Elokuvailta tiedossa.

Otto tekstasi ja kysyi haluanko jonkun elokuvan Filmtownista. Totesin että Passion Of The Christ olisi mielenkiintoista nähdä, olen lukenut siitä niin monia hyviä arvosteluja että vaikka itse en kannata millään muotoa kristinuskoa, kiinnostaa kuitenkin tuo elokuva ihan näin elokuvakokemuksena eikä minään hengellisenä. Onko joku nähnyt kyseisen elokuvan? Jos kyllä, mitä mieltä olitte?
Veikkaanpa ihan siis hatusta että tuo leffa ei ole pienten silmille. Pitää siis ensin operoida molemmat lapset (jopa Jani) sitten illalla nukkumaan ennen kuin voin majoittua sohvalle katsomaan Kristus-leffaa.


Kello näyttää puoli kolmea enkä ole saanut aikaiseksi mitään. Ainoastaan suihkussa olen käynyt ja yksi kihara jäi oikealle ohimolle keikkumaan kun koitin jonkinnäköistä tuuheutta tähän pehkoon saada. Ehkä vielä joskus onnistun... Sitten kun on kunnon välineet ja kaikki. 


Olen taas selaillut Mikseriä ja tehnyt lisää löytöjä. Jos jollakulla muuten on jotain hyvää musiikkisuositusta, niin kertokaa toki! Olen avoin uusille ehdotuksille, kunhan ette ehdota räppiä, hiphopia tai ylitsevuotavaa purkkapoppia. Ne eivät uppoa, sille ei mahda mitään.


Pitäisiköhän vähentää tupakanpolttoa... Olen huomannut että sauhuttelen menemään aika luvattoman usein. Tarkkaa lukumäärää en kerro, ensinnäkin siksi etten tiedä kun en laske ja toiseksi en itse varmaan kestäisi totuutta. En sinällään pidä tupakoinnista, se on vain jo tapa. 
Ylpeydekseni voin sanoa sentään edes sen etten juo alkoholia. Ollenkaan. En ota edes huikkaa.


Kohta on Samhain ja minä en tiedä vieläkään menenkö Liskogallerian järjestämiin Halloween-naamiaisiin. Yksin ei huvittaisi, olisi kiva jos sinne saisi tuoda avecin. Harmi vain että kysyin yli viikko sitten partyjen järjestejältä saako avecin tuoda mukaan, enkä ole saanut vastausta vieläkään. Ajattelin pommittaa postilla uudestaan tämän viikon loppupuolella jos ei vastausta sitä ennen tipu. 
Ei minulla mitään hinkua tuonne muuten olisi mennä, naamiaisissa vaan en koskaan ole ollut nk. aikuisiässä joten olisi mukava kokea sekin. Viimeksi jonkinasteisissa naamiaisissa olin silloin kun olin jotain yhdeksän vee tai vastaavaa. Että kymmenen vuotta on jo siitäkin huvista. Jos sen jälkeen on ollut naamiaisia niin ne ovat olleet erittäin huonoja kun ei ole jäänyt minkäännäköistä muistikuvaa. 


Taru on päikkäreillä ja Jani katsoo Nalle Puhia. Minä taidan nyt lähteä taas tästä koneen äärestä vaikka lukemaan.