Ihan kuin olisi joulu tulossa.

Puhun siis nyt tietenkin siitä kuinka odotan malttamattomana että posti tulee, josko sieltä ilmestyisi se tilaamani levy. <3 

Pitäisi vielä katsoa kaikki ulkovaatteet ja kaulahuivit läpi, josko sieltä löytyisi jotain myyntiin laitettavaa myös. Olen koittanut meinaan tuota vähän pitkittää, sillä ulkovaatteet ja kaulaliinat ovat ihan vaatekomeromme perällä, ja siinä edessä on ties mitä bokseja ja minun ihanaiset kenkäni. Pakko se on kai ryhtyä tuumasta toimeen. Mutta ei nyt. Nyt minä istun tässä ja juon kahvia enkä tee mitään muuta. 


Uusin tatuointi on ollut minulla jo puolisen viikkoa ja hyvässä paranemisvauhdissa se on. :) Ensimmäisenä päivänä se oli vähän hellänä, nyt ei ole enää kipua mutta jessus että sitä kutittaa... Tämä kutisemisvaihe on paranteluprosessissa kaikkein veemäisin osa. Kun ei saa raapia! Joskus raavin muistaakseni vasemman käsivarren tatskaa kun ei pystynyt hillitsemään kun kutitti vaan. Sen jälkeen oli kynnenaluset täynnä mustaa möhnää, jota irtoaa siitä tatuoinnin pinnasta, sekoittuneena Bepantheniin. Ei ollut kamalan kiva pestä sitä sitten kynsien alta pois...

Jani tulee kotiin iltapäivästä, käyn sen hakemassa mummulasta. Poju oli taas vähän kyläilemässä. 


Ja olen edelleen menossa palauttamaan nuo kirjat kirjastoon. Ja aion edelleenkin meikata tänään, ja pukeutua, aikuisten oikeesti. 

Nyt menen tsekkaamaan parin nettikaupan tarjonnan, jotka bongasin eilen illalla mutten silloin jaksanut vielä selata.