen jalkapalloilija. (Niin, rakastanhan jalkapalloa. Ihan hitosti.)
9. Mihin paras muistosi liittyy?
-Albumiin nimeltä Mitä Silmät Ei nää. (Ihan varmasti. Tanssin ensimmäiset hitaani pojan kanssa tämän albumin tahdissa, tämä albumi soi myös taustalla kun sain ensisuudelman. Myöskin tämä albumi oli ihan pakko saada soimaan synnytyshuoneeseen kun synnytin!!)
10. Turhin tietämäsi asia?
-Se että Brandon Hartley on uusiseelantilainen kilpakuljettaja. (No, todellakin turha tieto.)
11. Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
-Italian vuoden 1973 TT-ajoista. (Aihe on todella lähellä sydäntäni.)
12. Minkä asian parissa työskentelet ammatissasi?
-Slovenian vaakunan ja siihen liittyvien asioiden parissa. (Joo, Slovenian vaakuna kaipaa kipeästi uudistusta. Siitä pitäisi kuulemma saada modernimpi.)
13. Mikä saa sinut aina nauramaan?
-Antero Rokka, joka on kuvitteellinen hahmo Tuntemattomassa Sotilaassa. (Ratkiriemukasta.)
14. Entä itkemään?
-Antero, joka on vanha suomalainen etunimi. (Aika outoa että lähes sama asia saa sekä itkemään että nauramaan. Ehkä se kertoo jotain sisäisestä mielenvikaisuudestani.)
15. Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
-8 naista. (Joo, mulla niitä naisia riittää...)
16. Mitä sinulla on taskuissasi?
-Luettelo hiukkasista. (Koskaan ei tiedä milloin sitä saattaa tarvita!)
17. Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
-Nokia E50. (Hieno kuulla.)
18. Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
-Machinery. (Olinkohan sitten lapsinero?)
19. Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
-Yksikköupseerin kanssa. (Tämäkin on yksi monista unelmistani. Pistäkääkin sitten joku hyvännäköinen upseeri, kiitos.)
20. Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
-Nummilimaseitikki, joka on siis sieni. (Pitäähän sitä nyt evästä olla jos sattuu nälkä iskemään vaikka kesken unien.)
21. Mitä rakastat eniten maailmassa?
-Kari Saarta, joka on Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja. (Joo, koskahan se meinaa kosaista?)
22. Mistä aiheesta tekisit kappaleen Euroviisuihin?
-Hopealakkikyyhkystä. (Joo, linnuista tehdyllä biisillä Suomi voittaisi varmasti!)
23. Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
-Sam Vincentin, joka on yhdysvaltalainen koripalloilija ja koripallovalmentaja. (Onkohan täällä sitten joku iso koripalloturnaus kun jätkä meitin takapihalla kerran kykkii?)
24. Mikä sinä todella olet?
-Ryu, joka on japanilainen koulukuntaa tarkoittava käsite ja tarkoittaa suomennettuna virtaa. (Joo, minullahan sitä virtaa aina riittää... Jopa niinkin paljon että minua voisi kutsua itse Virraksi isolla veellä!)
Asu #2: Keltainen.
Toinen postaus näistä asujutuista on nyt sitten tässä! Mielestäni tämä keltainen asu oli tosi kiva, voisin käyttääkin.
Tämä on ihan eri luokkaa kuin se eka asu. Paljon niukemmin vaatetta, minulta ei löytynyt melkein yhtään keltaista. Tässä kuvassa taitaa oikeastaan näkyä kaikki keltaiset vaatekappaleet jotka omistan.
Jos emme nyt sitten saa vatsatautia (vielä olemme ainakin ihan terveitä kaikki) niin huomenna sitten jatkuu tämä asuhommeli ja väri olisi sitten seuraavaksi sininen!
Tämä on ihan eri luokkaa kuin se eka asu. Paljon niukemmin vaatetta, minulta ei löytynyt melkein yhtään keltaista. Tässä kuvassa taitaa oikeastaan näkyä kaikki keltaiset vaatekappaleet jotka omistan.
Skraka Cybershop.
Toppi Morticia.
Huivi joskus jostain. ;D
Hame itsetehty.
Polvisukat Sokos.
Kengät Spirit Store.
Jos emme nyt sitten saa vatsatautia (vielä olemme ainakin ihan terveitä kaikki) niin huomenna sitten jatkuu tämä asuhommeli ja väri olisi sitten seuraavaksi sininen!
Minä ja monet hiukseni.
Tässäpä siis olisi tätä ihan toivottuakin hiuspostausta. :) Sanon sen verran, että tässä ei todellakaan ole kaikki hiustyylit ja värit mitä minulla on joskus ollut, mutta hyvää osviittaa saatte ainakin että miten erilaisia hiuksia minulla on ollut.
Sen verran faktaa että olen ehkä kaksi kertaa elämässäni käynyt kampaajalla värjäyttämässä, joten olen värjännyt kaikki seuraavat hiukset kotona ellen toisin mainitse. Ja aloitin siis värjäämään hiuksiani suht säännöllisesti joskus siinä yksitoistavuotiaana.
Tässä olisi teille kuvaa vuodelta -05 eli Terhi 15v! Oli ihan alkuvuosi, ja nuo hiukset oli muuten tosi kivat. Tummanpunaiset muuten mutta ihan edessä olevat hiukset olivat mustat.
Tällainenkin porkkanapää olin joskus vuonna 2005, taisi olla loppukesää. Erään kaverin sanoin: lesbohiukset, muodoltaan siis. Tosi kivat olivatkin, olen nykyään välillä miettinyt lyhyeksi leikkaamista, mutta olen aina tullut toisiin ajatuksiin sillä minulle nyt vain sopii paremmin pitkät ja tykkään pitkistä enemmän. Muuten leikkauttaisin hiukset lyhyiksi mutta kun enemmän hinkuan alaselkään yltävien kutrien perään, niin aikamoista takapakkia tulisi jos nyt napsisin lyhyeksi...
Tässä hiusmallia vuodelta 2006, varmaan maaliskuu. Kovasti on siis kasvatusrojekti tässä menossa jo, ja muistan ajatelleeni että ai vitsi mulla on pitkä tukka, ne hipoo jo olkapäitä! :D
Siinä hiukset vuodelta 2006 edelleen, nämä värjättiin Janin ristiäisiä varten, eli tässä taitaa olla kyseessä toukokuu, maybe.Punaista takaa ja päältä ja edestä ja alta taisi olla oranssi.
Kesällä 2006 oli mustaa takana ja edessä vihreää. Aivan ihanat hiukset olivat, tykkäsin kovasti. Ja kuten huomaatte, oli tukka tuohon mennessä jo mukavan pituinenkin. :)
-06 loppukesää varmaankin. Mustaa takana ja vaaleaa edessä sen takia että se vihreä oli kulunut pois. Ja tällaisena pienenä sivuhuomautuksena, onneksi olen oppinut meikkaamaankin näin vanhemmiten! :D
Syksyllä 2006 viihdyin blondinakin hetkisen.
2006 talvella muunnuin sitten bruneteksi vähäksi aikaa ja melkein heti sen jälkeen alkuvuodesta 2007 taas kerran punapääksi.
Alkuvuodesta -07 minulle ihanainen serkkuni laittoi minulle elämäni ensimmäiset kuiturastat!
Ja mukavasti sinne ekojen kuitujen sekaan sitten tuli aina vain lisää ja lisää rastoja, lisää värejä sun muuta...
Kunnes sitten yhdessä vaiheessa luovuin rastoista niiden huonokuntoisuuden takia ja olin hetken pelkkä punapää, kunnes serkku laittoi minulle taas erilaiset rastat ja hiuslisäkkeet tilalle ja leikkasi minulle otsatukan. Tässä taidettiin kulkea huhtikuuta -07.
Sitten oli taas aika irtautua kuiduista ja tällaiset hiukset tulivat tilalle kesällä 2007! Tykkäsin noista ihan hitosti, voisin taas joskus harkita kyseistä vaihtoehtoa...
Sitten tulikin TUSKAN aika vuonna 2007, ja sinne värjäsin fledani mustaksi.
Sitten koitti syksymmällä vaalennuksen aika jotta sain ihanaiset vihreät hiukset!
Sitten vihreiden hiusten jälkeen elelin taas hetken punapäänä ja blondina kunnes saapui talvi ja uusi vuosi jolloin vuosi vaihtui kahteentuhanteenkahdeksaan, ja täytin 18v siinä jouluna, joten halusin hienon tukan. Tällaiset sitten tuli, eli valkoista ja luonnonvaaleaa kuiturastaa ja otsatukka pinkiksi. Hiukset oli muuten tosi kivat, mutta noiden kuitujen väri oli kokeilumielessä valittu, ja en pitänyt väreistä kyllä ollenkaan minun päässäni. Nämä rastat lähtivät aika äkkiä tulonsa jälkeen.
Tilalle tuli pinkkiä ja punaista.
Sen jälkeen aika äkkiä huhtikuussa -08 värjäsin tukan ruskeaksi, sillä halusin jonkin kivan mutta pysyvän värin, sillä toinen raskaus läheni loppuaan ja halusin pysyä suht freesinä jopa sitten synnärillä ja Tarun synnyttyä ilman että piti koko ajan olla värjäämässä hiuksia.
Sitten koitti Tarun ristiäiset, joten lätkäisin ruskean päälle pinkkiä ja ihan kiva tukka tuli, vähän niinkuin violetti joistain kohdin.
Yhdeksäntoistavuotissynttärijuhlissani hiuslook oli sitten tällainen. Alunperin olin vaalentanut ja lätkäissyt taas kerran punaiseksi, mutta synttäreihin mennessä punainen oli kulunut pois ihan mukavasti... ;D
Jouluksi halusin upean tukan. Ja sen todellakin sain! Värjäsin kaverilta saamillani jämäväreillä tukan siniseksi ja vihreitä, mustia ja valkeita rastoja sinne sekaan. IHANAT! Rakastan tätä tukkaa edelleen ja etten arvaa miten pahoillani olin kun piti noista rastoista luopua. :(
Uutenavuotena rastoja oli tullut lisää erivärisiä ja aika pian tämän kuvan ottamisen jälkeen jo otin nuo rastat pois.
Tällainen todella kiva sekametelisoppa minulla oli sitten alkuvuodesta -09. Tykkäsin todella kovin noistakin.
Alkukeväästä ja keväästä tukkani näytti sitten tältä, eli perusmusta ja kivasti oli pituuttakin tullut jo.
Wapputucca -09! Olin siis laittanut kuituhiusta oman tukan sekaan. Nämä hiukset olivat vain vapun ajan. Kauempaa ne eivät olisi edes pysyneet.
Kesällä -09 olin sitten taas punapää, jollaiseksi olin muuntunut hiukan vapun jälkeen.
Punaisen piristeeksi tuli sitten syksyllä -09 pari vihreää raitaa.
Jouluun mennessä olivat vihreät raidat kuluneet pois ja olin taas pelkkä punapää.
Huomatan vielä, että tässä ei todellakaan ole minun kaikki hiukseni, eri värivariaatioita on ollut ja tukka on ollut hiukan eri mallinenkin välillä (joskus kauan sitten). Tein tämän kuitenkin käyttäen jo valmiiksi muokattuja kuvia, muuten istuisin tässä vielä ensi vuonna vääntämässä tätä postausta... Mutta kuten tästä kuitenkin huomaa, en kamalan kauaa viihdy samassa tukassa. ;)
perjantai 29. tammikuuta 2010
Asu #1: Vaaleanpunainen.
Tässä postauksessa kerroin, kuinka kuvasimme kahdeksan eri väristä asua kaverini kanssa. Kaikki asut siis minun vaatekaapistani löytyneistä vaatteista ja kengistä. Asujen oli tarkoitus olla joko tosi övereitä tai tosi hienoja. Ideahan oli nyt se, että postaan tänne asun kerrallaan, yksi per päivä, ja lopuksi te lukijat saatte äänestää niistä mielestänne hauskimman.
Ja nyt sitten tämä homma vähän niinkuin starttaisi!
Aloittakaamme siis vaaleanpunaisella.
Tässä on siis ainakin menty överiksi. Hauska asu ilman tuota huivia, tosin en kyllä tällaisella lähtisi julkisille paikoille! (Ja nettihän ei missään nimessä ole mitenkään julkinen... ;)
Kaveri stailasi minut aika suureltaosin, ja hänen luonnehdintansa asiasta oli lähinnä KAWAIII!!! hiukan sarkastisesti sanottuna. Ehkä.
Suoraan sanottuna hämmästyin todella paljon kun huomasin että vaatekaapistani löytyy ihan hitosti vaaleanpunaista/pinkkiä. Kepeästi sai tämän asun kasaan ja olisi vielä ollut valinnanvaraakin ja silti oltaisiin pysytty oikeassa värissä!
Ja nyt sitten tämä homma vähän niinkuin starttaisi!
Aloittakaamme siis vaaleanpunaisella.
Tässä on siis ainakin menty överiksi. Hauska asu ilman tuota huivia, tosin en kyllä tällaisella lähtisi julkisille paikoille! (Ja nettihän ei missään nimessä ole mitenkään julkinen... ;)
Kaveri stailasi minut aika suureltaosin, ja hänen luonnehdintansa asiasta oli lähinnä KAWAIII!!! hiukan sarkastisesti sanottuna. Ehkä.
Suoraan sanottuna hämmästyin todella paljon kun huomasin että vaatekaapistani löytyy ihan hitosti vaaleanpunaista/pinkkiä. Kepeästi sai tämän asun kasaan ja olisi vielä ollut valinnanvaraakin ja silti oltaisiin pysytty oikeassa värissä!
Huivi joskus jostakin. :D
Paita KappAhl tai Lindex, en muista kumpi.
Korsetti Morticia.
Hame itsetehty.
Polvisukat Sokos.
Kengät Morticia.
Ja kyllä, kommentit on tervetulleita! Jopa todellakin suotavia. ;)
Jäätävää.
Saavuin kaupungilta kotiin noin kymmentä vaille kaksi. Sitä ennen sattuikin kaikkea vähemmän mukavaa. Ensinnäkin, kotimatkani alkoi kymmentä vaille yksi. Menin ratikkapysäkille jossa seisoin 40 minuuttia odottelemassa josko arvon ratikka suvaitsisi saapua paikalle. Koko sen ajan juttelin äitini kanssa puhelimessa sillä halusin ehkäistä tylsyyttä. Musiikki olisi muuten ajanut saman asian mutta olin niin jäässä etten kyennyt kaivamaan soitinta laukusta. Noh, ratikka saapui ja siellä en kauaa aikaani viettänyt kun olin jo perillä määränpäässäni. Jouduin odottelemaan sitten vielä bussia jonkin aikaa. Olin aivan jäässä saavuttuani kotiin, minulla on vieläkin kylmä, ja kotiinpaluusta on aikaa jo pari tuntia.
Niin, kukas se juuri pääsi sanomasta että ei enää tarvitse antaa ulkonäön kärsiä siitä että pukeutuu sään mukaan... No, minä todellakin pukeuduin. Miten voi siis olla mahdollista että olin niin jäässä että meinasin saada jonkin asteisen hypotermian tai jotakin, tärisin vain ja alkoi väsyttämään ihan hemmetisti. Otto luuli ettei minulla ollut ollut hanskoja mukana, niin jäässä sormenikin olivat. Vieläkin sormeni ovat viileät. Ja nenä vuotaa ja aivastuttaa, hitto jos sain jonkun flunssan nyt tuon takia niin en kyllä enää nokkaani pistä ulos ennen kuin on vähintään kymmenen astetta plussaa..
En napannut asukuvaakaan kun aamulla oli sen verran kiire, ja kun saavuin kotiin niin kuoriuduin jäässä olevista vaatteista samantien ja kietouduin paksuun peittooni.
Ja jossei tässä ollut vielä tarpeeksi, niin sain tänään kuulla että äitini ja mummuni ovat kumpikin nyt sitten vatsataudissa, että koskahan tuo todella odotettu ja rakastettu tauti saapuu meillekin... Jani sairasti jo jonkin asteisen ja Ottokin ehkä, enää on sitten se että tuleeko se kenties enää vain minulle ja Tarulle vai ei vai kenties koko perheelle? EN HALUA SITÄ HITON TAUTIA. Nyt ei todellakaan ole sellainen aika että voisi olla kipeä. Ja kuten olen aiemminkin maininnut, kammoan oksentamista niin paljon että saan paniikkikohtauksen melkein ajatuksestakin että joutuisin oksentamaan.
Vielä kuitenkin meidän koko poppoomme näyttää ja tuntuu terveeltä, minä mukaan lukien (jos ei lasketa vuotavaa nenää). Toivottavasti jatkamme terveenä olemista. Ainahan voi toivoa. Ja jos sairastumme, niin toivokaamme että tauti tulee mahdollisimman lievänä. Vaikka eipä tuo niin kovin pitkäkestoinen ole ollut muillakaan siihen sairastuneilla.
Odottaminen ja epätietoisuus (tuleeko vai eikö, kas siinä pulma) on pahinta. Missä tahansa asiassa.
Nappasin uusista violeteista silmistänikin kuvan kännykällä kun olin laiska enkä jaksanut hakea kameraa hätiin.
Todella ihanat piilolinssit, ne ovat todellakin VIOLETIT! Noista taitaa tulla luottotuotteet, aivan ihanat ovat. Vielä pitää testata niitä tilaamiani vihreitä, kunhan joskus olen menossa jonnekin.
Loppuun teille vielä tällainen mukava kuva joka minun oli pakko napsaista jokin aika sitten kun hajosin niin kovasti nähtyäni tämän.
Katsokaa Kiroilevan Siilin vasemmanpuoleista silmää...
Niin, kukas se juuri pääsi sanomasta että ei enää tarvitse antaa ulkonäön kärsiä siitä että pukeutuu sään mukaan... No, minä todellakin pukeuduin. Miten voi siis olla mahdollista että olin niin jäässä että meinasin saada jonkin asteisen hypotermian tai jotakin, tärisin vain ja alkoi väsyttämään ihan hemmetisti. Otto luuli ettei minulla ollut ollut hanskoja mukana, niin jäässä sormenikin olivat. Vieläkin sormeni ovat viileät. Ja nenä vuotaa ja aivastuttaa, hitto jos sain jonkun flunssan nyt tuon takia niin en kyllä enää nokkaani pistä ulos ennen kuin on vähintään kymmenen astetta plussaa..
En napannut asukuvaakaan kun aamulla oli sen verran kiire, ja kun saavuin kotiin niin kuoriuduin jäässä olevista vaatteista samantien ja kietouduin paksuun peittooni.
Ja jossei tässä ollut vielä tarpeeksi, niin sain tänään kuulla että äitini ja mummuni ovat kumpikin nyt sitten vatsataudissa, että koskahan tuo todella odotettu ja rakastettu tauti saapuu meillekin... Jani sairasti jo jonkin asteisen ja Ottokin ehkä, enää on sitten se että tuleeko se kenties enää vain minulle ja Tarulle vai ei vai kenties koko perheelle? EN HALUA SITÄ HITON TAUTIA. Nyt ei todellakaan ole sellainen aika että voisi olla kipeä. Ja kuten olen aiemminkin maininnut, kammoan oksentamista niin paljon että saan paniikkikohtauksen melkein ajatuksestakin että joutuisin oksentamaan.
Vielä kuitenkin meidän koko poppoomme näyttää ja tuntuu terveeltä, minä mukaan lukien (jos ei lasketa vuotavaa nenää). Toivottavasti jatkamme terveenä olemista. Ainahan voi toivoa. Ja jos sairastumme, niin toivokaamme että tauti tulee mahdollisimman lievänä. Vaikka eipä tuo niin kovin pitkäkestoinen ole ollut muillakaan siihen sairastuneilla.
Odottaminen ja epätietoisuus (tuleeko vai eikö, kas siinä pulma) on pahinta. Missä tahansa asiassa.
Nappasin uusista violeteista silmistänikin kuvan kännykällä kun olin laiska enkä jaksanut hakea kameraa hätiin.
Todella ihanat piilolinssit, ne ovat todellakin VIOLETIT! Noista taitaa tulla luottotuotteet, aivan ihanat ovat. Vielä pitää testata niitä tilaamiani vihreitä, kunhan joskus olen menossa jonnekin.
Loppuun teille vielä tällainen mukava kuva joka minun oli pakko napsaista jokin aika sitten kun hajosin niin kovasti nähtyäni tämän.
Linssejä ja lunta.
Eilen saapuivat tilaamani piilolinssit. Vihreistä en napannut kuvaa sillä en viitsinyt avata pakkausta, ties minne linssit saattaisivat hävitä ennen käyttöönottoa, mutta liiloista sain napsaistua kuvan sillä niitä ei ollut sen kummemmin pakattu.
Nuo ovat paljon vaaleammat ja todellakin eri väriset tuossa kuin mitä LensOnin nettisivuilla olevassa kuvassa, mutta toivoa sopii että nuo ovat silmissä tummemman näköiset... Veikkaan että nämä pääsevät tänään silmiin, ja vihreitä testaan sitten myöhemmin.
Viehkeä ilma ulkona. Tosi ihana ilma tuo olisikin jos ei tarvitsisi lähteä sinne rämpimään, mutta minun valitettavasti täytyy. No ei siinä muuta kuin täytyy heittää romukoppaan haave siitä että saisin laitettua jotkut kivat kengät jalkaan (ellen halua ottaa sitä riskiä että lennän persauksilleni) ja laitettava suosiolla maiharit. Samaten ei luulisi tulevan ongelmaa jos toppautuu kunnolla. Luojan kiitos minulla on nykyisin kivoja kaulahuiveja ja jopa kaksi kivaa pipoa joista todellakin tykkään niin ettei meininki ole samanlaista kuin vielä minun ollessani vaikkapa 15v. Silloin en omistanut yhtäkään kivaa pipoa, kaikki olivat ihan kamalia jotka laitoin päähäni vain jos tiesin että ulkona täytyy olla pidempään kuin tunti tai jos oli todella kova pakkanen. Silloinkin tein niin että laitoin pipon koulumatkalle kyllä päähän mutta otin sen pois reilusti ennen koulua ettei kukaan vaan näkisi minua kamalassa pipossa. ;) Voi noita nuoruusaikoja... Nykyään ei kiinnostaisi vaikka näyttäisin spurgulta kunhan minulla ei olisi kylmä, jos kylmän ehkäisy olisi ainoa tavoitteeni. Onneksi minulla kuitenkin nykyään sattuu olevan sen verran laaja vaatevarasto että voin aina näyttää ihan tasan omalta itseltäni, oli minulla päällä sitten mitä tahansa, eli nykyään tyylin ei enää tarvitse kärsiä siitä että joudun pukeutumaan sään mukaisesti! Vielä kun saisi hankittua jotkut tosi kivat toppahousut niin olisin onneni kukkuloilla. Toppahousut on ainoa mitkä minulta uupuvat, ja uskon että sellaisia löytää hyvännäköisinäkin, kun jaksaa vain etsiä ja vaikka maksaa hiukan enemmän. Muuta kriteeriä minulla kun ei oikein niille ole kuin se että niissä on oltava leveät lahkeet ja väri mielellään musta, mutta jossei jostain kumman syystä mustaa olisi niin valkoinenkin olisi ihan kiva.
Vedän kitusiini aamukahvia ja kohta pitää hilpaista suihkuun, yhdeltätoista lähtö vaikka kahdeltatoista pitää vasta olla paikan päällä. Äitini suositteli lähtemään aikaisin, liikenne on kuulemma hiukan sekaisin tuon runsaan lumen tulon takia. Vielä kerran saan inistä siitä että miksei voisi jo lumet lähteä, tämä riittää jo kiitos... Kaunistahan tuolla on kyllä, sitä en kiellä, mutta kun olisi jo korkea aika saada talven tilalle kevät! Lohduttaudun sillä että tässä on enää hiukan päälle kuukausi niin on jo maaliskuu ja se on virallinen kevätkuukausi! Kuukauden nyt kestää vielä vaikka päällään seisten. Ainakin melkein. Ilman kitinöitä ei välttämättä selviä, mutta kyllä kaiken kestää. Olen kestänyt kaikenlaista ja vielä olen hengissä ja hyvissä voimissa, lumi ei minun menoani kyllä kaada!
Nuo ovat paljon vaaleammat ja todellakin eri väriset tuossa kuin mitä LensOnin nettisivuilla olevassa kuvassa, mutta toivoa sopii että nuo ovat silmissä tummemman näköiset... Veikkaan että nämä pääsevät tänään silmiin, ja vihreitä testaan sitten myöhemmin.
Viehkeä ilma ulkona. Tosi ihana ilma tuo olisikin jos ei tarvitsisi lähteä sinne rämpimään, mutta minun valitettavasti täytyy. No ei siinä muuta kuin täytyy heittää romukoppaan haave siitä että saisin laitettua jotkut kivat kengät jalkaan (ellen halua ottaa sitä riskiä että lennän persauksilleni) ja laitettava suosiolla maiharit. Samaten ei luulisi tulevan ongelmaa jos toppautuu kunnolla. Luojan kiitos minulla on nykyisin kivoja kaulahuiveja ja jopa kaksi kivaa pipoa joista todellakin tykkään niin ettei meininki ole samanlaista kuin vielä minun ollessani vaikkapa 15v. Silloin en omistanut yhtäkään kivaa pipoa, kaikki olivat ihan kamalia jotka laitoin päähäni vain jos tiesin että ulkona täytyy olla pidempään kuin tunti tai jos oli todella kova pakkanen. Silloinkin tein niin että laitoin pipon koulumatkalle kyllä päähän mutta otin sen pois reilusti ennen koulua ettei kukaan vaan näkisi minua kamalassa pipossa. ;) Voi noita nuoruusaikoja... Nykyään ei kiinnostaisi vaikka näyttäisin spurgulta kunhan minulla ei olisi kylmä, jos kylmän ehkäisy olisi ainoa tavoitteeni. Onneksi minulla kuitenkin nykyään sattuu olevan sen verran laaja vaatevarasto että voin aina näyttää ihan tasan omalta itseltäni, oli minulla päällä sitten mitä tahansa, eli nykyään tyylin ei enää tarvitse kärsiä siitä että joudun pukeutumaan sään mukaisesti! Vielä kun saisi hankittua jotkut tosi kivat toppahousut niin olisin onneni kukkuloilla. Toppahousut on ainoa mitkä minulta uupuvat, ja uskon että sellaisia löytää hyvännäköisinäkin, kun jaksaa vain etsiä ja vaikka maksaa hiukan enemmän. Muuta kriteeriä minulla kun ei oikein niille ole kuin se että niissä on oltava leveät lahkeet ja väri mielellään musta, mutta jossei jostain kumman syystä mustaa olisi niin valkoinenkin olisi ihan kiva.
Vedän kitusiini aamukahvia ja kohta pitää hilpaista suihkuun, yhdeltätoista lähtö vaikka kahdeltatoista pitää vasta olla paikan päällä. Äitini suositteli lähtemään aikaisin, liikenne on kuulemma hiukan sekaisin tuon runsaan lumen tulon takia. Vielä kerran saan inistä siitä että miksei voisi jo lumet lähteä, tämä riittää jo kiitos... Kaunistahan tuolla on kyllä, sitä en kiellä, mutta kun olisi jo korkea aika saada talven tilalle kevät! Lohduttaudun sillä että tässä on enää hiukan päälle kuukausi niin on jo maaliskuu ja se on virallinen kevätkuukausi! Kuukauden nyt kestää vielä vaikka päällään seisten. Ainakin melkein. Ilman kitinöitä ei välttämättä selviä, mutta kyllä kaiken kestää. Olen kestänyt kaikenlaista ja vielä olen hengissä ja hyvissä voimissa, lumi ei minun menoani kyllä kaada!
torstai 28. tammikuuta 2010
HEL LOOKS.
Tylsyyksissäni tässä selailin Hel Looksin tarjontaa ja ajattelinpa tähän listailla muutamia jotka jollain tapaa sykähdyttivät erityisesti. Joko hyvällä tai huonolla tavalla. (Kaikki kuvat on siis Hel Looksin sivuilta kopioitu). Ja haluan korostaa, että en arvostele ihmisten itsensä ulkonäköä, vartaloa tai mitään muutakaan ainakaan negatiivisessa mielessä, kehua tottakai saatan. Ettei kukaan nyt pääse nipottamaan, niin korostan että keskityn tässä nyt ASUKOKONAISUUKSIIN.
Tässä mielestäni erittäin onnistunut ja hauska asu! En tiedä pukeutuuko kyseinen tyyppi tällä tavalla normaalisti, mutta oli tässä sitten normipukeutuminen tai ei, niin todellakin onnistunut. Pidän juurikin noista rosoisista housuista ja valko-mustasta "väri"skaalasta.
No tarvitseeko tässä sanoa että mikähän nyt menee ehkä HIEMAN överiksi?
Tämäkin asu on erittäin kiva, ainoa mielestäni epäonnistunut osanen on paljaat jalat ja oudot kengät. Muuten pidän erittäin kovasti juuri asun lepakkomaisuudesta (enkä tarkoita tässä nyt sitä seksuaalista suuntautumista..).
Söpö ja toimiva sekametelisoppa. Tosi kivan näköinen! Rakastuin ehkä hitusen tuon tytön hiuksiin. Rakastan tuollaista iiiiiiisoa pörröpehkoa ja tuo väri on taivaallinen, se kun on valkoinen eikä peroksiidiblondi.
Jäpikällä tyyli kohdillaan. Ketjut ja niitit on kivoja.
Hälytys hälytys, mistä leipomosta on karannut kaksi kermakakkua? Olen sitä mieltä että tällaiset vaatteet NÄISSÄ VÄREISSÄ sopivat kymmenvuotiaille ja alle, mutta ei enää sen jälkeen... Ellei ole kyse esim. Animeconista tai jostakin vastaavasta.
Tosi kiva asu. Vaikken itse pahemmin värejä käytäkään pukeutumisessani, niin silti ne miellyttävät silmää, esimerkiksi juuri tässäkin asussa.
Hauskat värit mutta toteutus ei oikein minun mielestäni ole toiminut.
Tuo huppari on IHAN MAHTAVA.
Mielettömän söpö ja pirteä (kyllä, luitte oikein) asukokonaisuus! En tiedä onko mitään parempaa olemassa kuin neonvihreä tai neonkeltainen yhdistettynä mustaan.
En itse käytä pukeutumisessani juuri ollenkaan sinistä, ja sen huomaa kyllä vaatekaappini sisällöstä. Siellä taitaa olla yksi ainoa sininen vaatekappale! Joka tapauksessa, tässä asussa sininen todellakin sopii tuon mustan seuraksi ja voisin melkein itsekin laittaa kyseiset vaatteet ylleni, ehkä pienin muutoksin.
Siinä on miekkosella vanhan ajan Englannin tyyli hallussa! Ihan hemmetin HIENOA! Paljon parempi kuin nykyiset mustat frakit ja ties mitkä.
Mielestäni suhteellisen tyylikästä ja asiallista, jossei ota huomioon noita sukkia. Ne sopivat asuun kyllä jos on biletyksestä kyse, mutta muuten sama asu kävisi lähestulkoon vaikka työhaastatteluun jos noiden sukkien tilalla olisi sukkahousut.
Muistakaamme että erilaisuus on rikkaus ja jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on, vaikkei se toista miellyttäisikään!
Muistakaamme että erilaisuus on rikkaus ja jokainen on hyvä juuri sellaisena kuin on, vaikkei se toista miellyttäisikään!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)