sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Kuvatus ja luja väsymys.

Viime yönä taisin tänne kirjoittaa minun ja kaverin eilisestä kuvaussessiosta, jonka lopputuloksena oli kuvia joissa näytin miespuoliselta. No, saatte todeta asian nyt omin silmin, sain valittua parhaimman kuvan joka tulee tässä:



Minähän se siinä, niin naisellisena että! 


Kirjastoon hilpaisin tänään kaverin kanssa, testailin heti uusia kenkuleitani. Aivan mahtavat ovat, mutta ei kyllä maailman parhain kenkävalinta jos sään ottaa huomioon... Ajattelin ettei todellakaan ole kannattavaa lähteä sileäpohjaisilla korkeakorkoisilla saappailla tarpomaan liukkaaseen lumeen, mutta pakkohan se oli kun oli kova tarve kokeilla uusia kenkiä ihan käytännössä! Liukastelin sitten menemään ja sain palautettua neljä kirjaa kirjastoon, yksi jäi vielä palauttamatta kun ei laukkuun mahtunut niin en jaksanut kädessä kanniskella. Laiska minä. 
Kirjastosta tulimme minun huusholliini, leikitimme Tarua muutaman tovin ja sen jälkeen teimme ruokaa joka koostui nuudeleista, paprikasekoituksesta ja herkkusienistä. Oli muuten hyvää! Sitä jäi vielä vähän jäljelle joten saan siitä itselleni huomenna vielä ruuan. 
Kunhan olimme saaneet hiukan sulateltua masussa myllertävää ruokakasaa niin aivomme alkoivat toimia. Tuli hinku katsoa jokin elokuva. Niinpä hipsimme Filmtowniin, ja minä järkevänä tyttönä laitoin taas uutukaiset kengät jalkaan. Vuokrasimme sitten Iltasatuja-nimisen elokuvan jossa on pääosassa Adam Sandler <3 ja ostimme naposteltavaa, ja kun pääsimme vuokraamosta ulos, lakosin polvilleni lumeen. :D Ei sattunut, mutta repesin nauruun ja hihittelin että pitkästä aikaa näinkin, ensimmäiset lipat tänä talvena enkä muistaakseni viime talvenakaan kaatunut kertaakaan. Hienoa nähdä että kaatumistaito ei ole kokonaan ruosteessa vaikka ikää jo kertyykin mittariin kovaa vauhtia! 

Leffa oli hyvä ja söin itseni karkkiähkyyn. Kaveri möllötti meillä vielä jonkin aikaa leffan jälkeen ja lähti sitten kotiin, jonka jälkeen minä majoituin kahvikupillisen (ja karkkipussin) kanssa tähän läppärin ääreen kirjoittamaan tätä merkintää. Aikamoisesti kyllä jumitan, päätä ja niskaakin särkee, joten veikkaisin että nukkumaanmeno olisi erittäin varteenotettava vaihtoehto. Joten toivottelen kaikille pienille ötököille hyvät yöt ja painun pehmoiseen sänkyyni ratkenneen satiinilakanan päälle pehmoisen ja lämpöisen peiton alle tutumaan!

Ei kommentteja: