Terry Pratchettin Carpe Jugulum
Carpe Jugulum - eli "tartu kurkkuun" - on ollut vampyyrisuvun reipas motto jo vuosisatojen ajan. Vampyyrit saapuvat itse kuninkaan kutsusta vierailulle Lancren kuningaskuntaan juhlimaan kuninkaantyttären syntymää. Visiitistä tulee kuitenkin aiottua pitempi, sillä vampyyrit päättävät syrjäyttää nuoren hallitsijan ja ottaa Lancren valtaansa.
Vampyyrien viekas tuuma ei miellytä noitia, todellisia vallanpitäjiä, jotka päättävät karkottaa ei-toivotut vierailijat hyväksi havaituilla keinoilla: valkosipulilla, pyhällä vedellä ja päivänvalolla. Jotain on kuitenkin pielessä, kun vanhat konstit eivät enää tepsi. Onneksi noidilla riittää pollalogiaa, ja käyttöön otetaan kikka kolmonen...
Täytyy sanoa, että Terry Pratchettilla ote on ja pysyy. Yhtä viihdyttävä kuin hänen aiemmatkin kirjansa jotka olen hyppysiini saanut.
Pratchettin teoksissa on juuri sellaista huumoria joka kolahtaa minuun. En osaa sitä selittää täydellisesti, joten parhaimman käsityksen saatte lukemalla itse Pratchettin teoksia.
Carpe Jugulumissa seikkailivat tosiaan Muori Säävirkku ja Nanny Auvomieli. Toki muitakin henkilöitä oli mukana, ja paljon, mutta nämä kaksi ovat sellaiset hahmot joihin olen suunnilleen rakastunut. Olenkin tehnyt tuttavuutta kyseisten hahmojen kanssa jo useamman vuoden ja useamman kirjan ajan, joten rakkauteni on täysin perusteltua.
Kirja oli viihdyttävää luettavaa. Ei liikaa ylimääräistä sönkötystä kuten ei yleensäkään Pratchettin romaaneissa, ja asiat etenivät vauhdilla mutta silti mukana oli tarpeeksi yksityiskohtia.
Kokonaisarvosanaksi asteikolla 4-10 annan 9½.
Taru oli tänään kylvyssä.
Pieni vesipeto. Taru rakastaa vettä. Se varmaan asuisi kylpyammeessa jos se kävisi päinsä.
Tekisi kovasti mieli lähteä ulos vaikka vain kävelemään mutta enpä usko että tuo "mies" jaksaisi olla kotona kiukuttelevien lasten kanssa. Minulla ei ole ongelmaa sen suhteen, alkaa vain ahdistaa kun on helvetin kuuma ja olen ollut taas helvetin kauan neljän seinän sisällä. Alkaa suoraan sanottuna vituttaa tämä sisällä nyhjääminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti