keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Minun maailmani menoa.

Eilen bussissa matkalla keskustaan kaverini kertoi eräästä asiasta jonka hän kuuli. Jollekulle tyypille oli käynyt niin että hänellä oli ollut tarot-kortit ja joku uskovainen oli hänelle alkanut vaahdota kuinka hän vehkeilee pahuuden kanssa. 

Olen tätä aiemminkin ihmetellyt, että miten jotkut ihmiset voivat olla niin omien uskomustensa lumoissa etteivät pysty käsittämään että kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Minä henkilökohtaisesti en tuomitse kenenkään uskoa, jos joku on saatananpalvoja niin olkoon. Uskonto ei vaikuta mitenkään siihen millaisen mielipiteen muodostan. Eli en itse menisi olettamaan mitään kenestäkään pelkän uskonnon perusteella. 


Ymmärrän kyllä miksi kristinuskon jotkut edustajat saattavat kuvitella että kristallipalloon katsominen tai korteista ennustaminen on vehkeilyä pahuuden kanssa. Onhan sellainen varmaan teroitettu heidän mieliinsä pienestä pitäen. Varmaan asiaan vaikuttavat juurikin entisaikojen noitavainot esimerkiksi, ja samoilla perusteilla melkeinpä nykyäänkin saatetaan tuomita ihmisiä "pahoiksi". Ehkei nykyään enää sanota että kaikki punatukkaiset ovat paholaisen palvelijoita eli noitia, mutta kyllä varmaankin joitain samoja asioita saattaa löytyä. Esimerkiksi juurikin vaikka nuo pari äsken mainitsemaani asiaa, ja sitten myös vaikkakin ihan se että edes on kiinnostunut jostakin ns. yliluonnollisesta. Joiltain uskovaisilta saattaa hyvin äkkiä tulla kommenttia että nyt joudut sitten helvettiin kuoltuasi tai jotain vastaavaa. Tarkoitukseni ei kylläkään ole yleistää. Puhun nyt siis vain siitä että kun kerran joitain tällaisia ihmisiä tosiaan on. En tarkoita että kaikki kristityt tms. olisivat samanlaisia. 

Minä olen pienestä pitäen kutsunut itseäni noidaksi. Noituus on aina kiehtonut minua, jo alle kymmenvuotiaana. Minä en ole koskaan kokenut niin että olisin tekemisissä minkään pahan kanssa vaikka omistankin tarot-kortit ja kristallipallon ja vaikka mitä joidenkin kiihkouskovaisten mielestä "pahoja tavaroita". Noituudessa ei ole mitään pahaa. Se on luonnollista. Minulle esimerkiksi tarot-kortit, kristallopallo ja riimukivet ovat apuväline oman mielen avaamiseen. Ne auttavat keskittymään johonkin asiaan josta tahtoo tietää lisää. Ne ovat apuvälineitä. Tunnen oloni suunnattoman rauhalliseksi ja hyväksi aina kun olen esimerkiksi tulkinnut riimukiviä. Tunnen itseni hiukan viisaammaksi, kun on saanut apua joltakin toiselta taholta sen verran että on itse helpompi pohtia jotakin ongelmaa tai mitä tahansa asiaa. 


En ymmärrä kuinka joku voi pitää pahana sitä että käyttää mietiskelyssä tai ongelman ratkaisemisessa apuvälineitä. Eihän siinä ole mitään väärää. En osaa itse edes mieltää kummituksia, riimukiviä tai mitään vastaavia yliluonnolliseksi. Ne ovat osa jokapäiväistä elämääni. Samaten luonnon seurailu. Ei ole päivää jolloin en seisoisi hetkeä ikkunassa ja katselisi puita ja kasveja ja miettisi miten ne ovatkaan muuttuneet kovasti verrattuna ihan eilispäivään. Tänäänkin katselin ulos ja sain todeta että lehtiä oli todella paljon vähemmän puissa kuin eilen. Vielä muutama vuosi sitten en huomannut tällaisia pieniä asioita. 

Joskus jostakin luin että keskiyö on kummitusten aikaa. Se jäi päähäni. Se oli suloista. Vaikka tiedän että kyllä niitä kummituksia näkyy ihan päivänvalossakin, niin silti kuitenkin ehkä niitä helpommin havaitsee öisin. Öisin kun yleensä ihmiset pelkäävät enemmän, jolloin kaikki aistit ovat paljon herkempinä joten silloin myös aistii ja näkee asioita helpommin. Olen huomannut sen itsestänikin. Vielä muutamia vuosia sitten olin aivan paniikissa jos edes kuvittelin sellaisen hetken että näkisin kummituksen. Nykyään aina keskiöisin (jos satun olemaan hereillä ja katsomaan kelloa tasan kahdeltatoista) minua alkaa hymyilyttää ja minä tervehdin kummituksia. Saatan jopa jutella ääneen tai sitten vain ajatella. Sanon jotakin sen tyylistä kuin että "pitäkää nyt hauskaa, on teidän tuntinne". Mielestäni tuo on jollain tavalla erittäin kaunista. 

Äitini tietää omasta uskonnostani. Ja olen siis wiccalainen. Se on luonnonuskonto, jonka pääsääntönä on se että elää sopusoinnussa luonnon kanssa ja se että tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita muita. Ja minä itse miellän sen niin että ihmisiä ei saa vahingoittaa, ei myöskään eläimiä, eikä luontoa, ei mitään. Ei siis ole kovin vaikeaa. Kristinuskossa taitaa olla aika samankaltainen sääntö, mutta siinähän uhataan että Jumala rankaisee jos ihminen tekee väärin. Wiccalaisuudessa sinun ei tarvitse pelätä rangaistusta ja helvettiin joutumista. Kun kuolet, pääset Kesän Maahan jossa tapaat kaikki edesmenneet rakkaasi ja valitset siellä seuraavan elämäsi läksyt. Sinulla on siis uusi tilaisuus jos ns. tyrit jotakin eläessäsi. Ja sitä paitsi, virheistä sinä opit. Sinä kyllä huomaat kun teet virheen. Mielestäni siinä ei muuta rangaistusta tarvita, ei mitään nälänhätää tai kuivuutta tai jotakin vastaavaa mitä Raamatussa on esiintynyt. 
Kun luin tarkemmin wiccalaisen noidan ja noidan erittäviä piirteitä, huomasin olevani kumpaakin. Ne ovat lähestulkoon sama asia, mutta niissä on pieniä eroavaisuuksia. Minulla oli suunnattoman onnellinen olo päiviä tuon oivalluksen jälkeen, tunsin tuntevani enemmän itseäni. 
Tosiaan. Äitini tietää uskonnostani. Hän ei ole sanonut mitään pahaa, tahtoi vain tietää lisää. Vihkiydyin siis wiccalaiseksi kun olin juuri täyttänyt 15 vuotta. Aluksi puhuin tästä äitini kanssa paljon. Sitten oli pari vuotta ettei pahemmin tullut puheeksi. Sitten eräänä päivänä minun ollessani muistaakseni 19 vuotta äitini oli kylässä ja kysyi sitten semmoisella nauravalla äänellä että no, vieläkö sinä olet noita. Katsoin vakavana takaisin ja vastasin että kyllä, ja paljon kehittyneempi kuin aiemmin. En muista mitä äitini siihen sanoi enää, kaipa se vähän sisäisesti naureskeli että voi jessus, mutta en antanut sen häiritä. Äitini on kyllä saanut huomata että on ihan hyödyllistä kun perhepiirissä on noita. Osaan esimerkiksi kertoa hänelle sellaisia asioita joita hän ei löydä kirjaston kirjoista eikä välttämättä edes netistä ainakaan helpolla. Kyllähän netistä löytää melkein mitä tahansa, mutta helpommalla hän pääsee kun kysyy minulta. Yhdessä vaiheessa hän pelkäsi kamalasti kun olimme kertoneet toisillemme kummitusjuttuja ja hän joutui sitten olemaan yksin kotona. Hän kysyi onko mitään keinoa saada pidettyä kummitukset poissa. Kyllä vain. Sanoin että sytyttää valkoisia kynttilöitä (valkoinen on viattomuuden väri) ja juo kamomillateetä (se rauhoittaa). Myöskin kerroin että kamomillaa voi ripotella asuntoon, juurikin sen rauhoittavan vaikutuksen takia. Annoin myös fenkolinsiemeniä ja kerroin että kun niitä laittaa avaimenreikään, eivät kummitukset pääse sisälle. Meillä se toimi. Janin huone on aina ollut todella aktiivinen henkisellä tasolla, niin aktiivinen että siellä on ollut erittäin ahdistava ja painostava ilmapiiri. Otto ei pidä siitä huoneesta, ei myöskään Jani eikä eräs kaverini. Kaikki heistä sanovat että siellä on kummituksia, tai kuten Jani ilmaisee, mörköjä. Siitä sain vahvistuksen omille epäilyilleni ja koetin fenkolinsiemen-kikkaa. Laitoin avaimenreikään fenkolinsiemenen ja sen jälkeen huone on ollut paljon rauhallisempi. Itse asiassa erittäin rauhallinen. Olen nukkunut siellä yksin ja nukun siellä paremmin kuin makuuhuoneessamme. 

6 kommenttia:

Bermudan Jenni kirjoitti...

h, pitääpä iteki kokeilla fenkolinsiemeniä avaimenreikiin niin olisi levollosempi olo :) tosin ei tämä nykyinen koti oo läheskään yhtä ahistava kuin edellinen kämppä. millasia kokemuksia sulla on kummituksista?

Seamrog kirjoitti...

http://liikaakahvia.blogspot.com/2009/10/kummituksia-ja-kirjoja.html Tuosta linkistä pääset tekstiin johon oon kirjottanut ja linkittäny kokemuksiani. :)

Camilla kirjoitti...

Oh, minäkin olen kuullut tuon, että kummitukset tulee keskiyöllä! Itsellä on tapana keskiyöllä aina käpertyä johonkin sohvan nurkkaan tai tiiviimmin peiton alle. Teen sen jotenkin ihan tiedostamatta varmaan unissanikin. Muistan yksinollessani monesti itsekin puhuneeni "seinille" ja pyytänyt, että elkää nyt vain näyttäytykö niin minun mielenterveys pysyy hyvänä, muuten voitte mekkaloida. :D

Ja noitahan ei välttämättä ole wicca, wicca vain on aina noita ;)

Seamrog kirjoitti...

Niinhän se on. ;)

Minäkään en välttämättä halua että kummitukset alkaisivat näkyä silloin keskiöisin, mutta muuten läsnäolo ei haittaa. Ei se näkyminenkään kyllä jos en olisi yksin kotona. Ja jos kummitus olisi ystävällinen niin mikäs siinä! Ettei olisi pahat mielessä. :D

Rouva Lypsy kirjoitti...

Tuon kynttiläjutun minäkin tiedän. Poltan paljon kynttilöitä :D
vanhassa talossa kun asuu....

Tässä talossakin on tapahtunut yhtä ja toista. Samoin tuossa meidän vanhassa navetassa. Mm. tyttäreni näki siellä pari kuukautta aijemmin kuolleen vasikan hengen. Minäkin olen siellä todistanut yhtä jos toistakin samoin anoppi.

Rouva Lypsy kirjoitti...

Moi, tulen tarinoimaan kokemuksistani, kunhan tuo netin juutas pelittää paremmin. Kokoajan pätkii. Meinaa pimahtaa kohta! x(