Elikkäs. Pelleilin semmoisen paidan tai mikä bolero onkaan ja kangasvärin kanssa.
Tämmöisen sain aikaan vaatekappaleen selkämykseen. Vielä se on silittämistä vailla ja katsotaan taiteilenko tuohon vielä jotakin, riippuu miltä se näyttää sitten kun sovitan sitä.
Ja vielä tällainen loppukevennys, ai että minä sain hyvät naurut kun Otto kiikutti tämän eteeni.
Tuo ilme! Taru on aivan syötävän suloinen! No haloo, mitä muuta mieltä voisin edes olla, kun satu olemaan kyseisen luontokappaleen äiti. :D
Ja Taru ei kiivennyt tuonne itse, rakas isukki hänet sinne tunki. Mutta näytti tyttö viihtyvän. Pälyili hetken ympärilleen selvästi miettin minne hemmettiin sitä nyt joutui, ja kuten kuvasta näkyy, niin toinen oikein poseerasi kameralle. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti