Kello on kohta yksi ja en ole tehnyt mitään. Paitsi vetänyt kahvia ja hoitanut Tarua. Tähänkö tämä on taas menossa? En kaipaa tällaisia päiviä enää lisää.
Äsken oli pienoista sanaharkkaa joten nyt päässäni pyörii sellainen ajatus että kannattaako sittenkään mennä tänään vuokraamaan mitään leffaa yhdessä katsottavaksi, koska saattaisimme kuitenkin sitten kinata siitäkin. Ja sitten mietin että tuskinpa jaksan hakea itsellenikään mitään leffaa.
Kavereista ei taida täksi päiväksi olla seuraa, paria tyyppiä en jaksa edes koittaa tavoittaa kun uskoakseni heillä on jo menoa.. Ja yhtä kaveria koitin viestillä tavoittaa (jonka sisältö ei kuitenkaan liittynyt tähän päivään mitenkään) mutta en ole saanut vastausta siihen joten annan senkin asian olla.
Huomenna olisi ollut Liskogallerian Halloween-bileet, mutta koska en ole saanut bileiden järjestäjältä vastausta kysymykseen että saako tuoda avecin ja yksin en ole menossa niin olen sitten huomisenkin kotona. Äiti kyseli meitä hänen luokseen käymään mutta Otto ei jaksa niin en jaksa yksin mennä sitten sinnekään.
Miten voi olla näin hiton vaikeaa? Välillä tuntuu että ole itse esteenä monelle hauskalle. Joko ei riitä motivaatio vain tekemään jotakin tai sitten en vain jaksa tai ei mukamas vain huvita. Ihan kuin kääriytyisin johonkin ihme harsoon. Perkele.
Nytkin on kymmenittäin asioita joita periaatteessa voisin tehdä. Motivaatio on ainoa mitä ei näy taaskaan mailla halmeilla. Ja toinen on se että suureen osaan asioista liittyisi ulos menemistä ja siellä on niin hiton kylmä ettei paljon hotsittaisi. Koneella ei ole ketään eikä mitään, en jaksaisi istua tässäkään mutta kun ei huvittaisi tehdä mitään muutakaan. Haluaisin vain kirjoitella tänne blogiin, mutta mistäs kirjoitat kun et mitään tee mistä voisit edes kirjoittaa.
ARGH.
Nyt menee taas vain marisemiseksi. Ehkä otan itseäni niskasta kiinni niin kuin aikuinen ihminen ikään ja lähden tekemään jotain mukamas kehittävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti