torstai 22. lokakuuta 2009

Harmaa aamu, josta johtuu se että tunnen itseni taas aivan törkeän voimattomaksi.

Niin että onpa hauskaa. Suoraan sanottuna siis erittäin nautittavaa.

Ensi töikseni keitin kahvia, kuinkas muuten.





Vielä pitää odottaa että polttoaine alkaa vaikuttaa... 








Masentava näkymä. Ulkona on vielä melkein puolipimeää. Jos ikkunasta näkyisi metsämaisema niin olisin onneni kukkuloilla, mutta kun pari hassua puuta, hitosti kerrostaloja ja kaiken päälle vielä masentava ilma niin tämä tyttö ei oikein lievästi sanottuna tykkää.






Peikonpoikanen tässä hei! Valmiina palvelukseen. Tai siis oikeasti ei yhtään valmiina. 


Mutta hei, yksi asia millä voin ylpeillä on se että nousin ihan oikeasti ylös silloin kun herätyskello käski eli puoli yhdeksältä! Lapset heräilivät samoihin aikoihin ja nyt ne ryömiskelevät tuossa lattialla ja syövät digestive-keksejä.

Jani on edelleen yskässä eli se tulee olemaan kotona tämänkin päivän. Ja mitä hittoa, onko jo torstai!? 


Muistin juuri että näin unta että oli marraskuun ensimmäinen päivä. Kauhistelin siinä unessa että mitä hemmettiä, äskenhän alkoi vasta lokakuu... Onneksi on vielä lokakuu, en kestäisi marraskuuta ihan vielä. 
Inhokkikuukauteni ovat tammikuu ja helmikuu, maaliskuu alkaa olemaan jo jotenkuten siedettävä. Hyvällä tuurilla. Huhtikuu on taas jo euforian aikaa, se kun on oikeasti kevätkuukausi jo. Tai no, kai maaliskuukin on, mutta en osaa sitä samalla tavalla mieltää vielä kunnolliseksi kevätkuukaudeksi. Se kun riippuu niin paljon millainen sää sattuu olemaan. Tänä vuonna sisäistin kevääntulon vasta toukokuussa, huhtikuussa kun oli vielä ihan perkuleen kylmä. 

Ai niin. Teille jotka odotatte sitä lupailemaani kämppäpostausta, pahoittelen syvästi. Minä teen sen ihan oikeasti, ei tarvitse pelätä että jättäisin tekemättä. Saattaa vain hiukan kestää. Nyt kuitenkin kämppä on sen verran hyvässä kunnossa siisteyden kannalta että voi olla että kyseinen postaus ilmestyy jo tänään, mutta jos ei niin yritän saada sen tällä viikolla! Himottaa itseänikin päästä tekemään se, mutta se kun ei täysin minusta riipu. Tiedoksi että eräs juttu pitää lätkäistä seinälle, sohva täytyy siivota, sänky täytyy pedata ja roskapussit pitää laittaa katseilta piiloon ja sittenpä voin melkein sanoa asunnon olevan kuvauskunnossa.

Ei kommentteja: