perjantai 19. maaliskuuta 2010

Plähh.

Miksei voi olla helppoa tämä vaalentaminen? Kauhean pitkä prosessi, huomaan ma. Tai no tottakai on, musta kun oli se mistä lähdettiin. 

No mutta. Odotellessani äitiäni tuunasin erään mekon. Alkutilanteesta en muistanut ottaa kuvaa, mutta voin sanoa että se oli vain ihan perusmekko, tasainen helma ja sillä lailla. Ja tällainen siitä tuli. 


Saksin siis helman sekä avarsin kaula-aukkoa hitusen. Nyt tuo on oikein kiva, vaikkakin aika lyhyt, mutta eiköhän tuo kesällä ole ihan hyvä! Viimeistään.

Enkä sitten jaksanutkaan meikata mutta ei se mitään, on tässä vielä aikaa! Hassusti muuten sojottaa tuollainen yksi lyhyt hiustupsu tuossa oikeanpuoleisessa kuvassa. :D Nämä kuvat on otettu ilman salamaa, mutta tuo hiusväri ei silti ollut ihan noin tumma keltainen. 

Äiti sitten lopulta saapui muassaan L'oréal Paris Récital Préférencen kestoväri, sävy numero 10.1 Helsinki, eli erittäin kirkas tuhkanvaalea. Se läimäistiin päähän, annettiin vaikuttaa puoli tuntia ja sitten pesaisin pois. Hinkkasin kunnolla hopeashampootakin noihin haiveniin, ja sitten kuivuttuaan tukka näyttää tältä. 


Onhan se edelleen keltainen, muttei todellakaan yhtä keltainen kuin ennen käsittelyä. Hyvää vauhtia ollaan saavuttamassa toivottu lopputulos, nyt mietin vain että pitänee odotella viikko tai pari (jos suinkin maltan) ja lätkäistä sitten vielä joku tositosi vaalea väri. Hairstoren valikoimat näyttivät suhteellisen lupaavilta, voisi siellä käväistä katsomassa. On tämä kyllä varsinainen rasite hiuksille, mutta eipä ainakaan niin kova rasite kun en enää vaalenna, värjään vain. Ja jos menee hermo tähän prosessiin niin sitten ainakin tulee todistetuksi että minua ei ole luotu vaaleaveriköksi, vaikka olenkin syntyjäni sellainen. On kummallista miten pari pientä väripurkkia voivat tuoda valtavan luottavaisuuden ja turvallisuuden tunteen - että jos joku menee pieleen niin pelastus on saatavilla ihan koska tahansa. Olen aina ollut tosi tarkka hiusvärini suhteen, vaikken muuten olekaan kauhean ulkonäkökeskeinen. Tarkoitan tällä sitä, että minua ei häiritse jos kynsilakka on lohkeillutta, eikä minua häiritse jos meikki ei ole ihan tasan tarkkaan täydellinen kunhan se nyt ei ihan kauhealta näytä. Eikä minua myöskään häiritse jos on yksi pieni minimaalinen tahra paidassa. Mutta hiukset, hiukset.. Perhana.

2 kommenttia:

Suski kirjoitti...

Hiljaa hyvää tulee vai miten se meni :D

Seamrog kirjoitti...

Jep. :D