I'm not gonna fall.

Muutamia päiviä sitten postiluukustani kolahti Lehdon tämän vuoden ensimmäinen jäsenlehti. 

Lehdessä kerrotaan pääpiirteittäin Wiccasta sekä pääpiirteitä erilaisista traditioista. Tämän lehden lukeminen todellakin sai minut tajuamaan että minua ei enää voi lukea wiccaksi, ei ainakaan kokonaiseksi sellaiseksi. Otan kyllä vaikutteita wiccasta ja vietän sapatteja ja niin edespäin, mutta maailmankatsomukseni on kovasti jo laajentunut ja se ei sovi yhteen muottiin. Joten jos minua joksikin haluaa nykyään kutsua uskonnon kannalta niin hyvä ilmaisu olisi vaikkapa eklektinen pakana tai eklektinen noita. 

Yksi traditioista, jotka lehdessä esitellään, on Celtic Wicca, eli kelttiläinen wicca. Huomasin kuvauksen sopivan minuun suhteellisen hyvin. 

"Kelttiläinen wicca yhdistää garderilaista wiccaa ja druidismia. Nimitys on kattotermi, jonka alla on useita suuntauksia aina perhetraditioista initiatorisiin suuntauksiin ja löyhempään eklektiseen wiccaan, jossa on kelttiläisiä painotuksia. Yleensä maailmankuvassa tärkeällä sijalla ovat kelttiläiset jumaluudet, esi-isät ja luonto. 


Luonnonhenget, maahiset, pikkuväki, keijut ja elementaalihenget ovat osa maailmankuvaa."


-Seita 1/2010. 


Nappasin lehdestä ne kohdat jotka osuvat yksiin uskomukseni kanssa. Tämä ei tee minusta vielä kelttiläistä wiccaa, mutta olen jo huomaamattani harjoittanut ja elänyt tämän uskomuksen suuntaisesti. Tästä täytyy ottaa selvää lisää. 


Samaten kuin olen viimeisen vuoden aikana ollut yhä enemmän ja enemmän kiinnostunut shamanismista ja suomenuskosta sekä juurikin druidismista. Olen noista kaikista lukenut jo jonkin verran ja huomaan että jokaisessa niissä on asioita joita teen tai joihin uskon ja jolla tapaa elän. En siis voi kuulua mihinkään yhteen ryhmään, eikä se ole pakollistakaan. Maailma on avoin. 


Kävin eilen kirjastossa ja raahasin sieltä mukaan melkein kymmenen kirjaa.

Tässä kuitenkin kolme kiinnostavinta. Euroopan noitavainoista kertova kirja sekä kaksi kirjaa shamanismista. Kirjasto on alkanut laajentamaan valikoimaansa, sillä ennen siellä oli todella suppea "pakanahyllykkö". Nyt se on laajentunut ja sieltä löytää jo vaikka ja mitä! 


Eilispäivä kului kahvin ja kirjan merkeissä. 

Luin koko eilisillan ylläolevaa kirjaa ja pääsin noin puoliväliin, ja täytyy sanoa että on kyllä suhteellisen laadukasta luettavaa, ei ole mikään ihan perus kakkaromaani mielestäni. Olen lukenut aiemminkin erään Lisa Jewellin kirjan jonka nimeä en nyt kyllä muista, mutta sekin oli jopa hyvä!

Ystäväni on tulossa meille tänään tuossa joskus päivällä. Sitä ennen ehdin vielä vallan mainiosti lueskella vähän lisää. Ja juoda kahvia.