I can't see you but i think about you.

Otto ja Jani lähtivät nyt sitten. On aika tyhjä olo. Olen ennenkin ollut Tarun kanssa kahdestaan kotona, mutta kun ei täällä ole sitä tavallista taustamölinää mitä lähtee Oton tietokonepeleistä ja Janin videoista ja lasten kiljahduksista... Ontto olo. En osaa olla tällä tavalla. 
Luojan kiitos Otto ja Jani eivät ole pois kuin vain sunnuntaihin asti! Kaksi päivää kyllä kestää vaikka miten päin. Ja tiedän että lopulta tämä aika menee ihan kamalan äkkiä. 


Ehkäpä siirryn mukavempiin asioihin.

Tilasin taas eräitä juttuja, kun ne olivat mukamas niin tärkeitä. Niistä lisää sitten kun ne saapuvat.


Luin eilen sitten taas erään kirjan loppuun. 

Kyseessä oli Tess Gerritsenin Luutarha.

Karmiva löytö kotipuutarhassa johdattaa menneisyyden ratkaisemattomien rikosten jäljille. Mielipuolinen murhaaja vaanii 1800-luvun Bostonin sumuisilla hautausmailla, ruumishuoneilla ja loisteliaissa kartanoissa.

Tämä oli erittäin hyvä kirja. Erittäin hyvä. Sivuja on 380 ja teksti on pientä ja minulla meni kaksi päivää lukea tämä. Sen siitä saa kun luen jotain mikä todella tempaa mukaansa. 
En keksi negatiivista sanottavaa. 
Enkä halua analysoida sen tarkemmin, tämä olin vain HELVETIN HYVÄ.


Arvosana asteikolla 4-10 on 10.

Eilen lähdin extempore kaverini, isäni ja veljeni kanssa leffaan. Käytiin katsomassa The Ugly Truth. Se oli sellainen aika perus romanttinen komedia, mutta tämä jopa oikeasti nauratti! Ja päärooleissa olevat näyttelijät olivat hyviä. Päärooleissa nähtiin Katherine Heigl ja Gerard Butler. Suosittelen kaikille. 

Ja sitten ehkä se kaikkein tärkein....

SONATAN LEVY SAAPUI EILEN!

Siinä se on, hyppysissäni! Kuuntelin eilen illalla ja täytyy sanoa että aluksi olin vähän että mitäs vittua, mutta lopulta kuitenkin löysin ihan jokaisesta biisistä sen perus-Sonata -soundin ja olen aika hurmioitunut. Sydämeni vei kuitenkin totaalisesti kappale numero neljä, joka on nimeltään Flag In The Ground. Siinä on kappale jota voisin kuunnella taukoamatta koko loppuelämäni. 

Nyt kun kerran koko asunto on yksin minun (jos emme laske Tarua) niin ajattelin katsoa illalla kaikessa rauhassa elokuvan ja vetää kahvia ja vaikka räkiä kattoon jos siltä tuntuu. Tämä kaikki toki sen jälkeen kun Taru on autuaasti unten mailla näkemässä (toivottavasti) kauniita unia. Mutta sitä pitää vielä odottaa. Ennen sitä pitää keksiä jotain aktiviteettia, ja ajattelinkin josko lähtisin käymään kirjastossa Tarun kanssa. Saisin palautettua nuo parit kirjat jotka olen lukenut ja Tarukin pääsisi ulkoilemaan.