Samhain ja Halloween ovat lähes sama asia, paitsikin että kun sanoo Halloween niin tulee mieleen kaupalliset asiat ja lasten karkkikierros, joka ei kuulu Samhainiin.
Minusta Samhain on yksi vuoden kivoimmista juhlapäivistä. Rakastan Samhainin "synkkyyttä" joka tulee siitä että se on myöhään syksyllä joten illat ja aamut ovat pimeitä, ja toki se että Samhain on kuolleiden päivä. Pyhäin miesten päivä. Minulla on aina Samhainina tapana laittaa kynttilä palamaan avoimen ikkunan eteen, kuten tehtiin vanhoina aikoina. Ikkunalla palava kynttilä opastaa kuolleiden läheisten henget läheistensä luo. Mielestäni tuo on erittäin kaunista.
Aiempina Samhain-päivinä minulla ei vielä ollut kuolleita läheisiä. Nyt niitä on kaksi kappalein. Odotan siis innolla tämän vuoden Samhainia, tahtoisin kovasti tavata nämä kaksi henkilöä, toivottavasti he tulevat vierailulle. Etenkin tahtoisin että edesmennyt mummini tulisi käymään, hän saisi aivan kasvotusten tavata Tarun. Hän ei koskaan ehtinyt nähda Tarua eläessään. Mummi ei ole käynyt kyläilemässä, olisin kyllä tiennyt jos hän olisi. Samhain olisi siis erittäin otollinen aika hänen tulla kylään. Laittaisin pullakahvit jos se olisi mahdollista, en vain oikein usko että kuolleiden henget syövät tai juovat mitään. En ainakaan ole koskaan tällaisesta ilmiöstä kuullut.
Taisi olla kaverini joka joskus ihmetteli että eikö sitten kuka tahansa henki (tai aave tai kummitus tai miksikä nyt haluaa sano) voi tulla sisälle jos kerta ikkuna on auki ja vaikka mitä. Minä en usko että niin on. Ensinnäkään en usko että suljetut ovet ja ikkunat pidättelisivät henkeä joka tahtoo tulla sisälle, ja toiseksi uskon että minulla on vaikutusvaltaa jopa henkiin, samoin kuin eläviinkin ihmisiin, jos en halua että joku kotiini tulee. En päästä ketä tahansa elävääkään tänne, miksi päästäisin kenen tahansa ruumiittoman? Ja jos joku ruumiiton sisälle pääsisi, sen tuntee kyllä, ja yleensä kun kauniisti pyytää niin joko tämä henkilö sitten häipyy tai ainakin väistyy niin paljon taka-alalle että läsnäoloa ei huomaa lähes lainkaan. Jos kauniisti pyytäminen ei auta, on olemassa erilaisia keinoja sadoittain, ja joku niistä väkisinkin toimii jos hengen haluaa kodistaan karkottaa.
Minua ei häiritse vaikka kotonamme kyllä kummittelee. Kunhan kummitukset pysyvät erossa lapsista, eli eivät pelottele heitä, niin minua ei kummitusten läsnäolo häiritse millään tapaa. Olen joskus jopa jutellut kummitukselle. En ole saanut suullista vastausta, mutta olen tuntenut että sanani menevät kyllä perille. Yleensä juttelen nätisti, vaikkapa kiitän heitä siitä että he eivät ole säikytelleet lapsia tai minua. Sen jälkeen tulee lämmin olo ja alkaa hymyilyttää, samaten tulee tieto siitä että henkiolento on kuullut sanani ja tullut niistä hyvälle mielelle.
En ole koskaan tiuskinut kummitukselle, enkä sanonut pahasti. En halua joutua riitoihin henkiolennon kanssa.. En usko että ne pystyvät tappamaan, mutta harmia voivat kyllä aiheuttaa ja paljon, enimmäkseen sillä tavoin että ne säikäyttävät ja pahasti. Se ei ole ollenkaan mukavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti