Erittäin vittumainen yö ja ehkä hitusen parempi aamu.

Menin illalla nukkumaan puoli kahden aikaan, jumituin lukemaan blogeja.. Nukahdin suht äkkiä, olin nimittäin hirveän väsynyt. Olin saanut vähän ennen nukkumaanmenoa Otolta viestiä että se lähtee tulemaan kohta. 

Heräsin aamuyöllä. Kello oli puoli kuusi. Nousin, kävelin ympäri kämpän ja eipä näkynyt Ottoa missään. Suuttumus tietenkin nousi pintaan, eikö se osaa perkele lupauksiaan pitää!? Soitin, ei vastannut. Soitin uudestaa, kuului että puhelimeen ei saada yhteyttä. Akku oli siis loppunut Oton puhelimesta. Sydän alkoi takoa ja päähän pälkähti että jos jotain onkin vaikka sattunut, tosin päällimmäisenä oli edelleen vittuuntuminen. Kävin netissä mutta Oton kaveri jonka luokse hän oli mennyt, ei ollut Facebookissa. Löysin sitten kyseisen tyypin numeron Findista ja soitin siihen ja sain kuin sainkin Oton kiinni. Ilmestyihän se jätkä sitten kuuden aikaan kotiin, olin silloin itse jo mennyt takaisin petiin, mutta ihan totta, eikö tuo ole vähän tyhmää? Me kun olimme sopineet että Otto tulee ajoissa, että tänään täytyy jaksaa. Vaan eipä voinut pitää lupauksestaan kiinni. SUUTUTTAA. 

Aamulla heräsin Tarun kitinään kahdeksan aikaan, Janikin heräsi samoihin aikoihin. Noustiin ylös ja löysin keittiöstä lapun jossa luki että kahvinkeitin on valmiiksi ladattu ja Tarun ja Janin aamupalat on valmiina, sekä minulle on tehty myös aamupalaleipä. Yritys hyvä kymmenen. Tuo ei lepyttänyt minua. Sellainen minä vain olen. Minä tarvitsen jotain konkreettista asiaan liittyyvää hyvitystä jotta lepyn. Esimerkiksi sellainen että Otto vastaisuudessa osoittaa että näin ei taas tapahdu (tosin saa kyllä kestää aika monet epäluottamukset kyseisen asian suhteen). Ja tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta tätä lajia, näin on melkein aina, tosin ikinä Otto ei ole noin myöhään (tai oikeastaan aikaisin) tullut vasta kotiin. 


Katsotaan vaan miltä ukon naama näyttää kun minä sanon kymmenen pintaan että nouse ylös. Samat edellytykset nääs hänellekin! En minäkään koko päivää voi nukkua vaikka olisin kuinka krapulassa (tosin en nykyään enää juo) tai väsynyt. Joten eipä se ole sitten Otonkaan etuoikeus. Nih. Perkele. 

Nyt alan kuitenkin miettiä muita asioita, vaahtoan sitten Otolle lisää etten blogiani täytä pelkällä tällaisella paskalla. Kahvi ja aamutupakka sentään vähän piristivät, mutta eivät vielä tarpeeksi... 

 

  

Pitäisi siis keksiä jotain mieluisaa tekemistä tälle päivälle. Lukeminen voisi ainakin olla yksi niistä, toinen voisi olla pienoinen valokuvausreissu. Tällä kertaa ajan kanssa. Viimeksi kun kävin, en ehtinyt olla kauaa kun sain yhtäkkisesti kuulla että meille on tulossa vieraita. Jouduin siis hipsimään takaisin kotiin. Tänään voisin ottaa uuden yrityksen ja kiertää vaikka melkein koko asuinseudun jos kamerassa ja iPodissa akku riittää ja jalat jaksavat kantaa. Uudet kuvauskohteet olisivat erittäin tervetulleita...
Ompelu olisi myös hyvää ajanvietettä, voisin ainakin kavennella ja pienentää vaatteita jos en ihan uusia jaksa alkaa tekemään (eikä mulla kyllä pahemmin olisi kankaitakaan juuri nyt).