maanantai 12. lokakuuta 2009

Kirja-arvostelua.

Helen Walsh - Lutka



Parikymppinen Millie O'Reilly on hävyttömän kaunis, röyhkeä ja sekaisin. Kun perhehuolet riivaavat, opiskelu vituttaa ja paras ystävä ottaa etäisyyttä, Millie etsii lohtua ja unohdusta Liverpoolin huorakortteleista. Viina, kokaiini ja täydellisen piittaamaton seksi niin naisten kuin miestenkin kanssa kiskovat häntä hedonismin, itsetuhon ja nöyryytysten syövereihin. 
Lutka on raadollisen suoraviivainen ja kiihkeä kuvaus ystävyydestä, vieraantumisesta ja äärimmäisyyksistä. Se on myös rakkaudetunnutstus Liverpoolin laitakaduille ja niiden kulahtaneelle kauneudelle.




Erittäin miellyttävä lukukokemus. Pidin juurikin siitä että kaikki sanottiin suoraan. Jos vedettiin viinaa niin sitä tosiaan vedettiin, jos nussittiin niin nussittiin, eikä mitään vertauskuvallisia rakkausromaani-hömpötyksiä kuten "ja he olivat yhtä" tai "ja niin he liikkuivat hitaasti toisiaan vasten ja se kaikki oli parempaa kuin mikään muu maailmassa" ja kappale päättyy siihen ja aletaan kertoa jostain aivan muusta. 
Minua on aina kiehtonut huumeista ja huorista kertovat tarinat ja niihin liittyvät tarinat. Ne kun ovat sellaisia asioita joita en ikinä ole kokeillut enkä myöskään tule kokeilemaan. Niistä on mukava lukea. Rakastan lukea kurjuudesta ja pahasta fiiliksestä ja itsetuhoisuudesta. Kun on lukenut sellaista, voi hyvillä mielin todeta miten hyvin asiat itsellä on ja jatkaa lukemista aivan rauhassa. En tarkoita ettenkö pitäisi onnellisista tarinoista, tottakai pidän. 
En keksi yhtäkään asiaa mikä olisi ollut negatiivista tässä kirjassa, paitsi sen että se olisi voinut olla pidempikin. 


Arvoasteikolla 4-10 arvosanaksi annan 10. 

Tiskailin tuossa ja keitin uutta kahvia. Nyt on hyvä kun on vastakeitettyä lämmintä kahvia ja seuraava kirja odottelemassa. 


Kirjoittelemisiin!

Ei kommentteja: