Lukutoukka.

Hyvät huomenet! 

Mun vatsaa kivistää ihan tajuttomasti koko ajan, mutta luulen että se johtuu jännityksestä. Tänään olisi meinaan luvassa Porvoon radalla autokoulun kakkosvaiheen iltakurssi, johon sisältyy siis liukkaanrata ja pari oppituntia. Se ei sinällään jännitä vaan se että miten hemmetissä osaan sinne paikan päälle, kävin sielä viimeksi yli kaksi vuotta sitten autokoulun ykkösvaiheen aikana. On tuossa kartta, mutta se on aika kämänen. Onneksi voi sille kivalle sedälle sitten soittaa jos en osaakaan tai jos eksyn, hän sitten lupasi neuvoa. 

Mutta eiliseen! Kaveri tuli meille päivällä ja juttelimme taas kerran aika reippaasti pakanuudesta sun muusta. Se on sellainen aihe johon ei ikinä kyllästy ja josta löytää aina uusia näkökulmia. Takuuvarma puheenaihe jos ei halua olla hiljaa sekuntiakaan. 

Kävimme illalla myös kirjastossa ja minä tyttö raahasin kotiooseen kymmenen kirjaa. 

Ihan kiva oli kantaa tuollainen hervoton kassi kotiin vaikkei matkaa olekaan kuin muutama sata metriä. Kyllä siinä kerkesi hartia mennä jo melkein kuolioon.

Lainasin lähinnä tietokirjoja. Shamanismista, suomenuskosta, noituudesta... Mytologian jumalista, eteläisen Suomen aavetaloista, astrologiasta... 

  
Vielä kun pääsisi käsiksi noihin kirjoihin! Minulla on nyt yhteensä kahdeksantoista kirjaa lainassa ja yhden niistä olen lukenut jo. Ei siinä muuta, pitää vain palautella noita takaisin sitten pienissä erissä tai sitten suosiolla autolla, tuollaista kirjakasaa ei hullukaan raahaa kävellen!

Tästä kuvasta näkee hiukan päivän asuakin. Siis ulkovaatteet mukaan lukien.

Takki Backstreet.

Laukku Gina Tricot. 

Mekko Seppälä. 

Villatakki Seppälä. 

Kaulahuivi Seppälä. 

Sukkikset Seppälä. 

Kengät Dinsko. 

Aika Seppälä-painotteista. Siellä on kyllä talven aikana sekä nyt keväällä ollut tavallista parempi valikoima! Tai siis ihan yhtä hyvä valikoima noin niin kuin määrältään kuten aina, mutta yleensä en ole Seppälästä kauheasti löytänyt vaatteita, eivät vain ole olleet tyyliäni. Nyt sieltä kuitenkin löytyisi vaikka mitä kivaa, pitää käydä vähän tutkimassa lähemmin jahka on enemmän rahnaa hyppysissä!

Ensi viikon lauantaina, eli 10.4., minulla on tatuointiaika! Sen verran kerron että oikeasta koivesta on kyse, mutta tarkemmin saatte tietää sitten jahka kuva on nakutettu. 

Toukokuussa olisi sitten tarkoitus mennä samaiseen lafkaan jatkamaan tätä käsiprojektia, ja elättelen toiveita että käsi saataisiin silloin kyynärpäähän asti valmiiksi. Sitten voisi taas hyvillä mielin odotella vaikka puoli vuotta että saa taas seuraavaa kuvaa, se kun on niin kallista hupia että siihen ei ole ihan koska tahansa varaa. Nytkin viime tatuoinnista on jo puolisen vuotta, taisikohan olla lokakuu kun kävin viimeisimmän ottamassa.

Nyt alan jo oikeastaan odottamaan että pääsen lähtemään sinne Porvoon suuntaan, en meinaan malta odottaa sitä millainen tunne tulee kun tajuan että hei, nyt se on kokonaan ohi! Onneksi pääsen kokemaan sen jo tänä iltana, ja en todellakaan malta odottaa. En myöskään malta odottaa että saan todistuksen käteen niin että pääsen kiikuttamaan sen poliisille niin että saan pysyvän ajokortin. 

Ja teitä lukijoitakin on taas tullut lisää, teitä on yhteensä jo 23 kappaletta, kuinka kivaa! :)

I'm not gonna fall.

Muutamia päiviä sitten postiluukustani kolahti Lehdon tämän vuoden ensimmäinen jäsenlehti. 

Lehdessä kerrotaan pääpiirteittäin Wiccasta sekä pääpiirteitä erilaisista traditioista. Tämän lehden lukeminen todellakin sai minut tajuamaan että minua ei enää voi lukea wiccaksi, ei ainakaan kokonaiseksi sellaiseksi. Otan kyllä vaikutteita wiccasta ja vietän sapatteja ja niin edespäin, mutta maailmankatsomukseni on kovasti jo laajentunut ja se ei sovi yhteen muottiin. Joten jos minua joksikin haluaa nykyään kutsua uskonnon kannalta niin hyvä ilmaisu olisi vaikkapa eklektinen pakana tai eklektinen noita. 

Yksi traditioista, jotka lehdessä esitellään, on Celtic Wicca, eli kelttiläinen wicca. Huomasin kuvauksen sopivan minuun suhteellisen hyvin. 

"Kelttiläinen wicca yhdistää garderilaista wiccaa ja druidismia. Nimitys on kattotermi, jonka alla on useita suuntauksia aina perhetraditioista initiatorisiin suuntauksiin ja löyhempään eklektiseen wiccaan, jossa on kelttiläisiä painotuksia. Yleensä maailmankuvassa tärkeällä sijalla ovat kelttiläiset jumaluudet, esi-isät ja luonto. 


Luonnonhenget, maahiset, pikkuväki, keijut ja elementaalihenget ovat osa maailmankuvaa."


-Seita 1/2010. 


Nappasin lehdestä ne kohdat jotka osuvat yksiin uskomukseni kanssa. Tämä ei tee minusta vielä kelttiläistä wiccaa, mutta olen jo huomaamattani harjoittanut ja elänyt tämän uskomuksen suuntaisesti. Tästä täytyy ottaa selvää lisää. 


Samaten kuin olen viimeisen vuoden aikana ollut yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut shamanismista ja suomenuskosta sekä juurikin druidismista. Olen noista kaikista lukenut jo jonkin verran ja huomaan että jokaisessa niissä on asioita joita teen tai joihin uskon ja jolla tapaa elän. En siis voi kuulua mihinkään yhteen ryhmään, eikä se ole pakollistakaan. Maailma on avoin. 


Kävin eilen kirjastossa ja raahasin sieltä mukaan melkein kymmenen kirjaa.

Tässä kuitenkin kolme kiinnostavinta. Euroopan noitavainoista kertova kirja sekä kaksi kirjaa shamanismista. Kirjasto on alkanut laajentamaan valikoimaansa, sillä ennen siellä oli todella suppea "pakanahyllykkö". Nyt se on laajentunut ja sieltä löytää jo vaikka ja mitä! 


Eilispäivä kului kahvin ja kirjan merkeissä. 

Luin koko eilisillan ylläolevaa kirjaa ja pääsin noin puoliväliin, ja täytyy sanoa että on kyllä suhteellisen laadukasta luettavaa, ei ole mikään ihan perus kakkaromaani mielestäni. Olen lukenut aiemminkin erään Lisa Jewellin kirjan jonka nimeä en nyt kyllä muista, mutta sekin oli jopa hyvä!

Ystäväni on tulossa meille tänään tuossa joskus päivällä. Sitä ennen ehdin vielä vallan mainiosti lueskella vähän lisää. Ja juoda kahvia.

Lauantai.

Asukuvaa ei ole lauantailta koska en jaksanut napata, mutta eipä niissä vaatteissa mitään niin kovin kummoista ollutkaan. 

Päivällä vietiin Taru äidilleni kylään, Jani oli lähtenyt jo perjantaina Oton isälle. Iltapäivästä hain Oton veljen meille ja sen jälkeen riensin laittautumispuuhiin. Kiharsin hiuksiani tunnin ja tällaiset niistä tulivat. 

Tosi kivat nuo olivat sitten kun kiharat vähän lässähtivät ettei ollut ihan noin kiharaa. Hyvin pysyivät koko illan vaikka huppua revin välillä päähän ja takaisin! Seuraavana päivänäkin latvat olivat vielä selkeillä laineilla. 

Puoli yhdeksäksi mentiin Kampin keilahalliin keilaamaan. Olimme siellä tunnin, ja join yhden olusen. Oli ihan hauskaa vaikka sainkin vain 33 pistettä ja muut vetelivät jotain viidenkymmenen ja sadan välillä jollei jopa yli sadan.

 Olimme Oskun kanssa muikeita kun pääsimme vähän baariin. 

Keilauksesta jatkoimme Henry's Pubiin joka oli myöskin Kampissa. Sinne oli ikäraja 22 joten muutama tyyppi meidän porukastamme ei olisi päässyt edes sisään mutta siellä olikin mukava portsari ja pääsimme koko porukka sisään vaikka nuorin porukastamme oli 18v. 

Valkovenäläistä. Voiko parempaa olla?

Kyseisiä drinksuja vedin kolme pubissaoloaikana. Illan juttutaso käsitti kaiken maailman läppää "sun mutsis on niin läski että" -jutuista kakkahuumoriin. Että siis tasokasta, joo... Minä ja Osku oltiin melkein koko illan hiljaa ja käytiin välillä tupakalla ja McDonaldsissakin syömässä kun Oskua alkoi hiukoa. 

Otto ei ollut missään kuvassa edustava, niin että tämä saa nyt kelvata.

Ihan hauska ilta oli, mitä nyt tuo kuvien laatu on vähän kökkö kun en järkkäriä raahannut mukana vaan oli ihan pikkukamera vain. 

Ja että sitä voi kyllä todellakin ulkonäkö pettää! Porukassamme oli yksi jätkä, jota olin luullut noin kaksivitoseksi, ja hän olikin 19v! Samaten tämä tyyppi ja eräs toinen 19v jätkä kysyivät minulta että kuinka vanha olen ja he meinasivat saada hepulin kun sanoin että kaksikymmentä. He olivat luulleet että olen jo lähempänä kaksivitosta. Yllättävää, sillä yleensä minua luullaan nuoremmaksi mitä olen.

Kyllä sitä voi pienestä olla iloinen.

Ajon arviointi on OHI! JESS! Ihan mahtavaa. Tosin ei se nyt niin kauheaa ollut kuin kuvittelin. 

Ensiksi piti ajaa yksi kortteli ympäri jotta sai vähän tuntumaa autoon, joka muuten oli ihan erilaisen tuntuinen kuin oma auto. Sitten lähdettiin ajamaan. Ajettiin vähän päälle kymmenen kilometrin lenkki ja sitten pysähdyttiin eräälle parkkipaikalle puimaan ajotapaani. Arvatkaa vaan olinko yllättynyt saamastani palautteesta. Polttoaineen kulutus tuolla matkalla oli 5,5L ja se on kuulemma jo todella kova saavutus, siitä ei kauheasti kuulemma enää alaspäin saa lukemaa. Turvallisuus ja havainnointi oli just eikä melkein ja kuulemma oli opettajalla todella turvallinen olo ollut kyydissä. Käytän isoja vaihteita kuulemma todella rohkeasti, eli ajan aina mahdollisimman isolla millä suinkin auto jaksaa liikkua hyvin ja se on kuulemma hyvä juttu ja vaikuttaa positiivisesti polttoaineen kulutukseen. Sinänsä siis täydellinen ajotapa. En voisi olla iloisempi palautteesta! Kuitenkin sain parit niksit vielä että miten saa vielä hiukan vähemmän kulumaan polttoainetta, eli että aina mahdollisuuden tullen antaa auton mennä vain omalla painollaan eteenpäin niin että kaikki polkimet ovat ylhäällä. Teimme saman lenkin uudelleen kokeillen tätä ajotapaa ja polttoaineen kulutus putosi viiteen litraan.

Nyt saan hengähtää huomisen ja sitten on enää rata-ajo ja sitten on kakkosvaihe poissa pelissä ikuisiksi ajoiksi! Hienoa! 

Ja kyllä siitä lauantaista tulee postaus, jahka suinkin jaksan. Nyt keskityn olemaan fiilareissa tuosta saamastani palautteesta.

Jännitystä ja ylimaallista väsymystä.

Lauantaista tulossa raporttia myöhemmin, nyt keskityn vinkumaan siitä kuinka paska olo mulla on. 

Univelkaa on ihan reippaasti näköjään. Eilen illalla kuvittelin että riittää vallan mainiosti että menen kymmeneltä nukkumaan ja jaksan silti nousta reippaana tähän päivään puoli kuudelta. Väärin väärin. Olen ihan tolkuttoman väsynyt ja tärisen kylmästä. Syy miksi olen näin aikaisin ylhäällä on se että ehdin käydä suihkussa ja meikata ennen kuin täytyy hieman kahdeksan jälkeen lähteä hipsimään kohti Hakaniemeä. Minullahan alkaa tänään se autoukoulun kakkosvaihe, tänään on ajon arviointi. Se alkaa yhdeksältä ja päättyy puoli yhdeltätoista. Ja minua jännittää niin hitosti. En oikeastaan tiedä miksi stressaan, minähän osaan ajaa! Ja tuo ei ole mikään koe edes! On minulla sinänsä syytä jännittää, nimittäin on hyvin todennäköistä että minua ajelutetaan keskustassa ja en ole siellä ajanut kunnolla sitten autokoulun. On se keskusta vaan semmoinen sokkelo ettei tosikaan... Joka toinen katu on yksisuuntainen tai siinä on kymmenen eri kaistaa ja siinäs sitten mietit että miten siellä nyt sitten ajetaan. Elättelin toiveita että minulta kysyttäisiin missä haluan ajaa mutta en usko. Olisi liian helppoa jos ajaisimme Itäväylää pitkin Herttoniemeen ja sieltä Siilitielle ja sieltä jotenkin koukkaisimme takaisin keskustaan. Mutta ainahan voi toivoa. Ja aina voi toivoa myös sitä että se opettaja on mukava niin että ei tarvitse pelätä että saa huudot niskaan jos vahingossa meneekin joku pieleen. Muistan vain sen kun yhdessä inssissä minulla on ihan kamala yrmynaama siinä, hän huusi minulle kun tein jotakin väärin! Tosin opettaja ja inssisetä on ihan eri asia, ja tuo autokoulu jossa käyn tämän kakkosvaiheen (se on sama missä kävin ykkösvaiheen) on todella mukava ja yleiskäsitykseni opettajista on rento, kiltti, ymmärtäväinen ja auttavainen. En kylläkään ole ainakaan muistaakseni tavannut tätä opettajaa joka tänään minulla on, täytyy vain toivoa että hän on yhtä mukava kuin kaikki aiemmat keitä olen tavannut. 
Ainahan voi käyttää tekosyynä sitä että on tosi väsynyt ja kertoa totuudenmukaisesti sen että ei ole keskustassa ajanut. En kylläkään ymmärrä miten joku paikka voikin olla niin monimutkainen. Miksi pitää kaikesta tehdä niin vaikeaa täällä Helsingissä? Olen ajanut muiden kaupunkien keskustoissa ja niissä ei ole mitään vaikeaa ja monimutkaista, mutta Helsinki... Auta armias. Aivan uskomatonta. 

Kaiken lisäksi olen tulossa flunssaan, hiukan yskittää ja kurkku on vähän karhea. Tuota ajosysteemiä ei kuitenkaan enää voi perua, siitä menee hervoton maksu jos niin tekee. Sitä paitsi haluan saada sen alta pois niin että se on sitten hoidettu ainiaaksi. Keskiviikkona tämä koko kakkosvaihe on jo ohi. 

Aamukahvi piristi hieman kun sitä olen tässä hetken siemaillut. Jäässä olen edelleen, minulla on paksu villatakki yllä ja huppu päässä. Ei tekisi ollenkaan mieli mennä suihkuun mutta pakko se on, likaisilla hiuksilla on vaikea lähteä mihinkään kun yleisfiilis olisi sen myötä huono. Ja voin sanoa että tarvitsen kyllä kaiken itsetunnon minkä suinkin saan koottua kasaan. Hiustenpesu on siis yksi todella tärkeä tekijä. Voi aina laittaa itsensä kauniiksi ja sitä kautta ainakin uskotella itselleen että hei, kyllä mä pystyn ihan mihin vaan mihin ryhdyn! Ja pitää vain muistaa että pienet mokat eivät ole ennenkään vahingoittaneet ketään ja että minäkin olen vain ihminen vaikka minulla ajokortti onkin. Minulla vain epävarmuus ilmenee todella herkästi juurikin auton ratissa jos vieressä on joku arvioimassa miten ajan. Minua ei yhtään häiritse ajaa keskustassa kun vieressä on esimerkiksi Otto jolla ei ole ajokorttia, sillä hän ei ole siinä arvioimassa ajanko oikein vai en. Tänään kun kyseessä on nimenomaan arviointi niin vähempikin nyt pistää pasmat sekaisin ja hien kihoamaan otsalle. Aamun mittaan kuluu varmaan ennätysmäärä hermotupakkia. Pitää muistaa rajoittaa hermokahvin juontia ettei tarvitse ajaessa kärsiä vielä kaameasta vessahädästäkin. 

Pitänee mennä syöttämään Taru ja repimään Otto sängystä ylös ja heti sen jälkeen on mentävä suihkuun ja alettava laittautumaan. Sitä kun ei tiedä montako kertaa sössin meikinkin näillä tärisevillä käsillä. :D Enhän suinkaan stressaa turhista, enhän?

The mystery of death.

Eilen raahasin pikkusiskon kanssani kaupungille sillä minulle tuli pakottava tarve saada pari juttua. Taas. Enkä kestänyt olla tylsistyneenä kotosalla muutenkaan. Siispä pukeuduin erääseen asuun joka on mielestäni melkein kivoin hetkeen. 

 Ja kuten saatatte ehkä huomata, on hiuksissani muutama laimeahko kihara. Sähläilin meinaan päivällä taas uutukaisen kihartimeni kanssa ja sain aikaiseksi muutamat tosi nätit kikkurat, mutta koska nämä asukuvat on otettu illalla niin kiharat ehtivät päivän mittaan jo lässähtää vesisateen ansiosta. 

Toppitunika Gina Tricot. 

Hame H&M. 

Sukkikset Seppälä.

 Kengät Dinsko. 

Korut vähän mistä lie. 

Kameralle on aina kiva irvistellä. Voihan sitä aina kokeilla jos se vähän säikähtäis. 

Alunperin lähdin kaupungille etsimään violettia ja oranssia huulipunaa sekä tummanvihreää ja hopeista luomiväriä. Näistä ainoa mikä löytyi oli oranssi huulipuna. Minulla oli kyllä oranssi jo omasta takaa, mutta se oli niin perverssin kirkkaan oranssi että se ei sovellu ihan päiväkäyttöön edes minulla. Bileisiin kyllä vallan mainiosti, etenkin baariin. Se kun on vieläpä UV-huulipuna. Mutta tässä näette mitä ostin eilen. Ja ihan oikeasti, mulla ei ollut vielä mitään näistä. 

Seppälästä wet n wildin Mega Sparkle Confetti, Lilac Frosting. Minulla oli ennestään jo ihan harmaanhopeaa joka on ostettu ikuisuus sitten Make Up Storesta, mutta eihän se valinnanvara ole koskaan huono juttu. Minua niin himottaa ne Make Up Storen kimalteet, niitä kun on vaikka minkä värisinä! Pitää hamstrata sitten kun on varaa, nyt on vähän vähissä jo. 

Vasemmalla Goshin huulipuna sävy numero 141 Orange Drops. Tämä on melkeinpä täydellinen. Minulla oli tämänsävyisiä kaksi ns. ennestään, paitsi että Jani tuhrasi niillä molemmilla joskus jotain selkäni takana niin että ne kuluivat loppuun. :D

Oikealla sitten taas Wild and Crazyn kynsilakka W1 Montana. Minulla ei ennestään ollut yhtä ainutta valkoista kynsilakkaa. Sitten tuo oranssi on tosiaan merkiltään models own, kuten näkyy kuvasta. Nämäkin taitaa nyt olla niitä sellaisia joita ns. muotibloggarit kovasti suosii ja hehkuttaa, joten kokeillaan nyt sitten! Olisin muuten ostanut Goshilta melkein samanväsyisen, mutta se olisi ollut noin vitosen kalliimpi joten jätin sen Sokokselle. Onneksi Seppälästä ponnahti tämä esiin, tämä on melkeinpä parempi kuin se Goshin!

MSCHIC skunklookin korostuspuuteri vasemmalla ja luomiväri oikealla. Tuo luomiväri oli rakkautta ensisilmäyksellä, sillä saa ihan tajuttoman meikin! Ai että. 

Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä, melkeinpä paras löytöni eiliseltä! Olen jo muutaman vuoden etsinyt ihan perusmustaa huivia joka taipuisi niin kaulahuiviksi kuin hartiahuiviksi, ja Seppälästä se löytyi ihan sattumalta! Näin ensin mallinuken päällä harmaan version tästä, ja rakastuin jo siihen. Ei muuta kuin suuna päänä vain etsimään että missä kyseiset huivit majailivat, ja siellähän niitä oli koko seinä täynnä ties minkä värisinä, ja mustanakin tottakai! Eikä hintakaan ollut todellakaan paha, kymmenen euroa! Tämä tulee minulla todella tarpeeseen, sillä kesäisin saatan palella ulkona hieman mutten kuitenkaan niin paljon että tarvitsisi takkia, niinpä hartiahuivi on oivallinen ratkaisu siihen pulmaan. Kyllä minulla hartiahuiveja oli, mutta ei ainuttakaan mustaa. Ja kuten olette ehkä huomanneet niin pääasiassa suosin pukeutumisessani juuri sitä mustaa, muuten voi mennä liian värikkääksi. 

Kotiuduttuani kaupungilta värjäsin Oton hiukset ja sen jälkeen kipaisin hakemaan ystävän meille ja käväisimme Alkossa ja kaupassa. 

Ilta kului siis sitruunan, tortillasipsien ja Coronan merkeissä. 

Ja pitihän sitä uutta huulipunaa nyt testata. Aika järkyttävä combo kyllä nuo hiukset ja tuonvärinen huulipuna, tosin kyllä sekin menettelee jos ei laita huulia ihan noin tummiksi. Ylläolevassa kuvassa tosiaan vain testasin. 

Veljeni ja hänen kaverinsa tulivat meille myöskin istumaan iltaa hetkeksi, ja veljeni kaveri kyseli kovasti että mikä tämä minun tyylini on. Totesin että se on vain minua ja sain kuulla kehun että tosi siisti tyyli! Punastuin varmaan aika lujaa mutta ai että se oli kyllä tosi ihana kohteliaisuus! Varsinkin kun kyseessä oli vieläpä minua nuorempi pojankloppi jotka taitavat olla yleisesti vähän sellaisia että eivät ne paljon mitään sano. Muutenkin pidän kovasti tästä veljeni kaverista, hänen kanssaan voi keskustella tosi syvällisiä ja asiallisia juttuja. 

Velipoika napsaisi minusta kuvan, ja aika harvinainen kuva onkin. Nimittäin hiukset kiinni! Yleensä tykkään pitää hiuksia auki. 

Taru oksensi eilen illalla kolmesti mutta sen jälkeen ei ole ollut mitään. Eipä se siis taitanut mahatautia olla luojan kiitos, niinpä siis taidamme tänään päästä viettämään Oton kanssa kaverimme synttäreitä. :) Minulla sattuu vain olemaan vaatekriisi, olisin halunnut jotakin paljettista mutta kun mistään ei löytynyt sopivan hintaista ja tarpeeksi kivaa! Anttilassa kylläkin oli täydellinen paljettitoppi, mutta se maksoi parikymppiä... Olen aika hanakasti sitä mieltä että en jostain topista maksa kyllä kymppiä enempää. Seitsemän euroakin alkaa jo kirpaisemaan. Vaikka tosin paljetit kyllä maksavat, mutta sitten ollaan ilman! Kyllä minulta aina jotain kimalletta löytyy.

I'm on fire.

Aamusella kävin eräässä tapaamisessa. Äitini tuli siksi aikaa meille lastenvahdiksi sillä Otolla oli koulua.

Toppi H&M. 

Housut ikivanhat ja itserevityt. 

Korut sieltä sun täältä, tosin tuo iso pöllökoru on Indiskasta.

Ulkovaatteina oli vain huppari ja jakkutakki tuon topin päällä sillä äiti sanoi että ulkona ei ollut kylmä mutta kyllä siellä perkele oli! Jäädyin melkein pystyyn, olisin oikeasti kuollut jos aurinko ei olisi paistanut. Tulipahan kuitenkin ihan henkilökohtaisesti kartoitettua tuo lämpötila. 

Kahvin ja kanelikeksien kera rentouduin hetken Tarun ollessa päiväunilla. Yhtäkkiä muistin että minun pitää ehdottomasti ostaa eräs asia, jota tarvitsisin ihan välttämättä ihan viimeistään lauantaina jos suinkin olemme Oton kanssa menossa kaverimme synttäreitä viettämään. Ei muuta kun kuteet niskaan ja äiti seuraksi ja nokka kohti Anttilaa. 

Tai sitten jos viilaisin pilkkua niin toteaisin että ensin kylläkin menimme Citymarkettiin mutta siellä ei ollut haluamaani juttua. Niinpä piti mennä Anttilaan. 

Tuli muuten päivän liikunnat siinä kun kävelimme äidin kanssa keskustaan! On tästä muutama kilometri matkaa. 

Kotia päin tulimme kuitenkin bussilla ja sain kuin sainkin sitten ostettua sen mitä halusinkin. 

Ennen tätä esittelyä kuitenkin kerron että onpa mulla kameleonttihiukset, luonnonvalossa ne ovat enemmänkin siniset ja keinovalossa sitten ne ovat lämpimän violetit kuten tulette kohta itsekin huomaamaan. 

Ja jos hiuksista mitään voi päätellä, niin ostin kihartimen! Merkiltään vehje on Babyliss ja hintaa sillä oli noin 25€. Hiukan jo harjoittelin kihartimen käyttöä ja kuvista näette mitä sain aikaan. Olen ihan myyty! Vielä kun vähän harjoittelee niin kohta olen sellainen superkihara koko ihminen ettei tosikaan! Voin paljastaa teille salaisuuden, nimittäin... Pssst. Olen aina halunnut punaiset kiharat hiukset! Haave on ollut minulla niin kauan kuin muistan ja nyt ollaan jo kovasti sitä kohti menossa. Tosin minulle on tällä hetkellä melkein se ja sama minkä väriset hiukset minulla on (kunhan eivät ole vaaleat), kunhan ne vain ovat kiharat, edes osittain!

Kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu jahka opin kunnolla käyttämään tuota vehjettä. Olen kyllä itse sitä mieltä että on todella hauskan näköistä sekin kun on vain muutama hiussuortuva kiharrettu. Ne antavat jotain pientä lisävolyymiä tyyliin vaikka hiukset muuten olisivatkin suorat. Toivotaan kuitenkin että jatkossa minulle jää sen verran aikaa arjen keskellä että saan kiharrettua hiukseni aina kun haluan (eli päivittäin). 

Aluksi hepuloin kun en millään tajunnut miten saisin kiharrettua suortuvan ylhäältä asti, sillä kun kiharrinta irrotti hiuksista, hiusten juuret suoristuivat väkisin. Kuitenkin keksin sitten pienen reenaamisen jälkeen miten ongelman saa ratkaistua. 

Huomasin myös että hiuksiin tulee jollain lailla ihan uskomatonta kiiltoa kun on niitä vähän raudalla käsitellyt. Voi olla että kuvittelen, mutta ei sillä väliä!

Tällaista tänään, olen ihan fiiliksissä näistä hiuksista!

All you need is coffee.

Olipahan reissu. Mukaan mahtui niin hyvää kuin huonoakin. Huonot: kiertelin autolla noin puoli tuntia ennen kuin löysin autopaikan; Taru itki peloissaan. Hyvät: Neurologi totesi että ei tässä hätää, Taru vain kehittyy hitaammin; röntgenissä ei jouduttu odottelemaan kuin viisi minuuttia vaikka olin varautunut tunnin odotteluun; Taru oli lääkärissä tosi reipas vaikka näinkin että tyttöä pelotti. 

Muita kivoja juttuja tässä päivässä on myös:

-Jani lähti kiltisti kerhoon papan kanssa. 
-Sain maksettua autokoulun kakkosvaiheen. 
-Saan nyt juoda kahvini ihan rauhassa kun Taru meni päikkäreille, Jani on mummulassa ja Otto on vielä koulussa. 
-Sain rauhassa ottaa asukuvat joissa rekvisiittana toimii niinkin tärkeä asia kuin kuppi kahvia, jota en ilmeisesti malttanut laskea käsistäni. 

 Toppi ja hame H&M. 

Sukkikset ja sukat Seppälä. 

Korut vähän mistä sattuu. 

 Kenkinä oli lenkkarit joten en jaksanut niitä laittaa jalkaan kuvia varten. 

Huonojakin puoli tässä päivässä on. Maito on kohta loppu ja tarvitsen sitä ehdottomasti kahviin! Toivottavasti Otto käy kaupan kautta kotiintulomatkalla, muuten joudun itse lähtemään tuonne. Olisipa vaivalloista, kauppa on kadun toisella puolella. Mutta hei enhän minä nyt sellaista jaksa. 

Nyt lähden täyttämään jotakin erittäin viehättävää Kelan lomaketta. Ja juomaan kahvia.

Väsyttää.

Eilenkin olin niin väsynyt että nukuin viideltä yli tunnin päikkärit. Ja olisin nukkunut pidempäänkin ellen olisi pakottanut itseäni ylös kuuden jälkeen, ettei rytmi mennyt ihan persiilleen. Tosin hiivin kyllä takaisin nukkumaan jo heti kahdeksalta, ja heräsin sitten vähän vaille seitsemän aamulla. Ja väsyttää ihan rutosti vieläkin! Ei auta, pakko se on olla hereillä. Tänään on taas sellainen hulina-aamupäivä ettei tosikaan. Kymmeneltä Tarulla on neurologi, yhdeltätoista fysioterapia ja puoli yhdeltä käsiröntgen, voi pientä kun se joutuu kestämään niin paljon! Ja säälin vähän myös itseäni, tämä ottaa ihan hirveästi voimien päälle. Etenkin se kun joutuu pitämään sylissä lasta joka itkee peloissaan kun ei vielä ole ymmärrystä että häntä yritetään auttaa esim. sillä että otetaan verikokeita. Toivottavasti Taru ei saa mitään sairaalakammoa, vaan toivotaan että tämä tulisi Tarulle niin rutiiniksi että sitten isompana ei tarvitsisi kammota. 

Täytyy toivoa sormet ja varpaat ristissä että tuo auto ei ole jämähtänyt taas tuonne hankeen mihinkään jääkuoppaan, muuten ollaan kusessa ja pahasti. Taksiin en haluaisi tuhlata rahaa ellei ole ihan pakko ja julkisilla ja kävellen matkoihin menee tunti, on suhteellisen huonot kulkuyhteydet tuonne sairaalalle. Oma auto on nopein, kävely halvin, mutta se on niin tuskaista kävellä tuo matka kahdesti päivässä etenkin tuollaisessa säässä kun ei oikein voi ottaa vaatetta pois vaikka tulisi kuuma. Kesällä sen vielä jotenkin sietää kun ei edes tarvitse paljoa vaatetta muutenkaan. Ja on helppo työntää vaunujakin kun ei ole lunta ja jäätä ja ties mitä mömmöä tiet täysi. 

Ensi viikolla olisi sitten autokoulun kakkosvaihe, ja mua stressaa ihan himputisti! Lähinnä stressailen sitä arvioivaa ajoa, mutta voin aina lohduttautua sillä että niillä ei ole oikeutta ottaa korttia pois vaikka menisi kuinka poskelleen. :D Enkä minä nyt huono kuski ole, keskustassa ajaminen vaan on hiukan sellaista haparoivaa kun ei keskustassa tarvitse autoa käyttää. Olen ajanut keskustassa ainoastaan autokoulussa ja kerran sen jälkeen keskellä yötä vuosi sitten kun mentiin kaverin kanssa hakemaan hampurilaisia, ja keskusta oli ainoa missä oli McDonalds auki suht lähellä. 

Aamukahvia vetelen napaan ja koitan saada itseltäni aamujumitusta pois, on meinaan semmoinen härdelli jo ennen lähtöä. Pitää käydä suihkussa ja meikata sun muuta, ja toki sitten vielä syöttää Taru ja vaatettaa hänet ja vaihtaa vaippa ja hoitaa Jani kerhoon sun muuta. Onneksi pappa tulee viemään Janin kerhoon, siitä on niin iso apu! 

Yesterday.

Olen Taru ja olen söpö!

No ttu Loreal!

Kysyttyä.

No niin, nyt vastailen sitten kysymiinne kysymyksiin! Katsotaan kerkeänkö vastata kaikkii, kysymyksiä tuli meinaan aika monta. Mutta se on vain hyvä. 


Missä olitte Oton kanssa ensitreffeillä ja millaiset ne olivat?
Vastaus: Olimme leffassa ja meillä. Siis äidilläni, asuinhan silloin kotona. Käytiin katsomassa Painajainen perheessä ja muistan olleeni todella nolona kun leffassa tuli joku seksikohtaus tai vastaava. Samaten me molemmat pidimme käsiämme välissämme olevalla käsinojalla, mutta kumpikaan ei uskaltanut ottaa toista kädestä. Leffan jälkeen menimme meille ja söimme leipää ja muistaakseni katsoimme vielä jonkun leffan. Musitan että Otto pyysi minut syliinsä istumaan ja menin. Jossain vaiheessa menimme myös ulos. Sain myöskin ensisuudelmani kyseisillä treffeillä. ;D Se homma oli kuin suoraan jostain elokuvasta. Olimme eräässä leikkipuistossa hengaamassa ja seisoskelimme katulampun loisteessa. Lunta satoi hiljalleen ja oli hämärää. Kumpikaan ei puhunut. Sitten Otto tuli lähelleni, laittoi hiukseni korvani taakse ja suuteli minua. Olin ihan paniikissa sillä en mielestäni osannut suudella ja jälkeenpäin leukani oli ihan märkä. >:] Olipa herkkää. Tosin nyt tuota muistelee vain lämmöllä ja lievällä huvittuneisuudella. 


Juotko kahvisi mustana?
Vastaus: En. Laitan punaista maitoa, ei sokeria. 


Monta kuppia kahvia juot päivässä?
Vastaus: En nyt kuppimäärää ole laskenut, mutta ihan vähintään menee litra kahvia päivittäin. 


Mitä tekisit jos et viikkoon saisi MISTÄÄN kahvia?
Vastaus: Kärsisin helvetinmoisesta päänsärystä ja olisin erittäin vihainen koko ajan. 


Meinaatko opettaa lapsillesi wiccalaisuuden?
Vastaus: En varsinaisesti. Lapset tulevat näkemään minun maailmankatsomukseni, onhan se osa jokapäiväistä elämää, mutta kasvaessaan lapset saavat edustaa sitä uskontoa mikä heistä tuntuu hyvältä. 


Onko vanhemmillasi jokin erityinen uskonto?
Vastaus: Molemmat vanhempani kuuluvat kyllä kirkkoon. Isäni uskonelämästä en ole oikein perillä, mutta äitini taitaa olla agnostikko. 


Miten vanhempasi suhtautuvat wiccalaisuuteesi?
Vastaus: Isäni ei taida tietää edes ja äitini suhtautuu oikein hyvin. Hän on oikein kiinnostunut asiasta ja kyselee siitä kaikenlaista. 


Tupakoitko raskausaikoina?
Vastaus: Enpä juuri. 


Kuinka paljon tatuointeja aiot vielä ottaa?
Vastaus: Paljon!


Onko jotain hauskimpia kommentteja mitä tatuoinneistasi on sanottu?
Vastaus: No sellaista kritiikkiä ainakin että olen huono äiti koska harrastan kehonmuokkausta ja kaikkea muuta yhtä alentuvaa.


Ovatko lapsesi, avomiehesi tai vanhempasi mitä mieltä tatuoinneistasi?
Vastaus: Lapset tykkäävät hipelöidä kuviani ja Janin kanssa jutellaan välillä niistä. Otto on sitä mieltä että jos otan vielä vähän lisää niin niitä on liikaa, ja äitini ja isäni ovat samoilla linjoilla.


Miten vuodenajat vaikuttavat sinuun?
Vastaus: Yleensä energisoivasti kun löydän kustakin vuodenajasta hyvät puolensa. Joskus toki masentavat, kuten esimerkiksi nyt kun on hitosti lunta vaikka on jo maaliskuus, tai esimerkiksi jos jouluna ei ole lunta, tai kesäisin jos sataa vaan koko ajan. 


Mikä vuodenaika on eniten sydäntäsi lähellä?
Vastaus: Kevät ja kesä. Silloin olen eniten täynnä energiaa, tunnen herääväni uudelleen eloon, kuten luontokin. Syksyssä ja talvessakin on kyllä hyvät puolensa.


Näetkö kasvien auran?
Vastaus: En, mutta tunnen niiden energiat ja aistin ja näen puiden ja kasvien henget. 


Millainen on suhteesi luontoon? 
Vastaus: Kunnioitan ja rakastan sitä, ja pyrin suojelemaan sitä niin paljon kuin mahdollista. Tykkään viettää aikaa luonnossa ja valokuvata sitä sekä jutella kasvien ja puiden kanssa. 


Oletteko menossa Oton kanssa naimisiin jossain vaiheessa?
Vastaus: Emme ainakaan lähiaikoina. Emme ole edes puhuneet asiasta pitkiin aikoihin. 


Oletteko miettineet millaiset häät pitäisitte esimerkiksi uskon kannalta?
Vastaus: Emme pahemmin olen sitäkään pohtineet, mutta minä haluaisin pakanalliset häät. Jos se ei ole mahdollista niin maistraatissa sitten vaikka, mutta kirkkohäitä en suostu pitämään. Ahdistaa jo pelkkä ajatuskin. 


Jaksoinpan loppuun asti kerralla! :) Kiitos kysymyksistänne, oli taaskin todella mukavaa vastata!